keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Kädentaitomessut Tampereella

Yhteistyöpostaus
Lippu messuille saatu blogipostausta vastaan


Viime viikonloppuna järjestetyt Kädentaitomessut keräsivät Tampereen messukeskukseen lähes 50 000 käsitöistä kiinnostunutta messuilijaa. Oma edellinen messukokemukseni Tampereelta on kolmen vuoden takaa. Silloin minulla ei ollut vielä blogia eikä messuilla ihan näin paljon kävijöitä. Osallistujamäärä on kasvanut kuulemma paljon viimeisen kahden vuoden aikana. Lähdin messuille hyvällä fiiliksellä, tarkoituksena rauhassa ihastella, saada ideoita, hankkia tarvikkeita ja viettää laatuaikaa ystävien seurassa. 




Tämä ja yllä olevat kuvat eri Taitokeskusten näyttelypisteistä Taitokadulta


Lähdin lauantaiaamuna junalla Tampereelle ja tapasin ystäväni rautatieasemalla. Messujen nettisivujen ohjeet olivat hyvät ja löysimme helposti messuille vievän bussin ja pääsimme suht nopeasti perille. Alussa messualueella tuntui olevan kovakin ruuhka, mutta onneksi se oli vain väliaikaista. Meidän kohdallemme ei pahempia ryysiksiä sattunut. Ehkä kulkua helpotti se, ettei itsellä ollut mihinkään kiire, eikä pakollisia messupöytiä, joiden luo pitäisi pikaisesti ehtiä. Kiertelimme standiltä toiselle fiiliksen mukaan ja ihastelimme monenlaista. Taitokadun laadukkaat tarvikepaketit kiinnostivat ja tuotteet oli laitettu kivasti esille. Mieleen jäi kaihertamaan kanavatyöpakkaus niittyleinikistä. Se olisi voinut olla kiva joululahja itselle. 


Taito-lehden pisteellä oli ihania kirjottavia kortteja, joita oli ihan pakko istahtaa pistelemään. Kirjoin etupistoja puhekuplan ympärille ja punaisen sydämen kuplan sisään.



Ruukin kehräämö

Ruukin kehräämön messupiste oli kyllä yksi kauneimmista. Langat olivat laadukkaita ja kokonaan Suomessa valmistettuja.


Tampereen Messut Oy:n järjestämän Suomen lippu-kilpailun tuotokset olivat nähtävillä. Oli kyllä loistavia oivalluksia ja kauniita lopputuloksia.




Makramee-töitä oli esillä monessa paikassa. Ehkä inspiroivimpia olivat nämä ilmakasvien amppelit, joita löytyi Huone Ett Rum:n pöydästä.



Ihastelimme ystäväni kanssa herkkiä, villaisia lumihiutaleita. Ne löytyivät Villakamarin myyntipöydältä. Ystäväni hankkikin pikkuvyyhdin merinovillaa ja sai mukaansa huovutusohjeen lumihiutaleisiin.



Sanna Vatasen uusin kirja Bää! Neulo & virkkaa suomenlampaan villasta, oli esillä todella kauniilla tavalla ainakin kahdessa eri paikassa. Ehdin vaihtaa muutaman sanan Sannan kanssa ja kyselin vinkkejä konttineuleen neulomiseen. Sitä olisi kiva harjoitella.







Novitan osastolla seurasimme pikselivirkkauksen tekoa. Sekin vaikutti kokeilemisen arvoiselta. Varsinkin uusimman lehden poro-tyyny oli ihana.



Teippitarhan pöydästä ei voinut kävellä ohi ilman, että muutama teippirulla ja tussi lähti matkaan. Suurin pulma tässä kohtaa oli valinnan vaikeus.





Välillä ehdimme hengähtää ja istahtaa kuohuviinibaariin. Levähdys oli jaloille kyllä tarpeen, mutta neulomaan en kyllä tällä tauolla ehtinyt.


Kauniita ja herkkiä olivat myös Design by Jaana Cederbergin pitsikorut. Uskomattoman taitavasti tehtyjä todella ohuella koukulla ja langalla.


