Siirry pääsisältöön

Mustavalkoinen ristipistotaulu

Olin reilu vuosi sitten sairaalassa leikkauksessa. Leikkaus oli ennaltaehkäisevää sairaudenhoitoa, ei mitään vakavaa eikä suurta. Rutiinitoimenpide, mutta minulle merkittävä asia. Sain sairaalaan mennessä käteeni rannekkeen, jossa oli QR-koodina omat tietoni. Säilytin rannekkeen ajatellen, että haluan tehdä siitä jotain, joka muistuttaa tuosta sairaalareissusta.


Muutama viikko sitten oli jotenkin ristipisto-olo, sellainen, että tekee mieli nyhertää jotain pientä ja tarkkaa, ja päätin ottaa koodin käsittelyyn. Otin kännykällä kuvan koodista. Suurentamalla kuvaa oli suhteellisen helppoa piirtää ruutupaperille rasteja koodin mukaan. Minulla sattui kaapissa olemaan aidakangasta, josta leikkasin sopivan palan. Mittasin palan niin, että kuvion ympärille jäi reilusti kangasta.


Aloitin ristipistojen tekemisen kuvion vasemmasta alareunasta. Pistoja oli mukavaa pistellä televisiota katsellessa. Pidän ristipistoissa niiden yksinkertaisuudesta ja siitä, että työn eteneminen näkyy selvästi. Tämä kuvio oli jotenkin koukuttava ja tekeminen oli rentouttavaa. Pistoihin piti keskittyä, mutta ne olivat kuitenkin tarpeeksi helppoja, eivätkä vaatineet liikaa aivotyötä. Sopivaa pääntyhjennyspuuhaa työpäivän jälkeen siis.


Valmiin ristipistotyön pingotin pyöreän kirjontakehyksen sisään. Olen ostanut kehyksen joskus kauan sitten ajatellen käyttäväni sitä kirjomiseen. No, ei ole kuitenkaan tullut käytettyä. Kirjontakehykseen työ oli helppo pingottaa ja kehyksessä oli valmiina ripustuslenkkikin. Työ tulee työhuoneeni seinälle muiden mustavalkoisten töiden joukkoon.


Sairaalapäivääni palaan mielessäni useinkin ja ainakin joka kerta ristipistotaulua katsoessani.


Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin oikein neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tullut tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkave...

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h...

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runs...