maanantai 28. maaliskuuta 2016

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää. 

Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva. 


Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla.


Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen.


Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilmava. Lankaa ei mennyt kovinkaan paljon. Minulla oli lankana Novitan Rose. 50 g kerästä jäi ainakin puolet, luulisin.


Aurinko tuntuu tällä hetkellä sulattavan lumia vauhdilla ja lämmittävän jo ihanasti. Paksut villahuivit voi jo huoletta pakata talviteloille, mutta tällä kevyemmällä huivilla taidan ilostuttaa kevätpäiviäni.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Pinnalla

Minulla on onni asua lähellä Suomen käsityön museota. Kävin viime viikonloppuna katsomassa uusimman näyttelyn ja inspiroiduin siellä, kuten aina.

Ilma oli ihanan aurinkoinen, vaikka tuuli erittäin kylmästi. Museossa oli valoisaa ja tunnelma jotenkin iloinen. Kaupungissa oli tapahtumia pitkin päivää Jyväskylän syntymäpäivän kunniaksi ja sen vuoksi museoonkin pääsi ilmaiseksi sisään.


Sisääntulokerroksessa oli Pinnalla-näyttely, johon oli koottu 16 lupaavan, nuoren taiteilijan töitä. Kaikki osallistujat olivat alle 30-vuotiaita. Ensimmäisenä silmiin osui kauniin herkät korut, joiden valmistusmateriaali ei ensisilmäyksellä selvinnyt. Korut olivat Wiebke Pandikovin suunnittelemat ja valmistamat. Korut oli valmistettu ohuista hedelmäpusseista ja löytyneestä puusta. Työvälineinä oli käytetty silitysrautaa ja juotoskolvia. Todella kaunista. Jotekin se, että materiaali on kierrätettyä ja tuote on onnistunut, tekee tuotteesta vieläkin kauniimman. Roskasta on tehty jotain arvokasta.



Toinen mieleenjäänyt työ oli Marja Hepo-ahon Viimeinkin yhtä. Siinä lasi oli muotoiltu kiven pinnan muodon mukaan. Hieno yhtenäinen kokonaisuus. Näyttelyssä oli esillä kolme samalla tavalla tehtyä työtä. Postauksen ensimmäisessä kuvassa näkyy kauempaa kuvattuna nämäkin työt.


Kierrätetystä kuparilangasta kudottu huivi oli erittäin vaikuttava ja kaunis. Se oli Mirva Kuvajan työ nimeltään Aaltoliike.



Museon yläkerrassa oli vanhaan käsityölehteen pohjautuva näyttely. Lehti oli Tyyne-Kerttu Virkin perustama Omin käsin-lehti, joka ilmestyi Suomessa vuosina 1938-1972. Lehdessä oli säästövinkkejä sodan jälkeiseen pula-aikaan ja kaikenlaisia käsityöohjeita. Näyttelyyn oli koottu suuri määrä käsitöitä, jotka toivat kyllä mieleen oman mummolan ja mummon tekemät käsityöt. Näyttelyssä oli myös kuvia ilmestyneistä lehdistä ja niiden ohjeista. Juttelin näyttelyssä erään ehkä noin 70-vuotiaan rouvan kanssa, joka kertoi Omin käsin-lehden olleen aikoinaan ainut lehti, jossa oli käsityöohjeita. Siihen aikaan ei naistenlehtiä ollut juuri muitakaan. Hän oli säästänyt kaikki äitinsä vanhat lehdet ja sanoi etsivänsä vieläkin niistä ohjeita omiin käsitöihinsä.


