torstai 23. maaliskuuta 2017

Fimomassakaulakoru

Tykkään tehdä koruja. Ne valmistuvat suhteellisen nopeasti ja niillä saa helposti vaihtelua arkipukeutumiseen. Osa tästä korusta on askarreltu jo muutama vuosi sitten, mutta minulla ei ollut oikein ideaa lopputuloksesta. Siksi pitkä mietintätauko.

koru

Mustan pyörylän olen tehnyt fimomassasta ensimmäisten fimokokeilujeni yhteydessä. Teimme silloin koruja ystäväni kanssa heidän mökillään eikä meillä ollut edes kaikkia mahdollisia työkaluja ja tarvikkeita mukanamme. Pyörylän olen kaulinnut levyksi ja tasoittanut reunoja vain sormilla. Pyöreä muottikin olisi ollut hyvä, mutta sellaista ei ollut juuri sillä hetkellä käsillä. Hyvin kuitenkin pärjättiin ilmankin. Pistelin neulalla 15 reikää pyörylän ulkoreunoille ja sisäympyrään 5. Siinä vaiheessa mielessä ei ollut mitään valmista ideaa, ajattelin vain, että parittomaan määrään reikiä olisi helppo ommella joku kuvio.

diy kaulakoru
Fimomassakaulakoru

Tällainen siitä sitten tuli. Kokeilin yhtenä iltana, millaisen kuvion pyörylään saisi ommeltua ja kokeilu onnistui. Olin tyytyväinen muodostuneeseen kuvioon. Pyörylän pujotin vahanauhaan, johon laitoin pari puuhelmeä ja solmun perään. Niskaan solmin säädettävän solmun. Ohje esim. täällä. Koru sopii monien vaatteiden kanssa ja vihreä vähän niin kuin enteilee jo kevättä.

kaulakoru fimomassasta

Mukavaa aurinkoisen päivän iltaa! Ihanaa, kun huomenna alkaa jo viikonloppu...

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Lempipipo ja kaulahuivi

Neuloin omasta päästäni itselleni pipon jokunen talvi sitten. Pipo on ollut niin hyvä ja käytössä lähes päivittäin, että päätin tehdä uuden version samalla mallilla.

Ostin Anttilan loppuunmyynnistä harmaata Novitan alpakka-lankaa. Loin langalla 40 silmukkaa ja neuloin ainaoikeinneuletta niin, että joka toisella kerralla jätin 10 silmukkaa neulomatta ja käännyin takaisin päin. Näitä nimitetään tietääkseni lyhennetyiksi kerroksiksi. Neuloin tällä tavalla niin kauan, että pipo ylettyi hyvin pääni ympäri. Ompelin sivusauman ja kiristin yläreunan yhteen.

Kuvittelin alpakkalangan olevan niin pehmeää, ettei se kutittaisi. Toisin kuitenkin kävi. Kutiseva otsa kaipasi pipon ja ihon väliin pehmikettä. Ompelin käsin valkoisen fleecekangaspannan (sopiva pala sattui olemaan kangaslaatikossa) pipon sisäpuolelle. Jo ommeltuani sen huomasin, että olisin voinut ommella sen hieman ylemmäksi. Nyt se vähän pilkottaa pipon reunan alta. Mutta ei haittaa, pipo on nyt ainakin tosi lämmin.

Pipolankaa jäi jonkun verran ja aloitin sillä baktus-huivin. Olen neulonut samalla helpolla ohjeella aikaisemminkin useamman huivin lahjaksi ja myös itselle. Lanka loppui melko pian ja sen jälkeen yhdistelin muita jämälankoja huiviini. Neuloin eri värejä huiviin ihan fiiliksen mukaan. Osa langoista loppuikin kesken kaiken ja väri vaihtui sen vuoksi. Vihreä ja valkoinen lanka ovat Novitan 7 veljestä, tummempi harmaa on Novitan alpakkaa ja toinen jotain vanhaa sukkalankaa. Vaalean harmaa on myös hieman ohuempaa sukkalankaa.


