torstai 31. joulukuuta 2015

Kaikkea hyvää alkavalle vuodelle 2016

Tämä vuosi on kohta takana ja uusi edessä. Muutama tunti enää vuotta 2015. Vuodenvaihteessa tulee tehtyä aina pientä inventaariota oman elämän suhteen. Tässä vaiheessa voi vähän arvioida mennyttä ja kenties tarkistaa elämänsä suuntia uudestaan.

Kuvassa äidin vanha piirakkavuoka peilinä. 

Minä olen tänä vuonna ollut tyytyväinen siihen, että uskalsin aloittaa blogin kirjoittamisen. Pitkään siitä haaveilin ja pitkään asiaa myös harkitsin. Muutaman läheisen tsemppaus ja oman innostuksen suuruus viimein saivat aikaan käytännön tekoja ja blogi tuli polkaistua käyntiin. Harjoittelen vasta monia asioita, mutta kiva, että teitä lukijoita (siitäkin huolimatta) on. Muuten tämä olisi vähän pöhköä hommaa.

Vanha siivilä tuikkukuppina.

Kuvissa näkyy muutamia kierrätysaiheisia asioita kotoamme. Kierrätys on minulle tärkeä asia ja pidän siitä, että esineitä käytetään jossakin muussa kuin alkuperäisessä tarkoituksessaan. Nautin keksiessäni uusia käyttötarkoituksia muiden mielestä roskille. Aiheesta tulee varmasti postauksia ensi vuonnakin.

Mikron päällä säilytysastioina vanhat saunan lamppujen kuvut. Olivat juuri sopivan korkuisia.

 Kynttilänjalkoina vanhat sulakkeen kannet poistetusta sulaketaulusta.


Toivotan kaikille teille, jotka blogiani luette, kaikkea hyvää uudelle, alkavalle vuodelle! Paljon uusia, innostavia ideoita ja luovia hetkiä! Kiitos siitä, että luette juttujani, olette tärkeitä!


maanantai 28. joulukuuta 2015

Pieniä yllätyksiä

Minulle tärkeiden ihmisten pitää näkyä myös liikenteessä, ettei heille satu mitään. Sen vuoksi askartelin läheisilleni joulukortin kaveriksi pienen heijastimen. Olin opetellut tuohitähden tekemistä jo aikaisemmin ja minulla oli ohje tulostettuna. Silti etsin lisäohjeitä netistä, kun tuntui, ettei homma oikein lähde sujumaan. Täällä on hyvä ja selkeä ohje. Itse hieman vielä yksinkertaistin mallia.


Olin ostanut heijastinnauhaa jo vuosi sitten käsityömessuilta. Toinen nauha oli leveämpää ja leikkasinkin sen keskeltä puoliksi. Harmikseni en löytänyt messuilta molemmilta puolilta heijastavaa nauhaa.


Taittelu oli aika mukavaa, kun vauhtiin pääsi. Jäykempi nauha osoittautui tehdessä paremmaksi, koska siihen pystyi tekemään pitävämmät taitokset. Kun tähdet olivat valmiit, liimasin nauhojen päät Eri Keeperillä. Tein revolveripihdeillä reiän, johon pujotin mustaa puuvillalankaa. Vielä muutama helmi koristeeksi, solmulla kiinni ja musta hakaneula kiinnitystä varten.


Paketoin pienet yllätykset pakettiin, joka mahtui hyvin kirjekuoreen. Nyt heijastimet ovat jo saajillaan (toivottavasti) käytössä. 


