sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Aalto-vaasin uusi elämä

Olen ostanut ensimmäisen, kauan haaveilemani Aalto-vaasin kesätyörahoillani kesätyöpaikastani opiskeluaikana. Aalto-vaasi oli kirkas ja pienempi (120mm) versio. Siihen laitoin usein kukkia ja tyhjänä se oli koristeena kirjahyllyssä. Eräänä jouluna laitoin Aalto-vaasiin merisuolaa ja siihen pystyyn punaisia pitkiä antiikkikynttilöitä. Pidin asetelmasta paljon ja iloitsin sen kauneudesta. Joulun jälkeen meni jonkun aikaa, ennen kuin aloin poistamaan asetelmaani. Merisuola oli jämähtänyt vaasin pohjalle oikein kunnolla. Jälkiviisaana voin todeta, että olisi pitänyt vain laittaa vaasiin vettä. Minä koputtelin varovasti ruokailuveitsellä suolaa irti. Vaikka en tehnyt sitä voimakkaasti, satuin rikkomaan ohuen lasin. Pohjaan tuli siis halkaisijaltaan noin kahden senttimetrin suuruinen aukko. Vaasia ei voinut enää käyttää maljakkona, mutta koristeena se on toiminut senkin jälkeen. Enhän raaskinut millään heittää pois itselleni arvokasta ja kaunista esinettä.

Keväällä luin Oli aika-blogista juttua Aalto-vaasien käytöstä pikkutavaroiden säilytyksessä. Siitä sain idean ottaa oma, vaikkakin pohjasta rikki mennyt Aalto-vaasi uuteen käyttöön. Meidän kylpyhuoneessa aikaisemmin ollut oranssi säilytyskori siirtyi toiseen paikkaan ja Aalto-vaasi pääsi säilyttämään minun päivittäin käyttämiäni kosmetiikkatuotteita. Meillä ei ole kylpyhuoneessa peilikaappia, vaan tavarat ovat laatikoissa. On kätevää, että pöydällä on helposti otettavissa usein käytettäviä asioita.



Koska minun vaasini on kirkasta lasia, tuotteet näkyivät kokonaisuudessaan läpi. Ja vaasi jotenkin hukkui tavaroiden alle. Päätin tuunata hieman omaa vaasiani. Toivottavasti Alvar ei pahastu pienestä muokkauksesta. Leikkasin hopeanvärisestä kontaktimuovista suikaleita ja liimailin niitä vaasin keskelle. Inspiraationa vähän Sibelius-monumentti. Vaasista tuli hyvä säilytin, jossa minun arkeeni tulee mukaan laadukasta suomalaista muotoilua omalla tuunauksella.




Tuunatun Aalto-vaasin seurana kylpyhuoneessa on lahjaksi saamani pokaali. En ole koskaan harrastanut kilpaurheilua, enkä siis saanut ihan oikeaa pokaalia. Tässä leikkipokaalissa säilytän usein käyttämiäni roikkuvia korvakoruja. Pokaalin keskellä on sormukset, muutama iso riipus ja rannekoru.



Tämä on muuten blogini historian sadas postaus. Aalto-vaasi muistuttaa sata vuotiaasta kotimaastamme ja sen vuoksi sopii tähän postaukseen oikein hyvin. Aloittaessani blogia koko bloggaaminen tuntui jännittävältä, hieman epäilytti omat taidot kirjoittajana ja mietitytti ideoiden riittävyys. Nyt olen kirjoitellut käsitöistäni melkein kahden vuoden ajan, eikä ainakaan vielä ideat ole loppuneet. Bloggaamisesta on tullut tärkeä harrastus ja käsitöiden tekeminen on jotenkin näkyvämpää. Käsityöt tulee helpommin tehtyä myös valmiiksi ennen seuraavaa projektia, koska on kiva saada työt myös blogiin. Tämä on minulle, helposti asioista innostuvalle, ollut hyvä juttu.

Kiitos teille alusta asti mukana olleet ja matkan varrella mukaan tulleet lukijat! On hienoa, että luette kirjoituksiani ja kommentoitte juttujani. Olette minulle tärkeitä!


lauantai 17. kesäkuuta 2017

Kirppismekosta kesäpaita

Tykkään käydä kirppareilla ja usein olen tehnyt mielestäni loistavia löytöjä. Muutama kesä sitten kävin SPR:n kirpputorilla ja siellä oli mekot puoleen hintaan. Löysin kivan, kuviollisen mekon, joka sopi minulle hyvin. Hinta taisi olla sillon 3,50€. Käytin mekkoa useasti, koska se oli sopivan arkinen. Tykkäsin mekon väreistä ja käytin mekkoa myös talvella villatakin ja sukkahousujen kanssa.


Sitten kävi köpelösti. Mekossa ei ollut pesumerkintöjä ja olin aina pessyt sen 30 asteen pesussa. Viime syksynä olin hätäisesti heittänyt mekon neljänkympin pesuun sillä tuloksella, että mekko kutistui hieman. Ei pahasti, mutta sen verran, ettei se enää päälle istunut. Helmakin oli hieman liian lyhyt. Mekko jäi talveksi odottelemaan jatkopaikkaansa.


