sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Pikkujoulukorvakorut pullosta :-)

Reissuilta oli kotiin kulkeutunut pullo, josta ei saanut panttia. Pullo oli väriltään juuri sopivan vihreä. Heti tuli ajatus vihreistä joulukuusikorvakoruista, jotka sopisivat joulun ajan juhliin. (Linna-shampoopullo odottaa vielä kierrätysideaa.) Yritin liottaa pullosta etikettejä irti, mutta en saanut liimapintaa lähtemään. Pullon sivussa oli kuitenkin tarpeeksi käyttökelpoista materiaalia korvakoruihin.


Leikkasin terävällä puukolla pullon sivut irti. Pullon muovi olikin onneksi helposti leikattavaa.


Leikkasin sivusuikaleista kolmion muotoisia paloja saksilla ilman mitään mittaamisia. Palat ovat hiukan erikokoisia ja -muotoisia. 


Leikattujen palojen reunat olivat teräviä. Sen vuoksi lämmitin niitä kynttilän liekin lähellä.  Muovi hieman suli ja samalla terävä reuna pyöristyi.


Yllä olevassa kuvassa näkyy, kuinka palat ovat hieman lämmityksestä johtuen käpristyneet. Samalla idealla voisi erilaisia muovinpaloja lämmittää ja tehdä ihan kunnolla käpristyneitä muotoja koruiksi.


Tein jokaiseen palaan reiät revolveripihdeillä. Huomasin vasta työn loppuvaiheessa, että kahteen palaan ei olisi alempia reikiä edes tarvittu. Alimmat palat kun eivät tarvitse mitään roikkuvaa. En kuitenkaan ollut tajunnut tehdä varakappaleita, joten näillä siis mentiin. 

kuusikorvakorut

Reikiin laitoin hopeoidusta metallilangasta vääntämäni renkaat, jotka kiinnittivät palat toisiinsa. Ylimmät renkaat kiinnitin korvakorutappeihin, jotka olen ostanut joskus kauan sitten Villihelmestä.

kuusikorvakorut

Tällaiset korvissa tuli juhlittua pikkujouluja tänä viikonloppuna hyvässä seurassa. Mekonkin sain viime tipassa valmiiksi. Siitä kuvia lähiaikoina. Hyvää pikkujouluaikaa!

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Saumuri, uusi ystäväni (ehkä)

Minä olen lapsena usein nukahtanut ompelukoneen surinaan. Se oli tuttu ja turvallinen ääni. Äitini ompeli melkein kaikki vaatteemme ja hänellä oli siihen usein aikaa vasta iltaisin. Aamulla sitten saimme sovittaa melkein valmiita vaatteita. Itsestäni ne eivät useinkaan näyttäneet hyvältä sovitusvaiheessa. Äiti sanoikin, että keskeneräistä työtä ei saa arvostella. Ihan hyvä ohje, koska valmiina vaatteet sitten olivatkin sopivia. Äitini oli ja on edelleen taitava ompelija, joka jaksaa purkaa virheet ja tehdä erittäin huolellista ja tarkkaa työtä.

Kuvan ompelukone on mummoni vanha, mutta edelleen toimiva poljettava Singeri.

Äiti hankki itselleen saumurin varmaankin 90-luvun alussa. Se tuntui silloin ihmeelliseltä laitteelta. Äidin vanhaan 60-luvun Berninaan verrattuna kone ompeli uskomattoman hyviä saumoja trikoovaatteisiin. Ensimmäisiä ompeluja saumurilla kokeilin minäkin. Taisin ommella jonkun gollege-paidan (melko reilun sellaisen). Innostuinkin ompelemisesta, koska saumurilla sai nopeasti valmista. Minä kun en silloin jaksanut nyhrätä mitään. Napinlävetkin jätin äidin ommeltavaksi. Ompelu jäi sitten hieman taka-alalle nuoruusvuosina ja saumuri ja äidin ompelukone saivat rauhassa pölyttyä minun puolestani.


