l u m i s i i v e t

  Olin pidemmän aikaa etsiskellyt peruspunaista, fingering-vahvuista huivilankaa ajatuksena neuloa itselleni jouluhuivi. Tykkään punaisesta väristä kyllä muinakin kuukausina, joten käyttöä huiville siis löytyisi muulloinkin. Pari vuotta sitten löysin Neulefestareilta juuri oikean sävyistä lankaa Ruskanlehden langoista. Ostin sitä vain yhden vyyhdin, koska siitä yleensä saa jo huivin neulottua. Varmaan ymmärrätte jo tässä vaiheessa, että se oli virhe.  Löysin Leeni Hoimelan suunnitteleman Sina-huivin ohjeen Taito-lehdestä (6/2018). Kun ohje oli löydetty ja joulukin lähestyi (vuonna 2019), parhaimmat pyöröpuikkoni olivat unohtuneet lomareissulla anopille. Huivi ei siis valmistunut jouluksi. Kun sain pyöröpuikkoni käyttööni, aloitin innoissani neulomaan. Ohje oli ihana. Sitä oli helppo neuloa ja varsinkin huivin reunoista tuli todella kauniit. Ohje oli mietitty loppuun asti. Olin innoissani neulonut huvia huimaa vauhtia ja yhtäkkiä oivalsin langan olevan melkein lopussa. Huivista oli kuit

  Syksyllä osallistuin keramiikkakurssille Jyväskylän Taitokeskuksella. Aikaisemmin postasin jo yksinkertaisen kynttilänjalan , jonka tein samalla kurssilla. Kurssi kesti yhden viikonlopun, jonka aikana työt tehtiin valmiiksi ja jätettiin kuivumaan. Muutaman viikon päästä töihin laitettiin vielä lasitukset yhden illan aikana ja aseteltiin työt polttoon.  Olin pitkään ihaillut keraamisia kahvikuppeja esim. Tuiasilla . Halusin itsellenikin yksinkertaisen kahvi- tai teekupiksi sopivan kupin, joka on neutraalin värinen. Vähän mietin sitä, tuleeko kupista liian paksu, kun dreijaus ei ollut mahdollinen, enkä sitä siis edes osaa. Tein kupin kivitavarasavesta makkaratekniikalla. Makkarapötkylöitä pyöriteltiin savesta ja kiinnitettiin aina edellisen kerroksen päälle. Lopuksi sivelin pinnan tasaiseksi ja tein kupille korvan.  Kurssilla oli pieniä kirjainmeistejä, joilla omat työt sai helposti nimikoitua. Minä päätin kirjoittaa niillä kuppini sisäpintaan itselleni tärkeän viestin, Ole lempeä itse