sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Suklaata ja silmukoita, lopputuloksena lämmin neuletakki

Tämä tarina on tosi ja paikoin ehkä hieman surullinenkin. Mutta siinä on onneksi onnellinen loppu.

Kuten ehkä tiedättekin, en ole kovin varma neulomisjutuissa, jos kyseessä on isommat työt kuten neuletakit tai villapaidat. Olin jäämässä lomalle joulukuussa 2014. Olin päättänyt neuloa itselleni neuletakin lomaneuleena. Ostin Dropsin alpakkalankaa ja löysin Dropsin sivuilta myös kivan mallin. Aloitin neuleen jo ennen lomaani ja neuloin sitä innolla. Sovitin neuletakkia ensimmäisen kerran vasta siinä vaiheessa, kun toinen hihakin oli jo lähes valmis. Tajusin, että löysän käsialani vuoksi neuletakista oli tullut minulle ihan liian iso. Lannistuin ja jätin neulomuksen odottelemaan. Ystävän kannustuksesta jatkoin sen kuitenkin jonkin ajan kuluttua loppuun.

Meillä on ihana ystävien neulekerho, Kertut, josta voin kertoa teille myöhemmin enemmänkin. Esittelin tapaamisessamme valmiin, minulle liian ison neuletakin. Muutama ystäväni sovitti sitä ja ihana Anu halusi sen itselleen. Olin iloinen, että neuletakki sai käyttöä ja oikeastaan sen tummansininen värikin näytti paremmalta Anun päällä kuin minulla. Anu lupasi ostaa minulle uudet langat neuletakkia varten. Sain myös hemmottelulahjan vaivanpalkaksi neulomisesta.

neulominen takki

alpakkavillatakki

Aloitin viime pääsiäisenä uuden yrityksen. Lankana minulla oli Järbon Alpacka Solo, jotka Anu oli ostanut Neuloosista ja sama Dropsin ohje. Tällä kertaa tein mallitilkun ja laskin silmukat tarkkaan. Sovitin myös neuletta joka välissä. Alkuperäisestä ohjeesta muutin kaarrokkeen sileäksi neuleeksi ainaoikeinneuleen sijasta. Ohje oli hyvä ja suhteellisen helppo. Takista tuli ihana. Se valmistui jo kesällä, mutta sain sen pingotettua vasta syksyllä  ja kuvattua joululomalla :-) Nappeja en ole laittanut takkiin vieläkään. Ne tuntuvat tarpeettomilta, kun pidän neuletakkia yleensä auki.



Neuletakki oman kokoisena on täydellinen. Se on ihanan kevyt (lankaa meni vain 200g) ja todella lämmin. Tästä on tullut tämän talven mukavuusneuleeni. Olen erittäin iloinen, että tällä tarinalla on onnellinen loppu.

tiistai 24. tammikuuta 2017

Heijastin

Heijastimia on askarreltu näin pimeän kauden aikana monissa blogeissa. Valon määrä on kuitenkin jo ihanasti lisääntymässä, mutta vielä hetken heijastimet ovat tarpeen.

Heijastimien tekeminen onkin aika mukavaa, koska niitä voi tehdä niin monella eri tavalla, ne valmistuvat nopeasti ja niitä voi tehdä vaikka pieniksi lahjoiksi. Itsekin askartelin viime jouluna joulupaketteihin heijastimia tuohitähden ohjeella.

Ompelin alkutalvesta itselleni uuden villakangastakin. Siitä postaus luvassa myöhemmin. Takin rinnuksiin kaipasin jotain pientä ja hillittyä koristetta. Virkkasin oman pään ohjeella mustasta virkkauslangasta pienen kukan. Malli on sama kuin 1-vuotisarvonnan korvakoruissa. Kukan alle taitoin heijastinnauhaa kaksinkerroin ja ompelin pienillä pistoilla rintakoruneulan kiinni heijastimeen. Leikkasin vielä lopuksi nauhan pään viistoksi. Heijastin näyttää vähän kunniamerkiltä, mutta ei kai se haittaa. Takin hihaan täytyy vielä laittaa lisäksi joku kaunis roikkuva heijastin. Tämä heijastin kun ei kovin paljon auta näkymään pimeässä. Heijastimeni toimii lähinnä koruna.