Heijastintähdistä jäi pätkiä heijastinnauhaa, joille mietin käyttöä. Korvakoruja ei koskaan ole liikaa, joten päätin tehdä pienemmät tähdet korviini. Leikkasin nauhan keskeltä kahtia niin, että sain kapeat (noin 4-5 mm) nauhanpätkät. Niistä taittelin itselleni heijastavat korvakorut samalla idealla. Nauha loppui hieman kesken, joten tähteen tuli vain neljä sakaraa kahdeksan sijaan. Näistä ei ehkä ole ihan heijastimiksi pienen kokonsa vuoksi, mutta saattaa niistä jotain valoa heijastuakin. Kuvaustelineenä toimii kirppikseltä löytämäni venäläinen teepurkki, joka on meillä purkkapurkkina. Samanlaisessa mummoni säilytti aikoinaan keittiössään teetä.


torstai 24. joulukuuta 2015

Hyvän joulun toivotus

Vihdoin syksyn kiireet ja touhut saa jättää taakseen ja nauttia joulusta. Sain virkattua valkoisen puuvillalangan loppuun (ajoissa) ja lumihiutaleita valmistui tarpeeksi kuusenkoristeiksi (aiempi postaus aiheesta). Muutama matkasi kirjekuoressa ilahduttamaan läheisiäkin. 


Ensin kastelin hiutaleet ja pingotin ne patjan päälle nuppineuloilla. Tärkkäsin lumihiutaleet kaupasta ostetulla tärkillä ja silitin ne. Sitten pujotin neulalla langan kaikkien hiutaleiden läpi ja solmin ripustuslenkit.


Kuusesta tuli kaunis. Lumihiutaleita, hopeisia ja punaisia palloja ja tietysti kynttilät. Koristelimme sen muutama päivä sitten.

 

Nyt keskityn joulun viettoon ja toivotan kaikille blogini lukijoille oikein lämmintä ja hyvää joulua! Nauttikaa läheisistänne ja rauhallisesta tunnelmasta!


tiistai 22. joulukuuta 2015

Lamput korviin

Joulukyntteliköistä palaa joka vuosi muutama lamppu. Palaneita pikkulamppuja oli kertynyt minulle useampia. Tänä jouluna päätin kokeilla, onnistuuko korvakorujen tekeminen niistä. Idean olen nähnyt joskus messuilla. 

kierrätyskorvakorut


lamppukorvakorut

Lampun kannassa oli kupera pää. Siihen oli tarkoitus porata reikä. Minulla on pieni Dremel-porakone, johon laitoin 2mm:n poranterän. Onneksi tämä korupuuhastelu on vain harrastukseni. Työturvallisuus ei nimittäin työhuoneessani ole ihan kohdillaan kaikilta osin. Porasin niin, että pidin lamppua kiinni vain kädellä ja tuin vähän pöytään. Muutaman kerran poranterä vähän lipsahti, mutta ei onneksi ehtinyt tehdä vahinkoa. Sain kuitenkin porattua muutamaan lamppuun reiät.


Reikään liimasin kaksikomponenttiliimalla hopeoidun kuparilangan pätkän. Lanka on vain noin 5 mm lampun sisällä. Katkaisin lankaa hieman kuvassa näkyvästä pituudesta ja kiersin siihen pyöröpihdeillä lenkin.


Alemmassa kuvassa keskellä näkyvän lampun päästä muoviosa murtui poratessa kokonaan ja poistin sen sivuleikkureilla. Siihen kokeilin liimata taivutetun metallilangan, jonka pujotin kannan sisään. Tästä saatan tehdä vielä kaulakorun.


Sitten vain korvakorukoukut lenkkeihin ja lamput korviin.




maanantai 14. joulukuuta 2015

Virheistä oppii

Syksyisenä viikonloppuna olin lähdössä bussireissulle. Matkalle piti keksiä pikaisesti jotain neulomista. Mikään keskeneräinen neulomus ei ollut tarpeeksi kätevä bussiin. Reissuneuleen kun pitää mahtua pieneen tilaan ja mielellään sisältää vain yksi tai korkeintaan kaksi lankakerää. Päätin aloittaa ranteenlämmittimet, niille kun olisi useinkin tarvetta työpaikalla ilmastointikoneen huristessa vieressä. Löysin ranteenlämmittimien ohjeen Sanna Vatasen Hyvän olon neuleet-kirjasta. Lankana minulla oli kauan sitten Pitsi ja palmikko-kaupasta ostettu Sandnes Garnin Lanett babyull. Olin ostanut langan ilman tietoa sen käyttötarkoituksesta, pidin sen väristä ja laadusta.


