maanantai 24. huhtikuuta 2017

Tämän vuoden (ehkä) ainoa villasukkapostaus

Neulon villasukkia melko harvoin. Äitini on pitänyt perheemme niin hyvin sukissa, ettei ole ollut tarvetta. Tämän talven aikana olen kuitenkin neulonut jopa kahdet ja puolet sukat.


Rakas ystäväni täytti pyöreitä vuosia ja halusin neuloa hänelle sukat lahjamme kylkeen. Ostin Neuloosista ihanaa silkki-villa-lankaa. Halusin malliin vähän jotain erityistä, mutta helppoa. Löysin Hääräämön sivuilta kivan valepalmikkomallin, jota päätin käyttää. Tykkäsin palmikon neulomisesta siksi, ettei siinä tarvittu ollenkaan lisäpuikkoa. Sukista tuli kivat ja lahjan saaja oli niihin tyytyväinen. Kaiken lisäksi ne olivat jalkoihin juuri sopivat.



Toiset sukat neuloin tyttärelleni. Toiveena oli ohuet, lyhytvartiset, talvikenkään mahtuvat harmaat sukat. Lankana oli Alize, jonka ostin myös Neuloosista. Neuloin sukkia automatkoilla joululoman aikana ja yritin saada ne pikaisesti valmiiksi. Tammikuu kun on tunnetusti pakkaskuu, enkä halunnut lapseni palelluttavan varpaitaan.


Sukista tuli ihan perussukat. Hyvät ja käyttöön sopivat. Ja sain ne valmiiksikin ennen kovia pakkasia.



Puolikkaat sukat ovat tekeillä itselleni. Ovat olleet jo viime talvesta asti, mutta muut projektit ovat aina menneet edelle. Enää niitä ei kannata edes tehdä, koska kaikki mukavammat keväiset käsityöt vievät kaiken huomion. Katsotaan olisiko ensi talvena valmiina jo sukat molempiin jalkoihin.


torstai 13. huhtikuuta 2017

Kirjotut pääsiäismunat

Meillä ei ole muutamaan vuoteen koristeltu pääsiäismunia. Perheen pienin kun ei ole enää oikein askarteluiässä. Äidillä tosin tuntuu aina olevan oikea ikä askarreluun ;-)

Halusin kokeilla pääsiäismunien koristelua jollain uudella tavalla. Olin nähnyt muutama vuosi sitten Martha Stewartin sivuilla ristipistoin koristeltuja munia. Nyt en enää löytänyt alkuperäistä kuvaa ja ohjetta, mutta idea on siis poimittu kyseisiltä sivuilta muutama vuosi sitten.



Puhalsin muutamia kananmunia tyhjiksi viime viikkojen aikana. Huuhtelin munankuoret vedellä. Porasin Dremelilläni aukon kananmunan takapuolelle. Aukon kautta pystyin ompelemaan pistoja. Kananmunan etupuolelle porasin muutamat reiät pistoja varten.

Poraaminen oli melko hankalaa ja munankuoret meinasivat halkeilla useampaan kertaan. Koko ajan piti olla todella varovainen ja silti painaa poraa sen verran, että yllättävänkin kova munankuori menee rikki ja vain oikeasta kohdasta.



Muutama pistoin koristeltu pääsiäsimuna valmistui ja vielä hyvissä ajoin ennen pääsiäistä.

Nyt onkin aika toivottaa kaikille ihanille lukijoilleni oikein hyvää ja rentouttavaa pääsiäisen aikaa! Nauttikaa mahdollisista vapaapäivistä ja muistakaa syödä suklaamunia!

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Briossihuivi valmiina (ensi talveen)

Olin pitkään haaveillut kokeilevani kauniin näköistä briossineuletta. Ajattelin sen olevan hankalaa. Hiihtoloman lopulla kaivelin kätköistäni eri värisiä lankoja, jotka olivat kaikki hieman paksumpia. Osa oli Novitan Isoveli-lankaa ja muut eri valmistajien suunnilleen saman paksuisia versioita. Ohjeen löysin Modasta (5/2012) ja ryhdyin neulomaan. Postasinkin kokeilun alkuvaiheessa aiheesta, kun työ oli vielä kesken.



Nautin briossineuleen neulomisesta tosi paljon. Oli ihanaa tehdä erilaisia väriyhdistelmiä ja nauttia valmiin työn jäljestä. Neuleesta tuli ilmavaa ja pehmeää. Tekniikka oli erittäin helppo oppia ja alkuun päästyä ohjetta ei enää tarvinnut vilkuilla. Ennakkoajatukseni briossin hankaluudesta olivat siis vääriä.



