keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Hyvää juhlapäivää, Suomi!


Olen täällä blogissakin joskus maininnut oman kansallispuvun valmistamisen aloittamisesta lukioikäisenä. Tarkoitukseni oli tehdä itselleni Pyhäjärven puku, pappani kun oli Karjalasta lähtöisin ja puku oli mielestäni kaunis. Sain käsityönopettajaltani nypläystyynyn kesäksi lainaan ja opastuksen kädestä pitäen. Niinpä yhden kesän aikana nypläsin esiliinan pitsit. Into harmillisesti kuitenkin lopahti ja kansallispuku jäi tekemättä. 

Nyt kun Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta, tuli ensimmäisen kerran lukioaikojen jälkeen sellainen olo, että nyt jos koskaan haluan pukeutua kansallispukuun. Työpaikallani oli itsenäisyysjuhla ja sinne halusin kansallispuvun pukea. Etsin jo jonkin verran pukuja vuokraavia tahoja, kunnes eräällä kahvitauolla asia tuli puheeksi työkaverini kanssa. Hänellä olikin oma kansallispuku ja myös hänen siskoillaan oli samanlaiset. Yksi puvuista oli minun kokoani ja sain luvan lainata sitä. Olin niin onnellinen sovittaessani pukua ja sen ollessa vielä minulle juuri sopiva. Kaiken lisäksi puku oli juuri Pyhäjärven puku, puku, jonka olisinkin halunnut pukea päälleni kaikkien kansallispukujen joukosta.


Kansallispuvut ovat pukuhistorian asiantuntijoiden nykykäyttöön kokoamia uusintoja kansan perinteisistä juhla-asuista. Ne perustuvat alueensa tyypillisiin kansan pukeutumistapoihin. Ensimmäiset kansallispuvut on koottu 1800-luvun jälkipuoliskolla. Pukujen suosio on vaihdellut eri vuosikymmeninä. Alkuun niillä oli tärkeä osuus, koska puvut korostivat kansallistunnetta. Ne olivatkin varsin suosittuja 1930-luvulla. Sen jälkeen pukuja on käytetty paljon mm. kansantanssiryhmissä, seura- ja järjestötoiminnassa. Pukuja on ommeltu käsin ja kursseja niiden omepelemiseen on järjestetty jo kauan sitten ja järjestetään edelleen. Helmi Vuorelman perustamassa kutomossa aloitettiin kansallispukujen tuotanto 1910-luvulla ja Vuorelmalla onkin merkittävä asema pukujen valmistamisessa ja niiden levinneisyydessä. (Lainauksia ja lisätietoa täältä.)




Kansallispuvussa on erittäin paljon käsityötä ja se on valmistettu laadukkaista kankaista, jotka usein ovat olleet itsekudottuja. Kirjontoja ja koristeompeleita on paljon. Paita on pellavaa ja miellyttävän tuntuinen päällä. Villakankaiset hameet ovat todella lämpimiä. Ei siis ole ihme, jos linnan juhlissa kansallispuku päällä tulee kuuma. Kansallispuku on myös eräänlaista kerrospukeutumista. Eri puvuissa on liivejä, esiliinoja ym. paidan ja hameen päällä. Puku on myös melko helppo juhla-asu. 



Olin onnellinen pukiessani juhlailtana kansallispukua ylleni. Olo tuntui jotenkin arvokkaalta ja kannoinkin ylpeänä kaunista pukua päälläni. Käsitöiden ystävänä arvostan kaikkia kansallispuvun tekijöitä. Samalla tunsin pukeneeni päälleni jotain vanhaa ja pitkän historian omaavaa vaatetta. Samalla tavalla olivat esiäitini Karjalassa pukeutuneet kauan sitten. Suuri kiitos työkaverilleni kauniin puvun lainasta! Olin iloinen saadessani ainakin kerran elämäsäni pukea tämän puvun päälleni. 

