lauantai 16. syyskuuta 2017

Lomaneule omasta päästä

Kesän ja loman aluksi käyn melkein aina ostamassa langat johonkin lomaneuleeseen. Se auttaa pääsemään työasioista irti ja auttaa pääsemään lomatunnelmaan. Tänä kesänä päätin neuloa itselleni ohuen, vilpoisan neuleen pellavalangasta. Neuleen, jota voisi pitää lämpiminä kesäpäivinä, joka olisi laskeutuva, eikä hiostaisi. Ostin Sandnes Garnin Tynn line- lankaa Titityystä viisi kerää. Mallia olin kyllä jo katsellut, mutta en oikein löytänyt sellaista juuri oikeaa. Päätinkin onnistuneesta villatakista innostuneena kokeilla neulepaitaa ilman ohjetta.

Aloitin tekemällä mallitilkun ja laskemalla silmukat päänaukkoon. Tällä langalla, minun käsialallani aloitussilmukoiden määrä oli 120. Jaoin silmukat kuudella 120:6=20. Neuleen aloituskohta jäi keskelle selkää. Laitoin silmukkamerkit niin, että etu- ja takakappaleeseen tuli 40 silmukkaa ja hihoihin 20. Tein lisäyksiä silmukkamerkin kohdalla ennen ja jälkeen merkin joka kerroksella 3 kertaa ja sen jälkeen joka toisella kerroksella niin kauan, että pääsin kainaloiden kohdalle. Hihan silmukat jätin tässä vaiheessa apulangalle odottelemaan. Loin molempiin kainaloihin 12 silmukkaa. Olisi riittänyt vähän vähempikin määrä, mutta kaventelin jonkin verran, että sain väljyyden rinnan ympäriltä sopivaksi. Neuloin helmaosan ilman lisäyksiä ja tein vielä helmaan lopuksi muutaman kerroksen ainaoikeinneuletta.

Kuvassa parin vuoden takainen lomaneuleeni,  Nurmilintu-huivi
Hihan silmukoita oli 75. Aluksi kavensin neljä kertaa kainalon kohdalla. Neuloin kyynärpäähän asti ja sen jälkeen tein muutaman kavennuksen. Kun hiha oli sopivan pituinen neuloin lopuksi myös muutaman ainaoikeinkerroksen ja päättelin silmukat. Lankaa kului 4 kerää.




Paidan neulomiseen meni koko kesä. En kyllä neulonut sitä koko aikaa, välillä jatkuva sovittelu rasitti ja siksi piti tehdä jotain muuta. Tai olin kirjannut ohjeet epäselvästi itselleni muistiin ja toinen hiha oli jo pitkällä, kunnes tajusin sen olevan eri levyinen kuin ensimmäinen. No, pienet takapakit kuuluvat asiaan ja eihän lopputuloksesta osaisi iloita niin paljon, jos ei ole joutunut näkemään vähän vaivaa (toisin sanoen purkamaan ;-).


Nyt on paita valmiina ja kesä ehti jo kääntyä syksyksi. Pellavapaitani jää odottelemaan ensi kesän helteitä, mutta onneksi lämpimän huivin kanssa sitä voi pitää vielä kuulaina syyspäivinäkin.

Kiitos parhaalle kuvausassarille, rakkaalle tyttärelleni!

perjantai 8. syyskuuta 2017

Väriä päivään!

korvakorut diy

Olen säästellyt pidemmän aikaa puuvärikynien pätkiä. Ajatuksena on ollut korvakorujen tekeminen. Olen nähnyt värikynäkoruja myynnissä mm. Suomen Käsityönmuseolla. Nyt sain tehtyä sellaiset omaan käyttööni. Liimasin 7 kynänpätkää yhteen Eri Keeperillä. Levittelin liimaa reilusti, laitoin kynäniput kuminauhalla kiinni ja jätin kuivumaan.