Alkukesällä päätin kokeilla, saisiko mekon helmaosasta tarpeeksi kangasta helppoa kesäpaitaa varten. Leikkasin helman irti vyötärökaitaleesta ja myös sivusaumoistaan. Sain kaksi suorakaiteen muotoista palaa. Päätin kokeilla paidan leikkaamista ilman kaavoja ja laitoin malliksi sopivan löysähkön t-paidan. Leikkasin kankaaseen lähinnä päänaukon muodot ja vähän olkalinjaa. Sitten vaan ompelemaan. Ompelin ensin olkasaumat. Sen jälkeen sain lopuista kankaista leikattua alavarat, joihin laitoin myös liimakankaat ja ompelin ne paikoilleen. Sitten taitoin hihansuut ja ompelin ne ja sivusaumat. Lopuksi ompelin helman. Tähän ei kyllä aikaa kovin paljon tuhraantunut. Lopuksi silitys ja paita käyttöön.


Sain kivan värisen, yksinkertaisen mallisen, helpon ja edullisen kesäpaidan. Tämä paita päällä on ollut hyvä olo ja sen vuoksi olenkin ehtinyt käyttää sitä jo useamman kerran.

paita ilman kaavoja



ompelu


Tämän postauksen kuvat, ensimmäistä mekkokuvaa lukuunottamatta, on otettu ihanassa Teeleidissä, joka löytyy Jyväskylästä. Kävimme eilen tyttäreni kanssa juomassa pannulliset tuoksuvaa teetä ja nauttimassa kesäisestä iltapäivästä. Samalla reissulla otimme kuvia ja irrotimme virkaamani pitsigraffitin Teeleidin eteisestä. Teeleidin nimittäin muuttaa 1.7.2017 ja innolla jo odotan näkeväni uuden paikan. Eiköhän me Teeleidin Annen kanssa löydetä graffitille sopiva paikka myös sieltä. 

Aurinkoista kesäviikonloppua, ihanat lukijani!



perjantai 9. kesäkuuta 2017

Suuri sukkakirja

Kirjavinkki                                                                                 Blogiyhteistyö: Sitruuna Kustannus Oy



Sain arvioitavaksi Jorid Linvikin kirjoittaman, juuri julkaistun, Suuren sukkakirjan. Kirja on norjalaisen, taitavan kirjoneulesuunnittelijan kirjoittama teos, joka sisältää 45 persoonallista sukkaohjetta. Kirjoittaja on kotimaassaan julkaissut myös Suuren Lapaskirjan, joka ilmeisesti julkaistaan suomeksi myöhemmin. 

Kirja on kovakantinen, laadukkaan tuntuinen, melkein 200 sivuinen opus. Kirja alkaa kirjoittajan lapsuuden villasukkamuistoilla, jotka tuntuvat hyvin tutuilta. Harmaat villasukat kuluivat puhki huopikkaissa ja hiihtomonoissa, koska talvisin villasukat olivat aina jalassa. Aikuisena kirjoittaja oivalsi, että kirjoneuletta voi käyttää myös sukkiin villapaitojen lisäksi ja alkoi suunnitella uusia sukkamalleja. Kirjan sukissa on mm. hauskoja eläinaiheita, harrastuksiin liittyviä kuvioita ja kansanomaisia kuvioita. Useissa sukissa on käytetty rohkeasti värejä ja mallit sopivat monelle. Osa ohjeista on haastavampia, jotkut mallit sopivat myös aloittelijalle. Aloittelijoiden sukkamalleissa on vain yhtä väriä kerroksellaan, mutta haastavuutta kaipaavalle löytyy monimutkaisiakin kirjoneulekuvioita. Kirjoneulekuvioista on ohjeessa selkeät ruutupiirrokset. 


Kirjassa on hyvät tiedot ja vinkit sukkien neulomiseen ihan kirjan alussa. Pidän erityisesti kengänkoon ja sukan mittojen taulukosta. Sieltä voi katsoa ihan mitä tahansa sukkaa tehdessä oikeat mitat, varsinkin jos neuloo sukkaa lahjaksi. Silloin tarvitsee tietää vain lahjansaajan kengännumero. 

