Kirppismekosta kesäpaita

Tykkään käydä kirppareilla ja usein olen tehnyt mielestäni loistavia löytöjä. Muutama kesä sitten kävin SPR:n kirpputorilla ja siellä oli mekot puoleen hintaan. Löysin kivan, kuviollisen mekon, joka sopi minulle hyvin. Hinta taisi olla sillon 3,50€. Käytin mekkoa useasti, koska se oli sopivan arkinen. Tykkäsin mekon väreistä ja käytin mekkoa myös talvella villatakin ja sukkahousujen kanssa.

Sitten kävi köpelösti. Mekossa ei ollut pesumerkintöjä ja olin aina pessyt sen 30 asteen pesussa. Viime syksynä olin hätäisesti heittänyt mekon neljänkympin pesuun sillä tuloksella, että mekko kutistui hieman. Ei pahasti, mutta sen verran, ettei se enää päälle istunut. Helmakin oli hieman liian lyhyt. Mekko jäi talveksi odottelemaan jatkopaikkaansa.

Alkukesällä päätin kokeilla, saisiko mekon helmaosasta tarpeeksi kangasta helppoa kesäpaitaa varten. Leikkasin helman irti vyötärökaitaleesta ja myös sivusaumoistaan. Sain kaksi suorakaiteen muotoista palaa. Päätin kokeilla paidan leikkaamista ilman kaavoja ja laitoin malliksi sopivan löysähkön t-paidan. Leikkasin kankaaseen lähinnä päänaukon muodot ja vähän olkalinjaa. Sitten vaan ompelemaan. Ompelin ensin olkasaumat. Sen jälkeen sain lopuista kankaista leikattua alavarat, joihin laitoin myös liimakankaat ja ompelin ne paikoilleen. Sitten taitoin hihansuut ja ompelin ne ja sivusaumat. Lopuksi ompelin helman. Tähän ei kyllä aikaa kovin paljon tuhraantunut. Lopuksi silitys ja paita käyttöön.

Sain kivan värisen, yksinkertaisen mallisen, helpon ja edullisen kesäpaidan. Tämä paita päällä on ollut hyvä olo ja sen vuoksi olenkin ehtinyt käyttää sitä jo useamman kerran.

Tämän postauksen kuvat, ensimmäistä mekkokuvaa lukuunottamatta, on otettu ihanassa Teeleidissä, joka löytyy Jyväskylästä. Kävimme eilen tyttäreni kanssa juomassa pannulliset tuoksuvaa teetä ja nauttimassa kesäisestä iltapäivästä. Samalla reissulla otimme kuvia ja irrotimme virkaamani pitsigraffitin Teeleidin eteisestä. Teeleidin nimittäin muuttaa 1.7.2017 ja innolla jo odotan näkeväni uuden paikan. Eiköhän me Teeleidin Annen kanssa löydetä graffitille sopiva paikka myös sieltä. 

Aurinkoista kesäviikonloppua, ihanat lukijani!

Suuri sukkakirja

Kirjavinkki                                                                                 Blogiyhteistyö: Sitruuna Kustannus Oy

Sain arvioitavaksi Jorid Linvikin kirjoittaman, juuri julkaistun, Suuren sukkakirjan. Kirja on norjalaisen, taitavan kirjoneulesuunnittelijan kirjoittama teos, joka sisältää 45 persoonallista sukkaohjetta. Kirjoittaja on kotimaassaan julkaissut myös Suuren Lapaskirjan, joka ilmeisesti julkaistaan suomeksi myöhemmin. 