Opettelin tekemään siistin värinvaihdon neuleeseen. Tein ensin väärin ja sitten purin. Päädyin vaihtamaan värin aina niin, että kiersin langat työn takana toistensa ympäri ja jokaisella kerralla vaaleampi lanka meni tummemman alta. Näin sain suhteellisen siistin värinvaihtokohdan ja oli helpompi muistaa, kummin päin langat pitäisi kiertää.


Jonkun värialueen tein vinolla reunalla. Silloin jätin viimeisen esim. vihreän silmukan neulomatta (kuten alla olevassa kuvassa) ja kiersin työn takana vihreän ja valkoisen langan toistensa ympäri. Valkoisen langan kuljetin työn edestä. Kuvista saatte ehkä vähän apua.



Huivi ja pipo pääsivät hiihtolomalla Lahden MM-kisoihinkin. Hyvin toimivat ja lämmittivät sopivasti. Kisoihin olisi tietysti sopinut paremmin sinivalkoinen Suomen kannustuspipo, mutta sellainen jäi nyt harmillisesti neulomatta.



Ihanaa, kun aurinko jo lämmittää. Vielä pipolle ja kaulahuiville on käyttöä, mutta onneksi ei enää kauaa.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Käsityöt kesken


Viime viikko meni hiihtolomaillessa. Bloggaaminenkin oli vähän niin kuin suunnittelemattomalla tauolla. Oli ihanaa olla ja levätä, toisaalta touhuilla rentouttavia asioita. Lomaviikolla päätimme kotona hieman sisustaa (en oikein ole varma oliko se rentouttavaa, mutta lopputulos oli). Vaihdoimme minun askartelu/ompelu/työhuoneeni ja mieheni työhuoneen paikkaa. Siinä menikin useampi päivä, kun samalla piti hieman karsia omia varastoja. Nykyinen yläkerrassa sijaitseva työhuoneeni on kyllä ihanan valoisa, mutta muutaman neliön pienempi. Suurin osa tavaroista on jo löytänyt paikkansa, kuten yläkuvan vanhat kahvipurkit. Niissä säilytän monenlaista, tyhjistä tulitikkurasioista kirjontalankoihin. Uusi työhuone on kyllä paljon parempi kuin edelllinen ja oikein houkuttelee käsitöiden pariin.


Työhuoneeni ovessa roikkuu jatkuvasti Suomen Käsityömuseosta ostettu Käsityöt kesken-kyltti. Se on niin sopiva paikalleen ja kertoo osuvasti yleisen olotilan. Se antaa myös vapauden jättää käsityöt työhuoneeseen niille sijoilleen, koska huone on käsitöitä varten ja kyltissä varoitetaan huoneeseen eksyviä vieraita varautumaan mahdolliseen keskeneräisyyteen.

Otin kuvan kyltistä myös siksi, että juuri nyt useimmat käsityöt ovat kesken. Muutama valmistunut odottaa kyllä valokuvajaa, aurinkoista ilmaa tai inspiraatiota.


Lomalla, työhuonetta siivotessa, selailin vanhoja käsityölehtiä. Modassa (5/2012) oli jämälangoista tehty briossihuivi. Ohje oli Sanna Vatasen. Olen pitkään jo suunnitellut kokeilevani briossi-tekniikkaa, mutta uuden opettelu tuntuu joskus liian työläältä. Lomalla päätin aloittaa ja kaivelin lankalaatikostani muutamia kivan värisiä ja suunnilleen saman paksuisia lankoja.


Ohje oli hyvä ja huivia oli helppo neuloa. Niin helppoa, ettei meinannut malttaa laskea työtä käsistään. Onneksi aloitin huivin vasta viimeisenä lomapäivänä, olisi muuten saattanut mennä koko loma pelkästään tämän käsityön seurassa.


Aurinkoa alkaneeseen maaliskuuhun!

tiistai 21. helmikuuta 2017

Trikoomekko töihin

Reilu vuosi sitten innostuin ompelemaan saumurillani. Ompelin työpaikan pikkujouluihin discopallomekon. Samassa inspiraatiomyrskyssä ostin myös Eurokankaasta turkoosin trikookankaan, josta aloitin samalla kaavalla (Ottobre 5/2013) hieman hillitympää mekkoa. Leikkasin mekon ja ompelin saumurilla saumat. Tähän vaiheeseen mekko sitten jäikin, tuli jotenkin kaikkea muuta.