Kyseisen bussireissun aikana ehdin neuloa ensimmäisen ranteenlämmittimen melkein loppuun asti. Siinä vaiheessa iski epäilys, lanka ei ehkä riitäkään molempiin ranteisiin. Aloin kerän sisältä neulomaan toista kappaletta. Yllä oleva kuva on otettu tässä vaiheessa. Syksyinen aurinko paistoi ja minä kiirehdin pihaan kuvaamaan sillä hetkellä keskeneräistä neulomustani. Aika lailla kuvan ottamisen jälkeen myönsin tosiasian: lanka ei yksinkertaisesti riitä molempiin ranteenlämmittimiin tekemilläni silmukkamäärillä. Silmukkamäärän olin ottanut kirjan ohjeesta. Se olikin hieman reilu käteeni, mutta en asiaa enempiä silloin miettinyt. Olisi kyllä kannattanut.

Ei auttanut muu kuin purkaa kaikki siihen asti neulotut silmukat ja aloittaa uudestaan. Nyt vahingosta viisastuneena, ja kantapään kautta oppineena, kerin langan kahdelle samankokoiselle kerälle. Punnitsin kerät vielä varmuuden vuoksi halvalla keittiövaa'allani. Ja aloitin neulomisen alusta. Vähensin silmukkamäärää reilusti (80 silmukasta 52 silmukkaan) ja päätin tehdä sen pituiset ranteenlämmittimet kuin langasta vaan tulee.


Puikkoina minulla oli aikoinani yläkouluikäisenä tekstiilityöntunneilla jostain arvonnasta voittamani 2,5mm:n sormikaspuikot, sellaiset hieman sukkapuikkoja lyhyemmät. Ohjeesta poimin oikeastaan vain idean ja palmikon silmukkamäärän. Muutoin neuloin 2 o 2 n joustinneuletta. Tein palmikot keskenään peilikuviksi. Jatkoin alun silmukoilla peukaloon asti. Yritin arvioida samalla langan riittävyyttä. Peukalon aukkoa varten päättelin 6 silmukkaa ja loin ne seuraavalla kerroksella uudestaan. Kun ranteenlämmittimellä oli sopivasti pituutta ja lankakin alkoi olla vähissä, päättelin silmukat.


Ranteenlämmittimet toimivat kyllä oikeasti ja lämmittävät tehokkaasti. Varsinkin kun useissa paidoissa on nykyään 3/4-pituiset hihat. Nämä kun vaan muistaa pakata työlaukkuun mukaan, voi pysyä hieman lämpimämpänä. Vinkkinä joululahjapulmiin, tällaiset ehtii vielä hyvin neulomaan pakettiin. Jos jättää palmikon pois, pääsee vieläkin helpommalla.

palmikkoneule

Toivottelen kaikille lukijoille lämpimiä hetkiä ja kiireettömiä jouluvalmisteluja! Kiva, että teitä on siellä lukemassa juttujani. Muistakaa, että välillä voi istahtaa glögimukin kanssa sohvalle ja nauttia hämärästä ja kynttilöistä.


Kiitos tyttärelleni käsien lainasta! Älkää siis kuvitelko, että minulla olisi noin kauniit ja laitetut kynnet.

maanantai 7. joulukuuta 2015

Pitkät villasukat

Näitä onkin neulottu koko syksy. Vihdoin sain sukat valmiiksi. Olen kyllä hautonut sukkia aina välillä pitkiäkin aikoja lankakorin pohjalla odottelemassa inspiraatiota. Välillä vaan täytyi tehdä jotain muuta. Itsenäisyyspäivänä linnanjuhlia katsellessa päättelin kaikki kymmenet langanpätkät ja nyt sukat vihdoin pääsevät käyttöön.


