keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Pirtanauha yllätti

Suomen Käsityön museolla oli perjantaina 15.4. Tavataan olohuoneessa-tapahtuma teemalla Pirtanauhat. Tiesin kyllä mennessäni, miltä pirtanauhat näyttivät, mutta en ollut koskaan niihin tarkemmin tutustunut. Pirtanauhoista tuli mieleen kansanomaiset käsityöt ja ehkäpä tanhut. Pirtanauhoja on ilmeisesti tehty myös koulukäsityönä ennen minun kouluaikojani, koska useat tuttavani ovat niitä koulussa tehneet.


Museossa sai Omin käsin-näyttelyn olohuoneessa kokeilla pirtanauhan tekemistä. Iltapäivällä siellä oli ollut myös aiheesta luento, johon en ihan ehtinyt. Sen vuoksi en ole ihan varma, käytänkö oikeita termejä tässä postauksessani.


Pirtanauhan tekemiseen tarvitaan nauhapirta, joka on yleensä puinen, kuvassa näkyvä kapistus. Nauhapirtoja on eri levyisiä, vähän sen mukaan, kuinka leveää nauhaa haluaa tehdä. Nauhapirtaan luodaan loimilangat eli pujotetaan samanpituisia villa-, pellava- tai puuvillalankoja niin, että joka toinen lanka on pujotettu reikään ja joka toinen puusäleiden väliin. Loimilangat solmitaan molemmista päistään ja kiinnitetään toisesta päästä esim. pöytään tai oven kahvaan ja toisesta päästä kutojaan. Museossa oli solmittavat vyöt, jotka kiinnitettiin vyötärölle. Tarkoituksena on pitää loimilangat suhteellisen kireänä.


Lisäksi tarvitaan kudelanka, jota kierretään lastan tai kävyn ympärille. En tarkalleen tiedä, mitä eroa kyseisillä välineillä on, mutta joka tapauksessa tarvitaan siis alla olevassa kuvassa näkyviä juttuja ;-)





 Kuvassa lisäksi minun kutomasta pirtanauhasta tehty avaimenperä.

Pirtanauhan kutominen oli yllättävän joutuisaa ja mukavaa. Nauhapirtaa nostetaan ja lasketaan vuorotellen, jolloin lankojen väliin avautuu viriö (eli väli), johon kude pujotetaan. Kudetta kiristetään niin, että loimilangat peittävät kuteen.


Kudoin pirtanauhaa noin 20 cm pätkän, joka leikattiin irti loimista ja solmittiin reunimmaisella langalla. Nauha höyrytettiin silitysraudalla. Sitten se taitettiin kaksinkerroin ja taitokseen laitettiin avainrengas. Viereen ommeltiin ompelukoneella ommel.



Ensimmäinen kokemukseni pirtanauhoista oli erittäin positiivinen. Kiitos museon henkilökunnalle erittäin ammattitaitoisesta ohjauksesta ja myös inspiroivasta ympäristöstä!

Ilostuin kovasti, kun viime viikonloppuna anopin luona vieraillessamme, sain hänen käyttämättömän nauhapirran ja lastan. Sain myös lisäohjeita hänen antamastaan kirjasta Taito tehdä neulalla ja naulalla, jonka on toimittanut Hilkka Opas. Kyseistä kirjaa olen käyttänyt myös hieman apuna tätä postausta kirjoittaessani. Suunnitelmissa on kokeilla pirtanauhan tekemistä eri tekniikoilla ja erilaisilla langoilla. Käyttötarkoituksiinkin on jo hieman ideoita. Ehkä joku päivä ideat myös toteutuvat...



Hyvää keväistä viikkoa sateisesta kelistä huolimatta!

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Ei ne tämän talven huivit vielä loppuneetkaan

Nurmilintu oli niin ihana malli, että tuli inspiraatio tehdä sellainen vielä uudestaankin. Luulenpa, ettei tämäkään ole viimeinen lajiaan. Neuloosiin oli joku aika sitten tullut ihania, värikkäitä, uusia sukkalankoja. Ihastuin turkoosin sävyiseen kerään ja ostin sen. Ajatuksena ei ollutkaan sukkien neulominen, vaan päätin kokeilla sukkalangasta huivia. 