Tästä valmistui lämmin, värikäs ja pehmeä tuubihuivi. Tänään täällä Keski-Suomessa sataa lunta, joten saapa nähdä lähdenkö huomenna tämä huivi kaulassa töihin, vaikka ajattelinkin käyttäväni sitä vasta ensi talvena.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Pääsiäiseen kierrättäen

Pääsiäseen liittyy kevään odotus, ihanat värit ja herkut. Pääsiäinen on siitä mukava juhla, ettei siihen liity niin paljon odotuksia ja paineita kuin jouluun (vaikka ainakin väitän, etten niitä itselleni ota). Pääsiäisenä on kuitenkin kiva koristella kotia iloisilla väreillä.

Munakuppeja kierrätysmateriaaleista

Tänä vuonna innostuin taittelemaan kierrätysmateriaaleista munakuppeja. Kierrättäminen innostaa aina ja minusta on kiva näperrellä koristeita ilmaisesta materiaalista. Silloin ei myöskään haittaa, vaikka homma menisi mönkään. Materiaalit kun olisivat joka tapauksessa menneet kierrätykseen. Lisäksi ajattelen niin, että en ole ainakaan itse tekemässä lisää roskaa maailmaan ostamalla uusia askartelumateriaaleja, joista tehdyt työt kuitenkin jossain vaiheessa päätyvät roskiin. Rajansa tietysti kaikella, sekä liika tuhlaaminen että ihan kaiken tekeminen kierrätysmateriaaleista ovat ääripäitä, joten pyrin kulkemaan kultaista keskitietä.

Muistin joskus nähneeni paperista ja mm. kahvipusseista taiteltuja punotuilta näyttäviä pikkulaukkuja. Ajattelin selvittää, mikä taittelu/pujottelutekniikka on ja voiko sillä tekniikalla kokeilla munakupin tekemistä. Se tuntui sopivan pieneltä esineeltä uuden tekniikan harjoittelussa. Netistä selaamalla löysin tiedon, että punos on nimeltään hakapunos ja löysin myös ohjeet sen tekoon. Hakapunoksen tekoon löytyy ohjeita myös you tubesta. Ensin leikkasin vanhasta seinäkalenterista 4cmx9cm paperisuikaleita. Aloitin taittelun ohjeiden mukaan. Se oli ihan kivaa, mutta mielestäni hieman hankalaa. Paperisuikaleista tuli taitteluiden jälkeen melko paksuja ja paperista irtosi mustetta/väriä käsiin. Sain kuitenkin kananmunan ympäryksen verran punosta aikaiseksi.


hakapunonta

Melkein jo luovuin koko ideasta, kunnes keksin seuraavana päivänä kaapissa olevat joulukarkkien paperit. Kokeilin taittelua niillä. Ne olivatkin ohuempia ja myös helpompia taitella. Lopputulos ei ollut yhtä jämäkkää kuin paperista tehty, mutta tässä tapauksessa se ei haitannut mitään. Karkkipapereita taitellessa innostuin koko hommasta ja siinä vaiheessa päätin jo tehdä samalla tekniikalla itselleni iltalaukun vaikka niistä kahvipusseista. Katsotaan riittääkö innostus toteutukseen asti... Karkkipaperirenkuloita tein kaksi kappaletta ja ompelin renkaat toisiinsa tämän ohjeen mukaan.


munakuppi hakapunonta

Seuraavana päivänä oli vuorossa sanomalehtikokeilu. Leikkasin suikaleita, joissa oli vain tekstiä. Sanomalehti osoittautui myös oikein sopivaksi materiaaliksi, ei liian paksu, muttei myöskään liian ohut. Olen myös tyytyväinen lopputulokseen. Mustavalkoinen munakuppi sopii hyvin myös pääsiäiseen.

diy munakuppi

Maitopurkkeja menee kierrätykseen lähes jokaisesta kodista. Niiden kierrättämisestä teinkin yhden toteutuksen jo aikaisemmin. Nyt päätin kokeilla, onnistuuko maitopurkeista hakapunoksen taittelu. Jätin pitkittäin taittelut kokonaan pois materiaalin paksuuden vuoksi ja taitoin maitopurkkisuikaleet vain poikittain neljään osaan. Yhden suikaleen koko oli tässä kokeilussa 1cmx10cm. Punos onnistui myös maitopurkeista. Tässä vaiheessa olin jo pahasti koukuttunut taitteluun. Se tuntui niin hauskalta ja olisin voinut jatkaa maitopurkkisuikaleista jotain isompaakin. Materiaalia kun tuntui riittävän. Yksi työ on jo tällä hetkellä hyvällä alulla. Katsotaan riittävätkö loogisen ajattelun taitoni oikeanlaiseen lopputulokseen.

maitopurkki askartelu diy

Nyt on munakupit valmiina pääsiäistä varten. Muitakin pääsiäiskoristeita otin jo esille. Tässä linkki viime vuonna kakkuvuoasta tekemääni ovikranssiin.