Kirja on jaettu kolmeen erilaisten sukkien osioihin. Ensimmäisessä osassa on kirjoittajan äidin opettaman mallin mukaisia sukkia. Ohje on helppo, yksinkertainen perussukkaohje. Tällä ohjeella on yksivärisiä sukkia ja monimutkaisempia kirjoneulesukkia. Toisessa osassa on kirjoittajan anopin opettama sukkamalli, jossa kantapää sopii hyvin esim. raidallisiin malleihin, koska kantapäänkin voi tehdä raidallisena. Kantapää on pyöristetty ja se sopii myös hyvin saapassukkiin, koska näissä malleissa ei ole helposti reikiä aiheuttavia kavennuksia kantalapun reunoilla. Tälläkin ohjeella on useita malleja. Kolmannessa osassa on venäläissukkia, jotka ovat kauttaaltaan kirjoneuletta. Käsite, venäläissukka, on itselleni täysin tuntematon ja luulenkin, ettei se ole Suomessa laajemmin käytetty termi. Vai olisiko jollain lukijalla tarkempaa tietoa tästä? Kuitenkin norjan kielessä on sana russesokker tai russelester, joka kuvaa sukkia, jotka on neulottu tasapaksuna pötkönä. Kantapää tehdään samoin kuin lapasen peukalo, neulomalla apulanka, joka lopuksi puretaan ja sen jälkeen neulotaan kantapää suljettuna neuleena. Tällöin kirjoneuleen neulominen myös kantapäähän on mahdollista. 


Neulon itse sukkia vain harvoin, kuten huhtikuussa julkaisemassani postauksessa kerroin. Sukat kuitenkin kuuluvat vahvasti arkeeni, koska palelen usein. Pidän villasukista ja niiden turvallisuudesta ja lämmöstä. Kirjan sukkakuvat ovat mielestäni inspiroivia ja mallitkin herättivät vahvan kiinnostuksen. Omasta kirjoneuleen neulomisesta on jo melkoisesti aikaa, joten sukat olisivat ehkä sopivan kokoiset neulottavat melkein unohdetulla tekniikalla. Itselleni voisin kokeilla neuloa vaikka värikkäät Pohjoismaiset sukat tai Jämälankasukat. Toisaalta jouluiset Tontut-sukat, voisivat olla kivat joulunajan sukiksi. Kummipojalle voisi tehdä traktorisukat tai miehelle Let´s rock-sukat. Olen tehnyt vain helppoja peruskantapääsukkia, joten erilaisten kantapäävaihtoehtojen kokeileminenkin kiinnostaisi. 


Kirja oli innostava ja sisälsi paljon malleja ja ohjeita. Kaikki ohjeet on muokattavissa eri kokoihin ja värejä voi vaihdella mieltymysten mukaan. Kirjasta saa hyviä vinkkejä esimerkiksi silloin, jos haluaa neuloa jollekin lahjaksi villasukat. Vaihtoehtoisia kuvioaiheita oli kirjassa paljon. Kirja sopii hyvin sukkaneulojan kirjahyllyyn tuomaan vaihtelua perussukkiin tai inspiraatiokirjaksi kirjoneuletta rakastaville. Vaikka kesä on aluillaan, eikä villasukat ehkä ole kovin ajankohtainen, kuka voisi vastustaa herkullisia vadelmasukkia. Viileänä kesäiltana auringon laskettua ne lämmittäisivät mukavasti terassilla istujaa. Ehkä sittenkin luon silmukat ja aloitan kirjoneuleharjoittelut...

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Yhdenkukanmaljakot koeputkista ja betonista

Betonijuttuja on tullut askarreltua useampaan otteeseen. Ja uusia ideoita on taas pää täynnä odottamassa toteutusta. Onneksi on loma ja toivottavasti paljon lämpimiä, aurinkoisia päiviä, jolloin voi tehdä vaikka niitä betoniaskarteluja.

Edellisestä askartelukerrasta on jo aikaa, mutta yhdet ihanat jutut on postaamatta. Sain ilokseni käytöstä poistettuja koeputkia ja mietin niille käyttöä. Suunnittelin tekeväni yhdenkukanmaljakoita ja mietin niiden pystyssä pysymiseen ratkaisua. Betoni ratkaisi tällä kertaa ongelmani.


Kaupassa katselin myytävien tuotteiden purkkeja tai tölkkejä betonityösilmillä ja päädyin ostamaan kaksi purkkia kahvikermaa. Rakastan kahvia ja varsinkin kermalla, mutta eihän sitä linjojen vuoksi aina voi juoda. Onneksi nyt oli hyvä syy päästä nautiskelemaan. 

Betonitöitä teimme jo syksyllä yhdessä ystävieni kanssa. Muut tekivät isojakin kokeiluja, minä pipersin tällä kertaa melko pieniä juttuja ja helposti märkänäkin kuljetettavia. Minä tein betonikorusetin, josta postaus täällä. Kermapurkkeihin laitoin betonimassaa ja tökkäsin koeputken purkin keskelle. Teippasin maalarinteipillä koeputken purkin reunoihin kiinni niin, että putki pysyy purkin keskellä myös kuivumisen ajan. Kuivuttuaan revin teipit ja pahvit maljakoiden ympäriltä ja hioin ihan vähän terävimpiä reunoja.



Yhdenkukanmaljakot ovat onnistuneita, sopivan siroja pienille kukille. Tämän postauksen myötä onnittelut kaikille ammattiin valmistuneille, ylioppilaille ja peruskoulunsa päättäville. Hyvää lomaa koululaisille ja kaikille opettajille!