Siirry pääsisältöön

Mustat villasukat


Elämässä tarvitaan perusasioita. Mustat villasukat ovat juuri sellaiset. Neuloin ensimmäiset varpaasta varteen- villasukat looppaamalla joku aika sitten. Looppaaminen tuntui hankalalta ja neulominen "väärin päin" vaati paljon keskittymistä. Sukkien valmistuttua päätin, että samalla tavalla täytyy tehdä vielä toisetkin, vasta sen jälkeen voin sanoa, oliko tekniikka hyvä vai ei.



Niinpä aloin neulomaan mustia perussukkia varpaista lähtien. Mustia siksi, että töissä käytän usein mekkoja mustien sukkahousujen kanssa. Jos varpaita palelee, mustat sukat sopivat kaikkien asujen kanssa. Lankana ohut villasukkalanka Neuloosista, merkkiä en enää muista. 


Sukista tuli hyvät ja oikein sopivat. Tein yläreunaan joustavan päättelyn, mikä jätti yläreunan melko löysäksi. Toisaalta koko varsikin on melko löysä, joten se ei haittaa. Näiden sukkien valmistuttua voin sanoa, että looppaaminen ei ehkä ole kuitenkaan minun juttuni. Ja on ne sukat helpompi neuloa varresta alkaen. 


Tämän erikoisen vuoden viimeisinä tunteina kiitän teitä postausteni lukemisesta ja kaikista kivoista kommenteista! Instagramin puolella on myös ollut mukavaa vuorovaikutteisuutta. Kiitos, kun olette! Toivotan teille oikein hyvää ja onnellista tulevaa vuotta, ihania perusasioita, kuten niitä villasukkia, tavallista arkea ja aikaa tärkeiden ihmisten ja asioiden parissa! 

Kommentit

  1. Hyvää uutta vuotta, Kati! Olipa kiva kuulla kokemuksiasi looppaamisesta. Minä kun olen pohtinut, että pitääkö sitä nyt alkaa kokeilla, vaikkei ihan mieli tekisi. Luulen, että päätyisin samaan kuin sinä, joten ei tarvitse nyt ottaa paineita. Saatanpa silti jossain kokeilla, mutta kun kerran looppasin hihoja niin en oikein tykännyt siitäkään, vaan olen palannut sukkapuikoilla ja pyöröpuikoilla erikseen tekemiseen siinäkin.

    VastaaPoista
  2. Hyvää alkanutta vuotta! Minä myös tykkään tikutella perinteisesti, ainakin toistaiseksi. Mutta juuri koskaan ei pidä vannoa mitään.😊

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Helppo pipo ohjeineen

Huomasin viikko sitten somesta, että asunnottomille oli meneillään pipojen, lapasten ja sukkien keräys. Minulla oli juuri siinä vaiheessa kesken neuletyö, johon olin vähän kyllästynyt. Kaipasin siis vaihtelua. Pengoin lankalaatikkoni läpi ja löysin neljä pientä kerää jämälankoja, jotka olivat suunnilleen samanpaksuisia (vastasivat paksuudeltaan ehkä Novitan Isoveli-lankaa) ja sopivat väreiltään jotenkin yhteen. Päätin osallistua hyväntekeväisyysprojektiin neulomalla pipon.  Malttamattomana en jaksanut tehdä mallitilkkua ja loin summittaisesti silmukoita. Muutaman kerroksen jälkeen totesin pipon olevan lasten kokoa ja purin työn. Toisen kerrankaan jälkeen silmukoita ei ollut tarpeeksi. Kolmannella kerralla onnistui. Tästä opin taas kerran sen, että nopeammin olisin saanut valmista, jos olisin malttanut mieleni ja tehnyt edes pienen mallitilkun.  Loin onnistuneeseen pipoon 90 silmukkaa 3,5:n puikoille. Olen saanut jonkun käsityölehden kylkiäisenä Prymin ergonomiset puiko

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Oslo-pipo ja muut neulelahjat

Uusi vuosi on alkanut ja olen lomaillut oikein kunnolla. Olen ottanut rennosti ja viettänyt aikaa perheen kanssa kotoillen. Hämmästyksekseni olen katsonut jopa muutaman elokuvan ilman neuletta käsissäni. Poikkeuksellista minulle, mutta tauko tekee hyvää, mukavasta harrastuksestakin. Loppulomasta sain siivottua työhuoneeni ja tehtyä pari pitkään keskeneräisenä ollutta käsityötä loppuun. Joten voin aloittaa tämän vuoden melkein puhtaalta pöydältä. Tässä postauksessa kuitenkin vielä viime vuoden neulomuksiani, nimittäin joululahjaneuleet. Minä harvemmin innostun mistään hitti-asiasta. Tai olen vähän mattimyöhänen ja toteutan idean vasta sitten, kun se ei enää ole hitti. Viime syksynä Oslo-pipoja valmistui monen bloggarin toimesta ja niitä vilahteli Insta-tileillä usein. Kiinnostuin piposta sen yksinkertaisuuden vuoksi. Päätin neuloa kummipojalleni sellaisen joulupakettiin, koska arvelin alakouluikäisen käyttävän sellaista. Kummitäti kun ei ole ehkä muuten aallonharjalla nykymuod