Tämän postauksen myötä toivotan kaikille oikein hyvää itsenäisyyspäivää! Olen todella kiitollinen 100-vuotiaan kotimaan itsenäisyydestä ja omien isovanhempien työstä vapauden eteen. On hienoa olla suomalainen. 



sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Adventtikynttelikkö

Syksy on sujahtanut melko vauhdilla ja tänään oli jo ensimmäinen adventtisunnuntai. Suunnitelmissa ei ollut edes askarrella sen kummemmin adventtikynttelikköä tälle vuodelle. Viime vuoden adventtikynttelikkö löytyy täältä. Tänään kuitenkin jouluvaloja laitellessa ja koristeita kaapista kaivellessa, tuli ajatus, että kyllähän minä nyt sellaisen teen. Olohuoneen lipaston päällä on ollut puinen tarjotin, jonka päällä on ollut kaktuksia. Siirsin kaktukset joulun ajaksi syrjään ja etsin neljä erilaista, kirkasta pulloa. Aikaisemmin pullot ovat toimineet mm. maljakkoina tyttäreni rippijuhlissa. Laitoin foliota kynttilöiden ympärille, jotta ne pysyvät tukevammin paikoillaan. Taivuttelin ohuesta rautalangasta adventtisunnuntain numerot ja laitoin ne roikkumaan pullon suuaukossa olevaan rautalankaan. Numerot näkysivät ehkä paremmin, jos pulloon laittaisi jotain värikästä. Tähän hätään en nyt kuitenkaan keksinyt mitään. Pullojen alle leikkasin punaisesta huopakankaasta tarjottimen kokoisen palan. Punainen kun kuuluu mielestäni jouluun. Lasinen lintu on vuosia sitten lahjaksi saamani Muurlan lasin Tilhi-lasilintu.

adventtikynttelikkö

joulu


adventti kynttilä

adventtikynttelikkö

Kynttilöiden vieressä on anopilta saamani joulukirjat. Pikku hiljaa olen jo niitä lueskellut ja aloittanut joulun tunnelmoimisen. Tietysti kuuntelen samalla joulumusiikkia ja hörpin kuumaa glögiä. Ihanaa joulunodotusta sinulle ja hyvää ensimmäisen adventtisunnuntain iltaa!

tiistai 28. marraskuuta 2017

Tuunausluento

Jyväskylän Kansalaisopistossa järjestettiin Aija Rouhiaisen tuunausluento syyskuun lopussa. Luento olikin suositumpi, kuin järjestäjät olivat osanneet ennakoida. Siksi minäkään en mahtunut sisälle luentosaliin ollenkaan. Onneksi opisto järjesti saman luennon marraskuussa uudestaan. Silloin olin tikkana paikalla. Ja istuin innoissani eturivissä jo hyvissä ajoin ennen luennon alkua. 


Aija Rouhiainen on monipuolinen ja taitava kierrättäjä ja vaatteiden tuunaaja. Hänellä on kokemusta mm. puvustamisesta, kouluttamisesta, pukeutumisneuvonnasta, sisutussuunnittelusta ja kierrätysdesignista. Olen aikaisemminkin ihaillut Aijan tyyliä ja vaatetuunauksia Tv2:n Kirppis-ohjelmassa ja joissakin lehtijutuissa. Olen myös lukenut hänen kirjaansa ja hämmästellyt uskomattomia ideoitaan. Innolla siis lähdin hänen luennolleen saamaan ideoita ja vinkkejä vaatteiden tuunaukseen.


Aija esitteli pari matkalaukullista omia tuunattuja vaatteitaan. Jokaisesta vaattesta hän näytti kuvan alkuperäisestä versiosta lopputuloksen lisäksi. Tuunaus voi siis tarkoittaa vaatteen koon muuttamista (suuresta vaattesta pienennetään itselle sopiva), koristelua, nykyaikaistamista tai vanhan vaatteen pilkkomista ja kankaan käyttämistä uuden vaatteen raaka-aineena. Kaikista tuunaustavoista oli Aijalla erimerkki.

Muutamia vuosia sitten minäkin kiersin enemmän kirpputoreja ja muokkasin edullisia vaatteita itselle sopivaksi. Viime aikoina se on jäänyt. Jostain syystä tuunattujen vaatteiden käyttö jäi vähäiseksi. Ehkä se johtui siitä, etten tehnyt tuunausta välttämättä kovin perusteellisesti. Hätäiset muokkaukset eivät voi näyttää hyviltä. Muutama onnistunut tuunattu vaatekin kaapissa kuitenkin edelleenkin on. Nykyään haluan ostaa kirpputorilta ja myös vaatekaupasta vain sellaisia vaatteita, joita oikeasti tulee käytettyä. Tosin tämän luennon jälkeen saatan kulkea kirppiksellä uusin silmin.


