l u m i s i i v e t

Tykkään tehdä korvakoruja ja minulla onkin niitä aika paljon. Vuosi sitten joulun alla minulla oli Instagamissa korvakorujoulukalenteri. Julkaisin 24 päivänä kuvan itse tekemistäni korvakoruista. Sinä päivänä käytin myös kyseisiä korvakoruja. Vaikka korvakoruja minulla siis riittää, teen niitä silti lisää. Tässä postauksessa on taas kahdet uudet korvakorut valmiina. Kelta-mustat korvakorut olen tehnyt lopuista fimomassoista, joita minulle oli jäänyt aikaisemmista askarteluista. Kaulin ohuet levyt ja leikkasin terävällä veitsellä korujen kappaleet. Neulalla tein reiät valmiiksi. Paistamisen jälkeen kiinnitin välirenkailla korvakorukoukun ja myös osat toisiinsa. En osannut päättää, kummin päin korvakorut olisivat kivemmat. Joten tein molemmat. Ristipistokorvakorujen pohjat ostin 2019 Tampereen Kädentaitomessuilta muistaakseni Taito-Pirkanmaan osastolta. Pitkään mietin, minkä väriset ristipistot pohjiin teen. Päädyin punaiseen kirjontalankaan. Nämähän on kyllä myös helppo purkaa ja tehdä

Vihdoinkin tämä Seitsemän veljestä- sukkalangoista neulomani kirjoneuletakki on valmis, valokuvattu ja kohta postattukin. Olipas aikamoinen urakka. Homma lähti liikkeelle Craft Candidate- blogin Teresan ja minun aloittamasta Kässähamsterihaasteesta, jonka aikana oli tarkoitus tehdä käsitöitä omista kaapeista löytyvistä materiaaleista. Huhtikuussa 2019 kaivelin kaapeistani 900g sukkalangan loppuja. Muutama kerä taisi olla ihan täysinäinenkin, mutta mitään lankaa ei ollut yhtä kerää enempää. Ajattelin niiden riittävän yhteen kirjoneuletakkiin. Postaukseni neuletakin aloituksesta löytyy täältä. Löysin kivan kirjoneulepaidan ohjeen Novitan lehdestä 3/2016. Villapaidat jäävät minulla selvästi vähemmälle käytölle kuin villatakit, joten päätin neuloa muutaman nurjan silmukan paidan keskelle etukappaleeseen. Ajatuksena oli kokeilla ensimmäistä kertaa steekkausta. Neulomisessa vierähtikin tovi, melkein kaksi vuotta. Välillä vain kyllästyin työhön ja välillä tuli kesä ja lämpimät päivät. Päänva

  Olin pidemmän aikaa etsiskellyt peruspunaista, fingering-vahvuista huivilankaa ajatuksena neuloa itselleni jouluhuivi. Tykkään punaisesta väristä kyllä muinakin kuukausina, joten käyttöä huiville siis löytyisi muulloinkin. Pari vuotta sitten löysin Neulefestareilta juuri oikean sävyistä lankaa Ruskanlehden langoista. Ostin sitä vain yhden vyyhdin, koska siitä yleensä saa jo huivin neulottua. Varmaan ymmärrätte jo tässä vaiheessa, että se oli virhe.  Löysin Leeni Hoimelan suunnitteleman Sina-huivin ohjeen Taito-lehdestä (6/2018). Kun ohje oli löydetty ja joulukin lähestyi (vuonna 2019), parhaimmat pyöröpuikkoni olivat unohtuneet lomareissulla anopille. Huivi ei siis valmistunut jouluksi. Kun sain pyöröpuikkoni käyttööni, aloitin innoissani neulomaan. Ohje oli ihana. Sitä oli helppo neuloa ja varsinkin huivin reunoista tuli todella kauniit. Ohje oli mietitty loppuun asti. Olin innoissani neulonut huvia huimaa vauhtia ja yhtäkkiä oivalsin langan olevan melkein lopussa. Huivista oli kuit

