Siirry pääsisältöön

Boro-kirjontaa

Opiskeluissani Jyväskylän Taitokeskuksella teimme keväällä koronan aiheuttaman etäopetusjakson aikana boro-kirjontaa. Se on vanhaa japanilaista kirjontaa, jota on käytetty vaatteiden paikkaamiseen. Me koristelimme boro-kirjonnalla kangaskassin, jossa saattoi olla jonkun firman mainos. Idea tähän oli opettajamme Raija Mannisen. 



Minä löysin kangaslaatikoistani aika paljonkin puuvillakangastilkkuja, jotka sopivat tähän tarkoitukseen hyvin. Aloitin kokoamalla punasävyiset tilkut yhteen ja leikkaamalla niistä neliön tai suorakaiteen muotoisia paloja. Tilkkuja ei tarvinnut huolitella. Sommittelin palat kangaskassin päälle niin, että palat menevät osittain päällekkäin. Kun sommitelma näytti hyvältä, laitoin tilkut nuppineuloilla kiinni. Tässä vaiheessa tilkut olisi voinut kiinnittää myös kaksipuoleisella liimakankaalla, mutta minulla ei sellaista sattunut olemaan. 




Tämän jälkeen ompelin etupistoilla tilkkuja kiinni kassin kankaaseen vapaasti, kuten sillä hetkellä huvitti. Kokeilin kirjoa etupistoilla myös ympyrän muotoa. Käytin kirjonnassa kaksisäikeistä kirjontalankaa. Tätä oli kiva tehdä televisiota katsellessa. Pistoja tein sen verran, että tilkut pysyivät kiinni ja myös sen verran, mikä näytti hyvältä. Koristelin kassin molemmin puolin. Toiselle puolelle tuli tilkkuja ja pistoja vain hieman vähemmän. 



Kassin koristelussa käyttämistäni tilkuista osa on minulle tärkeitä ja ne muistuttavat menneistä. Vanhin kankaista on äitini tilkkulaatikosta, kangas, jossa on pinkkejä ja vihreäsävyisiä kukkia. Punaisesta Marimekon kankaasta ompelin itselleni yhdeksi merkkipäiväksi juhlatopin. Puna-keltaruudullisesta kankaasta olen ommellut vuorin tyttäreni kevättakkiin silloin, kun hän oli 1-vuotias. Valkoiset tilkut ovat lakanakankaisia kokeilutilkkuja.


Tällä idealla saa kangaskassista persoonallisen ja kivan näköisen. Samaa ideaa voi käyttää tietysti mihin vaan. Itse tykkäsin siitä, että sain käyttöön pieniäkin tilkkuja, joista tykkään ja myös siitä, että työtä oli mukava tehdä. Käsinompelu oli rauhoittavaa eikä tarvinnut tehdä niin millintarkaa työtä. 





Kommentit

  1. Kaunista ja herkkää <3 Boro-kirjonta taitaa olla nyt suosiossa. Mainoskassilla on loistava uusi elämä. Katselin noita kirjontapistoja, niistä saa kyllä sommiteltua juuri omanlaisensa, millaiset jaksaa tai haluaa kirjoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Johanna kommentistasi! Boro-kirjonta on kivaa juuri siksi, että jokainen voi tehdä pistoja ihan oman huvittamisen mukaan ja sommitella niitä tilkkuihin luovasti. Ja jos tilkut kiinnittää kaksipuoleisella liimakankaalla kankaaseen kiinni, kirjontaa voi helposti tehdä automatkoilla tai ulkona. Todellinen kesäkäsityö siis :-)

      Poista
  2. Sievä ♥ Viimeisimmässä Suuressa Käsityö -lehdessä oli tehty kori samaan tyyliin ja innoistuin, että tätähän voisi kokeilla. Lehdessä taisi olla tosin jokin toinen tekniikka, mutta lopputulos oli hyvin samanoloinen ja etupistoja siinäkin oli käytetty. Muistaakseni. :D Mutta joka tapauksessa, inspiroivan näköistä, ja käsinompelu on minusta käsitöistä kaikista rauhoittavinta tekemistä, että tätä joutuu varmaan kokeilemaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maarit ja pahoittelut vastauksen viivästymisestä! Kiva, jos innostuit. Käsinompelu on minunkin mielestäni rauhoittavaa. Voisikin taas aloittaa uuden kirjontatyön.

      Poista
  3. Ihana, kun esittelit tämän tekniikan ja annoit sille nimen.
    Japanissa asuessa nämä pistot tulivat tutuiksi. Ihana tekniikka. Japanilaiset osaavat tehdä hienosti ongelmakohdasta tai rikkinäisestä aina jotakin vielä arvokkaampaa. Ihana taito, jonka itsekin haluaisin oppia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Riina! Tämä on kyllä todella kaunis tekniikka ja idea vanhojen kankaiden käytöstä on minulle erityisesti mieleen. Uskon, että oppisit tämän kyllä helposti. Kannattaa kokeilla.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h