Olen lukenut jo monen bloggarin messupostauksia ja useassa on koottu messujen hittituotteita, kuten tonttuovia, tupsuja, makramee-juttuja ym. Huomasin itse ihan samoja juttuja. Toisaalta olin innoissani tarjonnan laajuudesta ja monipuolisuudesta. Monta kivaa asiaa jäi kuvaamatta ja monta hankintaa tekemättä. Mm. merinovillaneulosta olisin ostanut, mutta kun sunnuntaina ehdin oikealle myyntipisteelle, kyseiset neulokset olivat jo ehtineet loppua. 

Vietin messuilla sekä lauantaina että sunnuntaina noin 4 tuntia. Tapasin ihania ihmisiä ja jutustelin monen yrittäjän kanssa. Aika oli mielestäni juuri sopiva, enempää ei olisi oikein jaksanutkaan. Sain sitä mitä lähdinkin hakemaan, inspiraatiota, innostusta ja ihanaa tunnelmaa. Opin uusia asioita ja nautin ystävien seurasta. Kässäbloggareiden tapaaminen meni minulta harmillisesti ohi ihan kokonaan. Onneksi messut ovat taas vuoden päästä ja ihania bloggari-ystäviä voi nähdä muutenkin. Messujärjestäjien mukaan muutoksia olisi ensi vuonna tulossa. Mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä tuleman pitää.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Aurinkovärjätyt kirjan kannet ja ajatuksia ennen Tampereen kädentaitomessuja

Alkusyksystä kokeilin ensimmäistä kertaa aurinkovärjäystä. Se oli helppoa ja nopeaa ja siltikin lopputulos oli kaunis. Aurinkovärjäystä suunnitellessa mielessäni olivat äitini tulevat syntymäpäiväjuhlat. Käytinkin kokeilussa värejä, joista äitini pitää. Kokeiluni onnistuivat hyvin ja päätin toteuttaa suunnitelmani.

Ajatuksenani oli tehdä äitini juhliin kauniilla kansilla varustettu kirja, johon vieraat voisivat kirjoittaa ajatuksiaan ja toivotuksiaan tai ainakin oman nimensä. Ostin kirjan, jonka selkämys sattui olemaan sinistä kangasta ja väri sopi aika hyvin omiin värjättyihin kankaisiin. Liimasin kankaan kanteen vesi-Eri Keeper-seoksella. Tein taitoksen kannen selkämyksen viereen ja liimasin sen hyvin. Jotta taitteesta tuli siisti, laitoin kelmua ja muutamia kirjoja painoksi taitoksen päälle. Liima kuivui melko nopeasti. Kun päällinen oli kuivunut, liimasin kannen sisäpuolelle kankaan reunat. 


Juhlissa minun tehtävänäni oli mm. ottaa juhlista valokuvia. Juhlien jälkeen teetin kaikki onnistuneet kuvat paperikuviksi. Tein kirjasta äidilleni muiston juhlista laittamalla kirjaan juhlan valokuvat ja lisäämällä kuvien lomaan runoja ja tekstejä hänen saamistaan onnittelukorteista ja juhlissa esitetyistä runoista ja lauluista. Kirjasta tuli kiva kokonaisuus, joka muistuttaa mukavasta päivästä ja rakkaista ihmisistä. Arkisena päivänä sieltä löytää myös kauniita ajatuksia ja rohkaisevia runoja. Äiti oli kirjaan tyytyväinen ja nyt hän saa elää juhlan hetket aina uudestaan.