  Syksyllä osallistuin keramiikkakurssille Jyväskylän Taitokeskuksella. Aikaisemmin postasin jo yksinkertaisen kynttilänjalan , jonka tein samalla kurssilla. Kurssi kesti yhden viikonlopun, jonka aikana työt tehtiin valmiiksi ja jätettiin kuivumaan. Muutaman viikon päästä töihin laitettiin vielä lasitukset yhden illan aikana ja aseteltiin työt polttoon.  Olin pitkään ihaillut keraamisia kahvikuppeja esim. Tuiasilla . Halusin itsellenikin yksinkertaisen kahvi- tai teekupiksi sopivan kupin, joka on neutraalin värinen. Vähän mietin sitä, tuleeko kupista liian paksu, kun dreijaus ei ollut mahdollinen, enkä sitä siis edes osaa. Tein kupin kivitavarasavesta makkaratekniikalla. Makkarapötkylöitä pyöriteltiin savesta ja kiinnitettiin aina edellisen kerroksen päälle. Lopuksi sivelin pinnan tasaiseksi ja tein kupille korvan.  Kurssilla oli pieniä kirjainmeistejä, joilla omat työt sai helposti nimikoitua. Minä päätin kirjoittaa niillä kuppini sisäpintaan itselleni tärkeän viestin, Ole lempeä itse

  Kässäopinnoissani Jyväskylän Taitokeskuksella pääsen tekemään monenlaisia käsitöitä ja tutustumaan uusiin tekniikoihin. Opiskelu on todella inspiroivaa ja innostun helposti uusista taidoista. Viime syksynä olin Hexagon-punontakurssilla. Joitakin kuvia kurssin aikaansaannoksista olen jo jakanutkin Instagramin puolella. Ensimmäinen työni oli yllä olevassa kuvassa näkyvä kapea, lasipurkin päälle sopiva kori. Punonta oli korin pohjassa melko helppoa, mutta hankalaksi se muuttui, kun piti alkaa punomaan korin sivuja. Huomaan jälkikäteen, että ensimmäisessä työssäni punonta on selvästi löysempää kuin seuraavissa töissäni. Kori punottiin 3 mm leveillä rottinkisuikaleilla, joita liotettiin melko kuumassa vedessä ennen punontaa. Lasipurkkiin voi laittaa led-kynttilän tai -valot.  Seuraava työni oli leipäkoriksi suunnittelemani kori, joka on kyllä monikäyttöinen ja sopii hyvin myös kynttilöiden alle. Tosin kynttilöitä en tässä kyllä laittaisi palamaan. Olen laittanut värillisten kynttilöiden a

  Olen ollut ensimmäisen kerran keramiikkakurssilla työväenopistossa jo joskus 90-luvulla. Opiskeluaikana sittein tein joitakin yksittäisiä töitä opintojeni aikana. Keramiikka on sen jälkeen jäänyt unholaan. Viime syksynä innostuin ja vietin pari viikonloppua keramiikkakurssilla Jyväskylän Taitokeskuksella.  Kurssi oli ihana ja nautin tekemisestä suuresti. Yksi valmistuneista töistä oli kynttilänjalka kruunukynttilälle. Jännitin vähän, kutistuuko savi poltoissa ja mahtuuko kynttilä ollenkaan paikalleen. Mutta pelko oli turhaa, kynttilänkolo oli juuri sopiva. Kynttilänjalka on tehty kivitavarasavesta. Lasittaessa valmista työtä en saanut kastettua koko kynttilänjalkaa lasitteeseen. Päätin korostaa vaaleiksi jääneitä kohtia maalaamalla ne vihreiksi.  Kynttilänjalka on ollut ahkerassa käytössä. Tuollaista meillä kun ei aikaisemmin ollutkaan. Väri on sopivan neutraali. Tykkään siitä, että arkiset esineetkin näyttävät kauniilta. Tämä on juuri sellainen. 