Valmistuttuani ammattiin sain läheisiltäni valmistujaislahjaksi ompelukoneen. Oli muuten huippuhyvä lahja. Se on ollut käytössä vaihtelevasti. Kaikki verhot ja muut sisustustekstiilit olen sillä kyllä ommellut. Vaatteiden suhteen välillä tulee puuskia ja ompelen enemmänkin. Välillä odottelen inspiraatiota tai vain aikaa ompeluun. Vaikka ompeleminen on nopeaa verrattuna neulomiseen, jotenkin se vaatii kuitenkin enemmän. Työvaiheita on useampia ja työskentelyyn tarvitaan tilaa. Ja sitä ruokapöytää kankaan leikkaamiseen, se kun ei ole juuri koskaan tyhjänä.


Äidilläni ompeleminen on jäänyt vähiin joitakin housunlahkeen lyhennyksiä lukuunottamatta. Sen vuoksi pyysinkin äidin saumurin lainaan. Viikonloppuna kokeilin ensimmäiset surautukset ja hyvinhän se toimi. Alkuun tuli kuitenkin pulmia, jostain syystä kaksi lankaa katkesi matkan varrella. Lankojen pujotukset ovat mielestäni hankalia, mutta yllätyin hyvistä merkinnöistä koneen sisuksissa. Jokainen lanka oli merkitty omalla värillään, mikä helpotti suunnattomasti pujottelua. Sain kaikki langat paikoilleen ja koneen ompelemaan. Innoissani päätin ommella pari trikoomekkoa (en siis yhtä, vaan heti kerralla kaksi ;-) Mekkoja varten koneeseen piti vaihtaa tummat langat. Vedin syvään henkeä ja päätin selviytyä lankojen vaihdosta. Muistin, että uudet langat vaihdettiin katkaisemalla lanka läheltä puolaa ja solmimalla uusi lanka vanhaan kiinni. Ei se nyt niin hankalaa ollutkaan.


Muutaman sauman ompelun jälkeen tuntuu vähän siltä, että tämähän saattaa jäädä pysyväksi kapistukseksi työhuoneen pöydälle ompelukoneen kaveriksi. Eikä pelkästään pölyttymään vaan käyttöön. Voin kertoa, että mekot ovat jo hyvällä mallilla. Lopputulokset näette varmasti pian.


sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Helppo huivi

Huivit on kyllä mun lempparineulomishommia. Niissä ei ole niin väliä, tekeekö ohjeeseen nähden liian tiukkaa tai liian löysää. Eikä sillä, onko oma lanka samanvahvuista kuin ohjeen lanka. Eikä niihin aina tarvita edes ohjetta. Huiveja ei koskaan ole myöskään liikaa ja silti usein tuntuu, että oikeanvärinen huivi olisi hukassa (tai vielä neulomatta). Huivit lämmittävät tällaista vilukissaa, kuin minä, helposti ja samalla tuovat väriä pukeutumiseen.

Olin pari viikkoa sitten pakollisen syysflunssan lamaannuttamana sohvanpohjalla muutaman päivän. Olo oli niin kurja, etten jaksanut edes neuloa :-) Silloin tuli luettua blogeja ja etsittyä ideoita omiin käsitöihin. Löysinkin itselleni juuri sopivan huiviohjeen ihanasta Ilosofiaa-blogista. Suosittelen sekä ohjetta että koko blogia!


Halusin omaan huiviini sinapinkeltaista ja harmaata, värejä, joita olen jo pitkään pyöritellyt huiviajatukset päässäni, mutta sopivaa ohjetta ei ole eteen tullut. Harmaa lanka on jäänyt muutaman vuoden takaisesta vauvaneuleesta, jonka tein kummipojalleni. Se on siis jotain konepestävää villaista vauvalankaa. Keltainen on jäänyt tuubihuiviprojektista jokunen vuosi sitten. En muista langan merkkiä, mutta riittoisa vyyhti se on ollut.


