l u m i s i i v e t

Minulle oli jäänyt muista töistä punaisia vohvelikangastilkkuja. Niistä halusin tehdä sellaisia joulukuusenkoristeita, joita lapsetkin voisivat askarrella. Tässä Käsityöbloggareiden joulukalenteripostauksessa esittelen teille joulukuusenkoristeen, jonka tekeminen sopii monen tasoiselle ompelijalle, isommalle tai pienemmälle. Itse olen tehnyt näitä alakouluikäisten kanssa.   Tässä ohje: Piirrä maalarinteippirullaa tai vastaavaa apuna käyttäen kaksi ympyrää vohvelikankaalle.  Pujottele valkoisella puuvillalangalla kuvioita osaan ympyrästä tai peitä koko ympyrä erilaisilla kuvioilla. Jos haluat helpoimman version, voit pujotella vain suoria viivoja ruutuja pitkin. Ideoita vohvelipujotuskuvioihin löydät esim.  Pinterest-sivultani.  Vohvelipujotus tuo ihanasti mieleen alakoulun käsityötunnit. Vaikka pujottelu on helppoa, saattaa innostus iskeä. Itselleni ainakin kävi niin, että aloin jo harkitsemaan isompien vohvelikangaspalojen hankintaa ja suunnittelemaan, mitä kuvioita voisin nii

  Tänä vuonna joulukuu tuli jotenkin yllättäen. Syksy tuntui pitkältä, mutta kuluikin loppujen lopuksi nopeasti. Minulla on ollut tapana askarrella adventtikynttelikkö tai vastaava joulunodotukseen. Tänä vuonna en ole sitä edes ehtinyt ajatella, mutta onneksi on näitä aikaisempien vuosien kynttelikköjä. Tänään sytytän ensimmäisen kynttilän toissa vuonna askartelemani kynttelikön kynttilään. Siihen olen käyttänyt kylpyhuoneen laatan, kynttilän pidikkeitä ja vanhoja avaimia. Postauksen pääset lukemaan tästä . Vuonna 2017 rakensin adventtikynttelikön eri kokoisista lasipulloista, joihin taivuttelin metallilangasta numerot. Asettelin pullot puiselle tarjottimelle, johon lisäsin vielä punaisen huopakankaan alle peittämään tarjottimen kuviot. Tämän kynttelikön postaukseen pääset tästä. Neljä vuotta sitten adventtikynttelikköömme kuului neljä valkoista pöytäkynttilää, joihin olin piirtänyt numerot kynttilävärillä. Kynttilät asettelin mummoni vanhan kakkuvuoan päälle. Alle laitoin pienen joulu

  Kesällä olin pari viikkoa Taitokeskuksella metallilankapunontakurssilla. Kurssilla oli ihanaa ja nautin suunnattomasti, kun sain vain tehdä monenlaisia metallilankatöitä ja oppia uutta. Aikaisemmin postasinkin jo kurssilla tekemästäni lyhdystä.   Tänään esittelen teille kurssilla tekemäni tarjoilulautasen.  Opettajallamme oli mukana ideoinnin pohjaksi joitakin valmiita töitä. Yksi työ oli vastaava kuin tämä, minkä itse tein ja siinä oli todella kaunis, vanha lautanen. Muistin, että olin joskus ostanut kirppikseltä kauniin yksittäisen lautasen, mutta en vain tähän hätään löytänyt sitä.  Mutta etsiessäni lautasta, löysinkin kaapistani tämän punaisen ihanuuden. Se on mummoni vanhasta emalikattilasta kattilan kansi. Kattila on minulla kukkaruukkuna, mutta kansi on jäänyt kaappiin käyttämättä. Kannen nuppi oli helposti irrotettavissa ja kun kannen käänsi väärin päin, se oli aivan loistava tarjoilulautanen. Nupin reiästä sain myös paksummat metallilangat läpi ja niistä tarjoilulautasta on

Kesällä pääsin hartsikorukurssille Jyväskylän Taitokeskukseen. Hartsi oli minulle uusi materiaali, enkä ollut ennen kokeillut sitä. Ennen kurssia etsin tietoa netistä ja ideoita Pinterestistä. Samalla löysin myös omasta kirjahyllystäni kirjan hartsikorujen tekemisestä. Tässä esittelen teille ensimmäiset valmistuneet hartsikorvakorut. Hartsi on läpinäkyvää, kuivuttuaan kovaa muovia, jonka sisään voidaan valaa erilaisia esineitä. Näihin korvakoruihin olen leikannut vanhoista filmikameran negatiiveista palat. Asetin filminpalat muoviselle, varmaankin persikkarasiana toimineen astian pohjalle. Siinä oli juurikin korvakorun palojen muotoisia syvennyksiä. Valutin hartsia negatiivin päälle ja annoin kuivua. Kuivuttuaan hartsipala ei irronnutkaan muotistaan, joten leikkasin muovin oikean muotoiseksi. Porasin pienet reiät ja laitoin niihin renkaat ja korvakorukoukut.  Näistä tuli kivat, nostalgiaa henkivät korvakorut. Hartsi oli innostavaa ja koruja tuli viikon aikana tehtyä melko paljon. Posta