Homma alkoi syyskuussa, kun löysin lankajemmoistani useampaa väriä Seitsemän veljestä-lankaa. Osa väreistä oli sellaisia, etten yksinään niistä tekisi itselleni mitään. Niitä oli jäänyt eri projekteista vuosien varrelta. Olin myös haaveillut jo kauan tekeväni itselleni raidalliset, pitkävartiset villasukat lämmittämään kotioloissa jalkojani. Niinpä päätin yrittää päästä jämälangoista eroon ja saada samalla itselleni raitasukat.


Aloitin sukat eräänä perjantai-iltana vanhan Koto-living-lehden ohjeen mukaan. Oli jotenkin sellainen sopiva neulomisolo, istuskelin työhuoneessani ja kuuntelin klassista radiokanavaa (ilmeisesti olen tulossa vanhaksi). Olin tyytyväinen, kun pääsin homman alkuun.

Tässä lähinnä itselleni muistiin varren neulontaohje:
Luo 52 silmukkaa. Neulo joustinneuletta 2-3 cm. Aloita sileä neule ja raitojen neulominen. Kun sukka on noin 20 cm, tee kavennuksia niin, että silmukoita jää 11 jokaiselle puikolle. Itse kavensin jokaisen puikon keskellä kerran ja lisäksi seuraavilla kerroksilla 1. ja 4. puikolla. Neulo varsi sopivan pituiseksi ja aloita kantapään tekeminen. Työssä on siis 44 silmukkaa. Kantalappuun 7+8+7 ja kantalapun reunoista poimitaan 12 silmukkaa. Kärkikavennukset tein puikon alussa ja keskellä kaksi oikein yhteen. Neuloin välikerroksen ilman kavennuksia.


Aloitin sukat harmaalla ja neuloin harmaalla myös kantapäät ja kärjet. Muutoin sukat on raidoitettu satunnaisesti eli sukat eivät ole keskenään samanlaiset. Oli hauska miettiä värien suhteita ja sopivuutta rinnakkain.


Tein värinvaihtokohdan joka kerta eri paikkaan. Kokeilin myös itselleni uutta tapaa, eli neuloin edellisen ja seuraavan värin langoilla muutaman silmukan. Siis niin, että muutama silmukka on neulottu kaksinkertaisella langalla. Niistä kohdista tuli hieman paksumpia, mutta ajattelin, ettei sitten tarvitse päätellä niin huolella. Päättelyt teinkin niin, että pujottelin lankaa vain hieman nurjalle puolelle. Oli siinä hommaa silti ihan tarpeeksi.



Tältä päättelyurakka näytti ennen linnanjuhlien alkua.


Hieman Peppi Pitkätossumaiset ja paikoin vähän muhkuraiset sukat, mutta mielestäni aika ihanat. Nämä sukat jalassa on jotenkin kotoisa ja lämmin olo.



keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Pikkujoulumekko

Kirjoitin joku aika sitten saumurikokeiluistani. Alkuinnostuksissani ostin kankaat kahteen mekkoon Eurokankaasta. Suunnittelin ompelevani pikkujouluihin kunnon pikkujoulumekon, sellaista kun minulla ei ole koskaan ollut. Aikaa tuntui tietysti siinä vaiheessa olevan reilusti. Viikkoa ennen pikkujouluja minulla oli viikonloppuna aikaa, joten silloin tyhjensin keittiön pöydän (miten se aina täyttykin ;-) ja leikkasin kankaat. Kaavana käytin perusraglahihaisen trikoomekon/paidan kaavoja, jotka olen joskus jäljentänyt jostain käsityölehdestä. Vastaavia malleja on näkynyt useissa käsityölehdissä. Leikkamisessa kankaan riittävyys suhteessa helman pituuteen oli mietittävä tarkaan. Sain kuitenkin sijoiteltua kaavat niin, että hihankin sain leikattua oikeassa joustosuunnassa. Kangas oli siis joustavaa, paljettipintaista, oikein bling-bling-kangasta.