Aloittaessani huivia, en vielä hahmottanut ohjeen ja kuvan yhteyttä. Mielestäni oli hankalaa ymmärtää, mistä kohtaa neule aloitetaan. Kun pääsin vauhtiin, alkoi kuva hahmottumaankin. Huivi aloitetaan siis yläreunan keskeltä luomalla 10 silmukkaa. Huivi neulotaan oikeilla silmukoilla niin, että joka puikon kolmas ja kolmanneksi viimeinen silmukka neulotaan sekä etu- ja takareunasta, tehdään siis silmukoiden lisäys. Näin joka kerroksella tulee 2 silmukkaa lisää. Kun kerroksia on tarpeeksi, toisin sanoen yläreunalla pituutta tarpeeksi, päätellään silmukat. Hyvä päättelyohje löytyy myös Ilosofiaa-blogin huiviohjepostauksen lopusta.


Huiviohje oli ihanan yksinkertainen ja neule valmistuikin helposti. Sinapinkeltainen lanka oli nyppyläistä ja täynnä pieniä lenkkejä, mikä alkoi loppuvaiheessa jo tökkiä. Seuraavan neuleen taidan tehdä sileästä langasta.


Viikonlopun aikana satoi ensilumikin ja toi tullessaan valoa. Tuli kyllä heti vähän jouluinen fiilis. Ehtisiköhän muutaman neuleen vielä pukinkonttiin neulomaan?




Valoa alkavaan viikkoon!

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Kaiverrin

Sain mieheltäni lahjaksi kaivertimen. Hän oli ostanut sen kauppareissulta Lidlistä. Ilostuin lahjasta kovasti ja heti päässä alkoi raksuttaa ideoita. Mitään kovin ihmeellistä ideaa en tähän koneentestaamistarpeeseen keksinyt, mutta pitihän sitä nyt jotain kokeilla.

Olin virkannut kestovanulaput käyttööni ja niitä pyöri kylpppärin tasolla sekä puhtaina että likaisina. Niille piti keksiä järkevä säilytyssysteemi. Siistejä, juuri sopivan kokoisia omenahillopurkkeja oli kerääntynyt lasiroskikseemme. Päätin ottaa kaksi hillopurkkia uuteen käyttöön.


Kaivertimen pää on käteen sopiva. Siitä saa kunnon, tukevan otteen, vähän kuin kynästä. Päätin kirjoittaa purkkeihin tekstit "puhtaat" ja "pyykkiin". Pakkauksessa mukana tulleita kirjainmalleja en kuitenkaan osannut käyttää. Niillä homma ei vain onnistunut.


Rajasin alueen maalarinteipillä ja kirjoitin tekstit vapaalla kädellä. Käytössäni oli varmuuden vuoksi suojalasitkin. Mitään siruja lasista ei kuitenkaan irronnut. Kuulosuojaimet olisivat olleet enemmän tarpeen. Pikkuruisesta kaivertimesta lähti nimittäin melko suuri ääni. Muuten kone toimi hyvin ja helposti.




Tällaiset niistä sitten tuli. Ihan kivat ja tällä hetkellä erittäin tarpeelliset.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Idea kädentaitomessuilta (siis viime vuodelta)

Tänä vuonna Tampereen kädentaitomessut jäivät harmillisesti väliin. Olen katsellut viikonlopun aikana bloggareiden ja tuttavien kauniita ja inspiroivia kuvia messuilta ja kaivannut kovasti mukaan. Messuilta saa aina niin hirveän paljon ideoita ja innostusta, uusia tarvikkeita ja materiaaleja ja hyvän mielen. Kädentaitomessut ovat käsitöiden tekijälle jotenkin kokonaisvaltainen kokemus, ainakin minulle.