Tein huivin Ravelryn Nurmilintu-huivin ohjeella. Lankana Langin Jawoll Magic. Värit liukuvat kauniisti toisiinsa ja huvista tuli oikein pirteä. Lankaa käytin yhden kokonaisen kerän. Lanka riitti niin, että tein huivin päättelyn juuri kolmannen pitsikerroksen alkamisen kohdalla. Huivista tuli ihan sopivan kokoinen, vaikka oikeastaan yksi pitsiraita jäikin puuttumaan.


Ystäväni oli viime kesänä kanssani puistossa istuskelemassa, kun neuloin omaa Nurmilintu-huiviani. Joku aika sitten hän sanoi toivovansa, että neuloisin hänelle jossain vaiheessa samalla mallilla huivin. Kun sain tämän huivin valmiiksi ajattelin heti, että väreiltään tämä sopisi ystävälleni täydellisesti. Niinpä tarjosin huivia hänelle. Ilo oli molemmin puolinen, kun ystäväni oli tyytyväinen uuteen, piristävään keväthuiviinsa ja minä iloinen hyvän mielen tuottamisesta. Ja ehkä vähän siitä, että nyt voin laittaa puikoille huivin vaihteeksi itselleni :-)

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Jyväskylän kädentaitomessukuulumiset

Viime viikonloppuna Jyväskylän Paviljongissa oli Kädentaitomessut.  Minä vietin lauantaipäivästä suuren osan messuilla yhdessä ystäväni kanssa. Kädentaitomessut olivat paljon pienemmät kuin Tampereen vastaavat, mutta samalla myös väljemmät. Ihmisiä oli liikkeellä melko paljon, varsinkin aamupäivästä. Iltapäivää kohden väki hieman väheni ja tilaa oli entistä enemmän. Messuhallin jaksoi hyvin kiertää, eikä tullut liian ähky olo kaikesta näkemästään. Paikalla oli monenlaisia kädentaitajia ja yrittäjiä, loistavia tuoteideoita ja paljon kaikkea kaunista. Tarvikkeita ja materiaalia oli myös jonkun verran. Itse olisin ehkä kaivannut hieman enemmän työnäytöksiä tai pikkuluentoja käsitöihin liittyen.

Tässä hieman kuvia messuilta. Kuviin on pyydetty lupa näytteilleasettajalta.

Aluksi muutama inspiroiva kuva Taitokeskus Aivian osastolta. Näytteillä oli mm. käsityökoululaisten valmistamia tuotteita. Paikalla sai tehdä keraamisesta astianpalasta sormuksen. Minäkin tein itselleni sormuksen mustavalkoisesta lautasen palasta. Palaset oli jo valmiiksi hiottu. Minun tehtäväksi jäi hioa keraamisen palan taustaa ja sormuspohjaa niin, että liima tarttuu liimattavaan kohtaan paremmin. Palanen liimattiin pikaliimalla. Sain sormuksen sormeeni jo minuutin kuivumisen jälkeen.

Valaisin oli tehty erilaisista käsin tehdyistä papereista.

Korutarvikkeet oli aseteltu kauniisti vanhan höyläpenkin päälle kierrätettyihin metalliastioihin.




Messuilla oli melko paljon erilaisia koruyrittäjiä. Korut onkin ihania, pieniä ja niitä voi omistaa vaikka kuinka paljon. Tässä Jenni Saksa Design:n värikkäitä ja näyttäviä huopakoruja. Todella kauniita malleja ja kevyitä käytössä. Pidin korujen muotokielestä ja väreistä. 




Loistava innovaatio kierrätykseen oli Otsina-osuuskunnan suunnittelema kierrätyspiste. Pyörillä liikuteltavaan kierrätettyyn pahvisäiliöön sai sisälle tarpeen mukaan yhdestä kolmeen kierrätysmuovista valmistettua roskapussia. Pussit oli helppo irrottaa ja kuljettaa siinä roskat kierrätyspisteeseen. Myynnissä oli myös kestohedelmäpusseja, jotka oli valmistettu kauniista vanhoista verhokankaista. Ostokset pakattiin kierrätyspussiin, joka oli valmistettu aikakauslehden sivuista. 





