Siirry pääsisältöön

Aalto-vaasin uusi elämä

Olen ostanut ensimmäisen, kauan haaveilemani Aalto-vaasin kesätyörahoillani kesätyöpaikastani opiskeluaikana. Aalto-vaasi oli kirkas ja pienempi (120mm) versio. Siihen laitoin usein kukkia ja tyhjänä se oli koristeena kirjahyllyssä. Eräänä jouluna laitoin Aalto-vaasiin merisuolaa ja siihen pystyyn punaisia pitkiä antiikkikynttilöitä. Pidin asetelmasta paljon ja iloitsin sen kauneudesta. Joulun jälkeen meni jonkun aikaa, ennen kuin aloin poistamaan asetelmaani. Merisuola oli jämähtänyt vaasin pohjalle oikein kunnolla. Jälkiviisaana voin todeta, että olisi pitänyt vain laittaa vaasiin vettä. Minä koputtelin varovasti ruokailuveitsellä suolaa irti. Vaikka en tehnyt sitä voimakkaasti, satuin rikkomaan ohuen lasin. Pohjaan tuli siis halkaisijaltaan noin kahden senttimetrin suuruinen aukko. Vaasia ei voinut enää käyttää maljakkona, mutta koristeena se on toiminut senkin jälkeen. Enhän raaskinut millään heittää pois itselleni arvokasta ja kaunista esinettä.

Keväällä luin Oli aika-blogista juttua Aalto-vaasien käytöstä pikkutavaroiden säilytyksessä. Siitä sain idean ottaa oma, vaikkakin pohjasta rikki mennyt Aalto-vaasi uuteen käyttöön. Meidän kylpyhuoneessa aikaisemmin ollut oranssi säilytyskori siirtyi toiseen paikkaan ja Aalto-vaasi pääsi säilyttämään minun päivittäin käyttämiäni kosmetiikkatuotteita. Meillä ei ole kylpyhuoneessa peilikaappia, vaan tavarat ovat laatikoissa. On kätevää, että pöydällä on helposti otettavissa usein käytettäviä asioita.

aalto-maljakko


Koska minun vaasini on kirkasta lasia, tuotteet näkyivät kokonaisuudessaan läpi. Ja vaasi jotenkin hukkui tavaroiden alle. Päätin tuunata hieman omaa vaasiani. Toivottavasti Alvar ei pahastu pienestä muokkauksesta. Leikkasin hopeanvärisestä kontaktimuovista suikaleita ja liimailin niitä vaasin keskelle. Inspiraationa vähän Sibelius-monumentti. Vaasista tuli hyvä säilytin, jossa minun arkeeni tulee mukaan laadukasta suomalaista muotoilua omalla tuunauksella.

aalto-maljakko

kontaktimuovi

tuunattu aalto-maljakko

Tuunatun Aalto-vaasin seurana kylpyhuoneessa on lahjaksi saamani pokaali. En ole koskaan harrastanut kilpaurheilua, enkä siis saanut ihan oikeaa pokaalia. Tässä leikkipokaalissa säilytän usein käyttämiäni roikkuvia korvakoruja. Pokaalin keskellä on sormukset, muutama iso riipus ja rannekoru.

aaltovaasi

aalto-maljakko säilyttimenä

Tämä on muuten blogini historian sadas postaus. Aalto-vaasi muistuttaa sata vuotiaasta kotimaastamme ja sen vuoksi sopii tähän postaukseen oikein hyvin. Aloittaessani blogia koko bloggaaminen tuntui jännittävältä, hieman epäilytti omat taidot kirjoittajana ja mietitytti ideoiden riittävyys. Nyt olen kirjoitellut käsitöistäni melkein kahden vuoden ajan, eikä ainakaan vielä ideat ole loppuneet. Bloggaamisesta on tullut tärkeä harrastus ja käsitöiden tekeminen on jotenkin näkyvämpää. Käsityöt tulee helpommin tehtyä myös valmiiksi ennen seuraavaa projektia, koska on kiva saada työt myös blogiin. Tämä on minulle, helposti asioista innostuvalle, ollut hyvä juttu.

Kiitos teille alusta asti mukana olleet ja matkan varrella mukaan tulleet lukijat! On hienoa, että luette kirjoituksiani ja kommentoitte juttujani. Olette minulle tärkeitä!


Kommentit

  1. Ihan hauskasti heijastaa valoja ja värejä tuunattuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tekee. Ilman kontaktimuovisuikaleita oli jotenkin liian läpinäkyvä. Näin on hyvä :-)

      Poista
  2. Tuli ihan heti mieleen Sibelius- monumentti, vaikka en ensi silmäilyllä tekstiä lukenut. Hyvin onnistunut tuunaus!

