Selvisin ensimmäisestä englanninkielisestä neuleohjeesta

Voin rehellisesti myöntää, ettei englannin kieli kuulu vahvuuksiini. Olen epävarmuuksissani vältellyt sen puhumista silloinkin, kun olisi ollut hyvä mahdollisuus kielen harjoitteluun. Alkuvuonna päätin, että otan härkää sarvista ja yritän neuloa jonkun neuletyön englannin kielisestä ohjeesta. Ajatus kauhistutti etukäteen, mutta eihän siinä muu auttanut, kuin ryhtyä tuumasta toimeen.

Neuloosin Annen kanssa aloimme yhdessä tavata ohjetta viime kesän Neulefestareiden ohjelmalehtisestä. Siinä oli Joji Locatellin ohje Midsummer Haze- huiviin, joka on osittain tuubihuivi ja edessä on kolmion mallinen liehuke. Edestä huivi näyttää siis ihan kolmiohuivilta, mutta takaa tuubihuivilta. 

Ohje ei ollut ollenkaan niin vaikeaselkoinen, kuin olin ajatellut. Annen avustuksella hankalista kohdistakin selvisin helpolla. Vauhtiin päästyäni innostuin huivista kovasti ja neulominen oli mukavaa. Ohje oli hyvin looginen ja eteni saman kaavan mukaan. 

Lankana minulla oli viime kesänä Titityystä ostamani Sandnes Garnin Tyne line- lankaa, jota jäi yli kesän lomaneulepaidastani. Huivi sopii nyt hyvin vaikka valmiin neulepaitani kanssa, kun on ihan samaa lankaakin. Lanka on puuvilla-viskoosi-pellavasekoitetta, vilpoisaa ja hyvin laskeutuvaa. Langassa on lisäksi himmeä kiilto.

Huivi valmistui alkukankeuksien jälkeen melko vauhdikkaasti. Selvisin siis kiitettävästi ensimmäisestä englannin kielisen ohjeen mukaan neulomisesta. Jännitin lankani riittävyyttä, mutta onneksi se ei päässyt loppumaan. Lankaa kului n. 90 g. Ohjeessa oli tehty vielä tupsut huivin reunaan, mutta minä jätin ne tekemättä. En kaivannut niitä.

Taustalla työhuoneeni inspiraatioseinä

Kesän odotus on jo vahvana mielessä. Uusi huivi ja viime kesän lomaneule (ja minä) kaipaavat jo lämpimiä päiviä laiturin nokassa. Mitähän kivaa lomaneuletta keksisin tulevaan kesään? 

Lempivaatteita- kirja, vastaus perusvaatepulmaani

Kirjavinkki                                                                    Blogiyhteistyö: WSOY

Joku aika sitten kaipailin itselleni peruskaavoja. Sellaisia perusvaatteiden ompeluun sopivia, suhteellisen yksinkertaisia malleja, joita voisi muokata tai olla muokkaamatta. Niillä voisi hurautella itsellensä vaatteita kankaita vaihtelemalla ja saada vaihtelua omaan vaatekaappiin. Toiveeni on nyt kuultu. Sain nimittäin Lotta Jansdotterin Lempivaatteita- kirjan kustantajalta arvioitavaksi. 

Kirja on ihanan värikäs ja erittäin kaunis kokonaisuus. Esteetikkona minua viehättää kirjan kuvat, värit, sommittelu ja luova yhdistely. Kirjasta löytyy inspiroivia valokuvia ja tarinaa vaatteiden takaa. Kirjaa on kiva myös lueskella ja haaveilla ja suunnitella omaa peruspuvustoaan. 

Lotta Jansdotter on ahvenanmaalainen suunnittelija, joka nykyään asuu New Yorkissa. Hän viettää edelleen kesiään Ruotsissa ja Ahvenanmaan saaristossa. Lotta Jansdotter on minulle aikaisemmin tuttu Printtejä! -kirjastaan. Sain kirjan vuosia sitten anopiltani ja ihastuin sen skandinaavisiin printteihin, joiden painamista eri materiaaleille kirjassa opastetaan. Lempivaatteita- kirjassa on Lotan suunnittelemia perusvaatteita pienillä variaatioilla. Kaikki vaatteet on kuvattu jonkun oikean ihmisen päällä ja usein kuvassa olevasta henkilöstä on myös kerrottu jotain. Kuvista löytyy Lotan itsensä lisäksi hänen ystäviään tai sukulaisiaan ja tarinat heistä tuovat vaatteetkin jotenkin lähemmäksi. Kuvat ovat valoisia ja niitä on melko paljon. Ne on kuvattu luonnossa tai aidoissa ympäristöissä. Tunnelma on jotenkin lämminhenkinen ja onnellinen. Kirjassa kerrotaan Lotan omasta elämästäkin pieninä otoksina ja niiden perusteella hänen elämänsä tuntuu kirjan antaman kuvan mukaan houkuttelevan boheemilta ja inspiroivalta. 