Kädentaitomessut

Täällä odotellaan jo innolla tulevan viikonlopun Kädentaitomessuja, jotka pidetään Tampereen Messukeskuksessa. Olen menossa messuilemaan lauantaina ja myös sunnuntaina, ensimmäistä kertaa kahden päivän ajaksi. Sain myös ensimmäistä kertaa bloggaripassin ja olen siitä aika onnellinen. Edellisestä messureissusta on aikaa varmaan jo kolme vuotta, joten nyt on kyllä aikakin lähteä messuille. Valmistautuminen on jo aloitettu etsimällä näytteilleasettajien listalta sellaisia, joiden myyntipisteellä haluan ehdottomasti käydä. Messualueen kartta pitää vielä tulostaa. Myös messujen ohjelmaa on luettu. Vinkkejä messuille on myös luettu, mm. Eilen tein-blogista. Kotona myös siivoilin vähän työhuonettani, jotta uusia mahdollisia ideoita mahtuu heti toteuttamaan. Tarkoituksenani on siis nauttia kahdesta päivästä itselle erittäin tärkeän asian ympärillä, imeä ideoita ja inspiraatiota, oppia ehkä jotain uutta ja viettää aikaa samanhenkisten ystävien seurassa. Teen messuista postauksen lähiaikoina ja yritän saada kuviin viikonlopun tunnelmia. Mahdetaanko kenties nähdä messuilla?

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Suuri lapaskirja

Kirjavinkki                                                                                 Blogiyhteistyö: Sitruuna Kustannus Oy


Sain arvioitavaksi Jorid Linvikin Suuren lapaskirjan. Samalta kirjoittajalta, suositulta norjalaiselta bloggarilta, on ilmestynyt myös Suuri sukkakirja, josta kirjoittamani arvio löytyy täältä. Molemmat kirjat ovat kovakantisia, laadukkaita kirjoja, jotka sopivat loistavasti vaikka joululahjaksi neulojille. 


Kirja on nimensä mukaan lapaskirja, ihanan inspiroiva teos, josta löytyy yli 40 kirjoneulelapasen ohjeet. Mallit on jaettu kahdeksaan eri aihepiiriin, joista jokaisesta löytyy useampi mallivaihtoehto. Malleja löytyy mm. erilaisista eläimistä kirahveista pikkukettuihin. On lemmikkieläinlapasia ja eksoottisempia eläinlapasia. Myös erilaisilla symboleilla koristeltuja lapasmalleja löytyy. 

Kirjan malleista löytyy varmasti jokaiselle mieluinen malli. Värejä vaihtamalla vaihtoehdot vain lisääntyvät. Samoin kuin sukkakirjassa, tässäkin on paljon vaihtoehtoja, varsinkin jos neuloo lapasia vaikkapa lahjaksi. Luulisin, että lapset ilahtuvat varmasti suloisista pikkupupuista, kissoista tai koirista. Villakoirien omistajillekin on omat mallinsa, samoin kuin kalamiehelle ja rockin ystävälle.


Kaikista yli neljästäkymmenestä mallista on selkeät ruutupiirrokset, josta neuleen etenemistä on helppo seurata. Ruutupiirrokset ovat värillisiä ja tarpeeksi suuria. Silmukoiden laskemista helpottavat apuviivat on merkitty punaisella, joten ne näkyvät selvästi.  Kaikista malleista on kirjallinen ohje ja lisäksi ruutupiirroksella kirjoneuleen ohje. Lähes kaikissa malleissa kirjoneule on erilaista kämmenen sisä- ja ulkopuolella. Näiden lapasmallien neulominen ei siis voi olla tylsää. Jos kirjoneuleen neulominen tuntuu liian työläältä, voi lapasiin tehdä vain osittain kirjoneulekuvion ja jättää muun osan yksiväriseksi. 

Kirjan mallit on neulottavissa eri kokoisiksi lapasiksi eri vahvuisia lankoja ja puikkokokoja vaihtamalla. Lasten lapasmallien vaihtoehdot ovat sovellettavissa 0-12-vuotiaille ja suurin osa muista malleista 10-12-vuotiaasta miesten L-kokoisiin lapasiin. Päätin itse kokeilla Let's rock-lapasia kaapissa olleista Seitsemän veljestä-langoista. Loin ohjeessa olleet 60 silmukkaa 3mm puikoilla. Lapasista tuli reilun kokoiset (ympärysmitta noin 27cm), omalle miehellenikin hieman liian suuret. En siis tehnyt mallitilkkua ja laskenut silmukoita kirjan ohjeen mukaan, vaan kokeilin lennosta, minkä kokoiset lapaset tällä hyvin yleisellä langalla näistä tulisi. Tällä kokemuksella suosittelenkin käyttämään hieman ohuempaa lankaa tai ainakin ohuempia puikkoja. Kokeilemalla varmasti löytyy oikea lanka jokaisen erilaiseen käsialaan.



