perjantai 30. lokakuuta 2015

Happy Halloween

Halloween ei ole jostain syystä koskaan minua kovasti inspiroinut. Tänä vuonna kuitenkin innostuin vähän, kun tuli tarve kehittää jotain pientä asustetta Halloween-henkisesti perjantain työpäivään. Jotain pientähän sitten suunnittelinkin tekeväni. Selasin Pinterestiä hakusanoilla halloween ja jewerly.


Ajatuksena oli tehdä korvakorut niin, että toisessa korvassa on hämähäkin verkko ja toisessa roikkuu itse hämähäkki. Oikeasti en pidä hämähäkeistä, mutta kerran vuodessa voin laittaa sellaisen korvaani roikkumaan. Käytin korvakoruissa hopeoitua metallilankaa kahdessa eri paksuudessa ja mustia lasihelmiä. Tosin hämähäkin pää piti tehdä puuhelmestä, koska se oli ainut jemmoistani löytynyt sopivan kokoinen musta helmi. Tarvikkeet on ostettu vuosien varrella monista eri paikoista (vastaavia korutarvikkeita löytyy mm. Sinellistä ja Villihelmestä).


Apulainenkin saapui paikalle. Kissamme ovat aina siellä, missä jotain tapahtuu (tänään vain toinen pääsi kuviin). Änkevät itsensä pieneenkin väliin tai vaikka keskelle työpöytää, vain että saavat olla toiminnan keskellä ja ihmisten lähellä.




Väsäsin korvakorut pienessä kiireessä, mutta olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Verkko on punottu ohuemmalla hopealangalla paksummasta hopealangasta tehdyn ympyrän sisään.


Hämähäkin tein kolmeen kertaan. Ensin tuli hankaluuksia saada helmet pysymään paikoillaan ja kun sen korjasin, tajusin, ettei hämähäkki tietenkään voi roikkua pää ylöspäin. Seittinä toimivan hopeaketjunhan pitää tulla hämähäkin peräpäästä.


Hämähäkin jalat tein pujottamalla 30 siemenhelmeä hopeoituun metallilankaan, jonka päihin tein renkaat pitämään helmet paikallaan. Metallilangan pyöräytin kerran korupiikin ympärille hämähäkin pään yläpuolelle. Jalat vievät hieman tilaa pään ja takaruumiin välissä. Yritin litistää niitä mahdollisimman pieneen tilaan. Taivuttelin jalkoja oikeaan asentoon. Lopuksi laitoin hämähäkin roikkumaan ketjun päähän. Hyvä tuli.


Hyvää halloweenia ja pyhäinpäivää sinulle! Minä lähden huomenna himmelihommiin. Siitä sitten lisää myöhemmin. 

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Aina tarpeellinen -pikkulaukku

Viime kesänä huomasin, että minulta puuttui pikkulaukku. Laukku, johon mahtuu lompakko, puhelin, huulipuna ja ehkä se passikin. Laukku, jota ei tarvitse kantaa kädessä ja joka sopii kaikkien vaatteiden kanssa. Laukku, joka on siisti, mutta rennon huomaamaton. Kai sitä voisi nimittää myös olkalaukuksi, mutta minulle se on aina ollut yksinkertaisesti pikkulaukku. Aikaa oli muistaakseni viikko, mutta tarve oli niin suuri, että ei auttanut kuin ryhtyä virkkaushommiin. Langaksi valikoitui musta puuvillalanka, taisi olla Novitan Kartano.


Aloitin virkkaamalla sopivan kokoiset etu- ja takakappaleet. Virkkasin noin 40 silmukkaa ja kiinteillä silmukoilla koukuttelin menemään siihen asti, kun korkeutta tuntui olevan tarpeeksi. Seuraavaksi virkkasin noin 10 silmukkaa leveän kaistaleen, jolla sain laukkuun tilaa. Kaisteletta virkkasin, kunnes se ylettyi laukun kolmelle sivulle. Sen jälkeen virkkasin kiinteillä silmukoilla kappaleet toisiinsa kiinni. Virkkaussaumat jätin näkyviin laukun oikealle puolelle.


