Aalto-vaasin uusi elämä

Olen ostanut ensimmäisen, kauan haaveilemani Aalto-vaasin kesätyörahoillani kesätyöpaikastani opiskeluaikana. Aalto-vaasi oli kirkas ja pienempi (120mm) versio. Siihen laitoin usein kukkia ja tyhjänä se oli koristeena kirjahyllyssä. Eräänä jouluna laitoin Aalto-vaasiin merisuolaa ja siihen pystyyn punaisia pitkiä antiikkikynttilöitä. Pidin asetelmasta paljon ja iloitsin sen kauneudesta. Joulun jälkeen meni jonkun aikaa, ennen kuin aloin poistamaan asetelmaani. Merisuola oli jämähtänyt vaasin pohjalle oikein kunnolla. Jälkiviisaana voin todeta, että olisi pitänyt vain laittaa vaasiin vettä. Minä koputtelin varovasti ruokailuveitsellä suolaa irti. Vaikka en tehnyt sitä voimakkaasti, satuin rikkomaan ohuen lasin. Pohjaan tuli siis halkaisijaltaan noin kahden senttimetrin suuruinen aukko. Vaasia ei voinut enää käyttää maljakkona, mutta koristeena se on toiminut senkin jälkeen. Enhän raaskinut millään heittää pois itselleni arvokasta ja kaunista esinettä.

Keväällä luin Oli aika-blogista juttua Aalto-vaasien käytöstä pikkutavaroiden säilytyksessä. Siitä sain idean ottaa oma, vaikkakin pohjasta rikki mennyt Aalto-vaasi uuteen käyttöön. Meidän kylpyhuoneessa aikaisemmin ollut oranssi säilytyskori siirtyi toiseen paikkaan ja Aalto-vaasi pääsi säilyttämään minun päivittäin käyttämiäni kosmetiikkatuotteita. Meillä ei ole kylpyhuoneessa peilikaappia, vaan tavarat ovat laatikoissa. On kätevää, että pöydällä on helposti otettavissa usein käytettäviä asioita.

Koska minun vaasini on kirkasta lasia, tuotteet näkyivät kokonaisuudessaan läpi. Ja vaasi jotenkin hukkui tavaroiden alle. Päätin tuunata hieman omaa vaasiani. Toivottavasti Alvar ei pahastu pienestä muokkauksesta. Leikkasin hopeanvärisestä kontaktimuovista suikaleita ja liimailin niitä vaasin keskelle. Inspiraationa vähän Sibelius-monumentti. Vaasista tuli hyvä säilytin, jossa minun arkeeni tulee mukaan laadukasta suomalaista muotoilua omalla tuunauksella.

Tuunatun Aalto-vaasin seurana kylpyhuoneessa on lahjaksi saamani pokaali. En ole koskaan harrastanut kilpaurheilua, enkä siis saanut ihan oikeaa pokaalia. Tässä leikkipokaalissa säilytän usein käyttämiäni roikkuvia korvakoruja. Pokaalin keskellä on sormukset, muutama iso riipus ja rannekoru.

Tämä on muuten blogini historian sadas postaus. Aalto-vaasi muistuttaa sata vuotiaasta kotimaastamme ja sen vuoksi sopii tähän postaukseen oikein hyvin. Aloittaessani blogia koko bloggaaminen tuntui jännittävältä, hieman epäilytti omat taidot kirjoittajana ja mietitytti ideoiden riittävyys. Nyt olen kirjoitellut käsitöistäni melkein kahden vuoden ajan, eikä ainakaan vielä ideat ole loppuneet. Bloggaamisesta on tullut tärkeä harrastus ja käsitöiden tekeminen on jotenkin näkyvämpää. Käsityöt tulee helpommin tehtyä myös valmiiksi ennen seuraavaa projektia, koska on kiva saada työt myös blogiin. Tämä on minulle, helposti asioista innostuvalle, ollut hyvä juttu.

Kiitos teille alusta asti mukana olleet ja matkan varrella mukaan tulleet lukijat! On hienoa, että luette kirjoituksiani ja kommentoitte juttujani. Olette minulle tärkeitä!