Kirja on kovakantinen, laadukkaan tuntuinen, melkein 200 sivuinen opus. Kirja alkaa kirjoittajan lapsuuden villasukkamuistoilla, jotka tuntuvat hyvin tutuilta. Harmaat villasukat kuluivat puhki huopikkaissa ja hiihtomonoissa, koska talvisin villasukat olivat aina jalassa. Aikuisena kirjoittaja oivalsi, että kirjoneuletta voi käyttää myös sukkiin villapaitojen lisäksi ja alkoi suunnitella uusia sukkamalleja. Kirjan sukissa on mm. hauskoja eläinaiheita, harrastuksiin liittyviä kuvioita ja kansanomaisia kuvioita. Useissa sukissa on käytetty rohkeasti värejä ja mallit sopivat monelle. Osa ohjeista on haastavampia, jotkut mallit sopivat myös aloittelijalle. Aloittelijoiden sukkamalleissa on vain yhtä väriä kerroksellaan, mutta haastavuutta kaipaavalle löytyy monimutkaisiakin kirjoneulekuvioita. Kirjoneulekuvioista on ohjeessa selkeät ruutupiirrokset. 

Kirjassa on hyvät tiedot ja vinkit sukkien neulomiseen ihan kirjan alussa. Pidän erityisesti kengänkoon ja sukan mittojen taulukosta. Sieltä voi katsoa ihan mitä tahansa sukkaa tehdessä oikeat mitat, varsinkin jos neuloo sukkaa lahjaksi. Silloin tarvitsee tietää vain lahjansaajan kengännumero. 

Kirja on jaettu kolmeen erilaisten sukkien osioihin. Ensimmäisessä osassa on kirjoittajan äidin opettaman mallin mukaisia sukkia. Ohje on helppo, yksinkertainen perussukkaohje. Tällä ohjeella on yksivärisiä sukkia ja monimutkaisempia kirjoneulesukkia. Toisessa osassa on kirjoittajan anopin opettama sukkamalli, jossa kantapää sopii hyvin esim. raidallisiin malleihin, koska kantapäänkin voi tehdä raidallisena. Kantapää on pyöristetty ja se sopii myös hyvin saapassukkiin, koska näissä malleissa ei ole helposti reikiä aiheuttavia kavennuksia kantalapun reunoilla. Tälläkin ohjeella on useita malleja. Kolmannessa osassa on venäläissukkia, jotka ovat kauttaaltaan kirjoneuletta. Käsite, venäläissukka, on itselleni täysin tuntematon ja luulenkin, ettei se ole Suomessa laajemmin käytetty termi. Vai olisiko jollain lukijalla tarkempaa tietoa tästä? Kuitenkin norjan kielessä on sana russesokker tai russelester, joka kuvaa sukkia, jotka on neulottu tasapaksuna pötkönä. Kantapää tehdään samoin kuin lapasen peukalo, neulomalla apulanka, joka lopuksi puretaan ja sen jälkeen neulotaan kantapää suljettuna neuleena. Tällöin kirjoneuleen neulominen myös kantapäähän on mahdollista. 

Neulon itse sukkia vain harvoin, kuten huhtikuussa julkaisemassani postauksessa kerroin. Sukat kuitenkin kuuluvat vahvasti arkeeni, koska palelen usein. Pidän villasukista ja niiden turvallisuudesta ja lämmöstä. Kirjan sukkakuvat ovat mielestäni inspiroivia ja mallitkin herättivät vahvan kiinnostuksen. Omasta kirjoneuleen neulomisesta on jo melkoisesti aikaa, joten sukat olisivat ehkä sopivan kokoiset neulottavat melkein unohdetulla tekniikalla. Itselleni voisin kokeilla neuloa vaikka värikkäät Pohjoismaiset sukat tai Jämälankasukat. Toisaalta jouluiset Tontut-sukat, voisivat olla kivat joulunajan sukiksi. Kummipojalle voisi tehdä traktorisukat tai miehelle Let´s rock-sukat. Olen tehnyt vain helppoja peruskantapääsukkia, joten erilaisten kantapäävaihtoehtojen kokeileminenkin kiinnostaisi. 