Kirjassa on kaikkiaan 215 sivua ja kirjan takaa löytyy myös ruutupohjia omien lapasmallien suunnitteluun. Myös erilaisia valmiita kuvioideoita löytyy yhden aukeaman verran. Lasten suloisiin kissa ja hiiri-lapasiin on myös neulottu lapasten omistajan nimi. Loistava oivallus helpottamaan oikeiden omistajien löytymistä. Kirjan takana on kirjainmallit oman nimen neulomiseen vaikka ihan peruslapasiinkin. 


Suuri lapaskirja on kaunis ja inspiroiva teos. Sitä selaillessa sormet kyllä syyhyävät kirjoneuleen aloittamiseen. Kirjoneuleen neulominen on vaan aika koukuttavaa puuhaa, kun on niin kiva nähdä eri väristen silmukoiden muodostaman kuvion rakentuminen ja kaunis lopputulos. Työtä ei malttaisi laskea käsistään, kun tekisi mieli nähdä kuvion valmistuminen. Kirjoneulelapasista tulee myös lämpimämmät, kun mukana kulkee koko ajan ainakin kaksi lankaa.

Sitten vain lapasia neulomaan ennen talven pakkasia. Mukavia neulontahetkiä!

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Pintaneuleiden testailua hyväntekeväisyyspeiton tilkuissa


Kesätuulian Mutamäki-blogissa on tehty useampi ihana tilkkupeitto jollekin yksityishenkilölle, joka kaipaa lohtua arkeensa. Mielestäni todella ihanaa ja konkreettia hyväntekeväisyyttä. Kiitos siis Kesätuulialle <3 Tilkkuja ovat virkanneet ja neuloneet mm. blogin lukijat. Olin itsekin lukenut asiasta blogissa jo aiemmin, mutta tänä syksynä postaus kolahti ja päätin itsekin neuloa muutaman tilkun. Kesätuulian kokoama neljäs peitto on juuri lähetetty uudelle omistajalle eli minun tilkkuni pääsevät ilahduttamaan seuraavaa peiton saajaa.

ainaoikeinneule

Laatikosta löytyi lapseni kauan sitten valitsemaa lankaa, joka ei oikein ollut minun värinen. Se oli jäänyt käyttämättä silloiseen ideaan. Luulen langan olevan Novitaa. Ajattelin näiden suloisten värien sopivan tähän tarkoitukseen.

Ensimmäsen tilkun (kuva yläpuolella) neuloin kulmasta kulmaan, lisäten jokaisen puikon alussa yhden silmukan, kunnes sivun pituus oli 15 cm. Sen jälkeen kavensin jokaisen puikon lopussa yhden silmukan, kunnes silmukat loppuivat.

raeneule


Toiseen tilkkuun etsin netistä erilaisia pintaneuleita. Innostuin helposta raeneuleesta, jota en ollut aikaisemmin tehnyt. Tässä raeneuleella tehdyt lapaset. Itse neuloin kolme silmukkaa ennen langankiertoa. Tämä oli helppo tekniikka, jolla saa sileään pintaan kivaa elävyyttä.


Pintaneuleista innostuneena kokeilin täältä löytynyttä kivaa mallia (kuva yllä). Tätäkin oli hauska neuloa ja suunnittelinkin jo kaikenlaisia lapasprojekteja pintaneuleiden hyödyntämiseen.

helmibriossi

Viimeisenä kokeilin helmibriossia tai -patenttia. Kodin Kuvalehden sivuilla oli hyvä video, jonka avulla työ oli helppo aloittaa. Neuloksesta tuli pehmeää ja joustaa ja sitä oli kiva neuloa. Harmillisesti ainoan keräni lanka loppui tilkun puolivälissä eikä viimeisestä tullut siis valmista. Mutta opinpahan vielä helmibriossin neulomisen.