Mekon ompeli kasaan melko nopeasti saumurilla surautellen. Sovitusvaiheessa tuntui, ettei tästä mitään hienoa mekkoa tulekaan. Selässä kun oli paljon ylimääräistä kangasta ja helma monista mittauksista huolimatta liian pitkä. Onneksi kaikki ongelmat oli korjattavissa. Tein selkään kaksi muotolaskosta, jotka heti tekivät mekosta istuvamman. Helmaa lyhensin reippaasti. Ompelukonetta tarvittiin hihojen ja helman käänteissä. Pääntiehen ompelin saumurilla kaitaleen, jonka käänsin nurjalle puolelle ja tein ompelukoneella vielä päällitikkauksen.


Mekosta tuli hyvä. Olin tyytyväinen lopputulokseen, joka vastasi mielikuvaani valmiista mekosta. Ainut ongelma mekkokankaassa oli se, ettei kangas kestä vesipesua. Huomasin tämän vasta kotona kangaskaupasta tultuani. Päätin silti ommella mekon riskistä huolimatta. Ompelin kainaloihin hikilaput (kuullostaapa ällöltä) tummasta, pehmeästä kankaasta, jotka ompelin käsin muutamalla pistolla mekkoon kiinni. Niiden vuoksi hihat näyttävät kuvassa hieman tönköltä eikä kangas laskeudu. Ne saa helposti pesuun ja muuten mekon alla oli ja on aina oma alusmekko, joten likaantuminen on erittäin vähäistä. Voin kokeilla jäljelle jääneiden tilkkujen pesua ja katsoa, mitä tapahtuu. Luulenpa, että vesipesu saattaa irrottaa paljetit, jotka on ehkä liimattu kankaaseen. Onneksi mekon voi hätätapauksessa viedä pesulaan kuivapesuun.

Mekko siis valmistui, viimeisenä iltana ennen pikkujouluja. Pienessä kiireessä, vähän paniikissa ommellen, mutta valmistui kuitenkin. Juhlatkin olivat onnistuneet ja hauskat. Mekko osoittautui toimivaksi ja aika säihkyväksi. Työkaverit kutsuivatkin minua pikkujouluillan aikana discopalloksi.

kimaltava mekko

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Pikkujoulukorvakorut pullosta :-)

Reissuilta oli kotiin kulkeutunut pullo, josta ei saanut panttia. Pullo oli väriltään juuri sopivan vihreä. Heti tuli ajatus vihreistä joulukuusikorvakoruista, jotka sopisivat joulun ajan juhliin. (Linna-shampoopullo odottaa vielä kierrätysideaa.) Yritin liottaa pullosta etikettejä irti, mutta en saanut liimapintaa lähtemään. Pullon sivussa oli kuitenkin tarpeeksi käyttökelpoista materiaalia korvakoruihin.


Leikkasin terävällä puukolla pullon sivut irti. Pullon muovi olikin onneksi helposti leikattavaa.


Leikkasin sivusuikaleista kolmion muotoisia paloja saksilla ilman mitään mittaamisia. Palat ovat hiukan erikokoisia ja -muotoisia. 


Leikattujen palojen reunat olivat teräviä. Sen vuoksi lämmitin niitä kynttilän liekin lähellä.  Muovi hieman suli ja samalla terävä reuna pyöristyi.


Yllä olevassa kuvassa näkyy, kuinka palat ovat hieman lämmityksestä johtuen käpristyneet. Samalla idealla voisi erilaisia muovinpaloja lämmittää ja tehdä ihan kunnolla käpristyneitä muotoja koruiksi.