Kirjan puvusto on jaettu vuodenaikojen mukaan neljään eri jaksoon. Kirjasta löytyy perusohje hameeseen, takkiin/jakkuun, housuihin/shortseihin, toppiin/hihattomaan mekkoon, paitaan/tunikaan/kaftaaniin ja lisäksi neljään erilaiseen laukkuun. Mallit on kaavoitettu viiteen kokoon XS-XL. Kirjassa on ideoita vaatteiden ompelemiseen eri kangaslaaduista ja sieltä löytyy myös kirjan vaatteiden yhdistelyvinkkejä.

Ompeluohjeet ovat mielestäni selkeitä ja yksinkertaisia. Vaatteissa ei ole paljon vaikeita yksityiskohtia, joten ompelukin on melko nopeaa.  Sanallisten ompeluohjeiden lisäksi joihinkin kohtiin on kuvallinen lisäohje. Ja näistä syistä johtuen mallit sopivat hyvin ompelun vasta-alkajillekin. Yksi loistava juttu löytyy myös kirjan lopusta. Siellä on kaava-arkkkiopas, jossa on tummennettu tietyn vaatteen kappaleet. Tämä helpottaa kaava-arkin kaavojen piirtämistä. Joskus kaavaa piirtäessä on nimittäin vaikea hahmottaa, mihin suuntaa piirrettävän kappaleen viivat oikein menevätkään. 

Tämän kirjan ohjeilla olen jo vähän ommellutkin, joten ohjeet on testattu myös käytännössä. Valmiista vaatteista lupaan postata lisää myöhemmin. Uskon tämän kirjan antavan minulle juurikin kaipaamiani peruskaavoja perusvaatteisiin. Suosittelen kirjaa kyllä lämpimästi.

Aurinkoista kevätsunnuntaita!

Elämäni ensimmäinen neulottu hame

Sain joku aika sitten KlompeLOMPE-kirjan arvioitavaksi ja ihastuin kirjaan välittömästi. Sen tyyliin, sopivan tuntuisiin ohjeisiin ja suloisiin kuviin. Kirjasta bongasin neulotun hameen ohjeen, joka sai ajatukseni liikkeelle. Eipä ollut aikaisemmin tullut edes mieleen neuloa hametta. Se tuntui jotenkin mahdottomalta. Toisaalta, käytänhän trikoista hametta, miksen siis neulottuakin. Lisäksi talvisin palelen töissä jatkuvasti, joten lämmittävät vaatteet eivät olisi pahitteeksi. Miksi siis hame ei olisi seuraava neuleprojekti? Lainasin kirjastosta toisenkin KlompeLOMPE- kirjan, Ihania neuleita lapsille. Sieltä löytyi Siksak- hame mielestäni vielä kauniimmalla pintaneulekuviolla. Se siis valikoitui lopulta neulottavakseni.

Ostin Neuloosista Langin Novena baby alpaca- lankaa, joka on hyvälaatuista ja kestää jonkin verran kulutusta. Vyötteen tietojen mukaan lanka kestää jopa 30 asteen hellävaraista konepesua. Hame joutuu paljon kovempaan käyttöön kuin vaikkapa paita tai huivi, joten laadukas lanka on tarpeen. Neuloin 4 mm:n pyöröpuikoilla ohjeen mukaan. Valmiin vaatteen kokoa oli vaikea arvioida ja pitkään olinkin epävarma, onnistuuko koko hamonen.

Lankaa kului 150 g ja pintaneulekuviota oli mukava neuloa. Siksak-kuvio toi neulomiseen vaihtelua ja kuitenkin se oli niin helppo, ettei ohjeetta tarvinnut neuloessa katsoa. Hameeseen tehtiin lisäyksiä sivussa olevissa ainaoikeinkaistaleissa. Käytin lankaa kuusi kerää ja päättelin silmukat tällä tavalla. (Linkissä olevan videon kuva on todella epätarkka, mutta kyllä siitä päättelytavan saa selville.)

Hame oli päällä jo pääsiäisenä ja hyvin toimi. Lämmitti kivasti ja näytti hyvältä. Hameesta tuli sopivan kevyt, se pysyy päällä ihan ilman vyötärökuminauhaa. Käytössä hame saattaa hieman venyäkin. Jos näin käy, yläosan resoriin on helppo pujotella ohutta kuminauhaa pitämään hame oikealla paikalla.