Mukavaa viikkoa ja pääsiäisen odottelua vaikka askarrellen!

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Kaipuu-huivi

Viime kesänä etsiskelin Titityystä lankoja reissutyöhön. Mieleen jäi esillä ollut kaunis Kaipuu-huivi, jonka pitsikuviot kyllä aluksi mietityttivät. Siis lähinnä siksi, että onnistuisinkohan niitä tekemään. Titityyn Tiina vakuutteli, ettei pitsikuviossa ole langankiertoa kummallisempia silmukoita. Syksymmällä huivi oli siis aloitettava. Blogini 1-vuotispostauksessa tämä huivi olikin juuri työn alla.


Huivin ohje on saatavilla täältä. Huhtaniemen Tiina, joka on ohjeen tehnyt, on kirjoittanut kauniita sanoja, jotka sopivat jokaisen elämään, ainakin joskus. Neulominen kun vaan on jotenkin terapeuttista ja rauhoittavaa. Alla suora lainaus Titityyn sivuilta:

      Neulominen pitää minut pinnalla. Varsinkin silloin, kun elämä meinaa upottaa, hukuttaa arjen             virtaan. Silloin en osaa muuta kuin neuloa silmukka silmukalta tunteeni pinnoiksi ja muodoiksi.         Antaa tunteen viedä ja muokata viimeiset jaksamisen pisarat hennoksi pitsiksi tai rosoisen sileäksi       tasoksi. Tätä huivia neuloessa mietin kaipuuta, ikävää, suruakin. Niitä omia tummia hetkiä,                 jolloin en muuhun pystynyt.


Neulominen huivin alussa ei meinannut ottaa onnistuakseen. Pienen pohdiskelun ja ystävän neuvon avulla pääsin vauhtiin. Huivi oli lopulta juuri sopivan tasoinen minulle. Ei liikaa laskemisia eikä vaikeaselkoisia rivien lukemisia. Reikärivistöissä kävi niin, että silmukoiden laskeminen unohtui, kun neuloin hyvässä seurassa. En jaksanut purkaa ja tein reikäkerroksen muutamaa kerrosta myöhemmäksi. Ei taida käytännössä haitata yhtään. 

neulominen, huivi, diy, pitsineule

Huivista tuli ihana. Lankana Isagerin Alpaca 2. Huiviin kului yksi vyyhti kumpaakin väriä.

Viimeinen kuva on otettu Kansalaisopiston tuotekuvauskurssilla. Sain sieltä paljon käytännön vinkkejä ja hyvää harjoitusta parin viikonlopun aikana. Minä otin huivista kuvan ja muutama kurssilainen piteli lamppuja oikeassa kulmassa ja yksi pudotti kahvipapuja mummoni vanhaan kahvikuppiin. Yhteistyöllä onnistui hyvin. Olisipa kotonakin aina hyviä valokuvaajia avustajina omia töitä kuvatessa ;-)

torstai 23. maaliskuuta 2017

Fimomassakaulakoru

Tykkään tehdä koruja. Ne valmistuvat suhteellisen nopeasti ja niillä saa helposti vaihtelua arkipukeutumiseen. Osa tästä korusta on askarreltu jo muutama vuosi sitten, mutta minulla ei ollut oikein ideaa lopputuloksesta. Siksi pitkä mietintätauko.

koru

Mustan pyörylän olen tehnyt fimomassasta ensimmäisten fimokokeilujeni yhteydessä. Teimme silloin koruja ystäväni kanssa heidän mökillään eikä meillä ollut edes kaikkia mahdollisia työkaluja ja tarvikkeita mukanamme. Pyörylän olen kaulinnut levyksi ja tasoittanut reunoja vain sormilla. Pyöreä muottikin olisi ollut hyvä, mutta sellaista ei ollut juuri sillä hetkellä käsillä. Hyvin kuitenkin pärjättiin ilmankin. Pistelin neulalla 15 reikää pyörylän ulkoreunoille ja sisäympyrään 5. Siinä vaiheessa mielessä ei ollut mitään valmista ideaa, ajattelin vain, että parittomaan määrään reikiä olisi helppo ommella joku kuvio.

