Siirry pääsisältöön

Hexagon-punontaa

 

hexagonpunonta

Kässäopinnoissani Jyväskylän Taitokeskuksella pääsen tekemään monenlaisia käsitöitä ja tutustumaan uusiin tekniikoihin. Opiskelu on todella inspiroivaa ja innostun helposti uusista taidoista. Viime syksynä olin Hexagon-punontakurssilla. Joitakin kuvia kurssin aikaansaannoksista olen jo jakanutkin Instagramin puolella. Ensimmäinen työni oli yllä olevassa kuvassa näkyvä kapea, lasipurkin päälle sopiva kori. Punonta oli korin pohjassa melko helppoa, mutta hankalaksi se muuttui, kun piti alkaa punomaan korin sivuja. Huomaan jälkikäteen, että ensimmäisessä työssäni punonta on selvästi löysempää kuin seuraavissa töissäni. Kori punottiin 3 mm leveillä rottinkisuikaleilla, joita liotettiin melko kuumassa vedessä ennen punontaa. Lasipurkkiin voi laittaa led-kynttilän tai -valot. 

leipäkori punottu

Seuraava työni oli leipäkoriksi suunnittelemani kori, joka on kyllä monikäyttöinen ja sopii hyvin myös kynttilöiden alle. Tosin kynttilöitä en tässä kyllä laittaisi palamaan. Olen laittanut värillisten kynttilöiden alle talouspaperin palat, jotta mahdollinen väri ei tartu koriin. Tätä koria oli nautinto punoa. Pohja oli tasainen ja sitä oli kiva tehdä ja reunoja oli vain vähän. Tässä vaiheessa punonta oli jo tuttua, joten siksikin se tuntui helpommalta. Korin reuna on viimeistelty leveämmällä rottinkinauhalla. Väliin on laitettu narua. 

hexagon-punonta

Kurssin aikana ehdin tehdä aika montakin työtä. Nämä kaksi tein koululta ostetusta rottinkinauhasta. Seuraavissa punontatöissäni materiaali onkin osittain kierrätettyä. Niistä kerron keväämmällä. 

Mukavaa alkanutta, helmikuista viikkoa!

Kommentit

  1. Nämä korit ovat niin upeita! Jotenkin niin japanilaisia ja sehän on tietysti mun mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä on ihania ja todellakin hyvin japanilaishenkisiä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h