Joululomalla päätin ommella melkein valmiin mekon valmiiksi. Mekko kaipasi selkään muutamaa muotolaskosta. Ompelin ne ompelukoneella. Pääntiehen kokeilin kaitaleen ompelua. En ole trikoovaatteita juurikaan ommellut, joten tämä oli minulle ihan uutta. Ensimmäinen versio pääntiestä meni purkuun, mutta toinen onnistui hyvin. Kiristin hieman kaitaletta ommellessani ja silloin pääntiestä tuli oikean kokoinen.

Kädentiet huolittelin ja käänsin. Helmaan tein noin 3 cm:n päärmeen, jonka ompelin ompelukoneen suoralla ompeleella.


Kuvissa näkyy myös itse tekemäni betonikorut

Tykkään mekon raglanhihaisesta mallista. Se on siisti, mutta rento. Se sopii hyvin työpäiviin, siihen on helppo laittaa päälle neuletakki tai vaikka turkisliivi. Kangas on laadukasta ja melko jämäkkää, joten ihan kaikki muhkurat eivät ehkä näy päällepäin (näin ainakin toivon). Nyt kun mekko on valmiina ja käytössä, ihmettelen taas sitä, miten se niin kauan joutui odottelemaan valmiiksi saattamistaan.



Mekko pääsi käyttöön tammikuiselle viikonloppureissulleni. Tapasin viittä ihanaa, elämänpituista ystävääni Lahdessa. Viimeksi tavatessamme kokeilimme betonitöitä, joista postaus täällätäällä ja täällä. Tällä kertaa keskityimme enimmäkseen keskustelemiseen ja syömiseen. Lauantai-iltapäivänä teimme pienen ulkoilukierroksen Lahden keskustan ihaniin putiikkeihin. Rautatienkadulla on pieni ja suloinen puoti MariMari, jossa on monipuolisesti kaikkea kaunista. Kun kauppaan astui, ei osannut päättää, mihin katseensa kohdistaisi. Värikkäitä tauluja, ihania kattokruunuja, koruja ja vaatteita. Saimme luvan kuvata mekkoani liikkeessä. Liikkeestä löytyi täydellisesti mekkooni sopiva huivi, joka oli suuri ja lämmin. Huivia löytyi myös punasävyisenä. Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riina kuvasi minua. MariMarin puodissa on Suomessa tehtyjä, laadukkaita vaatteita ja osa on omistaja Marin suunnittelemia. Mikäli olet lähdössä tällä tai ensi viikolla MM-kisareissulle Lahteen, suosittelen vierailua myös keskustan putiikeissa.


Ystäväni sovitti MariMarin liikkeessä tunikaa 

Antoisa viikonloppu antoi virtaa arkeenkin. Kiitos Riinalle kuvista, Marille ihanasta kuvauspaikasta ja ystävilleni parhaasta seurasta!

Mukava mekkoni tuo iloa työpäiviin. Niitä olisi vielä muutama ennen hiihtolomaa. Iloa sinunkin arkeesi!





sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Villakangastakki

Nuorempana ompelin itselleni paljonkin vaatteita. Äitini ja tätini olivat ja ovat edelleen taitavia ompelijoita ja auttoivat tarvittaessa. Tein kaikenlaisia vaatteita, myös takkeja. Huvittavaa ompelussani oli, että halusin vaatteet nopeasti valmiiksi ja käyttöön. Sen vuoksi napinlävet ja muut hidasteet jäivät usein äitini tehtäväksi. Myöhemmin olen kyllä oppinut tekemään niitä myös itse ja myös nauttimaan huolella tehdystä vaatteesta. Vauhti ei ole enää pääasia.

Kävin alkusyksystä kaupoissa etsimässä itselleni villakangastakkia. Halusin takin, joka on siisti, sopii housujen ja hameen kanssa ja että sen alle mahtuu tarvittaessa neuletakki. Sovittelin erimallisia takkeja ja totesin yksinkertaisen olevan paras. Eräässä liikkeessä sovittamani suora vuoriton ja kaulukseton takki oli paras, mutta hinta suhteessa laatuun ei miellyttänyt. Lisäksi tarjolla oli vain musta väri ja olisin halunnut harmaan. Päätin siis ommella takin itselleni.