värikynäkorvakorut

Kuivuneet kynäniput sahasin vannesahalla noin 4mm paksuiksi pyörylöiksi. Lakkasin pyörylät ja porasin yhden kynän keskustaan reiän. Siihen tein hopeoidusta kuparilangasta kolmion muotoisen pidikkeen, johon laitoin välirenkaan ja korvakorukoukun.

värikynä

Näiden korvakorukuvien myötä rentouttavan viikonlopun toivotukset! Sateisena perjantainahan voi päätä tyhjentää vaikka värityskirjan värittelyn merkeissä.

maanantai 28. elokuuta 2017

Kesäretkien muistelua


Nyt kun syksy jo hieman osoittaa pieniä merkkejä saapumisestaan ja sohvalla tarvitsee jo viltinkin, päätin muistella yhden postauksen verran kuluneen kesän kulttuuririentoja. Ihan kaikkea en tähän yritä ympätä, mutta pari kivaa kohdetta esittelen teille. 

Kävin kesällä ensimmäistä kertaa elämässäni Fiskarsissa. Olin jo useampana vuonna suunnitellut siellä vierailevani, mutta toteutus oli aina jäänyt tekemättä. Fiskars sijaitsee täältä Keski-Suomesta katsottuna niin sivussa, että sinne ei noin vain lähdetä käymään. Tänä vuonna vietimme lomallamme ruukkikylässä pari päivää ja yhden yön. 



Fiskarsissa on kauniita ja erittäin kuvauksellisia paikkoja vaikka kuinka paljon. Kiertelimme ja katselimme ja nautimme suhteellisen lämpimästä kesäpäivästä. Kuparipajassa oli erittäin mielenkiintoinen kesänäyttely Greetings from Suomi. En ollut perehtynyt näyttelyyn etukäteen ja olinkin positiivisesti yllättynyt sen monipuolisesta sisällöstä. Olin missannut yhden näyttelyn aikaisemmin tänä vuonna, missä olisi ollut virkattuja henkilöitä ja nyt yllätyksekseni löysin ne täältä.



Liisa Hietasen erittäin hellyyttävät virkatut henkilöhahmot ovat oikean kokoisia ja niin elävän oloisia. Ensimmäinen Hietasen virkatuista henkilöistä on nimeltään Weijo. Työt on tehty virkaten ja neuloen.



Hernekeittolautanen, maitolasi ja ruisleipä. Teoksen nimi on tietysti Torstai.


Teos, jossa äiti imettää vauvaansa, on nimeltään Anna.


Piitu Nykoppin neulotussa teoksessa Connection on kauniit ja harmooniset värit.



Liisa Hietasen virkattuja töitä oli esillä ilokseni useampiakin. Banaaniteoksen nimi on Hola! ja punaruutupaitainen mies on nimeltään Veli. Se on tehty Liisa Hietasen oman veljen mitoilla. Täältä löytyy Kodin Kuvalehden mielenkiintoinen juttu Hietasesta.



Lulu Halmeen villalankakirjonnalla tehdyt värikkäät lausahdukset kuuluivat teokseen Suomineidon uudet kujeet.





Voin suositella lämpimästi Fiskarsia kotimaan matkakohteeksi, jos et ole siellä ennen käynyt. Paikka on pieni, mutta katseltavaa riittää. Ja paikan tunnelma on niin idyllinen.

Toinen reissukohde, jonka teille esittelen on Mäntyharjun purkutalo, projekti nimeltään Katajainen kansa. Taloon on tehty taidetta, jota on esitelty yleisölle kesän ajan. Syksyllä talo puretaan. Purkutalon seinässä on Essi Ruuskasen maalaama muraali, jossa on kesäiset varpaat kukkien keskellä.



Syy, miksi lähdimme purkutalotaidetta katsomaan oli se, että pikkuveljeni, Jarko Manninen, maalasi talon seinään ison graffitin, jossa on tekstin lisäksi tuttuja rakennuksia Suomesta. Jarko maalasi ja runoili työt myös rappuja yhdistävään runokäytävään. Vaikka olin nähnyt töistä kuvia, oli kiva nähdä ne ihan livenäkin. Olin ylpeä veljestäni ja hänen töistään, kuten kuvastakin näkyy.



