sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Kooste käsityövuodesta 2017

Joulun aika on mennyt leppoisasti kotosalla nautiskellen joulusta ja läheisistä. Toivottavasti teidänkin joulunpyhät ovat sujuneet hyvin. Nyt vuosi alkaa olla lopuillaan ja useissa blogeissa on vilahdellut koosteita kuluneesta vuodesta. Lisäksi sain myös haasteen koostepostauksen tekemisestä Käsintehtyä ja kaunista -blogin Marjo-Riitalta. Olihan sitä sitten suunnattava katse menneisiin kuukausiin.

Tavoitteenani on koko blogin olemassaolon ajan ollut tehdä erilaisia käsitöitä, kokeilla joskus jotain uutta ja postata niistä. Kuluneena vuonna olenkin neulonut, ommellut, tehnyt koruja ja muita askarteluja ja ihan vähän virkannutkin. Olen myös postannut muutamista taide- ja tekstiilitaidenäyttelyistä ja käynyt Neulefestareilla. Lisäksi olen tehnyt ensimmäiset kirja-arvioni sukka- ja lapaskirjoista.

Ompelu on minulle jotenkin kausittaista. Innostun siitä useinkin, mutta valmista saan kuitenkin harvoin. Ompelen aina vain itselleni. Ommelluista vaatteista olen eniten käyttänyt harmaata villakangastakkia ja petroolin väristä trikoomekkoa. Trikoomekkopostaus oli myös luetuin ompelupostauksistani.


Neuletöitä on valmistunut useampia johtuen ehkä neuletyön helppoudesta jatkaa sitä missä vaan ja kuljettaa työtä mukana. Neuletöistä ehdottomasti eniten käytetty, eniten luettu ja myös oma suosikkini on ruskea alpakkaneuletakki. Se on niin lämmin ja kuitenkin ohut, että se on usein toiminut perusneuleena ja pelastanut palelemiselta. Ehdoton lemppari siis tältä vuodelta. Positiivinen kokemus oli myös neuloa kesäinen pellava-puuvillaneule ilman ohjetta ja saada neuleesta vielä onnistunutkin.



Uusien asioiden tai tekniikoiden opettelu piristää. Tänä vuonna kokeilin ensimmäistä kertaa makrameesolmeilua, joka olikin tämän vuoden käsityötekniikka. Tein myös onnistuneesti nokipainantaa ja testasin aurinkovärjäystä. Opettelin alkuvuodesta myös briossineuletta, jolla neuloin värikkään kaulahuivin. Uusia juttuja oli mukava tehdä ja osaa niistä olen tehnyt toistamiseenkin.




Tykkään tehdä koruja ja ne ovatkin kivoja, nopeasti valmistuvia töitä pidempien neule/ompeluprojektien välissä. Eniten on luettu postausta betonisesta korusetistä, josta tuli kyllä onnistunut ja olenkin käyttänyt sitä melko usein. Olin tyytyväinen ideaani, jonka keksin ennen ystävieni kanssa pitämäämme betoniaskarteluiltaa. Tänä vuonna valmistuneista koruista omat lempparini ovat olleet käsityöharrastajan korvakorut, joissa keikkuu lankakerien lisäksi pikkuiset sakset ja ompelukone.



Kierrätys on minulle tärkeää ja teen mielelläni kierrätysmateriaaleista myös käsitöitä. Suosituin kierrätysaiheinen blogipostaus oli repun sadesuojus, jonka ompelin vanhan, rikkinäisen sateenvarjon kankaasta. Itselle mieluisin kierrätyskäsityö oli tänä vuonna vetoketjukorvakorut, jotka sopivat loistavasti myös tämän vuoden pikkujouluasuuni (joka myös oli kierrätyshenkinen, koska mekko ja nahkajakku oli hankittu kirpputorilta).



Tästä vuodesta jäi käteen kyllä monta valmista käsityötä (noin 40 kpl) ja oikeastaan vielä jokunen keskeneräinenkin. Niiden valmistumista voi sitten odotella ensi vuoden puolella. Erityisesti mieleen  on jäänyt blogin kautta moniin ihaniin, uusiin ihmisiin tutustuminen ja useiden postausten kannustavat kommentit. Te, jotka luette blogiani, olette minulle todella tärkeitä.