Tein jokaiseen palaan reiät revolveripihdeillä. Huomasin vasta työn loppuvaiheessa, että kahteen palaan ei olisi alempia reikiä edes tarvittu. Alimmat palat kun eivät tarvitse mitään roikkuvaa. En kuitenkaan ollut tajunnut tehdä varakappaleita, joten näillä siis mentiin. 

kuusikorvakorut

Reikiin laitoin hopeoidusta metallilangasta vääntämäni renkaat, jotka kiinnittivät palat toisiinsa. Ylimmät renkaat kiinnitin korvakorutappeihin, jotka olen ostanut joskus kauan sitten Villihelmestä.

kuusikorvakorut

Tällaiset korvissa tuli juhlittua pikkujouluja tänä viikonloppuna hyvässä seurassa. Mekonkin sain viime tipassa valmiiksi. Siitä kuvia lähiaikoina. Hyvää pikkujouluaikaa!

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Saumuri, uusi ystäväni (ehkä)

Minä olen lapsena usein nukahtanut ompelukoneen surinaan. Se oli tuttu ja turvallinen ääni. Äitini ompeli melkein kaikki vaatteemme ja hänellä oli siihen usein aikaa vasta iltaisin. Aamulla sitten saimme sovittaa melkein valmiita vaatteita. Itsestäni ne eivät useinkaan näyttäneet hyvältä sovitusvaiheessa. Äiti sanoikin, että keskeneräistä työtä ei saa arvostella. Ihan hyvä ohje, koska valmiina vaatteet sitten olivatkin sopivia. Äitini oli ja on edelleen taitava ompelija, joka jaksaa purkaa virheet ja tehdä erittäin huolellista ja tarkkaa työtä.

Kuvan ompelukone on mummoni vanha, mutta edelleen toimiva poljettava Singeri.

Äiti hankki itselleen saumurin varmaankin 90-luvun alussa. Se tuntui silloin ihmeelliseltä laitteelta. Äidin vanhaan 60-luvun Berninaan verrattuna kone ompeli uskomattoman hyviä saumoja trikoovaatteisiin. Ensimmäisiä ompeluja saumurilla kokeilin minäkin. Taisin ommella jonkun gollege-paidan (melko reilun sellaisen). Innostuinkin ompelemisesta, koska saumurilla sai nopeasti valmista. Minä kun en silloin jaksanut nyhrätä mitään. Napinlävetkin jätin äidin ommeltavaksi. Ompelu jäi sitten hieman taka-alalle nuoruusvuosina ja saumuri ja äidin ompelukone saivat rauhassa pölyttyä minun puolestani.


Valmistuttuani ammattiin sain läheisiltäni valmistujaislahjaksi ompelukoneen. Oli muuten huippuhyvä lahja. Se on ollut käytössä vaihtelevasti. Kaikki verhot ja muut sisustustekstiilit olen sillä kyllä ommellut. Vaatteiden suhteen välillä tulee puuskia ja ompelen enemmänkin. Välillä odottelen inspiraatiota tai vain aikaa ompeluun. Vaikka ompeleminen on nopeaa verrattuna neulomiseen, jotenkin se vaatii kuitenkin enemmän. Työvaiheita on useampia ja työskentelyyn tarvitaan tilaa. Ja sitä ruokapöytää kankaan leikkaamiseen, se kun ei ole juuri koskaan tyhjänä.


Äidilläni ompeleminen on jäänyt vähiin joitakin housunlahkeen lyhennyksiä lukuunottamatta. Sen vuoksi pyysinkin äidin saumurin lainaan. Viikonloppuna kokeilin ensimmäiset surautukset ja hyvinhän se toimi. Alkuun tuli kuitenkin pulmia, jostain syystä kaksi lankaa katkesi matkan varrella. Lankojen pujotukset ovat mielestäni hankalia, mutta yllätyin hyvistä merkinnöistä koneen sisuksissa. Jokainen lanka oli merkitty omalla värillään, mikä helpotti suunnattomasti pujottelua. Sain kaikki langat paikoilleen ja koneen ompelemaan. Innoissani päätin ommella pari trikoomekkoa (en siis yhtä, vaan heti kerralla kaksi ;-) Mekkoja varten koneeseen piti vaihtaa tummat langat. Vedin syvään henkeä ja päätin selviytyä lankojen vaihdosta. Muistin, että uudet langat vaihdettiin katkaisemalla lanka läheltä puolaa ja solmimalla uusi lanka vanhaan kiinni. Ei se nyt niin hankalaa ollutkaan.


