Siirry pääsisältöön

Aurinkolasien säilytys

Aurinkolaseja ei ihan hirveästi, ainakaan vielä, ole tänä kesänä tarvittu. Kuitenkin niiden on hyvä olla käden ulottuvilla ulos lähtiessä. Käytän päivittäin myös silmälaseja, joita minulla on kahdet. Laseja tarvitsen lähinnä autoa ajaessa tai ulkona liikkuessani. Kotona tarvitsen niitä harvemmin. Eteisessämme pyörii siis useammat lasit eri tarkoituksiin ja niille piti miettiä jäkevää säilytystä. Sellaista, mikä näyttäisi hyvältä ja missä lasit pysyisivät siisteinä ilman naarmuja. Siivoillessani löysin muutamia ikivanhoja pärekoreja. Toinen taisi olla ihan lapsuudestani asti säilynyt. Ne olivat olleet milloin missäkin tarkoituksessa, mutta viime vuodet ne olivat odotelleen mahdollista kirpputorille päätymistä. Päätin käyttää koreja perheemme lasien säilytykseen eteisen siistimmän ilmeen vuoksi.

Maalasin spray-maalilla korit mustiksi. Spray-maalin käyttö on kätevää ja maalia saa suihkuteltua ohuen kerroksen. Maali kuivuu todella nopeasti. Suhuttelin kaksi kerrosta maalia korien pintaan.



Korkeamman korin sisään taittelin kehikon kahdesta pahvisuikaleesta, jotka leikkasin muropaketista ja taitoin kaksinkerroin. Toiseen pahvisuikaleeseen leikkasin pienen viillon, jotta sain pahvit ristiin. Näin koriin muodostui sopivat säilytyskolot laseja varten. Tähän koriin mahtuu perheemme aikuisten neljät lasit. Toinen matalampi kori on perheen teinin laseja varten. Niitä taitaa olla tällä hetkellä käytössä vain yhdet.



Nyt vain odotellaan sitä kesäaurinkoa myös paistamaan, jotta saadaan kätevästi lasit eteisestä matkaan. Leppoisia kesäpäiviä teille, ihanat lukijat! Kiva, että te, ihan uudetkin lukijat, olette löytäneet tienne blogiini. Tervetuloa!




Kommentit

  1. Onneksi et ole ehtinyt viemään koreja kirpparille!
    Ihanan freesi idea! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joskus tavaroiden säilöminenkin on näköjään hyvä juttu ;-)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin oikein neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tullut tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkave

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Avainkaulanauhoja työpäivään

Töissä on hyvä, että avaimet ovat aina käden ulottuvilla. Kätevintä on roikottaa niitä kaulassa, jolloin ne eivät unohdu mihinkään pöydän nurkalle. Kaikissa vaatteissakaan ei ole aina taskuja, johon avaimet kätevästi saisi. Tällaisin ajatuksin aloin tekemämään itselleni avaikaulanauhoja, koska kyllästyin ei niin kovin kauniisiin mainoskaulanauhoihin. Huomasin myös, että todella pienellä väkertämisellä saa työpäivää piristävän asusteen valmiiksi. Nämä avainkaulanauhat kuuluvat pika-askarteluihin, ainakin helmiversioiden osalta. Eli tällaisen ehtii vielä pyöräyttää vaikka ystävälle lahjaksi huomisen ystävänpäivän kunniaksi. Varsinkin, jos kotona sattuu olemaan oikeanlaisia tarvikkeita. Valkoinen helmiavainnauha on tehty puuvillaisesta mustasta nyöristä ja valkoisista puuhelmistä. Taitoin pitkän nyörin kaksinkerroin ja laitoin keskelle avainrenkaan. Perään vuorotellen solmu ja helmi, niin monta kertaa kuin helmiä haluaa laittaa. Nyörin päät voi solmia niskan taakse yhteen