Myös käsityömessut Tampereella useamman vuoden tauon jälkeen innostivat ja juttua messupostauksestakin luettiin aika monta kertaa. Olen saanut myös useita instaseuraajia ja tykkään seurailla myös muita käsityöharrastajia. Jos et vielä seuraa blogiani facebookissa tai instassa (löytyy nimellä lumisiivet), tervetuloa seuraajaksi.

Vuoden ajan postauksiani katsellessa huomasin ommelleeni melko vähän. Siinä haluaisin tsempata. Minulla on useampi kangas valmiina ja ideat ja kaavatkin etsittynä, mutta jotenkin ompelemisen aloittaminen on minulle haasteellista. Valmiit kaavat eivät koskaan sovi minulle suoraan. Sen vuoksi muokkaan vaatetta moneen otteeseen ommellessani enkä jälkikäteen enää osaa korjata lopputulosta kaavoihin. Ehkä ne luottokaavat, joista kirjoitin tuunausluennon yhteydessä, helpottaisivat aloitustuskaa. Toivon siis oppivani korjaamaan kaavoja ja muokkaamaan niitä paremmin itselleni sopiviksi. Virkkaamisesta tykkään, mutta jostain syystä tänä vuonna virkkasin vain hyvin vähän. Ensi vuonna sitäkin voisi tehdä vähän enemmän.

Haluaisin ensi vuonna kokeilla ainakin yhtä uutta käsityö/askartelutekniikkaa. Haluaisin myös hieman pitkäjänteisyyttä tehdä käsityöt loppuun asti ennen kuin aloitan uusia, (muka) innostavampia projekteja. Koskaan en ole osallistunut yhteenkään KAL-projektiin, mutta en uskalla vielä luvata, että tulevana vuonnakaan osallistuisin. Voin kyllä vakaasti harkita. Kohta alkavan vuoden käsityötekniikaksi on valittu kirjonta, joten sitäkin olisi kiva taas pitkästä aikaa tehdä. Olen myös aloittanut pienesti bullet journalin ja haluisin kehittyä siinä. Mutta ennen kaikkea haluan pitää blogini ja käsitöiden tekemisen tulevanakin vuonna mukavana harrastuksena, josta saan energiaa arkeeni ja joka auttaa rentoutumaan hektisen ja joskus haastavankin työn vastapainona.


Toivon myös sinulle oikein onnellista uutta vuotta, paljon luovuutta ja innostavia hetkiä käsitöiden parissa! 

maanantai 18. joulukuuta 2017

Joulukuusenkoristeita vanhan kirjan sivuista

Tykkään askarrella joulukoristeita, kaikkein mieluiten askartelen kierrätysmateriaaleista. Tänä vuonna innostuin tekemään vanhojen kirjojen sivuista erilaisia paperisia koristeita. Tässä teillekin ideoita, joita hyvin ehtii toteuttaa vielä ennen joulua.

1. joulupallo

Leikkasin kirjan sivuista 10 samankokoista ympyrää. Käytin muottina säilykepurkin pohjaa. Väritin puuvärillä ympyröiden reunat molemmilta puolilta punaisiksi. Taitoin päällimmäisen ympyrän keskeltä kahtia ja piirsin taitokseen himmeästi viivan, jota pitkin ompelin ompelukoneella suoralla ompeleella. Toiseen päähän jätin pidemmät langat, joista sain ripustuslangat pallolle. Taittelin pallon sivut auki. Samalla idealla voi tehdä mm. sydämen, kuusen tai vaikka tähden.

Pienemmät pallot tein samalla idealla. Leikkasin ne Fiskarsin ympyrän muotoisella vipulävistäjällä. 


2. koristeet suikaleista
Kirjan sivuista leikellyistä suikaleista voi tehdä monenlaisia koristeita. Itse kokeilin samaa mallia kuin viime vuonna lastunauhasta. Pallon muotoinen koriste on saanut myös idean perinteisestä lastunauhakoristeesta.