diy kaulakoru
Fimomassakaulakoru

Tällainen siitä sitten tuli. Kokeilin yhtenä iltana, millaisen kuvion pyörylään saisi ommeltua ja kokeilu onnistui. Olin tyytyväinen muodostuneeseen kuvioon. Pyörylän pujotin vahanauhaan, johon laitoin pari puuhelmeä ja solmun perään. Niskaan solmin säädettävän solmun. Ohje esim. täällä. Koru sopii monien vaatteiden kanssa ja vihreä vähän niin kuin enteilee jo kevättä.

kaulakoru fimomassasta

Mukavaa aurinkoisen päivän iltaa! Ihanaa, kun huomenna alkaa jo viikonloppu...

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Lempipipo ja kaulahuivi

Neuloin omasta päästäni itselleni pipon jokunen talvi sitten. Pipo on ollut niin hyvä ja käytössä lähes päivittäin, että päätin tehdä uuden version samalla mallilla.

Ostin Anttilan loppuunmyynnistä harmaata Novitan alpakka-lankaa. Loin langalla 40 silmukkaa ja neuloin ainaoikeinneuletta niin, että joka toisella kerralla jätin 10 silmukkaa neulomatta ja käännyin takaisin päin. Näitä nimitetään tietääkseni lyhennetyiksi kerroksiksi. Neuloin tällä tavalla niin kauan, että pipo ylettyi hyvin pääni ympäri. Ompelin sivusauman ja kiristin yläreunan yhteen.

Kuvittelin alpakkalangan olevan niin pehmeää, ettei se kutittaisi. Toisin kuitenkin kävi. Kutiseva otsa kaipasi pipon ja ihon väliin pehmikettä. Ompelin käsin valkoisen fleecekangaspannan (sopiva pala sattui olemaan kangaslaatikossa) pipon sisäpuolelle. Jo ommeltuani sen huomasin, että olisin voinut ommella sen hieman ylemmäksi. Nyt se vähän pilkottaa pipon reunan alta. Mutta ei haittaa, pipo on nyt ainakin tosi lämmin.

Pipolankaa jäi jonkun verran ja aloitin sillä baktus-huivin. Olen neulonut samalla helpolla ohjeella aikaisemminkin useamman huivin lahjaksi ja myös itselle. Lanka loppui melko pian ja sen jälkeen yhdistelin muita jämälankoja huiviini. Neuloin eri värejä huiviin ihan fiiliksen mukaan. Osa langoista loppuikin kesken kaiken ja väri vaihtui sen vuoksi. Vihreä ja valkoinen lanka ovat Novitan 7 veljestä, tummempi harmaa on Novitan alpakkaa ja toinen jotain vanhaa sukkalankaa. Vaalean harmaa on myös hieman ohuempaa sukkalankaa.


Opettelin tekemään siistin värinvaihdon neuleeseen. Tein ensin väärin ja sitten purin. Päädyin vaihtamaan värin aina niin, että kiersin langat työn takana toistensa ympäri ja jokaisella kerralla vaaleampi lanka meni tummemman alta. Näin sain suhteellisen siistin värinvaihtokohdan ja oli helpompi muistaa, kummin päin langat pitäisi kiertää.


Jonkun värialueen tein vinolla reunalla. Silloin jätin viimeisen esim. vihreän silmukan neulomatta (kuten alla olevassa kuvassa) ja kiersin työn takana vihreän ja valkoisen langan toistensa ympäri. Valkoisen langan kuljetin työn edestä. Kuvista saatte ehkä vähän apua.



Huivi ja pipo pääsivät hiihtolomalla Lahden MM-kisoihinkin. Hyvin toimivat ja lämmittivät sopivasti. Kisoihin olisi tietysti sopinut paremmin sinivalkoinen Suomen kannustuspipo, mutta sellainen jäi nyt harmillisesti neulomatta.



