tiistai 21. helmikuuta 2017

Trikoomekko töihin

Reilu vuosi sitten innostuin ompelemaan saumurillani. Ompelin työpaikan pikkujouluihin discopallomekon. Samassa inspiraatiomyrskyssä ostin myös Eurokankaasta turkoosin trikookankaan, josta aloitin samalla kaavalla (Ottobre 5/2013) hieman hillitympää mekkoa. Leikkasin mekon ja ompelin saumurilla saumat. Tähän vaiheeseen mekko sitten jäikin, tuli jotenkin kaikkea muuta.

Joululomalla päätin ommella melkein valmiin mekon valmiiksi. Mekko kaipasi selkään muutamaa muotolaskosta. Ompelin ne ompelukoneella. Pääntiehen kokeilin kaitaleen ompelua. En ole trikoovaatteita juurikaan ommellut, joten tämä oli minulle ihan uutta. Ensimmäinen versio pääntiestä meni purkuun, mutta toinen onnistui hyvin. Kiristin hieman kaitaletta ommellessani ja silloin pääntiestä tuli oikean kokoinen.

Kädentiet huolittelin ja käänsin. Helmaan tein noin 3 cm:n päärmeen, jonka ompelin ompelukoneen suoralla ompeleella.


Kuvissa näkyy myös itse tekemäni betonikorut

Tykkään mekon raglanhihaisesta mallista. Se on siisti, mutta rento. Se sopii hyvin työpäiviin, siihen on helppo laittaa päälle neuletakki tai vaikka turkisliivi. Kangas on laadukasta ja melko jämäkkää, joten ihan kaikki muhkurat eivät ehkä näy päällepäin (näin ainakin toivon). Nyt kun mekko on valmiina ja käytössä, ihmettelen taas sitä, miten se niin kauan joutui odottelemaan valmiiksi saattamistaan.



Mekko pääsi käyttöön tammikuiselle viikonloppureissulleni. Tapasin viittä ihanaa, elämänpituista ystävääni Lahdessa. Viimeksi tavatessamme kokeilimme betonitöitä, joista postaus täällätäällä ja täällä. Tällä kertaa keskityimme enimmäkseen keskustelemiseen ja syömiseen. Lauantai-iltapäivänä teimme pienen ulkoilukierroksen Lahden keskustan ihaniin putiikkeihin. Rautatienkadulla on pieni ja suloinen puoti MariMari, jossa on monipuolisesti kaikkea kaunista. Kun kauppaan astui, ei osannut päättää, mihin katseensa kohdistaisi. Värikkäitä tauluja, ihania kattokruunuja, koruja ja vaatteita. Saimme luvan kuvata mekkoani liikkeessä. Liikkeestä löytyi täydellisesti mekkooni sopiva huivi, joka oli suuri ja lämmin. Huivia löytyi myös punasävyisenä. Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riina kuvasi minua. MariMarin puodissa on Suomessa tehtyjä, laadukkaita vaatteita ja osa on omistaja Marin suunnittelemia. Mikäli olet lähdössä tällä tai ensi viikolla MM-kisareissulle Lahteen, suosittelen vierailua myös keskustan putiikeissa.


Ystäväni sovitti MariMarin liikkeessä tunikaa 

Antoisa viikonloppu antoi virtaa arkeenkin. Kiitos Riinalle kuvista, Marille ihanasta kuvauspaikasta ja ystävilleni parhaasta seurasta!

Mukava mekkoni tuo iloa työpäiviin. Niitä olisi vielä muutama ennen hiihtolomaa. Iloa sinunkin arkeesi!





sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Villakangastakki

Nuorempana ompelin itselleni paljonkin vaatteita. Äitini ja tätini olivat ja ovat edelleen taitavia ompelijoita ja auttoivat tarvittaessa. Tein kaikenlaisia vaatteita, myös takkeja. Huvittavaa ompelussani oli, että halusin vaatteet nopeasti valmiiksi ja käyttöön. Sen vuoksi napinlävet ja muut hidasteet jäivät usein äitini tehtäväksi. Myöhemmin olen kyllä oppinut tekemään niitä myös itse ja myös nauttimaan huolella tehdystä vaatteesta. Vauhti ei ole enää pääasia.