Purkutalon sisällä oli monenlaista taidetta, osa ei puhutellut minua millään tavalla ja osa oli ehkä hieman ahdistaviakin. Purkutalon likaisuus ja hajut eivät olleet niin kovin innostavia. Purkutalotaide on ideana kuitenkin mielestäni loistava. Pikkuveljeni töiden lisäksi pidin erityisesti Niina Mantsisen graffitiryijyistä. Niissä on hienosti yhdistetty katutaide ja perinteinen käsityö.


Tällaisia kulttuurijuttuja oli tämän kesän kohteina. Viime kesän reissuista voit lukea täältä. Itseäni ilahduttaa se, että tekstiilitaidetta tuntuu olevan lisääntyvässä määrin erilaisissa näyttelyissä. Arvostan suuresti taiteilijoita, kun voi kuvitella tuntimäärän, mikä yhteen tekstiilitaideteokseen saa kulumaan. Hienoa, että taitajia riittää ja pääsemme myös ihailemaan heidän töitään. 

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Raitapaita puuvillakankaasta

Lainasin jo keväällä kirjastosta ihanan ompelukirjan, Lotta Jansdotter: Lempivaatteita. Kirja oli erittäin inspiroiva ja sisälsi paljon kivoja vaatemalleja, jotka ovat melko helppoja ommella. Innostuin heti kirjan ohjeista ja suunnittelin ompelevani ihan useammankin vaatekappaleen. Muutama onkin jo valmiina, tässä teille esittelyssä ensimmäinen.


Heinäkuussa käväisin Eurokankaassa penkomassa palalaareja. Löysin muutaman tarkoitukseeni sopivan puuvilla- ja viskoosipalan. Mielessä oli juuri tästä kirjasta yksinkertainen paitamalli, nimeltään Esme. Samalla kaavalla voi tehdä myös tunikan tai mekon.

itse tehty paita

Ompelin paidan viimeisinä lomapäivinä. Raidallinen palakangas kului melkein kokonaan tähän paitaan. Tein hihoista vähän pidemmät, kun kangasta siihen riitti.

Esme-paita

Ohje oli kiva. Sopisi hyvin varmaan sellaisillekin, jotka eivät kovin paljon ole ommelleet. Kirjassa on nimittäin selkeät ohjeet ja paita ei sisällä kovin kummoisia kommervenkkejä.


Paita on hyvin yksinkertainen, arkeen sopiva paita. Tämä piristää työpukeutumista värikkäillä raidoillaan. Minulla ei ole missään vaatteessa vaaleanpunaista väriä, mutta tässä paidassa, osana raitoja, se menee hyvin. Kuvissa päälläni olevat housut ovat alkukesän kirppislöytö Lahden Fidasta.


Aurinkoista sunnuntaita ja työniloa alkavaan työviikkoon!

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Mökkiaskartelut osa 2

Kerroin aikaisemmassa postauksessani ihanasta parin päivän mökkilomasta ystäväni luona. Askartelut ja käsityöt kuuluvat meidän molempien kiinnostuksen kohteisiin. Sen vuoksi lomalla on kaiken muun rentouttavan lisäksi kiva myös puuhailla jotain innostavaa askartelua.

vanamo

lupiini

Lomapäivän aamuna teimme mukavan kävelylenkin, jonka aikana oli tarkoitus kerätä kasveja maljakkoon ja myös meidän askarteluumme. Meillä oli suunnitelmana kokeilla nokipainantaa. Olin törmännyt nokipainantaan joissakin blogeissa ja ajattelin sen sopivan hyvin mökkipuuhaksi. Kiinnosti myös kokeilla ihan uutta tekniikkaa.

nokipainanta

nokipainanta

Nokipainannassa tarvitaan kasvien lehtiä, joita haluaa painaa, kynttilä, sivellin tai tuputin, keraaminen laatta ja vähän ruokaöljyä. 