Aija korosti luennollaan vanhojen vaatteiden hyvälaatuisuutta. Kirpputorilta saattaa löytää aarteita, jotka on valmistettu kotimaassa ja erittäin laadukkaista materiaaleista. Itse aina mietin, missä kirpputorilla myytävät vaatteet ovat mahdollisesti vuosikymmeniä lojuneet ja kuinka tunkkainen haju niihin on mahtanut jäädä. Siksi hyvin varovasti ostelen kirpputorivaatteita ja aina nuuhkin vaatteen ennen ostopäätöstä.


Ylläolevan kuvan jakun ja myös jakun pariksi ommellun kapean hameen Aija on ommellut erivärisistä farkkukankaista. Jakku oli kivan mallinen, lyhyt ja takaa hieman kellotettu helma tuomaan muotoa. Leikkaukset oli todella taitavasti toteutettu.


Niiteillä ja muilla helpoilla koristella saa näyttävyyttä ja lisäväriä yksinkertaisiin vaatteisiin. Laadukas villakankainen jakku on saanut niittien lisäksi värikkäät terenauhat. Aijan kaikki vaatteet on tehty erittäin huolellisesti ja ammattitaidolla. 


Tämä nahkaisilla numeroilla ja labyrinttipaloilla kuvioitu kapea farkkuhame oli ehdottomasti suosikkini. Nahkakuviot on liimattu ja sen jälkeen ommeltu. Numerot olivat perheenjäsenten syntymävuosien lukuja. Ihana idea!

Tuunaus on Aijan mukaan eettinen, ekologinen ja hauska harrastus, jonka myötä vaatekaapissa on aina päälle pantavaa. Se säästää rahaa ja treenaa sopivasti aivoja. Jonkun tutkimuksen mukaan ompelua harrastavilla on 40% vähemmän muistiongelmia. Hyvä tavoite itsellekin. Jospa ompelisin edes sen verran, ettei muistiongelmista tarvitsisi vanhainkoti-ikäisenä kärsiä.

Luennosta jäi innostunut fiilis. Päätin hankkia/tehdä/etsiä itselleni sopivat luottokaavat hameeseen, jakkuun, mekkoon ja housuihin. Niiden avulla voisi ommella vanhoista vaatteista tai niistä puretuista kankaista uusia, juuri minulle sopivia vaatteita. Luento rohkaisi kokeilemaan ja käyttämään luovuutta rohkeasti. Aina ei välttämättä onnistu, mutta haitanneeko tuo. Tekiessä kuitenkin oppii aina jotain uutta. Luennon jälkeen omia vanhoja vaatteita ja kirppisvaateita katselee ehkä avoimemmin silmin ja uskaltaa ajatella vaattet uudessa valossa. Jos vaatteen kangas on hyvä ja laadukas ja miellyttää värin puolesta, siitä voi ommella jotain ihan muuta kuin mikä vaate on aikaisemmin ollut. 

Inspiroivaa viikkoa kaikille!

Aijan blogiin pääset tästä.

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Kädentaitomessut Tampereella

Yhteistyöpostaus
Lippu messuille saatu blogipostausta vastaan


Viime viikonloppuna järjestetyt Kädentaitomessut keräsivät Tampereen messukeskukseen lähes 50 000 käsitöistä kiinnostunutta messuilijaa. Oma edellinen messukokemukseni Tampereelta on kolmen vuoden takaa. Silloin minulla ei ollut vielä blogia eikä messuilla ihan näin paljon kävijöitä. Osallistujamäärä on kasvanut kuulemma paljon viimeisen kahden vuoden aikana. Lähdin messuille hyvällä fiiliksellä, tarkoituksena rauhassa ihastella, saada ideoita, hankkia tarvikkeita ja viettää laatuaikaa ystävien seurassa. 