3. paloista koottu joulupallo
Tämä malli vaatii hieman enemmän puuhastelua kuin kaksi ensimmäistä ideaa. Paperista leikataan ympyröitä, joiden sisään piirretään tasasivuinen kolmio. Taitellaan reunat ja liimataan ympyröitä reunoistaan yhteen. Tarkempi ohje löytyy mm. täältä. Minä leikkasin ympyrät kuvioleikkurilla, liimasin osat kiinni puikkoliimalla enkä käyttänyt apuna edes pyykkipoikia ja ihan hyvin pysyi koossa.







4. origamitähti
Origamitähteä varten tarvitaan 8 kpl paperipaloja, kooltaan 4x8cm. Ne taitellaan ja liitetään toisiinsa. Täältä löytyy hyvät, kuvalliset ohjeet.



5. pallonauha
Leikkasin lävistäjällä ympyröitä ja ompelin ne ompelukoneella nauhaksi.


Kaikki ylläolevat kuusenkoristeet voi askarrella jouluisista papereista tai vaikka vanhoista joulukorteista. Koristeisiin voi lisätä lasihelmiä tai kristalleja ja tehdä koristeista omannäköisiä ja oman kodin tyyliin sopivia.

Blogistani löytyy aikaisemmilta vuosilta muita jouluaiheisia askarteluja, mm.
- puuhelmikorvakorut, kuusikorvakorut ja kierrätetyt lamppukorvakorut
- joulukorttiteline
- villapaidat glögilaseille
- huurrelyhdyt
- tähtiheijastimet
- virkatut lumitähdet joulukuusen koristeeksi
- himmelit


Hyvää jouluviikkoa! Muistakaahan välillä vaan olla ja nauttia joulun tunnelmasta :-)

tiistai 12. joulukuuta 2017

Säkkituoli kännykälle ja muita joululahjaideoita

Kokeilin syksyllä ensimmäistä kertaa elämässäni aurinkovärjäystä, jossa kuvioin kankaan koivun lehdillä. Tästä kankaasta tein äidilleni lahjakirjan kannet. Kokeilin värjätä kangasta myös niin, että ihan vain ryttäsin mustaksi maalatun kankaan alustan päälle epämääräiseen myttyyn. Tästä värjäysvaiheesta en tajunnut ottaa kuvia. Tämäkin värjäys onnistui hyvin. Kankaaseen jäi kivasti kuvioita rypyistä. Värjäysvaiheessa valossa olevat kohdat jäivät tummemmiksi ja piilossa olevat vaaleiksi.

Värjätystä kankaasta päätin ommella kännykälle säkkituolin, paikan, jossa kännykkää voi säilyttää ja myös käyttää. Kännykkää käyttäessä säkkituolissa puhelin on hyvässä lukuasennossa. Säkkituolissa voisi käyttää myös tablettia, mutta silloin säkkituoli saisi olla hieman suurempi. Tässä tabletti ei pysynyt oikeassa asennossa. 

Ohjeen säkkituolin ompelemiseen sain Kauneimmat Askartelut- lehdestä. Lehden numerossa 1/2017 oli tämä Madam.B.C.:n ohje farkkukankaasta toteutettuna. Lehdessä oli paljon loistavia kierrätysohjeita ja myös hyviä vinkkejä farkkukankaan käyttöön. Ohje löytyy myös Madam.B.C.:n blogista. Jos et ole aikaisemmin Marikon blogissa vieraillutkaan, suosittelen lämpimästi. Blogi on täynnä ihania ideoita ja inspiraatiota. Pidän myös blogin kierrätysideologiasta.



Säkkituolin ompeli nopeasti. Riisiä täyttämiseen meni noin 400 g. Tämä on helppo ja pikaisesti toteutettava joululahjaidea. Kankaaksi voi valita kierrätyskankaan, kuten alkuperäisohjeessa olleen farkkukankaan tai kankaan, joka on vaikka lahjansaajan lempiväriä.




Toinen pikainen joululahjaidea on kuvissa näkyvä, posliinitussilla koristelemani kirpparimuki, joka on kyllä yksi lempimukeistani. Tarkemmin juttua mukin koristelusta täällä. Kuvioita voi keksiä mukin saajan harrastuksista tai muista hänelle tärkeistä asioista.

