Siirry pääsisältöön

Tuunaus-, kirja- ja herkkuvinkki

Jokunen vuosi sitten törmäsin Hanna Välitalon innostavaan kirjaan Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua. Kirja inspiroi tuunaamaan oman vaatekaapin käyttämättä jääneitä vaatteita. Olin paljon käyttänyt beigen väristä puuvillaneulepooloa, joka oli laadukas, mutta jäänyt vähälle käytölle. Arjessa tulee useammin käytettyä neuletakkia kuin -paitaa. Kirjassa oli idea neulepaidan muokkaamiseen neuletakiksi.


Leikkasin neulepaidan etukappaleen keskeltä kahtia ja huolittelin reunat ompelukoneella. Ostin vihreää puuvillalankaa, josta virkkasin pylväillä kapeat kaitaleet kiinnitettäväksi etukappaleiden reunoihin. Nappeja valitessani löysin itseommeltavien nappien valmiita pohjia. Päätin kokeilla niitä. Minulla oli erivärisiä puuvillalankoja, joilla ompelin napit nappipaketin ohjeiden mukaan.


Tässä vaiheessa oli enää kiinniompelu jäljellä. Jostain syystä beige väri ei ollenkaan innostanut (se ehkä oli yksi syy käytön vähäisyyteen) ja vihreät kaistaleet tuntuivat tekevän beigestä vielä entistäkin tunkkaisemman. Värjäsin mustalla käsinvärjäysvärillä muita tekstiilejä. Heitin beigen neuleen muiden vaatteiden värjäyksen jälkeen jäljelle jääneeseen värjäysveteen. Ajattelin, että onnistuu tai ei. Pinta jäi hieman epätasaisen harmaaksi, mutta on se mielestäni kuitenkin paljon parempi kuin alkuperäinen väri.


Ompelin vihreät kaitaleet kiinni etukappaleiden reunoihin ompelukoneella. Sisäpuoli jäi hieman epäsiistiksi ja sen vuoksi ompelin oranssit vinokaitaleet saumojen päälle. Keltainen etupistorivistö vielä koristeeksi puuvillalangasta kaitaleiden reunaan. Sitten vaan napit kiinni ja neuletakki oli valmis käyttöön.



Olen käyttänyt neuletakkia paljon useammin kuin neulepaitaa. Ja tuunaaminen oli kaiken lisäksi aika mukavaa puuhaa.

Kirjassa oli tuunausohjeiden lisäksi helppo suklaakakun ohje, jota meilläkin on leivottu muutaman kerran. Minä puolestani laitan tähän herkkuvinkiksi raakasuklaan ohjeen. Sain joululahjaksi tyttäreltäni ohjeen tähän suklaaseen ja myös yhden satsin ohjeen mukaan tehtyä raakasuklaata. Alunperin ohje on K-ruokalehdestä 4/2015. Suklaa oli ehkä jopa parasta suklaata, mitä olen tähän mennessä syönyt. Pidän kookoksesta, joka maistuu tässä. Ohjeessa ei ollut myöskään sokeria, mikä on hyvä juttu.

Tässä siis helppo ohje käsityöhetkien lomaan:

Raakasuklaa

75 g (noin 1 dl) kylmäpuristettua kookosöljyä
1 1/2 dl raakakaakaojauhetta
3 rkl luomuhunajaa
1/2 dl kuivattuja gojimarjoja (tai vastaavia)

1. Sulata kookosöljynestemäiseksi vesihauteessa.
2. Lisää kaakaojauhe ja hunaja. Sekoita.
3. Kaada muotteihin tai esim. suorakaiteen muotoiseen laakeaan astiaan leivinpaperin päälle.
4. Ripottele pinnalle kuivattuja marjoja tai esim. pähkinöitä. Anna jähmettyä pakastimessa 15-20 min. Säilytä jääkaapissa. (Jos suklaata sattuu jäämään ;-)


Kommentit

  1. Loistava lopputulos!! Eipä ole ollut tästä puhetta! Kyllä olet taitava :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Idea oli kirjasta ja kaapissa sattui olemaan sopiva neule idean toteutukseen. Täytyypä laittaa tämä joskus päälle, kun tavataan.

      Poista
  2. Vau, neuleesta tuli ihan uusi! Oot kyllä kekseliäs ja taitava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kirjassa olevat kuvat auttoivat tuunausidean kehittymisessä. On jotenkin helpompi ideoida uutta, kun näkee kuvia toisten loistavista tuotoksista. Kyllä tämä neulepaita sai tämän käsittelyn myötä roimasti jatkoaikaa :-)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h