Kävin alkusyksystä kaupoissa etsimässä itselleni villakangastakkia. Halusin takin, joka on siisti, sopii housujen ja hameen kanssa ja että sen alle mahtuu tarvittaessa neuletakki. Sovittelin erimallisia takkeja ja totesin yksinkertaisen olevan paras. Eräässä liikkeessä sovittamani suora vuoriton ja kaulukseton takki oli paras, mutta hinta suhteessa laatuun ei miellyttänyt. Lisäksi tarjolla oli vain musta väri ja olisin halunnut harmaan. Päätin siis ommella takin itselleni.

Suuren Käsityölehden 1/2014-numerossa oli yksinkertainen, selkeä villakangastakki. Kankaat ostin Euronkankaasta. Muokkasin kaavaa niin, että jätin kaulukset kokonaan pois, koska pidän aina isoa huivia kaulassani. Myös taskut muutin paikkataskuiksi ja kavensin kaavaa myös hieman.



Ompelussa kävi niin kuin usein aikaisemminkin. Vaate ei tuntunut istuvan ja sen vuoksi luovutin joksikin aikaa. Sitten kun aikaa on kulunut muutama päivä, palaan ompeluksen äärelle uudestaan. Muokkauksen ja sovituksien jälkeen työ lähtee taas sujumaan ja olen lopulta lopputulokseen tyytyväinen.



Tämän takin ompelussa opin ainakin seuraavia asioita:
- Tukikangas kannattaa kiinnittää ohjeen mukaisiin paikkoihin ennen kuin on ommellut koko vaatteen kasaan. Myöhemmin se on huomattavasti hankalampaa.
- Vuorikangas kannattaa lyhentää oikeaan pituuteensa vasta, kun on tehnyt päällikankaan oikean mittaiseksi.
- Taskuihin kannattaa laittaa tukikangas.
- Ompelua ei kannata jättää viimeiseen iltaan (kun seuraavana päivänä olisi vaatteelle tärkeää käyttöä), vaikka ommeltavaa ei olisi paljonkaan. Aloita seuraavan kerran ajoissa.




Takista tuli oikein hyvä. Olen käyttänyt sitä jo moneen kertaan ja todennut sen toimivan odotusteni mukaisesti. Hintaa tuli tarvikkeiden osalta hieman vähemmän kuin huonolaatuisella villakangastakilla oli nuorisovaateliikkeessä. Joten kyllä kannatti ommella.



maanantai 13. helmikuuta 2017

Avainkaulanauhoja työpäivään

Töissä on hyvä, että avaimet ovat aina käden ulottuvilla. Kätevintä on roikottaa niitä kaulassa, jolloin ne eivät unohdu mihinkään pöydän nurkalle. Kaikissa vaatteissakaan ei ole aina taskuja, johon avaimet kätevästi saisi.

Tällaisin ajatuksin aloin tekemämään itselleni avaikaulanauhoja, koska kyllästyin ei niin kovin kauniisiin mainoskaulanauhoihin. Huomasin myös, että todella pienellä väkertämisellä saa työpäivää piristävän asusteen valmiiksi.

Nämä avainkaulanauhat kuuluvat pika-askarteluihin, ainakin helmiversioiden osalta. Eli tällaisen ehtii vielä pyöräyttää vaikka ystävälle lahjaksi huomisen ystävänpäivän kunniaksi. Varsinkin, jos kotona sattuu olemaan oikeanlaisia tarvikkeita.