Tämä ja yllä olevat kuvat eri Taitokeskusten näyttelypisteistä Taitokadulta


Lähdin lauantaiaamuna junalla Tampereelle ja tapasin ystäväni rautatieasemalla. Messujen nettisivujen ohjeet olivat hyvät ja löysimme helposti messuille vievän bussin ja pääsimme suht nopeasti perille. Alussa messualueella tuntui olevan kovakin ruuhka, mutta onneksi se oli vain väliaikaista. Meidän kohdallemme ei pahempia ryysiksiä sattunut. Ehkä kulkua helpotti se, ettei itsellä ollut mihinkään kiire, eikä pakollisia messupöytiä, joiden luo pitäisi pikaisesti ehtiä. Kiertelimme standiltä toiselle fiiliksen mukaan ja ihastelimme monenlaista. Taitokadun laadukkaat tarvikepaketit kiinnostivat ja tuotteet oli laitettu kivasti esille. Mieleen jäi kaihertamaan kanavatyöpakkaus niittyleinikistä. Se olisi voinut olla kiva joululahja itselle. 


Taito-lehden pisteellä oli ihania kirjottavia kortteja, joita oli ihan pakko istahtaa pistelemään. Kirjoin etupistoja puhekuplan ympärille ja punaisen sydämen kuplan sisään.



Ruukin kehräämö

Ruukin kehräämön messupiste oli kyllä yksi kauneimmista. Langat olivat laadukkaita ja kokonaan Suomessa valmistettuja.


Tampereen Messut Oy:n järjestämän Suomen lippu-kilpailun tuotokset olivat nähtävillä. Oli kyllä loistavia oivalluksia ja kauniita lopputuloksia.




Makramee-töitä oli esillä monessa paikassa. Ehkä inspiroivimpia olivat nämä ilmakasvien amppelit, joita löytyi Huone Ett Rum:n pöydästä.



Ihastelimme ystäväni kanssa herkkiä, villaisia lumihiutaleita. Ne löytyivät Villakamarin myyntipöydältä. Ystäväni hankkikin pikkuvyyhdin merinovillaa ja sai mukaansa huovutusohjeen lumihiutaleisiin.



Sanna Vatasen uusin kirja Bää! Neulo & virkkaa suomenlampaan villasta, oli esillä todella kauniilla tavalla ainakin kahdessa eri paikassa. Ehdin vaihtaa muutaman sanan Sannan kanssa ja kyselin vinkkejä konttineuleen neulomiseen. Sitä olisi kiva harjoitella.







Novitan osastolla seurasimme pikselivirkkauksen tekoa. Sekin vaikutti kokeilemisen arvoiselta. Varsinkin uusimman lehden poro-tyyny oli ihana.



Teippitarhan pöydästä ei voinut kävellä ohi ilman, että muutama teippirulla ja tussi lähti matkaan. Suurin pulma tässä kohtaa oli valinnan vaikeus.





Välillä ehdimme hengähtää ja istahtaa kuohuviinibaariin. Levähdys oli jaloille kyllä tarpeen, mutta neulomaan en kyllä tällä tauolla ehtinyt.


Kauniita ja herkkiä olivat myös Design by Jaana Cederbergin pitsikorut. Uskomattoman taitavasti tehtyjä todella ohuella koukulla ja langalla.


Olen lukenut jo monen bloggarin messupostauksia ja useassa on koottu messujen hittituotteita, kuten tonttuovia, tupsuja, makramee-juttuja ym. Huomasin itse ihan samoja juttuja. Toisaalta olin innoissani tarjonnan laajuudesta ja monipuolisuudesta. Monta kivaa asiaa jäi kuvaamatta ja monta hankintaa tekemättä. Mm. merinovillaneulosta olisin ostanut, mutta kun sunnuntaina ehdin oikealle myyntipisteelle, kyseiset neulokset olivat jo ehtineet loppua. 