Ihanaa, kun aurinko jo lämmittää. Vielä pipolle ja kaulahuiville on käyttöä, mutta onneksi ei enää kauaa.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Käsityöt kesken


Viime viikko meni hiihtolomaillessa. Bloggaaminenkin oli vähän niin kuin suunnittelemattomalla tauolla. Oli ihanaa olla ja levätä, toisaalta touhuilla rentouttavia asioita. Lomaviikolla päätimme kotona hieman sisustaa (en oikein ole varma oliko se rentouttavaa, mutta lopputulos oli). Vaihdoimme minun askartelu/ompelu/työhuoneeni ja mieheni työhuoneen paikkaa. Siinä menikin useampi päivä, kun samalla piti hieman karsia omia varastoja. Nykyinen yläkerrassa sijaitseva työhuoneeni on kyllä ihanan valoisa, mutta muutaman neliön pienempi. Suurin osa tavaroista on jo löytänyt paikkansa, kuten yläkuvan vanhat kahvipurkit. Niissä säilytän monenlaista, tyhjistä tulitikkurasioista kirjontalankoihin. Uusi työhuone on kyllä paljon parempi kuin edelllinen ja oikein houkuttelee käsitöiden pariin.


Työhuoneeni ovessa roikkuu jatkuvasti Suomen Käsityömuseosta ostettu Käsityöt kesken-kyltti. Se on niin sopiva paikalleen ja kertoo osuvasti yleisen olotilan. Se antaa myös vapauden jättää käsityöt työhuoneeseen niille sijoilleen, koska huone on käsitöitä varten ja kyltissä varoitetaan huoneeseen eksyviä vieraita varautumaan mahdolliseen keskeneräisyyteen.

Otin kuvan kyltistä myös siksi, että juuri nyt useimmat käsityöt ovat kesken. Muutama valmistunut odottaa kyllä valokuvajaa, aurinkoista ilmaa tai inspiraatiota.


Lomalla, työhuonetta siivotessa, selailin vanhoja käsityölehtiä. Modassa (5/2012) oli jämälangoista tehty briossihuivi. Ohje oli Sanna Vatasen. Olen pitkään jo suunnitellut kokeilevani briossi-tekniikkaa, mutta uuden opettelu tuntuu joskus liian työläältä. Lomalla päätin aloittaa ja kaivelin lankalaatikostani muutamia kivan värisiä ja suunnilleen saman paksuisia lankoja.


Ohje oli hyvä ja huivia oli helppo neuloa. Niin helppoa, ettei meinannut malttaa laskea työtä käsistään. Onneksi aloitin huivin vasta viimeisenä lomapäivänä, olisi muuten saattanut mennä koko loma pelkästään tämän käsityön seurassa.


Aurinkoa alkaneeseen maaliskuuhun!

tiistai 21. helmikuuta 2017

Trikoomekko töihin

Reilu vuosi sitten innostuin ompelemaan saumurillani. Ompelin työpaikan pikkujouluihin discopallomekon. Samassa inspiraatiomyrskyssä ostin myös Eurokankaasta turkoosin trikookankaan, josta aloitin samalla kaavalla (Ottobre 5/2013) hieman hillitympää mekkoa. Leikkasin mekon ja ompelin saumurilla saumat. Tähän vaiheeseen mekko sitten jäikin, tuli jotenkin kaikkea muuta.

Joululomalla päätin ommella melkein valmiin mekon valmiiksi. Mekko kaipasi selkään muutamaa muotolaskosta. Ompelin ne ompelukoneella. Pääntiehen kokeilin kaitaleen ompelua. En ole trikoovaatteita juurikaan ommellut, joten tämä oli minulle ihan uutta. Ensimmäinen versio pääntiestä meni purkuun, mutta toinen onnistui hyvin. Kiristin hieman kaitaletta ommellessani ja silloin pääntiestä tuli oikean kokoinen.

Kädentiet huolittelin ja käänsin. Helmaan tein noin 3 cm:n päärmeen, jonka ompelin ompelukoneen suoralla ompeleella.


Kuvissa näkyy myös itse tekemäni betonikorut

Tykkään mekon raglanhihaisesta mallista. Se on siisti, mutta rento. Se sopii hyvin työpäiviin, siihen on helppo laittaa päälle neuletakki tai vaikka turkisliivi. Kangas on laadukasta ja melko jämäkkää, joten ihan kaikki muhkurat eivät ehkä näy päällepäin (näin ainakin toivon). Nyt kun mekko on valmiina ja käytössä, ihmettelen taas sitä, miten se niin kauan joutui odottelemaan valmiiksi saattamistaan.



