Siirry pääsisältöön

Pinnalla

Minulla on onni asua lähellä Suomen käsityön museota. Kävin viime viikonloppuna katsomassa uusimman näyttelyn ja inspiroiduin siellä, kuten aina.

Ilma oli ihanan aurinkoinen, vaikka tuuli erittäin kylmästi. Museossa oli valoisaa ja tunnelma jotenkin iloinen. Kaupungissa oli tapahtumia pitkin päivää Jyväskylän syntymäpäivän kunniaksi ja sen vuoksi museoonkin pääsi ilmaiseksi sisään.


Sisääntulokerroksessa oli Pinnalla-näyttely, johon oli koottu 16 lupaavan, nuoren taiteilijan töitä. Kaikki osallistujat olivat alle 30-vuotiaita. Ensimmäisenä silmiin osui kauniin herkät korut, joiden valmistusmateriaali ei ensisilmäyksellä selvinnyt. Korut olivat Wiebke Pandikovin suunnittelemat ja valmistamat. Korut oli valmistettu ohuista hedelmäpusseista ja löytyneestä puusta. Työvälineinä oli käytetty silitysrautaa ja juotoskolvia. Todella kaunista. Jotekin se, että materiaali on kierrätettyä ja tuote on onnistunut, tekee tuotteesta vieläkin kauniimman. Roskasta on tehty jotain arvokasta.



Toinen mieleenjäänyt työ oli Marja Hepo-ahon Viimeinkin yhtä. Siinä lasi oli muotoiltu kiven pinnan muodon mukaan. Hieno yhtenäinen kokonaisuus. Näyttelyssä oli esillä kolme samalla tavalla tehtyä työtä. Postauksen ensimmäisessä kuvassa näkyy kauempaa kuvattuna nämäkin työt.


Kierrätetystä kuparilangasta kudottu huivi oli erittäin vaikuttava ja kaunis. Se oli Mirva Kuvajan työ nimeltään Aaltoliike.



Museon yläkerrassa oli vanhaan käsityölehteen pohjautuva näyttely. Lehti oli Tyyne-Kerttu Virkin perustama Omin käsin-lehti, joka ilmestyi Suomessa vuosina 1938-1972. Lehdessä oli säästövinkkejä sodan jälkeiseen pula-aikaan ja kaikenlaisia käsityöohjeita. Näyttelyyn oli koottu suuri määrä käsitöitä, jotka toivat kyllä mieleen oman mummolan ja mummon tekemät käsityöt. Näyttelyssä oli myös kuvia ilmestyneistä lehdistä ja niiden ohjeista. Juttelin näyttelyssä erään ehkä noin 70-vuotiaan rouvan kanssa, joka kertoi Omin käsin-lehden olleen aikoinaan ainut lehti, jossa oli käsityöohjeita. Siihen aikaan ei naistenlehtiä ollut juuri muitakaan. Hän oli säästänyt kaikki äitinsä vanhat lehdet ja sanoi etsivänsä vieläkin niistä ohjeita omiin käsitöihinsä.


Ketjuvirkattu pannumyssy oli vuosien 1941-1944 ajalta Aunuksesta, Karjalasta. Ketjuvirkkauksella koristeltuja töitä oli näyttelyssä useampiakin. Ketjuvirkkaustyöt oli punavalkoisia ja ne kuuluvat Karjalan alueen käsitöihin. Lehden perustanut Tyyne-Kerttu Virkki oli ilmeisesti perustanut jonkinlaisen käsityöneuvontapaikan juuri Aunukseen ja kouluttanut itse käsityöohjaajia. Mustavalkoiset ketjuvirkkausideat vaikuttivat mielestäni melko moderneilta. Kirjontatyöideoita lähti päässä jo kehittymään. Ipadin suojapussi näyttäisi oikein hyvältä mustavalkoisena ketjuvirkkauksella koristeltuna. Saapa nähdä, tuleeko näistä ideoista valmiita töitä koskaan, mutta ideoita pitää olla ja niitä voi keräillä mieleensä kehittymään vaikkapa museoista.


Kommentit

  1. Aivan mahtavia on. Olen sun blogissa eka kertaa. Ois kiva jos haluaisit tulla vasta vierailulle Aurinkokujallekkin + osallistu arvontaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kun olet löytänyt blogiini. Totta kai haluan tulla sinun blogiasi katsomaan :-)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h