Valkoinen helmiavainnauha on tehty puuvillaisesta mustasta nyöristä ja valkoisista puuhelmistä. Taitoin pitkän nyörin kaksinkerroin ja laitoin keskelle avainrenkaan. Perään vuorotellen solmu ja helmi, niin monta kertaa kuin helmiä haluaa laittaa. Nyörin päät voi solmia niskan taakse yhteen ihan tavallisella solmulla tai säädettävällä solmulla. Ohje siihen löytyy mm. täältä.



Vihreä versio on tehty samalla tavalla, mutta helmien välissä ei ole solmua ja nyöri on kaksinkerroin. Kaikki tarvikkeet olen tilannut Villihelmestä.



Virkattu kaulanauha on tehty puuvillalangasta. Malli on katsottu virkatusta pyyheliinan reunapitsistä. Olen vain jättänyt osan pitsin kuviosta pois. Mallissa on vain ketjusilmukoita ja pylväitä. Olen kiinnittänyt pitsinauhan avainrenkaaseen kiinteillä silmukoilla.


Alla pikainen virkkausohje malliin. Pienet pyörylät kuvaavat ketjusilmukoita ja viivat pylväitä. Aloituksena voi olla ketjusilmukoista virkattu rengas tai virkkauksen voi aloittaa vaikka suoraan avainrenkaastakin.


Omissa työavaimissani on papukaijalukko, jonka avulla voin helposti siirtää avaimeni haluamaani kaulanauhaan. Välillä avaimet ovat papukaijalukolla kiinni myös farkkujen vyölenkissä. Nämä avainkaulanauhat päihittävät kyllä kauneudellaan mainosnauhat ja näitähän voi vaihdella vaikka mielialan tai päivän asun värin mukaan.

Mukavaa alkanutta työviikkoa ja oikein hyvää huomista ystävänpäivää!

perjantai 10. helmikuuta 2017

Taidepohdintaa ja yksi näyttelykäynti

Ilman minkäänlaista ennakkosuunnittelua viime aikoina on tullut käytyä useammassa taidenäyttelyssä. Tämän blogin elinaikana olen oppinut itsestäni ainakin sen, että taidan oikeastaan tykätä taiteesta ja myös taidenäyttelyissä käymisestä. Melkein kuukauden sisään kaksi näyttelyistä on ollut tekstiilitaidenäyttelyä. En tiedä, bongailenko herkemmin käsitöihin liittyvät kulttuuriuutiset, vai onko niitä sattunut vain samaan ajankohtaan minun ympärilleni.

Tekstiilitaide on jotenkin aikaisemmin jäänyt pimentoon. En muista ennen tätä vuotta käyneeni koskaan ihan pelkässä tekstiilitaidenäyttelyssä. Lehtijuttuja olen saattanut lukea aiheesta, jos kohdalle on osunut. Arvostan suuresti käsitöitä ja niiden tekijöitä. Tekstiilitaide on minun mielestäni ennen kaikkea taitavaa ja luovaa kädentaitoa, jossa kauneus tai joku muu ominaisuus on käyttöarvoa olennaisempaa. Tekstiilitaide voi ulottua käyttöesineisiinkin, mutta useimmiten teokset on tehty ihailtavaksi. Tekstiilitaiteessa puhuttelee myös se, että itse tietää, kuinka hidasta työskentely voi olla. 

Jyväskylässä on vielä 15.2. asti kolmen suomalaisen tekstiilitaiteilijan yhteisnäyttely Kolmen piiri Galleria Beckerissä. Viime perjantaina vietin mukavan iltapäivän ystäväni seurassa. Työpäivän jälkeen suuntasimme ensin kuntosalille, jossa saimme juoksumatolla puuskuttaessa samalla juteltua tärkeimmät kuulumiset. Sen jälkeen menimme katsomaan kyseisen taidenäyttelyn. 


Näyttelyssä oli mukana töitä Inka Kivalolta, Heli Tuori-Luutoselta ja Riitta Turuselta. Taiteilijoiden työt oli sijoitettu taidokkaasti tilaan ja mielestäni ne sopivat toistensa kanssa hyvin yhteen. 