Ketjuvirkattu pannumyssy oli vuosien 1941-1944 ajalta Aunuksesta, Karjalasta. Ketjuvirkkauksella koristeltuja töitä oli näyttelyssä useampiakin. Ketjuvirkkaustyöt oli punavalkoisia ja ne kuuluvat Karjalan alueen käsitöihin. Lehden perustanut Tyyne-Kerttu Virkki oli ilmeisesti perustanut jonkinlaisen käsityöneuvontapaikan juuri Aunukseen ja kouluttanut itse käsityöohjaajia. Mustavalkoiset ketjuvirkkausideat vaikuttivat mielestäni melko moderneilta. Kirjontatyöideoita lähti päässä jo kehittymään. Ipadin suojapussi näyttäisi oikein hyvältä mustavalkoisena ketjuvirkkauksella koristeltuna. Saapa nähdä, tuleeko näistä ideoista valmiita töitä koskaan, mutta ideoita pitää olla ja niitä voi keräillä mieleensä kehittymään vaikkapa museoista.


sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Pääsiäisen ovikranssi

Kohdalleni sattui hieman lommoinen, poistoon menevä kakkuvuoka. Meillä harvemmin kakkuja leivotaan ja kaapista löytyy jo yksi ihan käyttökelpoinen vuoka. Sen vuoksi suunnittelin tekeväni tähän jotain ihan muuta.


Palmusunnuntain kunniaksi kakkuvuoasta tuli jouluisen puolukanoksakranssin korvaaja. Ostin eilisellä kauppareissulla muutamia tipuja (joita löytyi kyllä kaapistakin, kun tänään pääsiäiskoristeita sieltä kaivelin). Kaapista löytyi lisäksi pari sopivaa munaakin. Tyttäreni sommitteli kakkuvuoan koloon pesän tipuille kuivista heinistä. Hän liimasi kuumaliimalla heinät, tiput ja munat paikalleen.


Reunoja kiertämään solmimme ompelutarvikkelaatikosta löytyneen nauhan. Sekin liimattiin muutamalla kuumaliimatipalla kiinni vuokaan. Ja niin pääsiäisen koristekranssi on valmis. Koristeet voi myöhemmin irrottaa ja käyttää vuokaa johonkin muuhun. Miksei kakun tekokin vielä onnistuisi, mutta ei ainakaan tänä pääsiäisenä ;-)




Hyvää palmusunnuntaita ja aurinkoista hiljaista viikkoa!

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Tuunaus-, kirja- ja herkkuvinkki

Jokunen vuosi sitten törmäsin Hanna Välitalon innostavaan kirjaan Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua. Kirja inspiroi tuunaamaan oman vaatekaapin käyttämättä jääneitä vaatteita. Olin paljon käyttänyt beigen väristä puuvillaneulepooloa, joka oli laadukas, mutta jäänyt vähälle käytölle. Arjessa tulee useammin käytettyä neuletakkia kuin -paitaa. Kirjassa oli idea neulepaidan muokkaamiseen neuletakiksi.


Leikkasin neulepaidan etukappaleen keskeltä kahtia ja huolittelin reunat ompelukoneella. Ostin vihreää puuvillalankaa, josta virkkasin pylväillä kapeat kaitaleet kiinnitettäväksi etukappaleiden reunoihin. Nappeja valitessani löysin itseommeltavien nappien valmiita pohjia. Päätin kokeilla niitä. Minulla oli erivärisiä puuvillalankoja, joilla ompelin napit nappipaketin ohjeiden mukaan.


Tässä vaiheessa oli enää kiinniompelu jäljellä. Jostain syystä beige väri ei ollenkaan innostanut (se ehkä oli yksi syy käytön vähäisyyteen) ja vihreät kaistaleet tuntuivat tekevän beigestä vielä entistäkin tunkkaisemman. Värjäsin mustalla käsinvärjäysvärillä muita tekstiilejä. Heitin beigen neuleen muiden vaatteiden värjäyksen jälkeen jäljelle jääneeseen värjäysveteen. Ajattelin, että onnistuu tai ei. Pinta jäi hieman epätasaisen harmaaksi, mutta on se mielestäni kuitenkin paljon parempi kuin alkuperäinen väri.


Ompelin vihreät kaitaleet kiinni etukappaleiden reunoihin ompelukoneella. Sisäpuoli jäi hieman epäsiistiksi ja sen vuoksi ompelin oranssit vinokaitaleet saumojen päälle. Keltainen etupistorivistö vielä koristeeksi puuvillalangasta kaitaleiden reunaan. Sitten vaan napit kiinni ja neuletakki oli valmis käyttöön.



Olen käyttänyt neuletakkia paljon useammin kuin neulepaitaa. Ja tuunaaminen oli kaiken lisäksi aika mukavaa puuhaa.