Netistä löytyy vaikka kuinka paljon loistavia heijastinideoita. Tässä muutama kiva: sudenkorennot, hihaheijastin, tupsuheijastin ja sadepisaraheijastin.

Muistakaa näkyä pimeässä!


perjantai 20. tammikuuta 2017

Pieni kulttuurikierros Helsingissä

Tammikuun alussa teimme viikonloppureissun Helsinkiin mieheni kanssa. Tapasimme ystäviämme ja suunnitelmana oli, että miehet viettävät lauantai-iltapäivän lätkämatsissa ja naiset kiertävät kulttuurikohteita. Mielestäni loistava suunnitelma! HAMissa oli Kusaman näyttely vielä jonkin aikaa ja sen halusin ehdottomasti nähdä. Toinen kiinnostava kohde oli Designmuseo, jossa oli tekstiilitaiteilija Kirsti Rantasen näyttely.


Designmuseo oli jäänyt minulta valitettavasti aikaisemmin kokonaan käymättä. Monella Helsingin reissulla on tullut käytyä Ateneumissa tai Kiasmassa ja pienempi museo on jotenkin vaan unohtunut.

Pidin Designmuseon sisääntulokerroksen monista yksityiskohdista, kuten Fiskarsin saksista myyntitiskin takana olevassa seinässä. Keskikerroksen perusnäyttely oli tammikuun alussa harmillisesti kiinni. Tosin aika meni nopeasti ja kulttuurikierros oli sopivan pituinen ja sisältöinen ilman perusnäyttelyäkin.

Kirsti Rantasen työt oli sijoitettu museon yläkertaan. Esillä oli tietoa taiteilijasta, paljon hänen suunnitelmiaan ja tietysti upeita töitä. En tiennyt taiteilijasta oikeastaan mitään ennen näyttelyä. Rantanen on merkittävä tekstiilitaiteilija, kuitutaiteen pioneeri, joka on palkittu mm. Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1988.




Hänen teoksensa olivat aluksi kaksiulotteisia figuratiivisia kuvakudoksia ja myöhemmin kolmiulotteisia, veistoksellisia teoksia, jotka kasvoivat jopa monumentaalisiksi teoskokonaisuuksiksi ja installaatioiksi. (Lainauksia Designmuseon sivuilta)

Kuvassa Ajatuksen kulku -teos värikkäänä spiraalina

Töissä oli käytetty paljon perinteistäkin kudontaa, toisaalta teosten muoto ei ollut aina perinteinen. Pidin paljon Ajatuksen kulku teoksesta, joka vei huomion heti näyttelyyn astuessa. Osa töistä oli niin massiivisia, että niitä piti katsella kauempaa ja joistakin tuli mieleen suuret alttaritaulut tai kirkkotekstiilit. Myös henkäyksen keveitä töitä oli vastapainona raskaille ja suurille töille. Mielenkiintoista oli myös useassa työssä käytetty spiraalimuoto, jossa spiraaliksi taivutetun metalliputken ympärille oli kudottu/punottu/pyöritelty lankaa tai muuta kudetta. Kaunein työ oli mielestäni pienoiskoossa oleva kilpailutyö Sävelkudos, jossa yhdessä osassa työtä spiraalit oli mielenkiintoisesti päällekkäin ja lomittain (kuvat alla). Työ oli suunniteltu toteutettavaksi Suomen Kansallisoopperan lämpiöön.




Kirsti Rantasen näyttely on vielä maaliskuun alkuun asti esillä. Tammikuussa on lisäksi Sano se käsin -teosreitti, joka lähtee Designmuseolta. Harmillisesti nämä työt eivät olleet vielä nähtävillä oman reissuni aikana, tammikuun alussa.




Desingmuseolta jatkoimme useissakin instagram-kuvissa vilahdelleiden pilkkujen ja pallojen pariin, Yayoi Kusaman näyttelyyn HAMiin. Värikylläiset teokset ja toistuvat mm. kurpitsan muodot virkistivät kylmänä pakkaspäivänä.


Keskityin näyttelyn ihastelemiseen ja kamera unohtui liian usein vain kaulaan. Osassa kuvissa oli myös liikaa ihmisiä, joten sen vuoksi näyttelystä on vain vähän onnistuneita kuvia.