Mutta ei se haittaa. Uusia messuja tulee ja huomasin juuri, että viime vuoden messujen ideoitakin on vielä useita toteuttamatta. Ostin viime vuonna juuri Tampereen messuilta Caitlin Sainion ihanan kirjan 100 virkattua lumihiutaletta. Innostuin heti kotiin tultuani virkkaamaan useita lumihiutaleita, mutta kuten tavallista, jostain tuli taas uusia innostavampia ideoita ja lumihiutaleiden virkkaaminen jäi hetkeksi unohduksiin.


Tällä viikolla kaivoin hiutaleet uudestaan esiin ja päätin virkata joka ilta vähintään yhden uuden hiutaleen. Hiutaleita onkin mukava virkata. Jokainen on erilainen, yksilö, kuten oikeatkin lumihiutaleet. Mallit ovat kauniita ja herkkiä.




Ohjeet ovat kirjassa sekä kirjoitettuna että piirroskuvina. Tekstistä on minun mielestäni jotenkin paljon vaikeampi hahmottaa kuviota. Siksi luen ohjeet mieluummin piirroskuvista. Ne sopivat minulle paremmin. Kirjassa kuvat ovat selkeitä ja helppolukuisia. Alussa on helpompia malleja ja lopussa hieman haasteellisempia. Kirjan lopussa on lisäksi vinkkejä, mihin valmiita lumihiutaleita voi käyttää. Yhden lumihiutaleen tekemiseen ei mene kovin kauan aikaa, joten se on sopiva työ jossain välissä päivää. Minä virkkaan usein sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Se jotenkin rauhoittaa.






Tällä hetkellä on valmiina 26 hiutaletta. Lankana minulla on Novitan Huvila ja koukku taitaa olla kokoa 3,0. Suunnittelin virkkaavani ainakin kerän loppuun ja katsoa, riittääkö siinä vaiheessa valmiina olevat hiutaleet jo joulukuusen koristeeksi vai pitääkö hakea lisää lankaa. Lumihiutaleiden viimeistely onkin sitten ihan oma hommansa. Katsotaan, kuinka siinä sitten käy. Nyt nautin vain hiutaleiden virkkaamisesta.




keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Kestovanulaput

Joku aika sitten törmäsin netissä  kestovanulappuihin. Eipäs ollut itselle todellakaan tullut edes mieleen ommella tai virkata omia vanulappuja. Vanulappuja kun saa helposti kaupasta ja ne ovat hyvin toimivia. Kestovanulaput ovat kuitenkin varsin loistava keksintö. Niillä voi pyyhkiä silmämeikit pois ja käytön jälkeen pestä pesukoneessa. Tämä on huomattavasti ekologisempaa kuin valmistaa uusia vanulappuja.

Ensimmäiset kestovanulappukokeiluni virkkasin bambulangasta tekemällä pyöreitä lappuja pylväillä. Niistä tuli ihan käyttökelpoisia, mutta imukyky ei ollut paras mahdollinen. Löysin paremman mallin Kotivinkin sivuilta. Malli oli kaunis ja vanulaput ainakin näyttivät pehmeiltä.


Näitä oli hauska virkata. Pampuloiden tekeminen oli välillä hieman haastavaa, mutta laput valmistuivat suhteellisen nopeasti. Lankana näissäkin bambulanka. Valitsin bambulangan sen mahdollisten antibakteeristen ominaisuuksien vuoksi.


Muokkasin Kotivinkin ohjetta hieman. Alkurenkaaseen tein yhden ketjusilmukan enemmän, kun muuten tuntui tulevan liian ahdasta. Ja jokaisen pampulan jälkeen tein yhden kiinnittävän ketjusilmukan ja lisäksi vielä toisen.


Kestovanulappuni ovat käytössä osoittautuneet pehmeiksi, imukykyisiksi ja ihan käytettäviksi. Silmämeikin poistoaine ja itse silmämeikkikin irtoavat lapuista hyvin pesukoneessa. Laput vaan pesupussiin ja koneeseen. Niin, ja irtoaa se meikki näiden avulla sieltä silmistäkin.