Kirja oli innostava ja sisälsi paljon malleja ja ohjeita. Kaikki ohjeet on muokattavissa eri kokoihin ja värejä voi vaihdella mieltymysten mukaan. Kirjasta saa hyviä vinkkejä esimerkiksi silloin, jos haluaa neuloa jollekin lahjaksi villasukat. Vaihtoehtoisia kuvioaiheita oli kirjassa paljon. Kirja sopii hyvin sukkaneulojan kirjahyllyyn tuomaan vaihtelua perussukkiin tai inspiraatiokirjaksi kirjoneuletta rakastaville. Vaikka kesä on aluillaan, eikä villasukat ehkä ole kovin ajankohtainen, kuka voisi vastustaa herkullisia vadelmasukkia. Viileänä kesäiltana auringon laskettua ne lämmittäisivät mukavasti terassilla istujaa. Ehkä sittenkin luon silmukat ja aloitan kirjoneuleharjoittelut...

Yhdenkukanmaljakot koeputkista ja betonista

Betonijuttuja on tullut askarreltua useampaan otteeseen. Ja uusia ideoita on taas pää täynnä odottamassa toteutusta. Onneksi on loma ja toivottavasti paljon lämpimiä, aurinkoisia päiviä, jolloin voi tehdä vaikka niitä betoniaskarteluja.

Edellisestä askartelukerrasta on jo aikaa, mutta yhdet ihanat jutut on postaamatta. Sain ilokseni käytöstä poistettuja koeputkia ja mietin niille käyttöä. Suunnittelin tekeväni yhdenkukanmaljakoita ja mietin niiden pystyssä pysymiseen ratkaisua. Betoni ratkaisi tällä kertaa ongelmani.

Kaupassa katselin myytävien tuotteiden purkkeja tai tölkkejä betonityösilmillä ja päädyin ostamaan kaksi purkkia kahvikermaa. Rakastan kahvia ja varsinkin kermalla, mutta eihän sitä linjojen vuoksi aina voi juoda. Onneksi nyt oli hyvä syy päästä nautiskelemaan. 

Betonitöitä teimme jo syksyllä yhdessä ystävieni kanssa. Muut tekivät isojakin kokeiluja, minä pipersin tällä kertaa melko pieniä juttuja ja helposti märkänäkin kuljetettavia. Minä tein betonikorusetin, josta postaus täällä. Kermapurkkeihin laitoin betonimassaa ja tökkäsin koeputken purkin keskelle. Teippasin maalarinteipillä koeputken purkin reunoihin kiinni niin, että putki pysyy purkin keskellä myös kuivumisen ajan. Kuivuttuaan revin teipit ja pahvit maljakoiden ympäriltä ja hioin ihan vähän terävimpiä reunoja.

Yhdenkukanmaljakot ovat onnistuneita, sopivan siroja pienille kukille. Tämän postauksen myötä onnittelut kaikille ammattiin valmistuneille, ylioppilaille ja peruskoulunsa päättäville. Hyvää lomaa koululaisille ja kaikille opettajille!

Vyösoljesta kaulakoru

Työhuonettani siivotessa löysin joku aika sitten pussillisen vanhoja vyösolkia. Olin saanut ne ehkä vanhojen nappien mukana anopiltani. Valkoinen, tai nyt ehkä jo kellertynyt soljen kiva muoto sai ideoimaan siitä jotain uutta.

Maalasin mustalla, kiiltävällä spray-maalilla soljen ainakin kolmeen kertaa. Luulin sen sujuvan jotenkin helpommin, mutta aina joku roska lensi maaliin tai kokeilin sormella liian aikaisin maalin kuivumista. Mutta sain soljen loppujen lopuksi maalattua.

Kaivelin kaapista erivärisiä kirjontalankoja, joista leikkasin pienet pätkät. Pätkät kieputin soljen keskiosan ympärille ja liimasin ne kiinni Eri Keeperillä. Laitoin soljen roikkumaan puuvillanyöriin ja tein päihin säädettävät solmut.

