Siirry pääsisältöön

Pitsiperjantai

Olipas mielenkiintoinen pitsiperjantai eilen Suomen Käsityön museolla Jyväskylässä. Vietin iltapäiväni ihaillen taitavia tekijöitä ja pitsisiä tuotoksia. Ulkona satoi vettä ja sisällä museossa käytiin mielenkiintoisia keskusteluja käsitöistä ja nypläämisestä. Kaikkea en harrastajien tai ammattilaisten keskustelusta edes ymmärtänyt. Mutta opin keskusteluja kuunnellessani ainakin, mikä on manteli ja mikä nypylä. Mielenkiintoinen uusi maailma!


Muistelin omaa nypläyshistoriaani, joka on kyllä todella lyhyt. Lukio-ikäisenä(kin) olin innostunut kaikenlaisista käsitöistä ja valitsinkin yläkoulussa ja myös lukiossa valinnaisena kaiken valittavissa olevan käsityön. Meidän lukio oli taidepainotteinen ja sen vuoksi myös tekstiilityö oli listalla. Opettajani innosti kokeilemaan uusia juttuja ja ehdotti minulle kansallispuvun valmistamista. Yllättäen innostuin kovasti. Päätimme aloittaa työn kansallispuvun esiliinan pitsien nypläämisestä. Opettaja opetti kotonaan kesälomalla minulle pitsinnypläämisen ja sain loman ajaksi nypläystyynyn ja muut tarvikkeet lainaan. Loman aikana nypläsin pari metriä pitsiä. En muista, miten asiat muuttuivat, mutta jostain syystä into kansallispuvun valmistamiseen laski loman jälkeen. Kansallispuku jäi siis tekemättä. Pitsitkin unohtuivat harmillisesti koululle.  Nyplääminen oli kyllä mukavaa eikä ollenkaan liian vaikeaa.


Museolla oli myös vieraana raumalainen freestyle pitsinnyplääjä Tarmo Thorstöm. Seurasin hänen työnäytöstään ja kuuntelin ajatuksiaan nypläämisestä. Kuvissa näkyy, kuinka hän nypläsi naamiota oman (päässä olevan) mallinsa mukaan polyuretaanisen kasvomallin päälle. Nypläystä voi siis tehdä valmiin mallin mukaan (niin, että malli on nyplättävän työn alla, kuten ensimmäisessä kuvassa) tai toistaen vain tiettyjä lyöntejä (tämänkin sanan opin iltapäivän aikana). Työn etenemistä oli ihailtavaa seurata ja kuulla taideteoksista ja valopitseistä, joita Tarmo tekee kotikaupunkiinsa. Ja oli myös aika uskomatonta, kuinka Tarmo pystyi vastailemaan ympärillä pyörivien naisten kysymyksiin työskennellessään. Todellinen käsityön taitaja!







 Kuvassa oleva pitsi Tarmo Thorströmin nypläämä
Museossa oli myös Nypläys harrastuksena-näyttely. Ihastuin varsinkin Laura Lehtisen suunnittelemaan ja Hilkka Lehtisen valmistamaan Maiju-nimiseen mekkoon. Tumman harmaan pellavamekon keskellä on nyplätty pitsinauha. Yksinkertaisen kaunista.


Ehkä pikkuisen innostuin nypläämisestä. Voisi vaikka tehdä yksinkertaista pitsiä koristeeksi vaatteeseen tai vaikka laukkuun. Saapa nähdä, tuleeko sitä oikeasti joskus kokeiltua.







Kommentit

  1. Hei mäkin olen aina halunnut kokeilla nypläystä! Otin jo kerran selvää, että täällä seudulla Orimattilassa voisi käydä opettelemassa ja tyynyjä saisi vuokrata tai ostaa käytettynä. Ja mummon serkun vaimo on nyplännyt hienoja pitsejä ja olen suunnitellut josko uskaltaisi hänelle soittaa. Siitäpä voisi saada yhteiskurssinkin aikaiseksi.... Ehkä joskus kun on hieman enemmän aikaa niin ettei lapset nyplää jatkopätkää pitsille ;) Nuo ovat niin kauniita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain nyplääjiltä vinkin, että alkuun pääsee myös ilman tyynyä. Voi vaikka kokeilla finfoam-levyä. Sullahan olisi ihan lähipiirissä opettajakin, soita sukulaiselle ihmeessä. Voisit saada opetusta oikein ammattilaiselta. Viikonloppukurssi kuullostaa hyvältä. Innostuisin minäkin...

