Siirry pääsisältöön

Kukkamekko osa 1

Nyt, kun ilmat ovat selvästi viilenneet ja päivät ovat alkaneet tuntumaan enemmän syksyltä, on aika katsastaa kuluneen kesän mekkokuulumiset. Rakastan nimittäin mekkoja, mutta minulla on niitä kaapissani ihan liian vähän. Tai kyllähän niitä on, mutta sellaista kesäistä kukkamekkoa en omista ollenkaan. Kiertelin kaupoissa kukkamekkoa etsien, mutta en vaan sopivaa löytänyt. Kaikissa sovittamissani oli jotain, mikä ei oikein innostanut. Väärä väri, huonosti minulle istuva malli tai sitten vaan ihan liian kallis hinta.

Kevään Suuressa Käsityö-lehdessä oli mielestäni huippuhyvä malli. Malli oli sellainen, että ylä- ja alaosia oli useita vaihtoehtoja ja niistä pystyi valitsemaan itselle sopivan yhdistelmän. Tällainen kaavojen muokkaaminen on tietysti aina mahdollista, mutta vähemmän taitavalle ompelijalle liian haasteellista tai sitten sellainen ei vain tule mieleen. Minä valitsin kaavaani putousmaisen yläosan ja leveän helman.


Ostin kankaan Eurokankaasta kesän alennusmyynnistä. Kangas oli kaunis ja minulle sopivan värinen, mutta toisaalta sen verran ohutta, että se vaati vuorikankaan.


Talven aikana ompelu on jäänyt todella vähälle, olen tehnyt korkeintaan pientä korjausompelua. Sen vuoksi mekon ompelun aloittaminen tuntui suurelta urakalta. Ompelun aikana tuntui, että ompeleminen on oikeastaan yhtä suurta ongelmanratkaisua. Koko ajan piti miettiä asioita kolmiulotteisesti ja myös ennakoida esim. tietyn sauman ompelun vaikutukset seuraaviin vaiheisiin. Mutta toisaalta tällainen pähkäily onkin juuri sopivaa, pääsee normaaleista ajatuskuvioista pois. Ehkä tämä onkin juuri harrastuksien tehtävä.


Leikkasin kankaan aikalailla kaavojen mukaan. Vyötärölle jätin vähän ylimääräistä, mikä olikin ihan hyvin ajateltu kesän herkuttelut huomioiden. Mekon ohjeessa ei ollut vuoria ja sen vuoksi vuorin kuviot piti miettiä ihan omassa päässään. Huomasin iltaisin pohtivani mekon osien ompelujärjestystä ja oikeita ja nurjia puolia. Tätä mekko ommellessani käytin aika usein ompelukoneen harsintaommelta. Huomasin sen hyödyllisyyden muutaman korjauksen jälkeen. Mekkoa piti usein sovittaa, mutta toisaalta siitä tuli itselle sopiva ja harsinnan vuoksi en joutunut purkamaan. Onnistuin lopulta aika hyvin.


Mekosta tuli kesäinen kukkamekko, jollaista olen ollut vailla. Tämä on sopivan kevyt kesäpäiviin eikä ole liian juhlava. Pyöräilykin onnistuu tässä mekossa (on testattu), ei ole siis liian pitkät helmat, mutta ei myöskään liian lyhyet. Mekkoon on helppo yhdistää neuletakki tai vaikka bolero ja jalkaan balleriinat tai korkkarit. Parasta mekossa on se, että se on päälläni hyvän tuntuinen, juuri minun kokoinen.










Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Itsekin ihastuin kivaan malliin ja kauniiseen kankaaseen. Silloin kun kohdalle saattuu kiva kangas, sitä kannattaa ostaa. Tämä sattui olemaan vielä alennuksessa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oslo-pipo ja muut neulelahjat

Uusi vuosi on alkanut ja olen lomaillut oikein kunnolla. Olen ottanut rennosti ja viettänyt aikaa perheen kanssa kotoillen. Hämmästyksekseni olen katsonut jopa muutaman elokuvan ilman neuletta käsissäni. Poikkeuksellista minulle, mutta tauko tekee hyvää, mukavasta harrastuksestakin. Loppulomasta sain siivottua työhuoneeni ja tehtyä pari pitkään keskeneräisenä ollutta käsityötä loppuun. Joten voin aloittaa tämän vuoden melkein puhtaalta pöydältä.

Tässä postauksessa kuitenkin vielä viime vuoden neulomuksiani, nimittäin joululahjaneuleet. Minä harvemmin innostun mistään hitti-asiasta. Tai olen vähän mattimyöhänen ja toteutan idean vasta sitten, kun se ei enää ole hitti. Viime syksynä Oslo-pipoja valmistui monen bloggarin toimesta ja niitä vilahteli Insta-tileillä usein. Kiinnostuin piposta sen yksinkertaisuuden vuoksi. Päätin neuloa kummipojalleni sellaisen joulupakettiin, koska arvelin alakouluikäisen käyttävän sellaista. Kummitäti kun ei ole ehkä muuten aallonharjalla nykymuodin suhte…

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää. 
Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva. 

Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla.

Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen.

Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilmava. Lankaa ei mennyt ko…

Helppo kolmiohuivi ohjeineen

Sain lainata Suomi100-itsenäisyysjuhliin työkaverini kansallispukua. Neuloin hänelle kiitokseksi puvun lainasta huivin. Lankana käytin Novitan Elegia-lankaa. Mallina helppo, useasti itselleni ja lahjaksikin neuloma kolmiohuivi ainaoikeinneuleena.


Vastaavia kolmiohuiveja löytyy erilaisina ohjeina netistä enemmänkin. Minä olen ohjeen bongannut joskus vuosia sitten jostain lehdestä. Se oli muistaakseni aikoinaan Siwasta saatu mainoslehti. 

Huivi aloitetaan luomalla 4 simukkaa. Neulotaan ainaoikeinneuletta. Joka neljännen kerroksen lopussa lisätään yksi silmukka, kunnes ollaan sopivasti työn puolessa välissä. Eli itse ajattelen, että joka toinen kerta, kun tulen huivin levenevälle sivulle, lisään silmukan. (Ohje silmukan lisäämiseen) Sen jälkeen joka neljäs kerros kavennetaan yksi silmukka, kunnes jäljellä on enää 4 silmukkaa. (Ohje silmukan kaventamiseen) Nämä silmukat päätellään ja työ on päättelyä ja pingoitusta vaille valmis. 


Mukavaa alkanutta viikkoa!