Keskisuomalaisessa (8.2.) oli arvio näyttelystä eikä siinä kovasti ylistetty näyttelyä. Itse en ole taitava arvioimaan teoksia enkä osaa käyttää ehkä oikeita sanojakaan. Katselin teoksia uteliaana, avoimin mielin, miettien mitä ajatuksia ne minussa herättävät. Toisaalta olin kiinnostunut myös teosten valmistustavoista ja katselin töitä myös hyvin läheltä. Ihalin pieniä kirjontapistoja, joilla Riitta Turunen oli tehnyt kasviaiheita ohueen valkoiseen sifonkiin. Pidin paljon myös Heli Tuori-Luutosen pienistä akvarellimaisista teoksista, joissa oli erivärisiä pyörylöitä ja muita muotoja. Niiden värikkyys upposi todella minuun. Nämä työt oli tehty myös kirjomalla, vähän niin kuin maalaamalla langoilla kankaaseen. Upeat värit olivat pääosassa Inka Kivalon kuvakudoksissa.




Näyttelyssä käynti rauhoittaa aina ja työviikon jälkeen jotenkin vielä tehokkaammin. Mieleen jäi pyörimään kauniit värit ja muodot ja gallerian valoisa ja rauhallinen tunnelma.

Aurinkoa ja lepoa viikonloppuun!



sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Korusetti betonista

Olen postannut betonitöistä jo melko monta kertaa. Jos olet kyllästynyt betoniaiheeseen, jätä tämä postaus lukematta. Betonijuttuja tulee varmasti jatkossakin, mutta ei onneksi ihan viikottain.

Vietimme viime syksynä kivan illan ystävieni seurassa  ja kokeilimme yhdessä betonitöiden tekemistä. Tässä postaus illan tuotoksesta omassa blogissani ja tässä ystäväni Riinan blogissa. Itse tein illan aikana vain muutaman työn ja päätin tällä kertaa kokeilla jo pitkään mielessä pyörinyttä betonikorujen tekoa.

Olin ottanut kotoa mukaani smoothie-pillin, sellaisen hieman normaalia paksumman. Leikkasin sen kolmeen osaan. Laitoin pillin pätkät yhteen teipattuina pystyyn limsapullonkorkkiin. Olin varannut mukaani myös hopeoitua kuparilankaa. Täytin varovasti pillit betonimassalla. Ja tämähän oli ihan tavallista betonia, ei mitään hienompirakeista. Tökkäsin kuparilangat jokaiseen pilliin massan keskelle. Jätin lankaa noin 2 cm näkyviin. Lankaa oli massan sisällä melkein koko pillin pätkän verran.


Tämä oli vain kokeilu ja sen vuoksi koruaihiot melkein unohtuivat terassillemme kuivumaan useamman kuukauden ajaksi. Lopulta uskaltauduin kurkistamaan, onnistuiko suunnitelmani. Revin varovasti muovin pötkylän ympäriltä.


Betoni oli hyvin kuivunut ja vaikutti yllättävän kovalta. Pätkäisin hieman kuparilankaa ja kiersin sen lenkille, johon pujotin korvakorukoukun tai palloketjun (löytyy ainakin täältä). Pötkylä tuntui hieman liian pitkältä ja raskaalta. Katkaisin käsin pötkylän alaosasta pienen pätkän pois. Näin alaosasta tuli hieman epätasainen ja jokaisesta pötkylästä yksilöllinen. Lakkasin pötkylät kahteen kertaan askartelulakalla.

koru betonista

betoninen koru

Koruista tuli kivat. Ne eivät ole liian raskaat, ovat rouheat ja samalla hillityt. Suosittelen kokeilemaan erilaisia juttuja betonista. Lopputulos saattaa yllättää positiivisesti.