Suuren Käsityölehden 1/2014-numerossa oli yksinkertainen, selkeä villakangastakki. Kankaat ostin Euronkankaasta. Muokkasin kaavaa niin, että jätin kaulukset kokonaan pois, koska pidän aina isoa huivia kaulassani. Myös taskut muutin paikkataskuiksi ja kavensin kaavaa myös hieman.



Ompelussa kävi niin kuin usein aikaisemminkin. Vaate ei tuntunut istuvan ja sen vuoksi luovutin joksikin aikaa. Sitten kun aikaa on kulunut muutama päivä, palaan ompeluksen äärelle uudestaan. Muokkauksen ja sovituksien jälkeen työ lähtee taas sujumaan ja olen lopulta lopputulokseen tyytyväinen.



Tämän takin ompelussa opin ainakin seuraavia asioita:
- Tukikangas kannattaa kiinnittää ohjeen mukaisiin paikkoihin ennen kuin on ommellut koko vaatteen kasaan. Myöhemmin se on huomattavasti hankalampaa.
- Vuorikangas kannattaa lyhentää oikeaan pituuteensa vasta, kun on tehnyt päällikankaan oikean mittaiseksi.
- Taskuihin kannattaa laittaa tukikangas.
- Ompelua ei kannata jättää viimeiseen iltaan (kun seuraavana päivänä olisi vaatteelle tärkeää käyttöä), vaikka ommeltavaa ei olisi paljonkaan. Aloita seuraavan kerran ajoissa.




Takista tuli oikein hyvä. Olen käyttänyt sitä jo moneen kertaan ja todennut sen toimivan odotusteni mukaisesti. Hintaa tuli tarvikkeiden osalta hieman vähemmän kuin huonolaatuisella villakangastakilla oli nuorisovaateliikkeessä. Joten kyllä kannatti ommella.



maanantai 13. helmikuuta 2017

Avainkaulanauhoja työpäivään

Töissä on hyvä, että avaimet ovat aina käden ulottuvilla. Kätevintä on roikottaa niitä kaulassa, jolloin ne eivät unohdu mihinkään pöydän nurkalle. Kaikissa vaatteissakaan ei ole aina taskuja, johon avaimet kätevästi saisi.

Tällaisin ajatuksin aloin tekemämään itselleni avaikaulanauhoja, koska kyllästyin ei niin kovin kauniisiin mainoskaulanauhoihin. Huomasin myös, että todella pienellä väkertämisellä saa työpäivää piristävän asusteen valmiiksi.

Nämä avainkaulanauhat kuuluvat pika-askarteluihin, ainakin helmiversioiden osalta. Eli tällaisen ehtii vielä pyöräyttää vaikka ystävälle lahjaksi huomisen ystävänpäivän kunniaksi. Varsinkin, jos kotona sattuu olemaan oikeanlaisia tarvikkeita.


Valkoinen helmiavainnauha on tehty puuvillaisesta mustasta nyöristä ja valkoisista puuhelmistä. Taitoin pitkän nyörin kaksinkerroin ja laitoin keskelle avainrenkaan. Perään vuorotellen solmu ja helmi, niin monta kertaa kuin helmiä haluaa laittaa. Nyörin päät voi solmia niskan taakse yhteen ihan tavallisella solmulla tai säädettävällä solmulla. Ohje siihen löytyy mm. täältä.



Vihreä versio on tehty samalla tavalla, mutta helmien välissä ei ole solmua ja nyöri on kaksinkerroin. Kaikki tarvikkeet olen tilannut Villihelmestä.



Virkattu kaulanauha on tehty puuvillalangasta. Malli on katsottu virkatusta pyyheliinan reunapitsistä. Olen vain jättänyt osan pitsin kuviosta pois. Mallissa on vain ketjusilmukoita ja pylväitä. Olen kiinnittänyt pitsinauhan avainrenkaaseen kiinteillä silmukoilla.


Alla pikainen virkkausohje malliin. Pienet pyörylät kuvaavat ketjusilmukoita ja viivat pylväitä. Aloituksena voi olla ketjusilmukoista virkattu rengas tai virkkauksen voi aloittaa vaikka suoraan avainrenkaastakin.


