Kesäretkien muistelua

Nyt kun syksy jo hieman osoittaa pieniä merkkejä saapumisestaan ja sohvalla tarvitsee jo viltinkin, päätin muistella yhden postauksen verran kuluneen kesän kulttuuririentoja. Ihan kaikkea en tähän yritä ympätä, mutta pari kivaa kohdetta esittelen teille. 

Kävin kesällä ensimmäistä kertaa elämässäni Fiskarsissa. Olin jo useampana vuonna suunnitellut siellä vierailevani, mutta toteutus oli aina jäänyt tekemättä. Fiskars sijaitsee täältä Keski-Suomesta katsottuna niin sivussa, että sinne ei noin vain lähdetä käymään. Tänä vuonna vietimme lomallamme ruukkikylässä pari päivää ja yhden yön. 

Fiskarsissa on kauniita ja erittäin kuvauksellisia paikkoja vaikka kuinka paljon. Kiertelimme ja katselimme ja nautimme suhteellisen lämpimästä kesäpäivästä. Kuparipajassa oli erittäin mielenkiintoinen kesänäyttely Greetings from Suomi. En ollut perehtynyt näyttelyyn etukäteen ja olinkin positiivisesti yllättynyt sen monipuolisesta sisällöstä. Olin missannut yhden näyttelyn aikaisemmin tänä vuonna, missä olisi ollut virkattuja henkilöitä ja nyt yllätyksekseni löysin ne täältä.

Liisa Hietasen erittäin hellyyttävät virkatut henkilöhahmot ovat oikean kokoisia ja niin elävän oloisia. Ensimmäinen Hietasen virkatuista henkilöistä on nimeltään Weijo. Työt on tehty virkaten ja neuloen.

Hernekeittolautanen, maitolasi ja ruisleipä. Teoksen nimi on tietysti Torstai.

Teos, jossa äiti imettää vauvaansa, on nimeltään Anna.

Piitu Nykoppin neulotussa teoksessa Connection on kauniit ja harmooniset värit.

Liisa Hietasen virkattuja töitä oli esillä ilokseni useampiakin. Banaaniteoksen nimi on Hola! ja punaruutupaitainen mies on nimeltään Veli. Se on tehty Liisa Hietasen oman veljen mitoilla. Täältä löytyy Kodin Kuvalehden mielenkiintoinen juttu Hietasesta.

Lulu Halmeen villalankakirjonnalla tehdyt värikkäät lausahdukset kuuluivat teokseen Suomineidon uudet kujeet.

Voin suositella lämpimästi Fiskarsia kotimaan matkakohteeksi, jos et ole siellä ennen käynyt. Paikka on pieni, mutta katseltavaa riittää. Ja paikan tunnelma on niin idyllinen.

Toinen reissukohde, jonka teille esittelen on Mäntyharjun purkutalo, projekti nimeltään Katajainen kansa. Taloon on tehty taidetta, jota on esitelty yleisölle kesän ajan. Syksyllä talo puretaan. Purkutalon seinässä on Essi Ruuskasen maalaama muraali, jossa on kesäiset varpaat kukkien keskellä.

Syy, miksi lähdimme purkutalotaidetta katsomaan oli se, että pikkuveljeni, Jarko Manninen, maalasi talon seinään ison graffitin, jossa on tekstin lisäksi tuttuja rakennuksia Suomesta. Jarko maalasi ja runoili työt myös rappuja yhdistävään runokäytävään. Vaikka olin nähnyt töistä kuvia, oli kiva nähdä ne ihan livenäkin. Olin ylpeä veljestäni ja hänen töistään, kuten kuvastakin näkyy.

Purkutalon sisällä oli monenlaista taidetta, osa ei puhutellut minua millään tavalla ja osa oli ehkä hieman ahdistaviakin. Purkutalon likaisuus ja hajut eivät olleet niin kovin innostavia. Purkutalotaide on ideana kuitenkin mielestäni loistava. Pikkuveljeni töiden lisäksi pidin erityisesti Niina Mantsisen graffitiryijyistä. Niissä on hienosti yhdistetty katutaide ja perinteinen käsityö.

Tällaisia kulttuurijuttuja oli tämän kesän kohteina. Viime kesän reissuista voit lukea täältä. Itseäni ilahduttaa se, että tekstiilitaidetta tuntuu olevan lisääntyvässä määrin erilaisissa näyttelyissä. Arvostan suuresti taiteilijoita, kun voi kuvitella tuntimäärän, mikä yhteen tekstiilitaideteokseen saa kulumaan. Hienoa, että taitajia riittää ja pääsemme myös ihailemaan heidän töitään.