Pikaisia betonitöitä

Tässä postauksessa olevat työt tein melko pikaisesti ilman sen suurempaa suunnittelua. Joskus extempore-askartelut ovat vaan aika kivoja. Homma meni niin, että meillä tehtiin ulkoportaiden laatoitusta eräänä lauantaina. Saneerauslaastia jäi hieman yli ja minä päätin siinä samassa tehdä siitä muutaman askartelun. Saneerauslaastihan ei ole parasta tällaisten ruukkujen tekoon, mutta ajattelin, että tulee, mitä tulee ja kestää, mitä kestää. 

Koska laasti kuivuu, päätökset siitä, mitä aioin laastista askarrella, piti tehdä nopeasti. Olin edellisenä päivänä istuttanut pihaamme muutamia kasveja ja muistin laittaneeni muoviruukut talteen. Sieltähän löysinkin kivan mallisen ruukun, joka sopi hyvin tähän. Laitoin laastia ruukkuun ja sisälle laitoin maitopurkin alaosan. Painoksi maitopurkin sisään löytyi muutama kivi. 

Toisen astian tein maitopurkkiin, jonne laitoin muutaman sentin laastia. Painoin sisään tyhjän lasipurkin ja painoksi taas muutaman kiven. 

Molemmat työt onnistuivat, ihme kyllä. Kuivuttuaan irtosivatkin melko helposti muoteistaan, vaikka en ollut öljynnyt astian pintaa. Isompaa ruukkua käytän ihan kukkaruukkuna. Katsotaan, kuinka kauan saneerauslaasti toimii tässä muodossa. Lasipurkkimaljakon ajattelin vieväni töihin. Siihen voin laittaa joskus jonkun oksan tai kasvin työpöydälle. Painava betoniosa pitää maljakon paremmin pystyssä, ettei vedet kaadu pöydällä olevien papereiden ja tietokoneiden päälle. Pohjiin laitoin palat huopatarraa, ettei pöytään tule betonista jälkiä.

Kuvissa olevista vihreyksistä täytyy sanoa, että olen muutaman viime vuoden aikana innostunut niistä kovasti. Sain äidiltäni kilpipiilean taimen ja aikaisemmista huonoista kukkienhoitokokemuksista johtuen ajattelin taimen joko tukehtuvan veteen tai kuolevan kuivuuteen. Mutta sainkin sen ihan helposti pysymään hengissä ja vielä lisääntymäänkin. Olen istuttanut vauvataimia jo kahteen kertaan ja onnistunut siinäkin. Kuvissa näkyy viimeisimmät pikkutaimet. Maljakossa olevat taimet ovat vedessä, koska olen toimittamassa niitä työkaverilleni. 

Mukavaa syksyistä keskiviikkopäivää!

Täältä pääset lukemaan aikaisemmin tekemistäni betonitöistä: yhden kukan maljakot, korusetti, kynttilänjalat, sisustusjuttuja, lisää kynttilänjalkoja ja -alusia ja valokuvateline ja kirjatuki.

Virkattu säilytyskori

Joku aika sitten jokaisessa käsityölehdessä ja -blogissakin vilahteli virkattuja säilytyskoreja ja -purkkeja. Minä en ole oikein koskaan aikaisemmin innostunut niitä virkkaamaan. Nyt minulla oli tarve saada pitkulainen, kapea säilytyskori, jossa olisi myös kahva sen käyttöä helpottamaan.

Virkkasin Hooked Ribbon- ontelokuteesta oman pään ohjeella paksulla (muistaakseni 8mm) koukulla ensin sopivan kokoisen pohjan kiinteillä silmukoilla. Kun pohja tuntui riittävän kokoiselta, aloin virkkaamaan reunoja. Virkkasin spiraalia pohjan ympäri, kunnes korkeus oli hyvä. Kulmiin tein aina pari kiinteää silmukkaa edellisen kerroksen silmukkaan. Lopuksi päättelin langat ompelemalla ontelokuteen päät ohuella ompelulangalla kiinni koriin. Kahvaksi leikkasin nahkapaloista suikaleen, johon tein kaksi reikää nahkarei'ittimellä. Ompelin kahvan kiinni koriin puuvillalangalla. Vinkkiä nahkahihnan ompeluun sain Maaritse-blogista. Korista tuli toimiva ja käyttöön oikein sopiva. 

Iloa tiistaipäivääsi!