    VastaaPoista
  3. Onnea sadannelle postaukselle!
    Hienosti tämä postaus antaa kunniaa 100-vuotiaalle Suomelle. En usko, että Alvarkaan pahastuisi. Hän varmasti ihailisi luovuuttasi.
    Ja minullekin tuli vaasista heti Sibelius-monumentti mieleen. Olet toteutanut tuon tuunauksen todella kekseliäästi ja upeasti.
    Ja kiitos blogistasi, olen saanut jo monta ideaa ja inspiraatiota sen avulla! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Riina! Kiva, että mun ideat on innostanut myös sua :-)

      Poista
  4. Ideasi on tosi näppärä ja kaunis. Hyvä säilytyspaikka tavaroille.
    En minäkään olis malttanut heittää Aaltoa pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joskus on hyvä, että ei raaski heittää vanhoja juttuja pois. Saa materiaalia omiin ideoihin ja tavaroille uusia käyttötarkoituksia. Samalla säästää luontoakin :-)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pääsiäiskoristeita shampoopullosta

Pääsiäinen innostaa askartelemaan. Viime vuonna askartelin ristipistokoristeltuja pääsiäismunia ja hakapunottuja munakuppeja. Tänä vuonna innostuin askartelemaan pieniä koristeita pajun- tai koivunoksiin. Tälläkin kertaa käytin askarteluissani pääosin kierrätettyjä materiaaleja.
Leikkasin keväisen vihreästä, tyhjästä shampoopullosta pohjan ja yläosan irti. Pullon sivuista leikkasin lehden muotoisia paloja piirtämäni kaavan avulla. Tein lehtiin reiät ripustusta varten nahkareiittimellä. Reikiin pujotin ompelulankaa.





Toisesta, vaalean turkoosin sävyisestä pullosta leikkasin pieniä pyörylöitä, joiden reunoihin tein myös nahkareiittimellä reikiä. Näihin reikiin virkkasin kukan terälehdet ohuella virkkauslangalla seuraavan ohjeen mukaan:

      1. Virkkaa kiinteä silmukka reikään ja reikien väliin 3-5 ketjusilmukkaa.
      2. Virkkaa 5 pylvästä  reikien puolivälissä olevaan silmukkaan (toinen tai kolmas ketjusilmukka)            ja reiän kohdalla piilosilmukka.
      3. Päättele langat ja …

Vapun kunniaksi korvakoruja kierrätetyistä korkeista

Kevään koittaessa innostun käyttämään roikkuvia korvakoruja paljon enemmän kuin talvella. Pipojen ja sähköisten hiusten kanssa roikkuvat asiat pään ympärillä ovat vaan jotenkin liikaa. Lähestyvän vapun, kevään iloisen juhlan kunniaksi päätin askarrella muutamia uusia korvakoruja kotoa löytyneistä materiaaleista.


Ensimmäiset esittelemäni korvakorut olen tehnyt kuohuviinipullon korkeista. Korkista olen sahannut (onnistuu myös veitsellä leikaten) noin 0,5 cm paksun siivun toisesta päästä. Käytin sellaisia korkkeja, joissa oli suunnilleen samanlainen teksti. Tämän jälkeen lakkasin korkkisiivut ja porasin Dremelilläni pienet reiät. Korvakorukoukkuja varten väänsin hopeoidusta kuparilangasta kuvien mukaiset kolmiot, jotka painoin  kiinni porattuihin reikiin ja niihin pujotin korvakorukoukut. Korutarvikkeet olen ostanut Villihelmestä.




Kivoja ideoita viini- tai kuohuviinipullon korkkien käytöstä löytyy myös Emilian aitta- blogista.
Myös kruunukorkeista voi tehdä koruja. Niiden käytössä on us…

Helppo kolmiohuivi ohjeineen

Sain lainata Suomi100-itsenäisyysjuhliin työkaverini kansallispukua. Neuloin hänelle kiitokseksi puvun lainasta huivin. Lankana käytin Novitan Elegia-lankaa. Mallina helppo, useasti itselleni ja lahjaksikin neuloma kolmiohuivi ainaoikeinneuleena.


Vastaavia kolmiohuiveja löytyy erilaisina ohjeina netistä enemmänkin. Minä olen ohjeen bongannut joskus vuosia sitten jostain lehdestä. Se oli muistaakseni aikoinaan Siwasta saatu mainoslehti. 

Huivi aloitetaan luomalla 4 simukkaa. Neulotaan ainaoikeinneuletta. Joka neljännen kerroksen lopussa lisätään yksi silmukka, kunnes ollaan sopivasti työn puolessa välissä. Eli itse ajattelen, että joka toinen kerta, kun tulen huivin levenevälle sivulle, lisään silmukan. (Ohje silmukan lisäämiseen) Sen jälkeen joka neljäs kerros kavennetaan yksi silmukka, kunnes jäljellä on enää 4 silmukkaa. (Ohje silmukan kaventamiseen) Nämä silmukat päätellään ja työ on päättelyä ja pingoitusta vaille valmis. 


Mukavaa alkanutta viikkoa!