Kirjassa oli tuunausohjeiden lisäksi helppo suklaakakun ohje, jota meilläkin on leivottu muutaman kerran. Minä puolestani laitan tähän herkkuvinkiksi raakasuklaan ohjeen. Sain joululahjaksi tyttäreltäni ohjeen tähän suklaaseen ja myös yhden satsin ohjeen mukaan tehtyä raakasuklaata. Alunperin ohje on K-ruokalehdestä 4/2015. Suklaa oli ehkä jopa parasta suklaata, mitä olen tähän mennessä syönyt. Pidän kookoksesta, joka maistuu tässä. Ohjeessa ei ollut myöskään sokeria, mikä on hyvä juttu.

Tässä siis helppo ohje käsityöhetkien lomaan:

Raakasuklaa

75 g (noin 1 dl) kylmäpuristettua kookosöljyä
1 1/2 dl raakakaakaojauhetta
3 rkl luomuhunajaa
1/2 dl kuivattuja gojimarjoja (tai vastaavia)

1. Sulata kookosöljynestemäiseksi vesihauteessa.
2. Lisää kaakaojauhe ja hunaja. Sekoita.
3. Kaada muotteihin tai esim. suorakaiteen muotoiseen laakeaan astiaan leivinpaperin päälle.
4. Ripottele pinnalle kuivattuja marjoja tai esim. pähkinöitä. Anna jähmettyä pakastimessa 15-20 min. Säilytä jääkaapissa. (Jos suklaata sattuu jäämään ;-)


perjantai 4. maaliskuuta 2016

Käsityöpussi

Olen tällä viikolla siivoillut kaappeja ja törmännyt moneen nostalgiseen esineeseen. Muistoja ja tunnelmia on tulvahtanut mieleen. On ollut kiva muistella menneitä. Toisaalta on ollut hyvä antaa joitakin asioita pois. Jotkut esineet ovat päässeet uudelleen esille unohduksen jälkeen. Nostalgiasta tuli mieleen esitellä oma käsityöpussini, usein mukanani kulkeva pussi, jossa viimeisin keskeneräinen käsityö.


Minun käsityöpussini on peräisin 80-luvulta. Olen tehnyt sen koulussa, muistaakseni kolmannella tai neljännellä luokalla. Kangas on laadukkaan tuntuista, ehkä puuvillaa ja pellavaa. Meillä oli melko tiukka käsityönopettaja ja hän vaati ehdottoman siistiä työn jälkeä. Se kyllä näkyy saumoissa, jotka on tehty viimeisen päälle. Kaikki saumat on mm. silitetty. Pussukan päälle on kirjailtu ketjupistoilla omat nimikirjaimet. Pistot ovat todella pieniä ja huolellisesti tehtyjä. Nauhakujaan on pujotettu nyöri, josta pussukan voi myös laittaa roikkumaan. Jos nyt tekisin samanlaisen työn, luulenpa, ettei lopputulos olisi ihan noin siisti.




Tämä käsityöpussi lojui vuosia jossain laatikossa, missä säilytin muistoja lapsuudesta. Muutama vuosi sitten löysin sen ja otin jatkuvaan käyttöön. Pussukka on juuri sopivan kokoinen, kätevä napata isompaan käsilaukkuun mukaan. Nyöristä pussukan on saanut roikkumaan esimerkiksi bussissa edessä olevan penkin kahvaan tai kotona joskus nojatuolin käsinojaan. Silloin lankakerä ei pyöri lattialla ja kerää mukaansa kaikkia kissankarvoja.



Viime aikoina käsityöpussukka on kaivettu esille mm. junassa, hotellissa, autossa, kahvilassa, uimahallin aulassa, ihanassa teehuoneessa (Teeleidi), terveyskeskuksen odotusaulassa, lankakaupassa (Neuloosi) ja ihan omassa kodissa. Toiset kaivavat odotteluhetkessä taskustaan kännykän, minä usein neuleen. Aina on hyvä olla tekeillä odottelutilanteisiin sopiva neulomus. Millaisia käsityöpussukoita teillä mahtaa olla?