Turbaanipyyhe

Sain kesän alussa anopiltani vanhoja, mutta ihan hyväkuntoisia pyyhkeitä. Olin juuri lukenut Eilen tein - blogista ohjeet turbaanipyyhkeen ompeluun. Sellaista oikeasti tarvitsin. Saunan jälkeen paksut hiukseni ovat pitkään märät ja normipyyhe on turhan iso ja painava. Eikä kylpypyyhe oikein edes pysy päässä. Vanhoista pyyhkeistä uskalsin lähteä kokeilemaan, olisiko turbaani minulle sopiva ja käytössä toimiva. 

Leikkasin pyyhkeestä Eilen tein-blogin ohjeen mittojen mukaiset kappaleet ja ompelin saumurilla sauman. En malttanut vaihtaa edes mustia lankoja valkoisiin. Toiseen päähän ompelin kuminauhan pätkän ja toiseen päähän mustien saumurilankojen kaveriksi mustan napin.

Turbaani onnistui kerralla. Ja se on osoittautunut käytössä ihan loistavaksi. Ompelin itselleni vielä toisenkin ja käytän niitä aina suihkun jälkeen. Turbaani on päässä kevyt ja se pysyy hyvin paikoillaan. Se myös imee vettä hiuksista. Märät hiukset eivät kastele vaatteita eikä minua ainakaan palele niin helposti, kun on turbaani päässä.

Turbaanipyyhe olisi loistava joululahjavinkki. Käytännöllinen, mutta nopea ja helppo tehdä. Suosittelen kokeilemaan.

Aurinkoista viikkoa!

Pääntyhjennyshuivi ohjeineen

Kesäloman alussa pää pitää saada tyhjäksi työasioista. Helpoiten se onnistuu neulomalla jotain tarpeeksi helppoa, mutta silti innostavaa. Tässä postauksessa mainitsinkin asiasta. Olin ostanut saamallani lahjakortilla Titityystä kolme vyyhtiä ihanan väristä lankaa ajatuksena neuloa niistä huivi. Lanka on Cascade Yarnsin Heritage, merinovillainen sukkalanka, joka sopii hyvin myös neuletakkeihin ja huiveihin. Lanka ei kutita, ainakaan minua, ja on kivan tuntuista neuloa ja käyttää.

Yritin etsiskellä huiviohjetta, missä olisi käytetty kolmea eri väriä. Löysinkin muutaman vaihtoehdon, mutta totesin pään olevan siinä kunnossa, ettei ohjeiden lukeminen oikein sujunut. Siispä aloitin yhden ohjeen mukaan ja sen jälkeen jatkoin ilman ohjeita, oman pään ja idean mukaan. Samantapaisen huivin olen kyllä saattanut nähdäkin jossain. Jos joku tietää mallin, voit vinkata. Tarkoituksenani ei ole ollut laittomasti kopioida muita. 

Aloitin huivin Heidi Alanderin Nurmilintu- huivin tavoin. Koko huivin ajan tein silmukoiden lisäykset toisessa reunassa molemmilla puolilla ja kavennuksen toisessa reunassa vain toisella puolella. Samaan tapaan siis kuin Nurmilinnussa. Kun olin neulonut alun harmaata pintaa tarpeeksi, tein raidoituksen oranssin kanssa. Sen jälkeen neuloin pelkällä oranssilla ja loput värit näettekin kuvista. Päättelin huivin, kun se oli tarpeeksi suuri ja raidoitukset loppuivat sopivasti. 

Tämä oli kiva työ tehdä ja se oli juuri sopivan aivotonta neulomista.

Tässä ohje vielä kokonaisuudessaan. (Alku on suoraan Nurmilintu-huivista, ohje täältä):

(oe&t takoittaa, että silmukka neulotaan oikein sekä etu- että takareunasta)

Luo 4 silmukkaa harmaalla.

Valmistelukerros 1: 1o, 1oe&t, neulo oikein kerroksen loppuun.

Valmistelukerros 2: 1o, 2o yhteen, 1oe&t, 1o.

Krs 1: 1o, 1oe&t, neulo oikein, kunnes kerrosta on jäljellä 3 s, 2o yhteen, 1o.

Krs 2: neulo oikein, kunnes kerrosta on jäljellä 2s, 1oe&t, 1o.

Toista sen verran, kuin haluat tai kunnes harmaata on 76 ainaoikeinraitaa (eli raita, joka muodostuu kun neulot puikon ensin toiseen päähän ja palaat takaisin eli kaksi kerrosta). Huivin korkeus minulla on tässä vaiheessa noin 45 cm. 