Tyylikkäitä ja ajattomia vaatteita ja asusteita valmistava Design Pylsy oli myös mukana messuilla, kuten monena aikaisempana vuotenakin. Tuotteet ovat laadukkaita ja hyvin suunniteltuja. Anu Pylsy esitteli kaunista villakankaista viittaa, jonka pystyi pukemaan päälleen monella eri tavalla. Taidokasta käsityötä Joutsasta.



Jotenkin tuli mummola mieleen kierrätetyistä valaisimista, jotka oli valmistettu kakkukuvuista, emalimukeista ja aterimista. Tuotteet oli valmistanut Annan Paja Jämsästä. Riemua romusta, lukee Annan käyntikortissakin. Annan Paja tekee myös emalitöitä, rakukeramiikkaa ja kankaanpainantaa. 



Ihanat puuhelmistä valmistetut korut vetivät värikkyydellään puoleensa. Tuotteet olivat Koi Design:n valmistamia. Valikoimaan kuului koruja ja muita käsityötuotteita. Erityisen ihania olivat mielestäni puuhelmistä valmistetut kaulakorut. Näyttäviä, mutta ei liian raskaita. Ja värit olivat niin piristäviä. 




Hopeisissa koruissa minua kiehtoi niihin kirjoitetut sanat. Pitkulaisissa korvakoruissa oli teksti Tänään olen kiitollinen. Niin hyvin sanottu. Korut olivat Vernada Designin valmistamia. Vernada Design valmistaa myös muunneltavia monitoimikoruja, joissa voi yhdistellä esimerkiksi kaulakorun ja rannekorun yhdeksi pidemmäksi kaulakoruksi. Todella loistava idea. Laadukkaita, kauniita ja monikäyttöisiä koruja. 



Messuilta minun mukaani lähti vain Kotilieden Käsityölehden tilaus ja sen mukana saadut kaupanpäälliset. Niistä onkin itselle iloa ainakin vuodeksi eteen päin.

Lämmin kiitos Mediapro Messuille messulipuista! Oli hyvä kokemus, josta sai iloa ja inspiraatiota omaan arkeen.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Mustavalkoinen ristipistotaulu

Olin reilu vuosi sitten sairaalassa leikkauksessa. Leikkaus oli ennaltaehkäisevää sairaudenhoitoa, ei mitään vakavaa eikä suurta. Rutiinitoimenpide, mutta minulle merkittävä asia. Sain sairaalaan mennessä käteeni rannekkeen, jossa oli QR-koodina omat tietoni. Säilytin rannekkeen ajatellen, että haluan tehdä siitä jotain, joka muistuttaa tuosta sairaalareissusta.


Muutama viikko sitten oli jotenkin ristipisto-olo, sellainen, että tekee mieli nyhertää jotain pientä ja tarkkaa, ja päätin ottaa koodin käsittelyyn. Otin kännykällä kuvan koodista. Suurentamalla kuvaa oli suhteellisen helppoa piirtää ruutupaperille rasteja koodin mukaan. Minulla sattui kaapissa olemaan aidakangasta, josta leikkasin sopivan palan. Mittasin palan niin, että kuvion ympärille jäi reilusti kangasta.


Aloitin ristipistojen tekemisen kuvion vasemmasta alareunasta. Pistoja oli mukavaa pistellä televisiota katsellessa. Pidän ristipistoissa niiden yksinkertaisuudesta ja siitä, että työn eteneminen näkyy selvästi. Tämä kuvio oli jotenkin koukuttava ja tekeminen oli rentouttavaa. Pistoihin piti keskittyä, mutta ne olivat kuitenkin tarpeeksi helppoja, eivätkä vaatineet liikaa aivotyötä. Sopivaa pääntyhjennyspuuhaa työpäivän jälkeen siis.


Valmiin ristipistotyön pingotin pyöreän kirjontakehyksen sisään. Olen ostanut kehyksen joskus kauan sitten ajatellen käyttäväni sitä kirjomiseen. No, ei ole kuitenkaan tullut käytettyä. Kirjontakehykseen työ oli helppo pingottaa ja kehyksessä oli valmiina ripustuslenkkikin. Työ tulee työhuoneeni seinälle muiden mustavalkoisten töiden joukkoon.


Sairaalapäivääni palaan mielessäni useinkin ja ainakin joka kerta ristipistotaulua katsoessani.