Muutaman sauman ompelun jälkeen tuntuu vähän siltä, että tämähän saattaa jäädä pysyväksi kapistukseksi työhuoneen pöydälle ompelukoneen kaveriksi. Eikä pelkästään pölyttymään vaan käyttöön. Voin kertoa, että mekot ovat jo hyvällä mallilla. Lopputulokset näette varmasti pian.


sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Helppo huivi

Huivit on kyllä mun lempparineulomishommia. Niissä ei ole niin väliä, tekeekö ohjeeseen nähden liian tiukkaa tai liian löysää. Eikä sillä, onko oma lanka samanvahvuista kuin ohjeen lanka. Eikä niihin aina tarvita edes ohjetta. Huiveja ei koskaan ole myöskään liikaa ja silti usein tuntuu, että oikeanvärinen huivi olisi hukassa (tai vielä neulomatta). Huivit lämmittävät tällaista vilukissaa, kuin minä, helposti ja samalla tuovat väriä pukeutumiseen.

Olin pari viikkoa sitten pakollisen syysflunssan lamaannuttamana sohvanpohjalla muutaman päivän. Olo oli niin kurja, etten jaksanut edes neuloa :-) Silloin tuli luettua blogeja ja etsittyä ideoita omiin käsitöihin. Löysinkin itselleni juuri sopivan huiviohjeen ihanasta Ilosofiaa-blogista. Suosittelen sekä ohjetta että koko blogia!


Halusin omaan huiviini sinapinkeltaista ja harmaata, värejä, joita olen jo pitkään pyöritellyt huiviajatukset päässäni, mutta sopivaa ohjetta ei ole eteen tullut. Harmaa lanka on jäänyt muutaman vuoden takaisesta vauvaneuleesta, jonka tein kummipojalleni. Se on siis jotain konepestävää villaista vauvalankaa. Keltainen on jäänyt tuubihuiviprojektista jokunen vuosi sitten. En muista langan merkkiä, mutta riittoisa vyyhti se on ollut.


Aloittaessani huivia, en vielä hahmottanut ohjeen ja kuvan yhteyttä. Mielestäni oli hankalaa ymmärtää, mistä kohtaa neule aloitetaan. Kun pääsin vauhtiin, alkoi kuva hahmottumaankin. Huivi aloitetaan siis yläreunan keskeltä luomalla 10 silmukkaa. Huivi neulotaan oikeilla silmukoilla niin, että joka puikon kolmas ja kolmanneksi viimeinen silmukka neulotaan sekä etu- ja takareunasta, tehdään siis silmukoiden lisäys. Näin joka kerroksella tulee 2 silmukkaa lisää. Kun kerroksia on tarpeeksi, toisin sanoen yläreunalla pituutta tarpeeksi, päätellään silmukat. Hyvä päättelyohje löytyy myös Ilosofiaa-blogin huiviohjepostauksen lopusta.


Huiviohje oli ihanan yksinkertainen ja neule valmistuikin helposti. Sinapinkeltainen lanka oli nyppyläistä ja täynnä pieniä lenkkejä, mikä alkoi loppuvaiheessa jo tökkiä. Seuraavan neuleen taidan tehdä sileästä langasta.


Viikonlopun aikana satoi ensilumikin ja toi tullessaan valoa. Tuli kyllä heti vähän jouluinen fiilis. Ehtisiköhän muutaman neuleen vielä pukinkonttiin neulomaan?




Valoa alkavaan viikkoon!