Jatka neulomista samaan tapaan, mutta aloita nyt raidoitus. Minulla huivissa on 6 oranssia raitaa ja 6 harmaata raitaa. Jatka sen jälkeen pelkällä oranssilla. Kun oranssia on 34 ainaoikeinraitaa (tai noin 12 cm), aloita raidoitus turkoosin kanssa. Neulo 6 turkoosia raitaa ja 6 oranssia raitaa. Jatka sen jälkeen pelkällä turkoosilla. Neulo turkoosia myös 34 ainaoikeinraitaa (tai noin 12 cm) ja sen jälkeen raidoita harmaalla. Neulo turkooseja raitoja 5 ja harmaita 6. Päättele silmukat löysähkösti viimeisellä harmaalla kerroksella. 

Korvakorut puutarhurille

Arki on taas alkanut ja kelit ovat hieman jo viilentyneet. Aamuisin tuntuu vähän ehkä syksyltä ja onhan tässä jo kaiveltu hanskat ja huivitkin aamupyöräilyjä varten valmiiksi. Vaikka välillä on tuntunut vielä ihan kesältä, arjen rutiinit ovat kuitenkin alkaneet ja niihin yritetään taas lämpimän kesän jälkeen sopeutua. Kesällä aloitetut käsityöt alkavat osittain valmistua, joten kesän muistelua on luvassa lähiaikojen postauksissa, kuten tässäkin. 

Helteisellä kesälomaviikolla olin menossa tapaamaan pitkäaikaista ystävääni Riinaa. Riina on todella taitava puutarhuri, jonka ihanasta Versoja Vaahteramäeltä - blogista löytyy paljon vinkkejä ja ideoita kasveihin ja puutarhaan liittyen ja blogissa on myös todella kauniita valokuvia. Tuliaisiksi Riinalle suunnittelin askartelevani puutarha-aiheiset korvakorut, koska pitäähän todellisella puutarhurilla sellaiset olla. 

Ajatuksena oli siis tehdä korvakorut, joissa olisi puutarhalapio, hara (onkohan edes oikea termi?) ja kottikärryt. Niistä voisi aina valita kaksi vaihtoehtoa korviin oman mielen mukaan. Koruille tarkoitetusta metallilangasta vääntelin pohjat työkaluille. Kuvassa keskellä on kottikärryn aihio, joka ei sitten yrityksistä huolimatta valmistunutkaan. Metallilankaosuus oli kyllä ihan toimiva, mutta fimo-massailu ei kuitenkaan onnistunut. Ehkä joku toinen kerta riittää taidot ja kärsivällisyys myös onnistuneisiin kottikärrykorvakoruihin.

Muotoilin fimo-massasta haralle varsiosan ja puutarhalapioon terän metallilankataivutusten päälle. Paistoin korut lähtöaamuna uunissa.

Vierailupäivän iltana oli kaunista ja mansikkakakku oli herkullista. Päivä sujui leppoisasti ja ihan liian nopeasti. Ihan täydellinen kyläily siis.

Puutarhavälinekorvakorut korvissa saa ehkä aikaiseksi puutarha-aiheista keskustelua. Kiitos Riina ja muu perhe <3

Kuvansiirto, mökkiaskartelut osa 2

Edellisessä postauksessa kerroin kokeilleeni ystäväni kanssa kuvansiirtoa kesäisenä päivänä. Se oli hauskaa ja melko helppoa puuhaa. Kokeilimme kuvansiirtoa vanerille, posliinille, betoniin ja myös kynttilän kylkeen. Kuvansiirtoaineen avulla lasertulostetun kuvan sai siirtymään aika tarkastikin haluaamme pintaan. Aineen levityksen jälkeen kuvaa hangattiin vielä puisella lastalla tai jäätelötikulla, kuten me teimme. Tarkemmat ohjeet löytyy täältä. Ja askartelupäivämme lopputuloksia näette tässä.

Tein useampia lasinalustoja 10cmx10cm -kokoisista vanerilevyn paloista. Kaikki siirretyt kuvat on tulostettu ilmaisesta kuvapankista, Pixabaysta. 

Kirpputorilta ostamani valkoinen, posliininen kuppi/purkki sai pintaansa linnun kuvan. Väri ei tarttunut lasitettuun pintaan ihan tasaisesti, mutta ei se minua haitannut. Lopputulos on tarkoitukseensa ihan hyvä. Tässä tulen säilyttämään hammasharjaani.