Kolmas lahjaidea on lahjansaajan valokuvilla koristellut tuikkukynttilälyhdyt. Tarkemmat ohjeet lyhtyjen tekoon löytyvät parin vuoden takaisesta postauksesta täältä. Lyhdyt ovat kivoja joululahjoja, ne on edullisia toteuttaa ja ne ilahduttavat varmasti lahjansaajaa nostalgisilla kuvillaan. Tuikkulyhtyihin voi käyttää valokuvia vaikkapa lapsuudesta tai tärkeistä rakennuksista.



Pieniä, itsetehtyjä joululahjaideoita löytyy lisää mm. Mimmimafia-blogista (mm. itse tehty pyykkietikka, joka vaikutti kivalta idealta).


Toivotan teille, ihanat lukijani, leppoisia jouluvalmisteluja ja paljon kiireettömiä hetkiä!

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Hyvää juhlapäivää, Suomi!


Olen täällä blogissakin joskus maininnut oman kansallispuvun valmistamisen aloittamisesta lukioikäisenä. Tarkoitukseni oli tehdä itselleni Pyhäjärven puku, pappani kun oli Karjalasta lähtöisin ja puku oli mielestäni kaunis. Sain käsityönopettajaltani nypläystyynyn kesäksi lainaan ja opastuksen kädestä pitäen. Niinpä yhden kesän aikana nypläsin esiliinan pitsit. Into harmillisesti kuitenkin lopahti ja kansallispuku jäi tekemättä. 

Nyt kun Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta, tuli ensimmäisen kerran lukioaikojen jälkeen sellainen olo, että nyt jos koskaan haluan pukeutua kansallispukuun. Työpaikallani oli itsenäisyysjuhla ja sinne halusin kansallispuvun pukea. Etsin jo jonkin verran pukuja vuokraavia tahoja, kunnes eräällä kahvitauolla asia tuli puheeksi työkaverini kanssa. Hänellä olikin oma kansallispuku ja myös hänen siskoillaan oli samanlaiset. Yksi puvuista oli minun kokoani ja sain luvan lainata sitä. Olin niin onnellinen sovittaessani pukua ja sen ollessa vielä minulle juuri sopiva. Kaiken lisäksi puku oli juuri Pyhäjärven puku, puku, jonka olisinkin halunnut pukea päälleni kaikkien kansallispukujen joukosta.


Kansallispuvut ovat pukuhistorian asiantuntijoiden nykykäyttöön kokoamia uusintoja kansan perinteisistä juhla-asuista. Ne perustuvat alueensa tyypillisiin kansan pukeutumistapoihin. Ensimmäiset kansallispuvut on koottu 1800-luvun jälkipuoliskolla. Pukujen suosio on vaihdellut eri vuosikymmeninä. Alkuun niillä oli tärkeä osuus, koska puvut korostivat kansallistunnetta. Ne olivatkin varsin suosittuja 1930-luvulla. Sen jälkeen pukuja on käytetty paljon mm. kansantanssiryhmissä, seura- ja järjestötoiminnassa. Pukuja on ommeltu käsin ja kursseja niiden omepelemiseen on järjestetty jo kauan sitten ja järjestetään edelleen. Helmi Vuorelman perustamassa kutomossa aloitettiin kansallispukujen tuotanto 1910-luvulla ja Vuorelmalla onkin merkittävä asema pukujen valmistamisessa ja niiden levinneisyydessä. (Lainauksia ja lisätietoa täältä.)




Kansallispuvussa on erittäin paljon käsityötä ja se on valmistettu laadukkaista kankaista, jotka usein ovat olleet itsekudottuja. Kirjontoja ja koristeompeleita on paljon. Paita on pellavaa ja miellyttävän tuntuinen päällä. Villakankaiset hameet ovat todella lämpimiä. Ei siis ole ihme, jos linnan juhlissa kansallispuku päällä tulee kuuma. Kansallispuku on myös eräänlaista kerrospukeutumista. Eri puvuissa on liivejä, esiliinoja ym. paidan ja hameen päällä. Puku on myös melko helppo juhla-asu. 



