Pirtanauha yllätti

Suomen Käsityön museolla oli perjantaina 15.4. Tavataan olohuoneessa-tapahtuma teemalla Pirtanauhat. Tiesin kyllä mennessäni, miltä pirtanauhat näyttivät, mutta en ollut koskaan niihin tarkemmin tutustunut. Pirtanauhoista tuli mieleen kansanomaiset käsityöt ja ehkäpä tanhut. Pirtanauhoja on ilmeisesti tehty myös koulukäsityönä ennen minun kouluaikojani, koska useat tuttavani ovat niitä koulussa tehneet.

Museossa sai Omin käsin-näyttelyn olohuoneessa kokeilla pirtanauhan tekemistä. Iltapäivällä siellä oli ollut myös aiheesta luento, johon en ihan ehtinyt. Sen vuoksi en ole ihan varma, käytänkö oikeita termejä tässä postauksessani.

Pirtanauhan tekemiseen tarvitaan nauhapirta, joka on yleensä puinen, kuvassa näkyvä kapistus. Nauhapirtoja on eri levyisiä, vähän sen mukaan, kuinka leveää nauhaa haluaa tehdä. Nauhapirtaan luodaan loimilangat eli pujotetaan samanpituisia villa-, pellava- tai puuvillalankoja niin, että joka toinen lanka on pujotettu reikään ja joka toinen puusäleiden väliin. Loimilangat solmitaan molemmista päistään ja kiinnitetään toisesta päästä esim. pöytään tai oven kahvaan ja toisesta päästä kutojaan. Museossa oli solmittavat vyöt, jotka kiinnitettiin vyötärölle. Tarkoituksena on pitää loimilangat suhteellisen kireänä.

Lisäksi tarvitaan kudelanka, jota kierretään lastan tai kävyn ympärille. En tarkalleen tiedä, mitä eroa kyseisillä välineillä on, mutta joka tapauksessa tarvitaan siis alla olevassa kuvassa näkyviä juttuja ;-)

 Kuvassa lisäksi minun kutomasta pirtanauhasta tehty avaimenperä.

Pirtanauhan kutominen oli yllättävän joutuisaa ja mukavaa. Nauhapirtaa nostetaan ja lasketaan vuorotellen, jolloin lankojen väliin avautuu viriö (eli väli), johon kude pujotetaan. Kudetta kiristetään niin, että loimilangat peittävät kuteen.

Kudoin pirtanauhaa noin 20 cm pätkän, joka leikattiin irti loimista ja solmittiin reunimmaisella langalla. Nauha höyrytettiin silitysraudalla. Sitten se taitettiin kaksinkerroin ja taitokseen laitettiin avainrengas. Viereen ommeltiin ompelukoneella ommel.

Ensimmäinen kokemukseni pirtanauhoista oli erittäin positiivinen. Kiitos museon henkilökunnalle erittäin ammattitaitoisesta ohjauksesta ja myös inspiroivasta ympäristöstä!

Ilostuin kovasti, kun viime viikonloppuna anopin luona vieraillessamme, sain hänen käyttämättömän nauhapirran ja lastan. Sain myös lisäohjeita hänen antamastaan kirjasta Taito tehdä neulalla ja naulalla, jonka on toimittanut Hilkka Opas. Kyseistä kirjaa olen käyttänyt myös hieman apuna tätä postausta kirjoittaessani. Suunnitelmissa on kokeilla pirtanauhan tekemistä erilaisilla langoilla. Käyttötarkoituksiinkin on jo hieman ideoita. Ehkä joku päivä ideat myös toteutuvat...

Hyvää keväistä viikkoa sateisesta kelistä huolimatta!