Muutama vuosi sitten teimme yhdessä betonitöitä ja silloin valmistui myös tämä pieni kynttilänjalka. Se on tehty kertakäyttömukiin, johon betonimassa laitettiin ja kuivumisen ajaksi massaan tökättiin kruunukynttilän pätkä. Kuvansiirto onnistui yllättävän hyvin epätasaiseen betonin pintaan.

Tässä vielä lisää lasinalustoja.

Tämän hieman isomman vanerilevyn (koko noin 30cmx40cm) koristelin voikukan hahtuvilla. Ajatuksena olisi tehdä levystä joskus tarjotin.

Pieni vanerilevy voikukan hahtuvalla saattaa päätyä ihan vain koristeeksi.

Kokeilimme kuvansiirtoa myös kynttilän pintaan. Sekin onnistui. Kuva ei siirtynyt ihan tarkasti kynttilään, mutta meille lopputulos oli riittävän hyvä.

Sudenkorennon siivet koristavat viimeistä vanerilevytyötä, josta tulee ehkä pieni tarjotin tai kynttilöiden alusta. 

Vaneri oli oikein sopiva materiaali kuvansiirtoon ja sitä oli kotona helposti saatavilla. Siksi sitä päätyi näihin töihin melko reilusti. Kuvansiirtoa olisi kyllä kiva kokeilla juuri tällä kuvansiirtoaineella vielä kankaalle. Ehkä joskus.

Kuvansiirto, mökkiaskartelut osa 1

Minulla ja ystävälläni, Jonnalla, on ollut jo useampana kesänä tapana askarrella jotain kivaa yhdessä. Aikaisempina vuosina olemme kokeilleet mm. betoniaskartelua, himmeleitä, nokipainantaa ja makramee-solmuilua.

Viime marraskuussa kävimme Tampereen Kädentaitomessuilla. Nautin messujen tunnelmasta, ideoista ja hyvästä seurasta ja ostin itselleni melko maltilliset tuliaiset. Yksi ostoksistani oli kuvansiirtoaine Konsta Shopin myyntipöydästä. Ostimme sen vielä ystäväni kanssa puoliksi ajatuksena kokeilla kuvansiirtoa kesällä yhdessä. 

Päätimme kokeilla kuvansiirtoa vanerille. Teimme muutaman kokeilun myös posliinille, betonille ja kynttilälle. Ainetta voi käyttää myös kankaalle, mutta siinä olisi tarvittu silitysrautaa eikä mökillä sellaista ollut. Meiltä kotoa löytyi vanerilevyä, joka on ollut aikaisemmin itse tekemämme sängynpäädyn tukilevynä. Sahasimme mieheni kanssa levyn sirkkelillä lasinalusiksi ja muutamaksi hieman suuremmaksi palaksi.

Vaneripalojen lisäksi tarvitsimme laser-tulostimella tulostettuja kuvia. Itse etsin kuvia ilmaisesta kuvapankista, Pixabaysta. Hain mustavalkoisia, luontoaiheisia kuvia, ja löysinkin useita omaa silmää miellyttäviä vaihtoehtoja.

Kuvansiirtoa tehdessä siirrettävä kuva laitettiin teipillä kiinni vanerin ylä- tai alareunaan, jottei kuvio pääse liikkumaan. Kuvansiirtoainetta levitettiin kuvan päälle vanupuikolla. Ylläolevasta kuvasta näkyykin osiot, joihin ainetta on jo levitetty. Tämän jälkeen kuvaa hangattiin puisella puikolla. Meillä oli käytössä ihan tavalliset jäätelötikut. Jäätelöt oli syöty juuri ennen askartelua.

Kuva siirtyi vaneriin, kuten kuvasta näkyy. Jos joku kohta jäi himmeämmäksi, tikulla hangattiin vielä vähän enemmän. 

Työskentelypöytämme oli aika ihanassa paikassa ystäväni mökin terassilla. Kauniit maisemat silmien edessä, jos niitä vain malttoi katsella ja ilmakin oli askarteluun juuri sopiva. Päivä oli oikein innostava ja hyvällä mielellä saunoimme ja uimme askartelujen päätteeksi. Seuraavaan postaukseen säästin kuvat päivämme lopputuloksista. Pysykäähän kuulolla. 

Innostavaa viikkoa!

Tästä linkistä pääset katsomaan valmiiden kuvansiirtotöiden kuvia.