tiistai 28. maaliskuuta 2017

Kaipuu-huivi

Viime kesänä etsiskelin Titityystä lankoja reissutyöhön. Mieleen jäi esillä ollut kaunis Kaipuu-huivi, jonka pitsikuviot kyllä aluksi mietityttivät. Siis lähinnä siksi, että onnistuisinkohan niitä tekemään. Titityyn Tiina vakuutteli, ettei pitsikuviossa ole langankiertoa kummallisempia silmukoita. Syksymmällä huivi oli siis aloitettava. Blogini 1-vuotispostauksessa tämä huivi olikin juuri työn alla.


Huivin ohje on saatavilla täältä. Huhtaniemen Tiina, joka on ohjeen tehnyt, on kirjoittanut kauniita sanoja, jotka sopivat jokaisen elämään, ainakin joskus. Neulominen kun vaan on jotenkin terapeuttista ja rauhoittavaa. Alla suora lainaus Titityyn sivuilta:

      Neulominen pitää minut pinnalla. Varsinkin silloin, kun elämä meinaa upottaa, hukuttaa arjen             virtaan. Silloin en osaa muuta kuin neuloa silmukka silmukalta tunteeni pinnoiksi ja muodoiksi.         Antaa tunteen viedä ja muokata viimeiset jaksamisen pisarat hennoksi pitsiksi tai rosoisen sileäksi       tasoksi. Tätä huivia neuloessa mietin kaipuuta, ikävää, suruakin. Niitä omia tummia hetkiä,                 jolloin en muuhun pystynyt.


Neulominen huivin alussa ei meinannut ottaa onnistuakseen. Pienen pohdiskelun ja ystävän neuvon avulla pääsin vauhtiin. Huivi oli lopulta juuri sopivan tasoinen minulle. Ei liikaa laskemisia eikä vaikeaselkoisia rivien lukemisia. Reikärivistöissä kävi niin, että silmukoiden laskeminen unohtui, kun neuloin hyvässä seurassa. En jaksanut purkaa ja tein reikäkerroksen muutamaa kerrosta myöhemmäksi. Ei taida käytännössä haitata yhtään. 

neulominen, huivi, diy, pitsineule

Huivista tuli ihana. Lankana Isagerin Alpaca 2. Huiviin kului yksi vyyhti kumpaakin väriä.

Viimeinen kuva on otettu Kansalaisopiston tuotekuvauskurssilla. Sain sieltä paljon käytännön vinkkejä ja hyvää harjoitusta parin viikonlopun aikana. Minä otin huivista kuvan ja muutama kurssilainen piteli lamppuja oikeassa kulmassa ja yksi pudotti kahvipapuja mummoni vanhaan kahvikuppiin. Yhteistyöllä onnistui hyvin. Olisipa kotonakin aina hyviä valokuvaajia avustajina omia töitä kuvatessa ;-)

torstai 23. maaliskuuta 2017

Fimomassakaulakoru

Tykkään tehdä koruja. Ne valmistuvat suhteellisen nopeasti ja niillä saa helposti vaihtelua arkipukeutumiseen. Osa tästä korusta on askarreltu jo muutama vuosi sitten, mutta minulla ei ollut oikein ideaa lopputuloksesta. Siksi pitkä mietintätauko.

koru

Mustan pyörylän olen tehnyt fimomassasta ensimmäisten fimokokeilujeni yhteydessä. Teimme silloin koruja ystäväni kanssa heidän mökillään eikä meillä ollut edes kaikkia mahdollisia työkaluja ja tarvikkeita mukanamme. Pyörylän olen kaulinnut levyksi ja tasoittanut reunoja vain sormilla. Pyöreä muottikin olisi ollut hyvä, mutta sellaista ei ollut juuri sillä hetkellä käsillä. Hyvin kuitenkin pärjättiin ilmankin. Pistelin neulalla 15 reikää pyörylän ulkoreunoille ja sisäympyrään 5. Siinä vaiheessa mielessä ei ollut mitään valmista ideaa, ajattelin vain, että parittomaan määrään reikiä olisi helppo ommella joku kuvio.

diy kaulakoru
Fimomassakaulakoru

Tällainen siitä sitten tuli. Kokeilin yhtenä iltana, millaisen kuvion pyörylään saisi ommeltua ja kokeilu onnistui. Olin tyytyväinen muodostuneeseen kuvioon. Pyörylän pujotin vahanauhaan, johon laitoin pari puuhelmeä ja solmun perään. Niskaan solmin säädettävän solmun. Ohje esim. täällä. Koru sopii monien vaatteiden kanssa ja vihreä vähän niin kuin enteilee jo kevättä.

kaulakoru fimomassasta

Mukavaa aurinkoisen päivän iltaa! Ihanaa, kun huomenna alkaa jo viikonloppu...

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Lempipipo ja kaulahuivi

Neuloin omasta päästäni itselleni pipon jokunen talvi sitten. Pipo on ollut niin hyvä ja käytössä lähes päivittäin, että päätin tehdä uuden version samalla mallilla.

Ostin Anttilan loppuunmyynnistä harmaata Novitan alpakka-lankaa. Loin langalla 40 silmukkaa ja neuloin ainaoikeinneuletta niin, että joka toisella kerralla jätin 10 silmukkaa neulomatta ja käännyin takaisin päin. Näitä nimitetään tietääkseni lyhennetyiksi kerroksiksi. Neuloin tällä tavalla niin kauan, että pipo ylettyi hyvin pääni ympäri. Ompelin sivusauman ja kiristin yläreunan yhteen.