Tilkut on juuri postitettu Kesätuulialle. Toivon, että seuraavan tilkkupeiton myötä joku saa lämpöä, huolenpitoa ja hellyyttä arkeensa ja omaan elämäntilanteeseensa. 

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Vetoketjukorvakorut


Minulla on tapana säästää työhuoneessani kaikenlaista. Se ei aina ole kovin järkevää, koska kaapit pursuavat tarvikkeita ja materiaaleja, joita ei välttämättä koskaan edes tarvitse. Yritän hillitä kierrätyspuuskiani ja olla järkevä siinä, mitä säästän. Olin leikannut mieheni jostain vanhasta takista vetoketjun irti. Vetoketju oli mielestäni kivan värinen. Suuren Käsityölehden ohje vetoketjukorvakoruista lehdestä 1/2012 oli jäänyt mieleeni ja nyt, kun oli syyslomakin, oli aika toteuttaa se.


Leikkasin vetoketjun kangasosaa pois niin paljon kuin mahdollista ja kieputtelin sen ohjeen mukaan lenkeille. Alku- ja loppupään liimasin kuumaliimalla kiinni koruun. Ylös lisäsin kaksi kullanväristä välirengasta ja korvakorukoukun. Painoa korvakoruilla on jonkun verran, joten ihan arkikäyttöön nämä eivät päädy. Mutta kivat näistä joka tapauksessa tuli.


Tällä viikolla vietetty syysloma oli rentouttava ja arjesta irrottava. Käsitöitäkin tuli tehtyä jonkin verran, mutta vain nämä korvakorut tulivat valmiiksi asti. Nyt uusin voimin työviikkoa kohti. Mukavaa alkavaa viikkoa myös sinulle!

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Aurinkovärjäyskokeilu

Olin lukenut ja kuullut aurinkovärjäyksestä, mutta en ollut koskaan sitä aikaisemmin kokeillut. Aurinkoisena syyspäivänä kaivelin askartelukaappini kätköistä todella vanhat silkkimaalausväripurkit esille ja ilokseni huomasin, että ne ovat vielä ihan käyttökelpoisia.

Kokeilin aurinkovärjäystä puuvillaiselle lakanakankaalle. Kastelin kankaan ensin hanan alla viileällä vedellä. Puristin kankaan niin kuivaksi, ettei siitä valunut vettä. Asettelin kankaan muovipussin päälle. Vanha vahakangasliina olisi tässä ollut täydellinen. Maalasin purkin pohjilla kankaalle viivoja niin, että kangas oli kokonaan värjätty. Asettelin prässäämiäni koivun lehtiä maalatun kankaan päälle. Ja jätin kuivumaan.







Jo parin tunnin päästä kangas oli kuivunut. Minulla kangas oli keittiön ruokapöydällä, johon paistoi aurinko. Värjäys onnistuu myös ilman auringonpaistetta, päivänvalokin riittää. Aurinko nopeuttaa ehkä värjäytymistä, luulen. Kuivuessaan kankaalle oli jäänyt vaalemmat koivunlehdenmuotoiset alueet lehtien alle. Myös kankaan rypyt olivat värjäytyneet vaaleammiksi. Eli jos haluaa ihan tasaisen jäljen, kangas kannattaa kastella pensselillä. Minä puristin kankaan kuivaksi ja siksi siihen jäi jäljet.


lehdet

 aurinkovärjäys
Tässä kankaat valmiina ja silitettyinä. Rypyt ovat värjäytyneet kankaaseen.
Aurinkovärjäys on kivaa puuhaa. Kankaan värjääminen käy nopeasti ja se saattaisi sopia lastenkin kanssa toteutettavaksi. Maalatulle kankaalle voi laittaa kuvioita myös kontaktimuovista tai paperista luonnonmateriaalien lisäksi. 

Kiinnitin värin silittämällä. Keksin värjätylle kankaalle jo käyttöäkin, siitä lisää myöhemmin.

Mukavia ja leppoisia syyspäiviä sinulle!