Kesällä oli hyvää aikaa hieman järjestellä kotia. Löysin muutaman kirpparilta aikoinaan hankitun laukun, jotka olivat jo parhaat päivänsä nähneet. Hyvin palvelivat minuakin, mutta toisesta olivat pitäneet myös kissamme ja kynsineet omat jälkensä laukun pohjaan ja toisen pinta oli muuten kulunut. Laukuista sai paljon hyviä osia uusia laukkuprojekteja varten. Tähän oikkulaukkuun käytin vanhan laukun olkahihnan metalliosineen ja myös sivuilla näkyvät metallipyörylät. Vetoketjukin on ratkottu vanhan laukun sisätaskusta. 


Ompelin puuvillakankaasta laukkuun myös vuorin. Kangas on ostettu Käsityömessuilta tilkkukangasmyyjältä. Ompelin vetoketjun ompelukoneella kiinni vuorikankaaseen. Sen jälkeen ompelin vetoketjun ja samalla vuorin käsin kiinni laukkuun. Sivujen metallipyörylät virkkasin suoraan kiinteillä silmukoilla laukkun sivuihin.


Laukusta tuli juuri sopivan kokoinen. Vuorikangas tekee siitä ihan vähän söpönkin. Laukku on ollut jo monessa menossa mukana ja osoittautunut monikäyttöiseksi. Voisin vaikka virkata toisenkin laukun, erivärisen ja vaihtaa olkahihnaa aina päivän asuun sopivaan laukkuun. Tai miksei kolmannenkin...

lauantai 24. lokakuuta 2015

Pitsiperjantai

Olipas mielenkiintoinen pitsiperjantai eilen Suomen Käsityön museolla Jyväskylässä. Vietin iltapäiväni ihaillen taitavia tekijöitä ja pitsisiä tuotoksia. Ulkona satoi vettä ja sisällä museossa käytiin mielenkiintoisia keskusteluja käsitöistä ja nypläämisestä. Kaikkea en harrastajien tai ammattilaisten keskustelusta edes ymmärtänyt. Mutta opin keskusteluja kuunnellessani ainakin, mikä on manteli ja mikä nypylä. Mielenkiintoinen uusi maailma!


Muistelin omaa nypläyshistoriaani, joka on kyllä todella lyhyt. Lukio-ikäisenä(kin) olin innostunut kaikenlaisista käsitöistä ja valitsinkin yläkoulussa ja myös lukiossa valinnaisena kaiken valittavissa olevan käsityön. Meidän lukio oli taidepainotteinen ja sen vuoksi myös tekstiilityö oli listalla. Opettajani innosti kokeilemaan uusia juttuja ja ehdotti minulle kansallispuvun valmistamista. Yllättäen innostuin kovasti. Päätimme aloittaa työn kansallispuvun esiliinan pitsien nypläämisestä. Opettaja opetti kotonaan kesälomalla minulle pitsinnypläämisen ja sain loman ajaksi nypläystyynyn ja muut tarvikkeet lainaan. Loman aikana nypläsin pari metriä pitsiä. En muista, miten asiat muuttuivat, mutta jostain syystä into kansallispuvun valmistamiseen laski loman jälkeen. Kansallispuku jäi siis tekemättä. Pitsitkin unohtuivat harmillisesti koululle.  Nyplääminen oli kyllä mukavaa eikä ollenkaan liian vaikeaa.


Museolla oli myös vieraana raumalainen freestyle pitsinnyplääjä Tarmo Thorstöm. Seurasin hänen työnäytöstään ja kuuntelin ajatuksiaan nypläämisestä. Kuvissa näkyy, kuinka hän nypläsi naamiota oman (päässä olevan) mallinsa mukaan polyuretaanisen kasvomallin päälle. Nypläystä voi siis tehdä valmiin mallin mukaan (niin, että malli on nyplättävän työn alla, kuten ensimmäisessä kuvassa) tai toistaen vain tiettyjä lyöntejä (tämänkin sanan opin iltapäivän aikana). Työn etenemistä oli ihailtavaa seurata ja kuulla taideteoksista ja valopitseistä, joita Tarmo tekee kotikaupunkiinsa. Ja oli myös aika uskomatonta, kuinka Tarmo pystyi vastailemaan ympärillä pyörivien naisten kysymyksiin työskennellessään. Todellinen käsityön taitaja!







 Kuvassa oleva pitsi Tarmo Thorströmin nypläämä
Museossa oli myös Nypläys harrastuksena-näyttely. Ihastuin varsinkin Laura Lehtisen suunnittelemaan ja Hilkka Lehtisen valmistamaan Maiju-nimiseen mekkoon. Tumman harmaan pellavamekon keskellä on nyplätty pitsinauha. Yksinkertaisen kaunista.