Kun olin aloittanut tämän korun maalailun, luin lehdestä, että isot statement-korut eivät ole enää tänä kesänä muodissa. Voi olla, että olen niin kuin en tietäisikään asiasta ja käytän korua joka tapauksessa :-)

Kuorokansio

Olen laulanut elämäni aikana monessa kuorossa. Lapsena se ei ollut aina niin ihanaa, mutta aikuisena sitä on välillä ihan kaivannutkin. Lauloin muutaman vuoden ajan paikallisessa kuorossa. Vuosien aikana nuotteja ehti kertyä melkoinen määrä. Halusin kaikkien nuottien olevan yhdessä paikassa, jotta ne on helpompi löytää. Kotoa löytyi vanha, jostain koulutuksesta kurssimateriaalin kanssa saatu paksu kansio. Sinne kaikki nuotit mahtuisivat, mutta kansio pitäisi jotenkin koristella tai päällystää.

Olin ollut muutama vuosi aikaisemmin Suomen Käsityön museolla kuvansiirtopajassa ystävieni kanssa. Halusin kokeilla kuvansiirtoa kotonakin ja katsoa onnistuuko se ilman ammattilaisen ohjausta. Suunnittelin tekeväni kansiolle kankaiset päällykset/kannet, joihin ompelisin kuvansiirotekniikalla siirretyn kuvan. Ihan täydellisen kuvan löysin mummoni valokuva-albumista. Kuvassa on mummoni 40-luvulla omassa kuorossaan kitaran kanssa.

Ensin tulostin kuvan ihan perus laser-tulosteena. Siirsin kuvan Käsityön museon ohjeiden mukaan valkoiselle lakanakankaalle onnistuneesti. Ompelin lakanakankaalla olevan kuvan siksakilla kansiokankaaseen. Viereen kirjoin ketjupistoilla sanan kuoro. Kansiokankaan reunat huolittelin siksakilla ja sen jälkeen käänsin noin 20 cm:n käänteet sivuista, jotka ompelin ylä- ja alareunoista kiinni. Kansion saa pujotettua näihin käänteisiin etu- ja takakannestaan.

Kansio on kaunis, vaikka ei olekaan tällä hetkellä aktiivisessa käytössä. Pianon ääressä tulee silti joskus jotain soiteltua ja lauleskeltua.

Jyväskylässä voi kuorolaulusta ja muustakin taiteesta nauttia tänään Yläkaupungin yössä. Ilmakin vaikuttaa lupaavalta ja keväiseltä. Tästä tulee hyvä päivä :-) Oikein hyvää ja lämmintä viikonloppua!

Käsityöharrastajan korvakorut

Nämä ovat käsityöharrastajan korvakorut. Koruissa on juuri niitä asioita, joista pidän, lankakerä, puikot ja ompelukone. Saksetkin kuuluvat tietysti mukaan. Siksi, koska niitä tarvitsee usein ja koska ne olivat pieninä korunosina aika söpöt. 

Olen kerinyt turkoosia virkkauslankaa pienelle kerälle ja liimannut langanpään Eri Keeperillä kiinni kerään. Kerän läpi työnsin pätkän hopeoitua kuparilankaa, jonka päihin tein pienet silmukat. Ylempään silmukkaa pujotin valmiin korvakorukoukun, joka on sterling-hopeaa. Alempaan silmukkaan pujotin pienemmän kuparilanganpätkän, jonka alempaan lenkkiin laitoin ompelukoneen tai sakset. Korunosat olen ostanut kauan sitten varastoon ja nyt, kun käytin niitä, en enää muistanutkaan ostopaikkaa. Lankakerän läpi pujotin vielä puikoiksi valmiit tasapäiset korupiikit, joihin laitoin pienet liimatipat ennen pujottamista. Käytössä ne hieman liikkuvat, mutta eivät ole kuitenkaan irronneet.

Näistä on tullut ehdottomasti yhdet lempikorvakoruistani. 

Kuvissa näkyvän, pienessä kehyksissä olevan tekstin olen leimaillut.  Teksti on niin sopiva myös minulle. Ajatus on Matissen. Sen myötä luovuutta ja rohkeutta sinunkin päivääsi!