  Jyväskylän Taitokeskuksella, missä opiskelen oman työni ohessa, kokeilimme kevään Kiertotalous-ryhmässä nahkatöitä. Tein parkkinahasta pienen säilytyskukkaron puhelimen kuulokkeille. Kaavan avulla leikkasin kappaleet ja rei'itin ommeltavat reunat naskalilla. Ompelu tehtiin käsin nahkaneulalla ja lankana oli vahattua, vahvaa lankaa. Lopuksi kiinnitimme kiväärinnapin, joka pitää läpän paikoillaan. Kiväärinnappi kiinnitetään nahkaan tehtyyn reikään kiertämällä. Kiväärinnapin vastapuolen reikä on tehty rei'itysterällä, jossa on reiän lisäksi pieni viilto reiän sivulla.  Kukkaron ehti ommella hyvin illan opintojen aikana. Kotona kastelin kukkaron kokonaan vedellä ja laitoin sen sisään viilipurkin pohjasta leikatun muotin, jossa oli viilipurkin pohjan lisäksi noin 1 cm purkin reunaa.  Näin nahka kuivuessaan asettui niin, että kukkaron sisään jäi tilaa.  Tykkäsin nahkatöiden tekemisestä todella paljon. Olisi kiva kokeilla joskus jotain isompaakin, kuten laukkua. Pieni nahkakukkaroni

Kesällä oli ystäviemme pikkuprinsessan 1-vuotissyntymäpäivät. Pohdin lahjaa, jonka voisin tehdä itse ja joka olisi sopiva juurikin 1-vuotiaalle. Jostakin netistä löysin lahjaidealistan, jossa mainittiin myös pehmeä pallo. Muistelin myös oman lapseni saaneen 1-vuotislahjaksi pallon, jota aikanaan käytettiin paljon. Näillä tiedoilla päätin siis tehdä lahjaksi pallon. Löysin sopivan ohjeen virkattuun palloon  täältä . Kotona oli puuvillalankojen jämiä iloisissa väreissä, joten päätin käyttää niitä. Virkkaushommia oli helppo tehdä automatkoilla ja virkkaustyö kulkikin alkukesän ajan käsilaukussa mukana.  Virkkasin palloon ohjeen mukaan kahden kokoisia paloja, isompia 20 kpl ja pienempiä 12 kpl. Lopuksi ompelin palat yhteen ja täytin pallon vanulla.  Pallosta tuli iloisen värinen ja mielestäni sopiva lahja. En mitannut pallon kokoa ennen lahjaksi antamista, mutta arvioisin pallon halkaisijaksi 20-25 cm. Tähän työhön sai hyvin käytettyä kaapissa lojuneiden puuvillalankojen jämät.           

  Tein kesällä melko paljon kaikenlaisia käsitöitä. Koneella vaan tuli oltua niin vähän, etteivät valmiit työt päätyneet vielä tänne blogiin asti. Osallistuin kesäkuussa opintoihini liittyen metallilankapunontakurssille. Kurssi oli Taito Keski-Suomen järjestämä. Oli ihanaa opetella uutta ja olla taitavan opettajan ohjauksessa. Tässä esittelen ensimmäisen valmistuneen työni. Näitä tulee syksyn mittaan vielä lisääkin.  Opettajallamme oli mallina perinteinen munakori, joka on alaosastaan leveämpi ja suuaukko on kapeampi. Tykkäsin korin muodosta ja ajattelin tehdä samalla mallilla itselleni lyhdyn. Tosin voihan tätä käyttää joskus myös korina. Työ on aloitettu taivuttamalla kolme metallilankaa muotin avulla suunnilleen oikean muotoisiksi. Nämä metallilangat sidottiin seuraavaksi keskeltä kiinni toisiinsa ohuemmalla metalilangalla. Tämä näkyy hieman kynttilän alla. Työ kiinnitettiin styrox-levyyn niin, että kori oli nurin päin ja aloitettiin spiraalina kulkevan metallilangan kiinnitys tasai

Juhlat ja kutsut niihin on aina kivoja. Joskus lahjan keksiminen on hieman hankalaa. Tänä keväänä juhlakutsun saamisen jälkeen sain idean neuloa villasukat 50-vuotiaalle syntymäpäiväsankarille, ajatuksena nopeusrajoitusliikennemerkki sukan varressa. Kaapista löytyi valmiina mustaa ja punaista 7 veljestä- lankaa ja lenkkimatkan varrella olevasta kaupasta löysin keltaista Kaupunkilankaa. Piirsin liikennemerkkiä mukaellen ruutupiirroksen sukan varren kuviosta. Tein sukat Novitan sukkataulukon mukaan. Varren alussa neuloin 2o2n-joustinneuletta 10 kerrosta, sen jälkeen sileää neuletta, johon tein myös suunnitellun kuvion. Kuviossa harjoittelin intarsia-neuletta, jota en aikaisemmin ollut neulonut. Ohjeita siihen katselin You Tubesta, mm. täältä . Varren lopussa neuloin taas 10 kerrosta joustinneuletta. Muutoin tein täysin Novitan sukkataulukon ohjeen mukaan.  Tässä ruutuvihkoon piirtämäni kaavio liikennemerkin kuviosta.    Sukat valmistuivat juuri ajoissa juhliin ja olin tyytyväinen niihin