Neulottu hame yllätti minut monessa suhteessa positiivisesti. Hameesta tuli kiva käyttövaate, joka on helppo vetäistä päälle kylminä päivinä paksujen sukkahousujen kaveriksi. Se näytti päälläni myös paremmalta, mitä odotin. Kaiken lisäksi sitä oli kiva neuloa. Tässä Tulppaaniuni- blogissa näette hameen kuvattuna tekijän päällä. Hameessa ilostuttaa myös se, että sain hamelangat yllätyslahjaksi ihanalta ystävältäni. Lahjakortti odotti lankakaupassa, kun menin lankoja ostamaan. Ihania tuollaiset ystävät, jotka todellakin osaavat tuoda iloa elämään!

Eilen paistoi jo niin keväisesti aurinko, ettei villahametta enää ehkä kovin pitkään voi käyttää. Tai saattaahan se olla niin, että kylmän kesän sattuessa, tulee hameestani kukkamekon tilalle lämmittävä juhannushamonen. Olenpahan nyt varautunut siihenkin.

Leppoisaa sunnuntaita!

Pääsiäiskoristeita shampoopullosta

Pääsiäinen innostaa askartelemaan. Viime vuonna askartelin ristipistokoristeltuja pääsiäismunia ja hakapunottuja munakuppeja. Tänä vuonna innostuin askartelemaan pieniä koristeita pajun- tai koivunoksiin. Tälläkin kertaa käytin askarteluissani pääosin kierrätettyjä materiaaleja.

Leikkasin keväisen vihreästä, tyhjästä shampoopullosta pohjan ja yläosan irti. Pullon sivuista leikkasin lehden muotoisia paloja piirtämäni kaavan avulla. Tein lehtiin reiät ripustusta varten nahkareiittimellä. Reikiin pujotin ompelulankaa.

Toisesta, vaalean turkoosin sävyisestä pullosta leikkasin pieniä pyörylöitä, joiden reunoihin tein myös nahkareiittimellä reikiä. Näihin reikiin virkkasin kukan terälehdet ohuella virkkauslangalla seuraavan ohjeen mukaan:

      1. Virkkaa kiinteä silmukka reikään ja reikien väliin 3-5 ketjusilmukkaa.
      2. Virkkaa 5 pylvästä  reikien puolivälissä olevaan silmukkaan (toinen tai kolmas ketjusilmukka)            ja reiän kohdalla piilosilmukka.
      3. Päättele langat ja laita ripustuslanka.

Askarrellessani lehtiä ja kukkia, oivalsin, että pääsiäisen ajan oksiinhan täytyy ehdottomasti saada pääsiäismunan muotoisia koristeita. Jäljellä oli vielä vaalean turkoosin shampoopullon osa. Leikkasin saksilla litteän pullon seinäosasta paperikaavan avulla munan muotoisia paloja.

Osaan teippasin washiteippiä ja tein nahkareiittimellä reiät yläosaan. Niihin pujotin metallilangan pätkän, jonka olin taivuttanut kuvassa näkyvällä tavalla.

Osaan tein reiät sekä ylä- että alaosaan. Alaosaan laitoin puuhelmiä roikkumaan metallilankaan ja yläosaan ripustuslangaksi metallilangan pätkän.

Pääsiäiskoristeita löytyy myös muista blogeista. Tässä linkki Suvikukkasia-blogin Suvin suloisiin pääsiäiskoristeisiin, jotka on myös tehty kierrätysmateriaalista. Postauksen askarteluissa on käytetty itse tehtyä liimaa. Ja täältä löydät Kototeon Sannan suloiset, kuparinvärisiksi maalatut pupupullot. Täältä löydät oman postaukseni kakkuvuokaan tehdystä pääsiäisaiheisesta ovikranssista.

Hyvää viikonloppua ja palmusunnuntaita! 

Lapaset lankatupsusisuksella

Joku aika sitten olimme lähdössä viikonloppuna reissuun ja päätin aloittaa reissuneuleena lapaset. Miehen pipon neulomisesta oli jäänyt harmaata Novitan Isoveli -lankaa. Edellisenä iltana kokeilin sopivia silmukkamääriä, ettei autossa sitten tarvitse muuta kuin neuloa. Halusin kokeilla lapasen reunaan myös hiirenhammasreunusta, johon löysin loistavan ohjeen Hääräämön sivuilta. Neuloin reissupäivän aikana molemmat lapaset. Paksusta langasta ne valmistuivat melko nopeasti.