      Poista
  2. Hip hei ja onnea uudelle blogistille! Huomasin jutun myös tuosta nyplääjästä Keski-Suomen uutisissa. Hienoa, että olit livenä mukana. Minulla on suvun kautta läheinen suhde nypläykseen: rakas tätini opetti nypläystä, kuten myös kansallispukujen tekoa. Sain usein seurata hänen työskentelyään. Kummityttöni Matleena on opiskellut tekemistä myös. Jospa sitten itsekin "eläkkeellä" :) Olen saanut perintönä tätini pitsejä, ne ovat suuria aarteitani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Peurankello! Joo, menin museolle juuri kun televisiokameroita pakkailtiin pois. Sähän olet saanut aika loistavan tilaisuuden seurata taitavaa tekijää. Onneksi pitsit jäävät elämään muistojen lisäksi. Ne ovat kyllä aarteita.

      Poista
  3. Onnea, Iloa ja Intoa bloggarille! Olet nostanut riman korkealle jo heti alussa! Kaunis mekko kuvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena! Rimasta en tiedä, mutta mukavaa tämä bloggaaminen ainakin on. Näyttelyssä oli monta ihanaa vaatetta, minustakin tämä mekko oli todella kaunis. Jotenkin herkkä.

      Poista
  4. Toi nypläys on kyllä niin ihailtavaa hommaa. Tuntuu ihan käsittämättömältä, että joku pystyy luomaan noin vaikeen näköisellä tavalla, noin upeaa taidetta.
    Nää kuvat ovat myös todella upeita, hienot värit ja kaunis valo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidetta hyvinkin, ohutta lankaa ja erittäin kaunis lopputulos. Kiitos kuvakommentista, Riina!

      Poista
  5. Nypläys on kyllä tekniikka mitä ois kiva kokeilla :) mut liekö kärsimättömät hermot jaksaisi sitä.. Makrameenkin solmeilu oli "liikaa" - en koskaan saanut seinävaatettani valmiiksi, tuolla se kaapissa on nykyisin mytyssä... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, hermoja se varmaan vaatiikin. Kaikkeahan voi kuitenkin kokeilla, vaikka tuotokset päätyisivätkin sinne kaapin pohjalle :-) Tärkeintä on matka, ei päämäärä, eikö. Saa nähdä, kuinka minun nypläysintoiluni kanssa käy.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Helppo kolmiohuivi ohjeineen

Sain lainata Suomi100-itsenäisyysjuhliin työkaverini kansallispukua. Neuloin hänelle kiitokseksi puvun lainasta huivin. Lankana käytin Novitan Elegia-lankaa. Mallina helppo, useasti itselleni ja lahjaksikin neuloma kolmiohuivi ainaoikeinneuleena.


Vastaavia kolmiohuiveja löytyy erilaisina ohjeina netistä enemmänkin. Minä olen ohjeen bongannut joskus vuosia sitten jostain lehdestä. Se oli muistaakseni aikoinaan Siwasta saatu mainoslehti. 

Huivi aloitetaan luomalla 4 simukkaa. Neulotaan ainaoikeinneuletta. Joka neljännen kerroksen lopussa lisätään yksi silmukka, kunnes ollaan sopivasti työn puolessa välissä. Eli itse ajattelen, että joka toinen kerta, kun tulen huivin levenevälle sivulle, lisään silmukan. (Ohje silmukan lisäämiseen) Sen jälkeen joka neljäs kerros kavennetaan yksi silmukka, kunnes jäljellä on enää 4 silmukkaa. (Ohje silmukan kaventamiseen) Nämä silmukat päätellään ja työ on päättelyä ja pingoitusta vaille valmis. 


Mukavaa alkanutta viikkoa!

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää. 
Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva. 

Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla.

Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen.

Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilmava. Lankaa ei mennyt ko…

Puiset kuusikoristeet

Jouluisia koristeita on aina mukava tehdä. Niiden tekemisestä tulee jotenkin jouluinen olo. Viime vuonna askartelin kuusenkoristeita vanhan kirjan sivuista. Edellisenä vuonna testailin lastunauhaa jouluaskarteluissani. Olen myös virkannut lumihiutaleita kuusenkoristeiksi. Tänä vuonna päätin kokeilla pitkästä aikaa puutöiden tekoa, kun kotoa löytyi sopiva pätkä höylättyä lautaa. Lauta on noin 2 cm paksua. Minulla on käytössä vannesaha, mutta uskon, että nämä koristeet onnistuvat ihan käsisahallakin. Lautana voi käyttää vaikka eurolavojen raakalautaa.

Sahasin laudasta kolmioita, jotka eivät tarkoituksella ole keskenään samankokoisia. Halusin kuusien olevan hieman kallellaan, kuten Marimekon Kuusikossa-kuosin kuuset, jotka toimivat tässä inspiraationa. Kolmioista sahasin vielä suorakulmaisesta kärjestä pienen palan pois. Kolme, kuusien latvoiksi tulevaa kolmiota jätin kokonaisiksi. Hioin hiekkapaperilla teräviä reunoja jonkin verran. 

Sommittelin palat päällekäin ja liimasin ne Eri Keep…