Mekko pääsi käyttöön tammikuiselle viikonloppureissulleni. Tapasin viittä ihanaa, elämänpituista ystävääni Lahdessa. Viimeksi tavatessamme kokeilimme betonitöitä, joista postaus täällätäällä ja täällä. Tällä kertaa keskityimme enimmäkseen keskustelemiseen ja syömiseen. Lauantai-iltapäivänä teimme pienen ulkoilukierroksen Lahden keskustan ihaniin putiikkeihin. Rautatienkadulla on pieni ja suloinen puoti MariMari, jossa on monipuolisesti kaikkea kaunista. Kun kauppaan astui, ei osannut päättää, mihin katseensa kohdistaisi. Värikkäitä tauluja, ihania kattokruunuja, koruja ja vaatteita. Saimme luvan kuvata mekkoani liikkeessä. Liikkeestä löytyi täydellisesti mekkooni sopiva huivi, joka oli suuri ja lämmin. Huivia löytyi myös punasävyisenä. Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riina kuvasi minua. MariMarin puodissa on Suomessa tehtyjä, laadukkaita vaatteita ja osa on omistaja Marin suunnittelemia. Mikäli olet lähdössä tällä tai ensi viikolla MM-kisareissulle Lahteen, suosittelen vierailua myös keskustan putiikeissa.


Ystäväni sovitti MariMarin liikkeessä tunikaa 

Antoisa viikonloppu antoi virtaa arkeenkin. Kiitos Riinalle kuvista, Marille ihanasta kuvauspaikasta ja ystävilleni parhaasta seurasta!

Mukava mekkoni tuo iloa työpäiviin. Niitä olisi vielä muutama ennen hiihtolomaa. Iloa sinunkin arkeesi!





sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Villakangastakki

Nuorempana ompelin itselleni paljonkin vaatteita. Äitini ja tätini olivat ja ovat edelleen taitavia ompelijoita ja auttoivat tarvittaessa. Tein kaikenlaisia vaatteita, myös takkeja. Huvittavaa ompelussani oli, että halusin vaatteet nopeasti valmiiksi ja käyttöön. Sen vuoksi napinlävet ja muut hidasteet jäivät usein äitini tehtäväksi. Myöhemmin olen kyllä oppinut tekemään niitä myös itse ja myös nauttimaan huolella tehdystä vaatteesta. Vauhti ei ole enää pääasia.

Kävin alkusyksystä kaupoissa etsimässä itselleni villakangastakkia. Halusin takin, joka on siisti, sopii housujen ja hameen kanssa ja että sen alle mahtuu tarvittaessa neuletakki. Sovittelin erimallisia takkeja ja totesin yksinkertaisen olevan paras. Eräässä liikkeessä sovittamani suora vuoriton ja kaulukseton takki oli paras, mutta hinta suhteessa laatuun ei miellyttänyt. Lisäksi tarjolla oli vain musta väri ja olisin halunnut harmaan. Päätin siis ommella takin itselleni.

Suuren Käsityölehden 1/2014-numerossa oli yksinkertainen, selkeä villakangastakki. Kankaat ostin Euronkankaasta. Muokkasin kaavaa niin, että jätin kaulukset kokonaan pois, koska pidän aina isoa huivia kaulassani. Myös taskut muutin paikkataskuiksi ja kavensin kaavaa myös hieman.



Ompelussa kävi niin kuin usein aikaisemminkin. Vaate ei tuntunut istuvan ja sen vuoksi luovutin joksikin aikaa. Sitten kun aikaa on kulunut muutama päivä, palaan ompeluksen äärelle uudestaan. Muokkauksen ja sovituksien jälkeen työ lähtee taas sujumaan ja olen lopulta lopputulokseen tyytyväinen.



Tämän takin ompelussa opin ainakin seuraavia asioita:
- Tukikangas kannattaa kiinnittää ohjeen mukaisiin paikkoihin ennen kuin on ommellut koko vaatteen kasaan. Myöhemmin se on huomattavasti hankalampaa.
- Vuorikangas kannattaa lyhentää oikeaan pituuteensa vasta, kun on tehnyt päällikankaan oikean mittaiseksi.
- Taskuihin kannattaa laittaa tukikangas.
- Ompelua ei kannata jättää viimeiseen iltaan (kun seuraavana päivänä olisi vaatteelle tärkeää käyttöä), vaikka ommeltavaa ei olisi paljonkaan. Aloita seuraavan kerran ajoissa.




Takista tuli oikein hyvä. Olen käyttänyt sitä jo moneen kertaan ja todennut sen toimivan odotusteni mukaisesti. Hintaa tuli tarvikkeiden osalta hieman vähemmän kuin huonolaatuisella villakangastakilla oli nuorisovaateliikkeessä. Joten kyllä kannatti ommella.