Omissa työavaimissani on papukaijalukko, jonka avulla voin helposti siirtää avaimeni haluamaani kaulanauhaan. Välillä avaimet ovat papukaijalukolla kiinni myös farkkujen vyölenkissä. Nämä avainkaulanauhat päihittävät kyllä kauneudellaan mainosnauhat ja näitähän voi vaihdella vaikka mielialan tai päivän asun värin mukaan.

Mukavaa alkanutta työviikkoa ja oikein hyvää huomista ystävänpäivää!

perjantai 10. helmikuuta 2017

Taidepohdintaa ja yksi näyttelykäynti

Ilman minkäänlaista ennakkosuunnittelua viime aikoina on tullut käytyä useammassa taidenäyttelyssä. Tämän blogin elinaikana olen oppinut itsestäni ainakin sen, että taidan oikeastaan tykätä taiteesta ja myös taidenäyttelyissä käymisestä. Melkein kuukauden sisään kaksi näyttelyistä on ollut tekstiilitaidenäyttelyä. En tiedä, bongailenko herkemmin käsitöihin liittyvät kulttuuriuutiset, vai onko niitä sattunut vain samaan ajankohtaan minun ympärilleni.

Tekstiilitaide on jotenkin aikaisemmin jäänyt pimentoon. En muista ennen tätä vuotta käyneeni koskaan ihan pelkässä tekstiilitaidenäyttelyssä. Lehtijuttuja olen saattanut lukea aiheesta, jos kohdalle on osunut. Arvostan suuresti käsitöitä ja niiden tekijöitä. Tekstiilitaide on minun mielestäni ennen kaikkea taitavaa ja luovaa kädentaitoa, jossa kauneus tai joku muu ominaisuus on käyttöarvoa olennaisempaa. Tekstiilitaide voi ulottua käyttöesineisiinkin, mutta useimmiten teokset on tehty ihailtavaksi. Tekstiilitaiteessa puhuttelee myös se, että itse tietää, kuinka hidasta työskentely voi olla. 

Jyväskylässä on vielä 15.2. asti kolmen suomalaisen tekstiilitaiteilijan yhteisnäyttely Kolmen piiri Galleria Beckerissä. Viime perjantaina vietin mukavan iltapäivän ystäväni seurassa. Työpäivän jälkeen suuntasimme ensin kuntosalille, jossa saimme juoksumatolla puuskuttaessa samalla juteltua tärkeimmät kuulumiset. Sen jälkeen menimme katsomaan kyseisen taidenäyttelyn. 


Näyttelyssä oli mukana töitä Inka Kivalolta, Heli Tuori-Luutoselta ja Riitta Turuselta. Taiteilijoiden työt oli sijoitettu taidokkaasti tilaan ja mielestäni ne sopivat toistensa kanssa hyvin yhteen. 



Keskisuomalaisessa (8.2.) oli arvio näyttelystä eikä siinä kovasti ylistetty näyttelyä. Itse en ole taitava arvioimaan teoksia enkä osaa käyttää ehkä oikeita sanojakaan. Katselin teoksia uteliaana, avoimin mielin, miettien mitä ajatuksia ne minussa herättävät. Toisaalta olin kiinnostunut myös teosten valmistustavoista ja katselin töitä myös hyvin läheltä. Ihalin pieniä kirjontapistoja, joilla Riitta Turunen oli tehnyt kasviaiheita ohueen valkoiseen sifonkiin. Pidin paljon myös Heli Tuori-Luutosen pienistä akvarellimaisista teoksista, joissa oli erivärisiä pyörylöitä ja muita muotoja. Niiden värikkyys upposi todella minuun. Nämä työt oli tehty myös kirjomalla, vähän niin kuin maalaamalla langoilla kankaaseen. Upeat värit olivat pääosassa Inka Kivalon kuvakudoksissa.




Näyttelyssä käynti rauhoittaa aina ja työviikon jälkeen jotenkin vielä tehokkaammin. Mieleen jäi pyörimään kauniit värit ja muodot ja gallerian valoisa ja rauhallinen tunnelma.

Aurinkoa ja lepoa viikonloppuun!