Olin jossakin käsityölehdessä nähnyt kauan sitten ohjeen, jossa lapaseen tehtiin jälkikäteen yhden silmukan kuvioita ja jätettiin langan päät lapasen sisälle lisälämmikkeeksi. Selasin käsityölehtipinoni läpi, mutta en löytänyt ohjetta. Päätin kokeilla siis ilman. Neulan avulla jäljittelin silmukoita ja katkaisin langan niin,  että nurjalle jäi lankatupsut. Otin jo lapaset käyttöön, mutta huomasin, että langat saattavat tarttua johonkin ja irrota kokonaan. Tein vielä solmut jokaiseen lankatupsuun. Alla olevien kuvien keskelllä näkyy, kuinka solmin langat.

Nyt tupsut pysyvät paikoillaan ja lämmitävät käsiä. Näitä ehtii vielä jonkun aikaa käyttää tämän talven aikana, ennen kevättä.

Leppoisaa talvista sunnuntaita!

Kokemuksia bullet journalista

Tutustuin joku aika sitten bullet journaliin ja innostuin ajatuksesta heti. Aika monesta asiasta innostun kyllä helposti, tämä tuntui kuitenkin osuvan järjestelmällisyyden tarpeeseeni (siis siihen, että oikeasti en ole kovinkaan järjestelmällinen, mutta tiedän sen helpottavan elämää). Bullet journal eli bujo tarkoittaa oikeastaan itse tehtyä kalenterin, päiväkirjan ja erilaisten muistiinpanojen yhdistelmää, jota rakennetaan pikku hiljaa. Täältä löytyy hyviä vinkkejä bujoilun aloittamiseen. Yhdessä kirjassa, samojen kansien välissä on kaikki tärkeät ja olennaiset muistettavat asiat. Osa bujoilijoista tekee kirjastaan todella taiteellisen ja käyttää luovuuttaan sivujen koristeluun. Minä olen aloittanut hyvin käytännöllisesti, ilman suuria koristeluja. Kirjassani on minulle tärkeimmät asiat, kalenteri, pieni päiväkirja, muistikirja, to do-listat, sivuja tärkeille, seurattaville asioille. Olen aina tykännyt kirjoittaa ylös asioita, joita on tapahtunut. Aikaisemmin minulla oli käytössä viiden vuoden päiväkirja, johon kirjasin päivittäin kuulumiseni. Jälkikäteen on ollut mukava lueskella, mitä omaan arkeen on aikaisemmin kuulunut. Tykkään myös suunnitella tulevaa ja tarvitsen sitä varten konkreettisen, paperisen kalenterinäkymän, jotta hahmotan asiat paremmin. Olen yrittänyt opetella myös sähköisen kalenterin käyttöä, mutta sitä en ole oikein oppinut. 

Bujoiluun tutustuttuani päätin kokeilla sitä itsekin. Viime kesänä hankin ensimmäisen, kuvissakin näkyvän bujoni. Ostin tyhjän muistikirjan, jonka sivuilla oli pieniä pisteitä helpottamassa viivojen vetämistä ja suoraan kirjoittamista. Lisäksi minulla on erilaisia tusseja ja teippejä, joita käytän.  Teipeillä voi koristella sivuja ja tehdä pieniä ylimmässä kuvassa näkyviä merkkejä usein käytettävien sivujen löytymiseksi. Kuvissa näkyvät turkoosi ja musta tussi ovat Teippitarhalta (tussit löytyvät täältä). Niillä on nautinto kirjoittaa ja niillä saa ihanaa jälkeä, mutta niiden käyttö vaatisi vielä vähän lisää harjoittelua. Hyviä vinkkejä tussien käyttöön olen löytänyt mm. täältä. (Tusseista olen saanut alennusta bloginäkyvyyttä vastaan.) 

Minun bujossani on alussa sisällysluettelo. Sen jälkeen on puolen vuoden kalenterinäkymä, jonka olen siis itse sinne raapustanut. Sitten yhden kuukauden näkymä, jonka viereen laitan kuukauden tavoitteet tai tehtävät asiat. Kuukausinäkymän jälkeen on viikkoaukeama, joka näkyy alemmissa kuvissa. Aukeaman vasemmalle sivulle kirjoitan päiväkirjamaisesti päivän tapahtumat jälkikäteen. Oikeanpuoleiselle sivulle kirjaan tehtävät asiat to do-listaan. Värikkään teipin oikealle puolelle kirjaan ennalta sovitut menot. 