Kuvan kortti Polkka Jamin. Kuvan peilissä vilahtaa myös mukana häärineen kissamme häntä ;-)

Vähän kirjontaa, virkkausta ja ompelua uudessa laukussa

Virkkasin itselleni muutama kesä sitten mustan olkalaukun, jonne mahtui sopivasti lompakko, kännykkä, avaimet ja huulipuna, tarvittaessa hieman muutakin. Nyt musta laukku tuntui jotenkin synkältä ja kaipasin suunnittelemaani uuteen laukkuun jotain väriä. Mustassa laukussa on vahasta laukusta kierrätetty irrotettava olkahihna ja ajattelin käyttää samaa hihnaa myös tässä laukussa.

Virkkasin harmaasta, melko paksusta puuvillalangasta laukulle pohjan. Lanka on Novitan, mutta en muista enää langan nimeä. Sitä oli jäänyt edellisestä projektista jonkun verran. Lanka loppui kesken ja piti keksiä, millä laukkua jatkaa. Lankakorista ei löytynyt sopivaa jämäkerää ja niinpä päätin siirtyä kangaslaatikon pariin. Sieltä löytyi mustaa puuvillakangasta, jota olen ostanut Eurokankaasta laukkua varten. Silloin suunnittelemani laukku jäi kyllä ompelematta.

Leikkasin jatkoksi harmaaseen virkattuun laukunpohjaan mustasta kankaasta suorakaiteen muotoiset palat ja vuoriksi löytyi sopiva pala, joka oli jäänyt jäljelle turkisliivin ompelusta. Yläosan musta kangas kaipasi vähän väriä ja päätinkin kirjoa pitkästä aikaa. Olin kaksi viikkoa sitten ostanut Karin Holmbergin Kirjo ja korista pientä ja suurta -kirjan, jota olin jo ihaillut kauan aikaa sitten kirjakaupassa ja lainannut kirjastostakin. Sieltä sain idean pykäpistokukista, joita kirjoin laukun etupuolelle. Vaihdoin kirjan ehdotuksessa olleet varsipistot tikkipistoihin, koska en vain saanut varsipistoja näyttämään hyviltä. Eli kukat on tehty pykäpistoilla ja varret tikkipistoilla. Ompelin laukun kasaan ja käytin lisäksi turkoosia vinonauhaa tuomaan väriä. Vetoketju ja metalliset renkaat on irrotettu jostain vanhasta laukusta.

Laukuun mahtuu oikein hyvin kaikki tarpeellinen ja värityksestä tuli kiva. Vuoritus ei ole minulle kovin helppoa, koska sitä tulee tehtyä niin harvoin. Lähinnä harjoiteltavaa on vetoketjun siistissä kiinnittämisessä. Onneksi vetoketju toimii ja laukun sisään ei kenenkään tarvitse kurkkia ;-)

Laukussa kulkee usein lompakko, puhelin ja avaimet. Kuvassa näkyy myös ihana Luavan avaimenperä, jonka olen saanut lahjaksi bloginäkyvyyttä vastaan. Kiitos Luavalle! Tuotteet postitetaan kauniissa pahvisessa rasiassa aitoustodistuksen kanssa. Arvostan sitä, että yrityksessä pidetään yllä perinteisiä kädentaitoja. Avaimenperän nahka on laadukasta ja pehmeää ja se on taidokkaasti valmistettu. Sen saa loistavasti kiinni myös vyölenkkiin, joten farkkupäivinä avaimet kulkevat helposti mukana.

Luavan nahkainen avaimenperä

Tällä viikolla on kevät antanut jo lupaavia merkkejä tulevasta. Kovasti tekisi mieli aloittaa kesäisten vaatteiden ompelu. Toisaalta pihatyöt odottavat myös tekijäänsä ja ihan oikeissa töissäkin on melko kiireinen kuukausi. Ehkä yritän keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja nauttia samalla valosta ja lämmöstä. Kaiken ehtii kyllä, ainakin viimeistään kesälomalla... Aurinkoista loppuviikkoa!