nokipainanta

nokipainanta

Laatalle laitetaan vähän öljyä ja sen jälkeen sitä kuumennetaan kynttilän liekissä. Laatta mustuu ja tätä nokea levitetään kasvin lehden ruotipuolelle. 

nokipainanta

Kun nokea on lehden pinnassa tarpeeksi, lehti painetaan paperin/pahvin/vanerilevyn päälle. Päällimmäiseksi kannattaa laittaa vielä vaikka talouspaperi ja silitellä lehteä talouspaperin päältä niin, että noki siirtyy varmasti joka kohdasta painettavaan paperiin.

nokipainanta

virsikirjan käyttö

nokipainanta


Teimme painantakokeiluja nuottipaperille, vanhan virsikirjan sivuille ja kartongille. Valmiista painantatuotoksista on tulossa ainakin tauluja, kortteja ja kirjanmerkkejä.


Tämä oli hauska tekniikka, vaikka aluksi meinasi epätoivo iskeä. Teimme hommaa aluksi ulkona ja tuuli heilutti kynttilän liekkiä niin, että nokea oli vaikeaa saada syntymään kaakelin pintaan. Kun siirryimme sisälle, työ helpottui ja tuntui aika innostavalta. Aika meinasi loppua kesken, kun työ palkitsi tekijäänsä ja jälki alkoi näyttämään hyvältä. Suosittelen kokeilemaan.

Kiitos vielä, Jonna, seurasta, inspiraatiosta ja mökkitunnelmasta!

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Tämän kesän mökkiaskartelut osa 1


Vietin onnellisena muutaman päivän loman ystäväni kanssa heidän mökillään. Tällaisissa maisemissa oleminen tuntui kyllä todella lomalta. Olimme suunnitelleet askartelevamme pieniä, molempia innostavia juttuja, ilman suuria tulospaineita. Mutta välillä tietysti juotiin kahvia ja juteltiin ja käytiin saunassa. Tällä reissulla heitin talviturkinkin.

saunavihta

Ensimmäinen askartelu/käsityö, jota olimme päättäneet kokeilla oli makramee-solmut. Ystäväni oli tehnyt seinätekstiilin kevään aikana ja solmuja vääntäessä minäkin muistin, että olen joskus tehnyt makramee-solmuilla rannekorun. 



Toteutukseen pääsivät amppelit Kotivinkin ohjeen mukaan. Olin ostanut Neuloosista mustan ja valkoisen moppilangan. Tähän sopii hyvin mikä tahansa venymätön lanka. Solmuja oli hauska tehdä, varsinkin kun aurinko paistoi. Istuimme terassilla ja solmimme solmuja. Alussa piti tarkkaan katsoa ohjeesta lankojen suunnat, mutta solmut oppi pian. Tekniikka on kiva ja sitä voi hyvin soveltaa ja keksiä itse käyttötarkoituksia.



amppeli diy

Saimme valmiiksi kivat amppelit, joihin voi laittaa viherkasvin ruukussa tai vaikkapa koiranputkia kattilassa.

makramee amppeli

makramee koru diy

Kokeilimme myös pienen makramee-korun tekemistä. Ystäväni kätköistä löytyi kierrätykseen menossa olevia verhorinkuloita, joissa oli kiinni pieni verhoklipsu, jonka siis poistimme. Näihin oli kiva kokeilla pientä, nopeasti valmistuvaa solmeilua. 

koru diy

Tuliaiseksi mökkireissulle vein kruunukorkeista virkatun pannunalusen. Virkkasin sitä vimmatusti edellisen viikonlopun reissulla. Se näytti kivata myös näin. Ja toimi myös tuikkukipon alusena.

pannunalunen kruunukorkeista

Mökkiaskarteluista on tulossa toinenkin postaus. Me oltiin nimittäin aika tehokkaita, kun oikein innostuttiin.

Kiitos vielä ihanasta mökkilomasta, Jonna!