Kuvittelin alpakkalangan olevan niin pehmeää, ettei se kutittaisi. Toisin kuitenkin kävi. Kutiseva otsa kaipasi pipon ja ihon väliin pehmikettä. Ompelin käsin valkoisen fleecekangaspannan (sopiva pala sattui olemaan kangaslaatikossa) pipon sisäpuolelle. Jo ommeltuani sen huomasin, että olisin voinut ommella sen hieman ylemmäksi. Nyt se vähän pilkottaa pipon reunan alta. Mutta ei haittaa, pipo on nyt ainakin tosi lämmin.

Pipolankaa jäi jonkun verran ja aloitin sillä baktus-huivin. Olen neulonut samalla helpolla ohjeella aikaisemminkin useamman huivin lahjaksi ja myös itselle. Lanka loppui melko pian ja sen jälkeen yhdistelin muita jämälankoja huiviini. Neuloin eri värejä huiviin ihan fiiliksen mukaan. Osa langoista loppuikin kesken kaiken ja väri vaihtui sen vuoksi. Vihreä ja valkoinen lanka ovat Novitan 7 veljestä, tummempi harmaa on Novitan alpakkaa ja toinen jotain vanhaa sukkalankaa. Vaalean harmaa on myös hieman ohuempaa sukkalankaa.


Opettelin tekemään siistin värinvaihdon neuleeseen. Tein ensin väärin ja sitten purin. Päädyin vaihtamaan värin aina niin, että kiersin langat työn takana toistensa ympäri ja jokaisella kerralla vaaleampi lanka meni tummemman alta. Näin sain suhteellisen siistin värinvaihtokohdan ja oli helpompi muistaa, kummin päin langat pitäisi kiertää.


Jonkun värialueen tein vinolla reunalla. Silloin jätin viimeisen esim. vihreän silmukan neulomatta (kuten alla olevassa kuvassa) ja kiersin työn takana vihreän ja valkoisen langan toistensa ympäri. Valkoisen langan kuljetin työn edestä. Kuvista saatte ehkä vähän apua.



Huivi ja pipo pääsivät hiihtolomalla Lahden MM-kisoihinkin. Hyvin toimivat ja lämmittivät sopivasti. Kisoihin olisi tietysti sopinut paremmin sinivalkoinen Suomen kannustuspipo, mutta sellainen jäi nyt harmillisesti neulomatta.



Ihanaa, kun aurinko jo lämmittää. Vielä pipolle ja kaulahuiville on käyttöä, mutta onneksi ei enää kauaa.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Käsityöt kesken


Viime viikko meni hiihtolomaillessa. Bloggaaminenkin oli vähän niin kuin suunnittelemattomalla tauolla. Oli ihanaa olla ja levätä, toisaalta touhuilla rentouttavia asioita. Lomaviikolla päätimme kotona hieman sisustaa (en oikein ole varma oliko se rentouttavaa, mutta lopputulos oli). Vaihdoimme minun askartelu/ompelu/työhuoneeni ja mieheni työhuoneen paikkaa. Siinä menikin useampi päivä, kun samalla piti hieman karsia omia varastoja. Nykyinen yläkerrassa sijaitseva työhuoneeni on kyllä ihanan valoisa, mutta muutaman neliön pienempi. Suurin osa tavaroista on jo löytänyt paikkansa, kuten yläkuvan vanhat kahvipurkit. Niissä säilytän monenlaista, tyhjistä tulitikkurasioista kirjontalankoihin. Uusi työhuone on kyllä paljon parempi kuin edelllinen ja oikein houkuttelee käsitöiden pariin.


Työhuoneeni ovessa roikkuu jatkuvasti Suomen Käsityömuseosta ostettu Käsityöt kesken-kyltti. Se on niin sopiva paikalleen ja kertoo osuvasti yleisen olotilan. Se antaa myös vapauden jättää käsityöt työhuoneeseen niille sijoilleen, koska huone on käsitöitä varten ja kyltissä varoitetaan huoneeseen eksyviä vieraita varautumaan mahdolliseen keskeneräisyyteen.

Otin kuvan kyltistä myös siksi, että juuri nyt useimmat käsityöt ovat kesken. Muutama valmistunut odottaa kyllä valokuvajaa, aurinkoista ilmaa tai inspiraatiota.


Lomalla, työhuonetta siivotessa, selailin vanhoja käsityölehtiä. Modassa (5/2012) oli jämälangoista tehty briossihuivi. Ohje oli Sanna Vatasen. Olen pitkään jo suunnitellut kokeilevani briossi-tekniikkaa, mutta uuden opettelu tuntuu joskus liian työläältä. Lomalla päätin aloittaa ja kaivelin lankalaatikostani muutamia kivan värisiä ja suunnilleen saman paksuisia lankoja.


Ohje oli hyvä ja huivia oli helppo neuloa. Niin helppoa, ettei meinannut malttaa laskea työtä käsistään. Onneksi aloitin huivin vasta viimeisenä lomapäivänä, olisi muuten saattanut mennä koko loma pelkästään tämän käsityön seurassa.


Aurinkoa alkaneeseen maaliskuuhun!