Olen tässä bujoilussa vasta aloittelija, mutta olen tykännyt sen arkea selkeyttävästä vaikutuksesta. Muistan asiat paremmin, kun olen kirjoittanut ne käsin to do-listaani. Muistini myös kuormittuu vähemmän, kun yritän aina kirjoitan heti muistettavan asian bujoon, eikä sitä tarvitse yrittää pitää mielessään. Olen myös huomannut tekeväni enemmän asioita, joita olen laittanut bujoon kuukauden tavoitteiksi. Esimerkiksi jotkut tietyt käsityöt meinaavat jäädä roikkumaan viimeistelyn osalta. Kun olen kirjannut bujoon tavoitteeksi tehdä työt loppuun, on ollut jotenkin tyydyttävää laittaa ruksi tavoitteen kohdalle työn valmistuttua.

Minä en ole vielä oppinut tekemään listoja veden juonnistani tai mielialoistani bujoon, mitä useat bujoilijat tekevät. Jotenkin koen työlääksi sellaisten asioiden kirjaamisen. Toisaalta olen koonnut bujoon listaa lukemistani kirjoista. Kirjoja onkin tullut luettua viime aikoina melko paljon. Onkohan syy lisääntyneeseen lukemiseen kenties listan kirjoittamisessa, en osaa sanoa. Listasta on helppo myös suositella kirjoja luettavaksi ystäville.

Kesällä kokeilin myös kirjata joka päivä kuukauden ajan yhden asian, mistä olen kiitollinen. Se oli ihan ok, mutta en kokennut sen erityisesti lisäävän hyvinvointiani. Pyrin muutenkin ajattelemaan asioista positiivsesti ja löytämään myönteisiä puolia, joten kirjaaminen tuntui vain lisävaivalta.

Bujoon tarvitaan tietysti myös kirjanmerkki, jonka avulla tämän hetkinen sivu löytyy helposti. Olin nähnyt joillakin messuilla vanhoista palkintolusikoista tehtyjä upeita kirjanmerkkejä. Niitä löytyy täältä. Päätin kokeilla samaa itsekin, tosin hieman yksinkertaisempana versiona. Naputtelin kirpputorilta ostamastani lusikasta lusikan pesän vasaralla alasimen päällä litteäksi. Sen jälkeen laitoin lusikan toisen pään ruuvipenkkiin kiinni ja väänsin lusikan varren kuvassa näkyvään asentoon pitämällä pihdeillä lusikan päästä kiinni. Varsi taipui yllättävän helposti haluttuun asentoon. Lusikkakirjanmerkki olikin sitten jo valmis. Se on ollut käytössä oikein hyvä.

Kun totesin bujon selkeyttävän elämääni, päätin tehdä töihin oman bujon. Nyt minulla on kaksi kirjaa melkein aina mukana ja niihin kirjaan tärkeät ja muistettavat asiat.

Tämän päivän kohdalla bujossa on merkintöjä ainoastaan illaksi, mutta nyt ajattelin ottaa neuleen esiin ja sitten ehkä lähteä vähän ulos liikkumaan. Leppoisaa sunnuntaita myös sinulle!

Käsityön museolla

Hiihtoloman alussa kävin Jyväskylässä sijaitsevassa Suomen Käsityön museossa. Olen aikaisemminkin postannut museon näyttelyistä täällä ja täällä. Tällä hetkellä museossa on Kaija Poijulan ja Ulla Pohjolan näyttely Memento. Näyttely on avoinna vielä huhtikuun puoliväliin asti. Näyttelyn töissä on käytetty paljon luonnonmateriaaleja ja erilaisia tekniikoita.

Näiden kuvien myötä pääsette hieman mukaan Memento-näyttelyn tunnelmaan. Neljä ensimmäistä kuvaa on Kaija Poijulan töistä ja loput Ulla Pohjolan. 

Tämä työ oli omistettu kaikille lapsille, joiden isä ei selvinnyt tsunamista.

Loitsu

Muistomerkit, kiviä ja helmikirjontaa

Unikko, yksi lempikukkani, oli taitavasti kirjottu pienillä pistoilla

Teossarjan nimi on Pääsiäinen

Kirjottu isolokki ja taustalla lahnan suomuja

Alku, tässä myös lahnan suomuja ja helmiä

Näyttelyssä nautin yksin, rauhassa, teosten tarkastelusta ja vaeltelusta. Katselin myös videota, jossa oli haastateltu Ulla Pohjolaa. Valokuvasin vähän ja annoin ajatusten kulkea omia reittejään. Lähdin näyttelystä virkistyneenä.

Leppoisaa sunnuntaita!