Jos käytän vuodessa useamman sata vanulappua, näiden virkattujen lappujen käytöllä voin ainakin hieman vähentää käytettyjen vanulappujen jätevuorta.

lauantai 7. marraskuuta 2015

Tunnelmallista viikonloppua

Syksyllä parasta on hämärät illat, kynttilän valo, lämmin tee ja neulominen. Tai joskus virkkaaminen. Jotenkin lankatyöt vaan kuuluu syksyyn ja alkutalveen. Näiden kuvien myötä toivotan hyvää ja tunnelmallista viikonloppua neulomusten parissa tai ilman!










maanantai 2. marraskuuta 2015

Himmelihommissa

Viikonloppuun sisältyi loistavaa seuraa, saunomista järven rannalla, huippuruokaa ja askartelua. Luksusta siis. Olimme saaneet kutsun mökkeilemään ja mökin omistajan kanssa jaamme askarteluinnostuksen. Tällä kertaa päätimme tutustua yhdessä himmeleiden tekoon. Edellisen kerran, kun tapasimme, kokeilimme fimomassakorujen tekoa (niistä voin tehdä postauksen joskus myöhemmin). Ajattelimme, että yhdessä himmelien teko ei olisi ehkä niin hankalaa, kun opetteluun saisi toisesta tukea. 


Suunnitelimme tekevämme himmeleitä perinteisistä oljista ja lisäksi mustista pilleistä. Tarvikkeet hankimme Sinellistä. Olkien ja pillien lisäksi tarvitsimme kalalankatyyppistä lankaa, mahdollisimman pitkän neulan, helmiä ja sakset.


Aloitimme pillestä ja hyvä niin. Pilli oli paljon armollisempi aloittelijalle. Pilli pätkittiin kahteentoista samanpituiseen pätkään, jotka yhdistettiin toisiinsa Sinellin ohjeiden mukaan. Homma oli oikeastaan melko koukuttavaa. Kun idean oppi, ei tarvinnut kovasti päätään vaivata ja pikkuhimmeleitä alkoi syntyä vauhdilla. Päätin tehdä yhden isomman himmelin vanhan olkityökirjan kuvien mukaan. Samanlaisia himmeleitä löytyy myös pinterestistä.


Näitä pieniä himmeleitä voisi tehdä vaikka joulukuusenkoristeeksi.


Tällainen siitä tuli. Isoin kuutio on tehty koko pillistä, pituus reilu 20 cm ja pienimmässä kuutiossa pillin pituus on 3 cm. Laitoin noin 1cm pituiset pillinpätkät vielä jokaisen himmelikuution yläpuolelle. Käytin yhdistämisessä mustaa lankaa. Halusin perinteisen muotoisen himmelin, mutta musta väri tuo siihen vähän moderniutta. Toisaalta taidotkaan eivät vielä olisi riittäneet suureen kikkailuun, joten helppo peruskuutio oli paras valinta.


Halusin kokeilla myös timantin muotoista himmeliä. Aloitin sen tekemisen oljista, mutta jouduin luovuttamaan. Oljen sisällä neula ja lanka ei luista ollenkaan samalla tavalla kuin pillissä. Sinellin ohjeessa oli vain peruskuution ohje, joten jouduimme miettimään, kuinka saisimme timantin muodon samalla yhdistämistekniikalla. Kokeilemalla onnistuimme. Kuvassa näkyy timanttihimmelin muoto ennen alku- ja loppulangan yhdistämistä.


Kun himmelikuutio tai -timantti oli muodossaan, lisäsin muutaman helmen koristeeksi.


Himmelin tekeminen oli melko palkitsevaa. Peruskuutio onnistuu helposti ja kuutioita voi käyttää yksinään tai rakentaa niistä isomman himmelin. Suosittelen kokeilemaan.


Onneksi joulu on tulossa. Saattaapa katossamme roikkuva himmeli saada vielä seuraa.