Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2016.

Nostalgiset tuikkulyhdyt

Rakastan vanhoja valokuvia ja niiden selailua. Olen saanut isovanhempieni vanhat albumit sähköisessä muodossa itselleni. Ihana sukulaiseni on tallentanut ne aarteiksi meille jälkipolville. Kuvien yhteyteen on tallennettu myös tietoa kuvien henkilöistä ja kuvauspaikasta.
Tänä viikonloppuna vietimme perhepiirissä tuplasyntymäpäiviä. Sankarit eivät halunneet mitään lahjaksi, joten ajattelin ilahduttaa heitä nostalgialla, johon ei ole juuri euroja käytetty. Päätin tehdä juhlapaikalle koristeeksi vanhoilla valokuvilla koristellut tuikkulyhdyt. Juhlan jälkeen päivänsankarit saivat viedä ne kotiinsa. Idean sain selaamalla ystäväni jouluaskartelulehteä. Sieltä mieleen jäi vanhojen rakennusten ja maisemien silhuetit, joista oli tehty kauniit lyhdyt. Toteutin lyhdyt kyllä ihan omalla ajatuksella, nimittäin lehdessä kuvat oli kiinnitetty lyhtyihin vain väliaikaisesti.

Löysin Fidan kirpputorilta muutaman sylinterin muotoisen tuikkulasin. Niihin aloin etsimään sopivia valokuvia. Etsin kuvia lähin…

Pitkästä aikaa onnistunut villapaita

Olen neulonut elämäni aikana ehkä alle kymmenen villapaitaa. Villapaidan neulominen on minulle jotenkin haasteellinen, koska sen pitäisi olla päällä sopivan kokoinen. Nämä kokojutut taitavat olla minulle niitä hankalia asioita neulomisessa. Muutaman kerran on nimittäin käynyt niinkin, että paita on jäänyt kokonaan käyttämättä väärän koon vuoksi. Opeteltavaa siis riittää.
Joululomalla päätin aloittaa kauan muhineen ajatuksen turkoosista neuleesta. Malli oli Suuri Käsityö-lehdessä 1/2013 ja silloin jo päätin neuloa kyseisen neuleen. Ostin langat (Novitan Rose) tarjouksesta, nekin jo kauan sitten. Nyt oli oikea hetki aloittaa, oli langat, ohje ja innostus. Ja vielä lomaakin (aloitin siis paidan neulomisen joululomalla).
Lomalukemiset ja -käsityöt sattui olemaan samaa sävyä 
Tein oikein mallitilkun ja totesin käsialani olevan melko löysää (taas kerran). Siinä sitten sumplasin puikkojen kokojen ja silmukkamäärien kanssa ja päädyin ihan omiin ohjeisiin. Käsityölehden ohjeesta katsoin oikea…

Pitsit käyttöön

Kotonamme nököttää minun jäljiltäni useita kasoja, pitkin olo- ja makuuhuoneen seinustoja, jotka sisältävät mm. keskeneräisiä käsitöitä, lankoja suunnitelmineen, valmiita töitä, jotka odottavat viimeistelyä, käsityölehtiä ja lankoja, joista pitäisi keksiä jotain neulottavaa. Tällä hetkellä ei siis ole mitään niin valmista, että siitä voisi ottaa kuvan ja kertoa valmiin työn onnistumisesta täällä blogissa. Sen vuoksi esittelen teille viime kesältä yhden käsityön. Kuvissa pilkahtelee heinäkuun aurinko, josta nyt voi vain haaveilla sukkapuikkojen kilistessä.
Liinavaatekaapissani pyöri vuosikausia useampia pitsiliinoja tyhjän panttina. Yksi oli saatu äidiltäni, enkä edes tiedä kuka sen on virkannut. Yhden sain mummoltani teininä lahjaksi. Sitä liinaa olen säilyttänyt hyvin ja käyttänytkin välillä, mutta ihan liian vähän. Lisäksi minulla oli omalta romanttiselta kaudeltani pino pieniä itse virkkaamiani lasin- tai kupinalusia. Virkkasin niitä nuorena rakkaudesta haaveillen ja päätin, että …

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa.

Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen.

Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit huurrekuviot. …

Pyöräilylapaset

Ensimmäinen postaukseni blogissani oli virkattu raitapaita polkupyörääni. Sillä samaisella pyörällä olen koko syksyn polkenut töihin lähes joka päivä. Pyrkimys tietysti olisi, että joka päivä. Aamut ja myös iltapäivät ovat nyt syksyn aikana olleet todella pimeitä. Usein olen ajellut varovasti varsinkin tien ylityksissä, kun autoilijoiden huomaamisesta ei voi aina aamukiireessä olla varma. Minulla on pyörässä lamppu, joka on aina ajaessa automaattisesti päällä. Takakorissa olevassa laukussa on myös heijastin ja pyörän takana normaali kissansilmä. Perusturvallisuudesta on siis huolehdittu. Mutta itsekin autoillessa huomaan, että pyöräilijöitä on välillä, varsinkin sateella, erittäin vaikea havaita.
Heijastinliivit eivät kaupassa kovin paljon maksa. Löysin kuitenkin kotoa Tekniikan Maailman lehtitilauksesta lahjana miehelleni tulleen XXL-kokoisen heijastinliivin, joka oli käyttämättömänä. Se päällä olen polkenut viime kuukaudet töihin. Joka kerta liivin päälle pukiessa mietin, että osai…