Näyttelyyn kannattaa ehdottomasti tutustua. Vielä tänä viikonloppuna ehtii, näyttely on avoinna 22.1. asti. Vierailu oli elämyksellinen ja loistava kokemus.

Toivottavasti pääsit kuvien myötä vähän kokemaan kulttuurin voimauttavaa taikaa. Hyvää ja rentouttavaa viikonloppua!

perjantai 13. tammikuuta 2017

Tekoturkista pakkasiin

tekoturkis ompelu

Ostin viime talvena Eurokankaan tekoturkispalalaatikosta alle metrin palan vaalean ruskeaa tekoturkista. Samalla ostin myös vuorikangasta. Ajatuksena oli ommella vuoritettu liivi pakkaspäivien iloksi. Talvi loppui ennen kuin sain edes aloitettua liiviä. Nyt oli hyvä aika toteuttaa suunnitelma.

tekoturkisliivi

Kaavan löysin Suuren Käsityö-lehden numerosta 1/2011. Muokkasin sitä niin, että jätin vetoketjun pois ja suoristin sivusaumoista kaavan lähes suoraksi. Tekoturkista leikatessa karvoja oli joka paikassa. Yritin irrottaa leikatuista reunoista irtokarvat, mutta niitä tuntui silti riittävän. En tiedä, olisiko sitä voinut mitenkään estää. Työhuoneeni näytti siltä, kuin siellä olisi kynitty joku karvainen eläin.

Ompelin liivin melkein lehden ohjeiden mukaan. Ohjeessa ei mainittu ollenkaan sivusaumojen ompelua. Ompelin ne aluksi, mutta jouduin purkamaan, koska muuten liiviä ei olisi saanut käännettyä ollenkaan oikein päin. Ompelujärjestykseni tässä ihan itsellenikin muistiin: ensin olkasaumat sekä vuorista että päällyksestä, kädentiet ja päänaukko oikeat puolet vastakkain, sen jälkeen käännös oikein päin, tämän jälkeen etureunat, sivusaumat, lopuksi helma niin, että ensin molemmista reunoista niin pitkälle kuin onnistui ja keskiosa käsin.


Liivi valmistui nopeasti, aikaa meni parina iltana jokunen tunti. Se pääsee kyllä heti käyttöön, vaikka kovia pakkasia ei onneksi olekaan lähipäiviksi luvattu. Minä kun palelen talvisin lähes aina. Samalla kaavalla voisi tehdä jostain muustakin lämmittävästä kankaasta liivin piristämään työpäiviä. Liivin trendikkyydestä en tosin ole oikein varma. Olenkohan useamman vuoden muodin huipusta jäljessä, liivin ohje kun oli julkaistu jo vuonna 2011?

tiistai 3. tammikuuta 2017

Kylässä Neuloosissa

Lomapäivän kunniaksi päätin lähteä tänään pyörähtämään Neuloosissa. Neuloosi on ihana lankakauppa Jyväskylässä, josta postasinkin viime vuonna. Silloin putiikki oli juuri avattu Väinönkadulle. Matkaan tuli muista tekijöistä johtuvia harmillisia mutkia ja uutta Neuloosia jouduttiin jonkun aikaa odottelemaan. Nyt uusi, vieläkin suloisempi puoti on ollut auki jo muutaman kuukauden ajan Kilpisenkadun yläpäässä.

lankakauppa jyväskylä

Neuloosiin on aina kiva mennä vaikka vain pikaisesti käymään. Sieltä saa varsinkin laadukkaita sukkalankoja (joita olen itse käyttänyt myös huivilankoina) ja tarvittaessa neuvoja. Puotia pitää ystäväni Anne, taitava ja innostava neuloja.



Neuloosissa on ihana tunnelma, kuten kuvista ehkä voi vähän aistia. Siellä voi ihastella pehmeitä lankoja, katsella voimauttavia värejä ja suunnitella tulevia käsitöitä.



Tänään mukaani lähti kuitenkin vain arkisen väristä, harmaata sukkalankaa. Tyttäreni tilasi ohuet, talvikenkään mahtuvat villasukat lyhyillä varsilla. Väritoiveena siis harmaa. Mielelläni sellaiset neulonkin, ihan kohta on jo silmukat puikoilla.


Näiden kuvien myötä väriä tähän viikkoon!