Olin onnellinen pukiessani juhlailtana kansallispukua ylleni. Olo tuntui jotenkin arvokkaalta ja kannoinkin ylpeänä kaunista pukua päälläni. Käsitöiden ystävänä arvostan kaikkia kansallispuvun tekijöitä. Samalla tunsin pukeneeni päälleni jotain vanhaa ja pitkän historian omaavaa vaatetta. Samalla tavalla olivat esiäitini Karjalassa pukeutuneet kauan sitten. Suuri kiitos työkaverilleni kauniin puvun lainasta! Olin iloinen saadessani ainakin kerran elämäsäni pukea tämän puvun päälleni. 

Tämän postauksen myötä toivotan kaikille oikein hyvää itsenäisyyspäivää! Olen todella kiitollinen 100-vuotiaan kotimaan itsenäisyydestä ja omien isovanhempien työstä vapauden eteen. On hienoa olla suomalainen. 



sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Adventtikynttelikkö

Syksy on sujahtanut melko vauhdilla ja tänään oli jo ensimmäinen adventtisunnuntai. Suunnitelmissa ei ollut edes askarrella sen kummemmin adventtikynttelikköä tälle vuodelle. Viime vuoden adventtikynttelikkö löytyy täältä. Tänään kuitenkin jouluvaloja laitellessa ja koristeita kaapista kaivellessa, tuli ajatus, että kyllähän minä nyt sellaisen teen. Olohuoneen lipaston päällä on ollut puinen tarjotin, jonka päällä on ollut kaktuksia. Siirsin kaktukset joulun ajaksi syrjään ja etsin neljä erilaista, kirkasta pulloa. Aikaisemmin pullot ovat toimineet mm. maljakkoina tyttäreni rippijuhlissa. Laitoin foliota kynttilöiden ympärille, jotta ne pysyvät tukevammin paikoillaan. Taivuttelin ohuesta rautalangasta adventtisunnuntain numerot ja laitoin ne roikkumaan pullon suuaukossa olevaan rautalankaan. Numerot näkysivät ehkä paremmin, jos pulloon laittaisi jotain värikästä. Tähän hätään en nyt kuitenkaan keksinyt mitään. Pullojen alle leikkasin punaisesta huopakankaasta tarjottimen kokoisen palan. Punainen kun kuuluu mielestäni jouluun. Lasinen lintu on vuosia sitten lahjaksi saamani Muurlan lasin Tilhi-lasilintu.

adventtikynttelikkö

joulu


adventti kynttilä

adventtikynttelikkö

Kynttilöiden vieressä on anopilta saamani joulukirjat. Pikku hiljaa olen jo niitä lueskellut ja aloittanut joulun tunnelmoimisen. Tietysti kuuntelen samalla joulumusiikkia ja hörpin kuumaa glögiä. Ihanaa joulunodotusta sinulle ja hyvää ensimmäisen adventtisunnuntain iltaa!

tiistai 28. marraskuuta 2017

Tuunausluento

Jyväskylän Kansalaisopistossa järjestettiin Aija Rouhiaisen tuunausluento syyskuun lopussa. Luento olikin suositumpi, kuin järjestäjät olivat osanneet ennakoida. Siksi minäkään en mahtunut sisälle luentosaliin ollenkaan. Onneksi opisto järjesti saman luennon marraskuussa uudestaan. Silloin olin tikkana paikalla. Ja istuin innoissani eturivissä jo hyvissä ajoin ennen luennon alkua. 


Aija Rouhiainen on monipuolinen ja taitava kierrättäjä ja vaatteiden tuunaaja. Hänellä on kokemusta mm. puvustamisesta, kouluttamisesta, pukeutumisneuvonnasta, sisutussuunnittelusta ja kierrätysdesignista. Olen aikaisemminkin ihaillut Aijan tyyliä ja vaatetuunauksia Tv2:n Kirppis-ohjelmassa ja joissakin lehtijutuissa. Olen myös lukenut hänen kirjaansa ja hämmästellyt uskomattomia ideoitaan. Innolla siis lähdin hänen luennolleen saamaan ideoita ja vinkkejä vaatteiden tuunaukseen.