Ehkä pikkuisen innostuin nypläämisestä. Voisi vaikka tehdä yksinkertaista pitsiä koristeeksi vaatteeseen tai vaikka laukkuun. Saapa nähdä, tuleeko sitä oikeasti joskus kokeiltua.







perjantai 23. lokakuuta 2015

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani.


Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen.

Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen.


Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti tavan, jolla neuleen reuna saadaan näyttämään siistimmältä. Turkoosissa tilkussa näyte tästä tavasta. Reunaan muodostuu vähän kuin ketjusilmukkanauha. Neuleen osat on helpompi kiinnittää toisiinsa, kun yhteen ommeltavat silmukat ovat selkeitä, enemmän silmukkamaisia. Mielestäni tämä on kyllä ehdottomasti paras ja kaunein.


Tässä lyhyt ohje: Nosta lanka puikon päälle, aivan kuin alkaisit neulomaan nurjaa. Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta langan alta. Muut silmukat neulotaan normaaliin tapaan oikein.



Olen nähnyt kuvissa tällaisia neuleen reunoja, mutta en ole koskaan edes etsinyt ratkaisua asiaan. Tälle puikon aloitustavalle on käyttöä varsinkin tilkkupeittoprojekteissa, missä tilkkujen yhteen ompeleminen on aikaa vievää. Näistä reunasilmukoista on helppo vaikka virkata tilkut yhteen. Eli otsikkon kysymykseen neuloa vai ei, voisin vastata ei. Äidin opettama tapa on hyvä, mutta käyttäisin sitä hieman parannellen. Onko teillä muita puikon ensimmäisen silmukan neulomisvinkkejä?

maanantai 19. lokakuuta 2015

Lomahuivi

Loma ei tunnu lomalle, jos ei ole kivaa lomaneuletta. Viime kesänä loman alussa etsiskelin sopivaa neulemallia, jota olisi helppo neuloa reissussa. Helppouden lisäksi se ei saisi myöskään olla villainen ja siis liian kuuma kesälomaneulojalle. Olen neulonut huiveja melko paljon, mutta kaikki mallit ovat olleet hyvin yksinkertaisia, joko suoraa pötköä tai helppoa bactus-mallia. Nyt päätin haastaa itseni ja neuloa Nurmilintu-huivin. Huivia on näkynyt monessa blogissa (mm. täällä ja täällä) ja se näytti erittäin kauniilta ja sopivan tasoiselta minunlaiselle neulojalle. Langaksi valitsin värin perusteella BC Garnin Silkbloom extra fino-langan Titityystä


Tätä huivia on neulottu bussissa, 30 asteen helteessä hotellin uima-altaalla, lentokoneessa, puistossa, terassilla ja ihan kotona. Pitsineuleosuus piti neuloa keskittyen, muuten neulominen oli helppoa. Sain huivin valmiiksi viimeisenä lomapäivänä.


En ole aikaisemmin neuletöitäni liiemmin kastellut ja pingottanut muotoonsa. Olisi kyllä pitänyt. Huomasin tätä huivia pingottaessani, että eihän se ole ollenkaan vaikeaa ja siitä on oikeasti hyötyä. Työn jälki tasoittuu kummasti.


Huivi on ollut jo kovassa käytössä. Se on ihanan kevyt, hyvin laskeutuva ja lämminkin.


Kuvasin huivin Versoja Vaahteramäellä-blogin Riinan ihanassa puutarhassa. Paikka oli täynnä kauniita kuvauskohteita ja tunnelmallisia sopukoita. Sinne olisi pitänyt ottaa useita valmiita neuletöitä mukaan kuvattavaksi. Kiitos, Riina kuvausseurasta ja inspiraatiosta!




sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Polkupyörän raitapaita

Nyt oman pyörän tunnistaa helposti pyöräparkista. Virkkasin polkupyörälleni raitapaidan puuvilla- ja tekokuitujämälangoista. Tähän työhön sai kulumaan monet itselle väärän värisetkin langat.


Tein suorakaiteen muotoisen pötkön, jonka ompelin polkupyörän tangon ympärille. Ylä- ja alaosastaan pötkylä kiinnittyi polkupyörän runkoon mustalla puuvillalangalla, ihan solmimalla.


Polkupyörän raitapaita on kyllä herättänyt positiivista huomiota.


Jospa nyt tarkenisi pyöräillä työmatkat pikkupakkasellakin ;-)