Vietin messuilla sekä lauantaina että sunnuntaina noin 4 tuntia. Tapasin ihania ihmisiä ja jutustelin monen yrittäjän kanssa. Aika oli mielestäni juuri sopiva, enempää ei olisi oikein jaksanutkaan. Sain sitä mitä lähdinkin hakemaan, inspiraatiota, innostusta ja ihanaa tunnelmaa. Opin uusia asioita ja nautin ystävien seurasta. Kässäbloggareiden tapaaminen meni minulta harmillisesti ohi ihan kokonaan. Onneksi messut ovat taas vuoden päästä ja ihania bloggari-ystäviä voi nähdä muutenkin. Messujärjestäjien mukaan muutoksia olisi ensi vuonna tulossa. Mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä tuleman pitää.

Jos haluat lukea lisä messupostauksia, tässä muutama: Optimismia ja energiaa ja Jotain uutta, vanhaa, käsintehtyä ja kaunista.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Aurinkovärjätyt kirjan kannet ja ajatuksia ennen Tampereen kädentaitomessuja

Alkusyksystä kokeilin ensimmäistä kertaa aurinkovärjäystä. Se oli helppoa ja nopeaa ja siltikin lopputulos oli kaunis. Aurinkovärjäystä suunnitellessa mielessäni olivat äitini tulevat syntymäpäiväjuhlat. Käytinkin kokeilussa värejä, joista äitini pitää. Kokeiluni onnistuivat hyvin ja päätin toteuttaa suunnitelmani.

Ajatuksenani oli tehdä äitini juhliin kauniilla kansilla varustettu kirja, johon vieraat voisivat kirjoittaa ajatuksiaan ja toivotuksiaan tai ainakin oman nimensä. Ostin kirjan, jonka selkämys sattui olemaan sinistä kangasta ja väri sopi aika hyvin omiin värjättyihin kankaisiin. Liimasin kankaan kanteen vesi-Eri Keeper-seoksella. Tein taitoksen kannen selkämyksen viereen ja liimasin sen hyvin. Jotta taitteesta tuli siisti, laitoin kelmua ja muutamia kirjoja painoksi taitoksen päälle. Liima kuivui melko nopeasti. Kun päällinen oli kuivunut, liimasin kannen sisäpuolelle kankaan reunat. 


Juhlissa minun tehtävänäni oli mm. ottaa juhlista valokuvia. Juhlien jälkeen teetin kaikki onnistuneet kuvat paperikuviksi. Tein kirjasta äidilleni muiston juhlista laittamalla kirjaan juhlan valokuvat ja lisäämällä kuvien lomaan runoja ja tekstejä hänen saamistaan onnittelukorteista ja juhlissa esitetyistä runoista ja lauluista. Kirjasta tuli kiva kokonaisuus, joka muistuttaa mukavasta päivästä ja rakkaista ihmisistä. Arkisena päivänä sieltä löytää myös kauniita ajatuksia ja rohkaisevia runoja. Äiti oli kirjaan tyytyväinen ja nyt hän saa elää juhlan hetket aina uudestaan.



Kädentaitomessut

Täällä odotellaan jo innolla tulevan viikonlopun Kädentaitomessuja, jotka pidetään Tampereen Messukeskuksessa. Olen menossa messuilemaan lauantaina ja myös sunnuntaina, ensimmäistä kertaa kahden päivän ajaksi. Sain myös ensimmäistä kertaa bloggaripassin ja olen siitä aika onnellinen. Edellisestä messureissusta on aikaa varmaan jo kolme vuotta, joten nyt on kyllä aikakin lähteä messuille. Valmistautuminen on jo aloitettu etsimällä näytteilleasettajien listalta sellaisia, joiden myyntipisteellä haluan ehdottomasti käydä. Messualueen kartta pitää vielä tulostaa. Myös messujen ohjelmaa on luettu. Vinkkejä messuille on myös luettu, mm. Eilen tein-blogista. Kotona myös siivoilin vähän työhuonettani, jotta uusia mahdollisia ideoita mahtuu heti toteuttamaan. Tarkoituksenani on siis nauttia kahdesta päivästä itselle erittäin tärkeän asian ympärillä, imeä ideoita ja inspiraatiota, oppia ehkä jotain uutta ja viettää aikaa samanhenkisten ystävien seurassa. Teen messuista postauksen lähiaikoina ja yritän saada kuviin viikonlopun tunnelmia. Mahdetaanko kenties nähdä messuilla?