Aija esitteli pari matkalaukullista omia tuunattuja vaatteitaan. Jokaisesta vaattesta hän näytti kuvan alkuperäisestä versiosta lopputuloksen lisäksi. Tuunaus voi siis tarkoittaa vaatteen koon muuttamista (suuresta vaattesta pienennetään itselle sopiva), koristelua, nykyaikaistamista tai vanhan vaatteen pilkkomista ja kankaan käyttämistä uuden vaatteen raaka-aineena. Kaikista tuunaustavoista oli Aijalla erimerkki.

Muutamia vuosia sitten minäkin kiersin enemmän kirpputoreja ja muokkasin edullisia vaatteita itselle sopivaksi. Viime aikoina se on jäänyt. Jostain syystä tuunattujen vaatteiden käyttö jäi vähäiseksi. Ehkä se johtui siitä, etten tehnyt tuunausta välttämättä kovin perusteellisesti. Hätäiset muokkaukset eivät voi näyttää hyviltä. Muutama onnistunut tuunattu vaatekin kaapissa kuitenkin edelleenkin on. Nykyään haluan ostaa kirpputorilta ja myös vaatekaupasta vain sellaisia vaatteita, joita oikeasti tulee käytettyä. Tosin tämän luennon jälkeen saatan kulkea kirppiksellä uusin silmin.


Aija korosti luennollaan vanhojen vaatteiden hyvälaatuisuutta. Kirpputorilta saattaa löytää aarteita, jotka on valmistettu kotimaassa ja erittäin laadukkaista materiaaleista. Itse aina mietin, missä kirpputorilla myytävät vaatteet ovat mahdollisesti vuosikymmeniä lojuneet ja kuinka tunkkainen haju niihin on mahtanut jäädä. Siksi hyvin varovasti ostelen kirpputorivaatteita ja aina nuuhkin vaatteen ennen ostopäätöstä.


Ylläolevan kuvan jakun ja myös jakun pariksi ommellun kapean hameen Aija on ommellut erivärisistä farkkukankaista. Jakku oli kivan mallinen, lyhyt ja takaa hieman kellotettu helma tuomaan muotoa. Leikkaukset oli todella taitavasti toteutettu.


Niiteillä ja muilla helpoilla koristella saa näyttävyyttä ja lisäväriä yksinkertaisiin vaatteisiin. Laadukas villakankainen jakku on saanut niittien lisäksi värikkäät terenauhat. Aijan kaikki vaatteet on tehty erittäin huolellisesti ja ammattitaidolla. 


Tämä nahkaisilla numeroilla ja labyrinttipaloilla kuvioitu kapea farkkuhame oli ehdottomasti suosikkini. Nahkakuviot on liimattu ja sen jälkeen ommeltu. Numerot olivat perheenjäsenten syntymävuosien lukuja. Ihana idea!

Tuunaus on Aijan mukaan eettinen, ekologinen ja hauska harrastus, jonka myötä vaatekaapissa on aina päälle pantavaa. Se säästää rahaa ja treenaa sopivasti aivoja. Jonkun tutkimuksen mukaan ompelua harrastavilla on 40% vähemmän muistiongelmia. Hyvä tavoite itsellekin. Jospa ompelisin edes sen verran, ettei muistiongelmista tarvitsisi vanhainkoti-ikäisenä kärsiä.

Luennosta jäi innostunut fiilis. Päätin hankkia/tehdä/etsiä itselleni sopivat luottokaavat hameeseen, jakkuun, mekkoon ja housuihin. Niiden avulla voisi ommella vanhoista vaatteista tai niistä puretuista kankaista uusia, juuri minulle sopivia vaatteita. Luento rohkaisi kokeilemaan ja käyttämään luovuutta rohkeasti. Aina ei välttämättä onnistu, mutta haitanneeko tuo. Tekiessä kuitenkin oppii aina jotain uutta. Luennon jälkeen omia vanhoja vaatteita ja kirppisvaateita katselee ehkä avoimemmin silmin ja uskaltaa ajatella vaattet uudessa valossa. Jos vaatteen kangas on hyvä ja laadukas ja miellyttää värin puolesta, siitä voi ommella jotain ihan muuta kuin mikä vaate on aikaisemmin ollut. 

Inspiroivaa viikkoa kaikille!

Aijan blogiin pääset tästä.