  Tämä kori on valmistunut jo melkein vuosi sitten, mutta postaaminen tänne on vain jäänyt. Olin viime keväänä Jyväskylän Taitokeskuksella Kiertotalouskurssilla. Siellä kokeilimme paperin laminointia. Siinä paperisuikaleita liisteiröidään päällekkäin jonkun muotin päälle. Itse kaipasin kotiin keskenräisille käsitöille koria. Päätin tehdä sellaisen.  Tein korin Ikean muovisen roskakorin päälle. Ensin päällystin roskakorin kelmulla. Sen päälle ensimmäinen kerros paperisuikaleita pelkästään veteen kastettuina. Seuraavien kerroksien paperisuikaleet laitettiin aina eri suuntaan kuin edellinen kerros ja suikaleet uitettiin liisterissä. Ylimääräiset liisterit vedeltiin väleissä sormilla tai käytöstä poistetulla pankkikortilla. Tärkeää on, ettei liisteriä jää liikaa paperisuikaleiden kerrosten väliin.  Viimeisen, ulommaiseksi jäävän kerroksen tein nuottipaperista. Leikkasin mattopuukolla aukot nahkakahvoille. Tämän jälkeen maalasin korin sisäpinnan mustalla akryylimaalilla.  Viimeiseksi kiinni

Olen useammassakin yhteydessä kertonut, että meillä on kaksi sisäkissaa. Kissat ovat jo yli 10-vuotiaita ja tykkäävät nykään usein pötkötellä milloin missäkin. Kissoillamme ei ole lupaa olla sohvallamme eikä sängyissä, mutta nojatuolit ovat kissojen käytössä. Kynsiä silloin tällöin käytetään ja nojatuolien kangas onkin paikoin huonona. Yläkuvassa näkyy ongelma eli kankaan langat ovat useasta kohdasta katkailleet. Tämä kuva on nojatuolin yläosasta. Samaa pulmaa oli monessa kohdassa. Päätin kokeilla tuolien siistimistä. Otin ohuen virkkuukoukun, jonka työnsin pujotellen kankaan sisään. Koukulla koukkasin langanpään kankaan sisään.  Joissakin kohdassa vedin langan vain kankaan sisälle, enkä pujotellut sitä mitenkään.  Lopputulos on siisti ja kaikki langanpätkät on piilossa. Siististä nojatuolista voi nauttia jonkun aikaa, kunnes samanlaisen käsittelyn voi tehdä taas uudestaan.  Ihanaa, alkavaa viikkoa!

  Joulun alla, kiireisten työviikkojen jälkeen kaipasin sopivaa neuletyötä pään nollaamiseksi. Olin bongannut 11-12/2020 Suuri Käsityö-lehdestä ohjeen, joka vaikutti oikein hyvältä. Malli oli jotenkin sopivan perus, lankana oli edullinen, helposti saatavilla oleva Novitan Nordic Wool. Niinpä hain työmatkalla lähimarketista langat. Valitsin mielestäni parhaan värin eli joulun punaisen, sopivan pirteän ja moniin omiin vaatteisiini sopivan värin. Ohje oli selkeä ja ymmärrettävä. Työ eteni sujuvasti ja oli juuri sopivaa neulottavaa sarjojen katselun lomaan. Pintaneuleena on pidennettyä helmineuletta.  Neuletakin neulominen aloitettiin niskasta ja se neulottiin yhtenä kappaleena, ilman saumoja. Hihasilmukat jätettiin odottamaan ja hihat neulottiin lopuksi. Sovittaminen onnistui matkan varrella helposti eikä saumoja tarvinnut ommella. Neuloin s-koon mukaan, sovittelin välillä ja sopiva tuli.  Neuloin neuletakin 4 mm pyöröpuikoilla. Hihoja yritin ensin loopata, mutta palasin hyväksi havaitsem