Siirry pääsisältöön

Mökkiaskartelut osa 2

Kerroin aikaisemmassa postauksessani ihanasta parin päivän mökkilomasta ystäväni luona. Askartelut ja käsityöt kuuluvat meidän molempien kiinnostuksen kohteisiin. Sen vuoksi lomalla on kaiken muun rentouttavan lisäksi kiva myös puuhailla jotain innostavaa askartelua.

vanamo

lupiini

Lomapäivän aamuna teimme mukavan kävelylenkin, jonka aikana oli tarkoitus kerätä kasveja maljakkoon ja myös meidän askarteluumme. Meillä oli suunnitelmana kokeilla nokipainantaa. Olin törmännyt nokipainantaan joissakin blogeissa ja ajattelin sen sopivan hyvin mökkipuuhaksi. Kiinnosti myös kokeilla ihan uutta tekniikkaa.

nokipainanta

nokipainanta

Nokipainannassa tarvitaan kasvien lehtiä, joita haluaa painaa, kynttilä, sivellin tai tuputin, keraaminen laatta ja vähän ruokaöljyä. 

nokipainanta

nokipainanta

Laatalle laitetaan vähän öljyä ja sen jälkeen sitä kuumennetaan kynttilän liekissä. Laatta mustuu ja tätä nokea levitetään kasvin lehden ruotipuolelle. 

nokipainanta

Kun nokea on lehden pinnassa tarpeeksi, lehti painetaan paperin/pahvin/vanerilevyn päälle. Päällimmäiseksi kannattaa laittaa vielä vaikka talouspaperi ja silitellä lehteä talouspaperin päältä niin, että noki siirtyy varmasti joka kohdasta painettavaan paperiin.

nokipainanta

virsikirjan käyttö

nokipainanta


Teimme painantakokeiluja nuottipaperille, vanhan virsikirjan sivuille ja kartongille. Valmiista painantatuotoksista on tulossa ainakin tauluja, kortteja ja kirjanmerkkejä.


Tämä oli hauska tekniikka, vaikka aluksi meinasi epätoivo iskeä. Teimme hommaa aluksi ulkona ja tuuli heilutti kynttilän liekkiä niin, että nokea oli vaikeaa saada syntymään kaakelin pintaan. Kun siirryimme sisälle, työ helpottui ja tuntui aika innostavalta. Aika meinasi loppua kesken, kun työ palkitsi tekijäänsä ja jälki alkoi näyttämään hyvältä. Suosittelen kokeilemaan.

Kiitos vielä, Jonna, seurasta, inspiraatiosta ja mökkitunnelmasta!

Kommentit

  1. Voi, tätä mä haluan kokeilla!
    En ole aikaisemmin törmännytkään moiseen nokipainantaan. Näistähän voisi tosiaan saada vaikka mitä kivaa tehtyä. Just sopivia tällaisen kasvihullun sisustukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää olis kyllä just sun juttu. Itekin innostuin enemmän tehdessä ja ideoita tauluihin ja kortteihin alkoi tupsahtelemaan. Painojälki on tosi tarkkaa ja ihan erilaista kuin jos tän tekis jollain maalilla. Ois ihana tehdä vaikka sun kanssa yhdessä sisustusjuttuja :-)

      Poista
  2. Näyttävät tosi herkiltä ja kivoilta. Jääkö noki kuinka tiukasti kiinni paperiin, onko vaaraa, että valmis kortti tahraa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herkkiä kyllä, jotenkin noki tuo lehden yksityiskohdat kauniisti ja tosi tarkasti esiin. Noki ei tahraa. Minulla on ollut kalenterin välissä useamman viikon ajan nokipainantakirjanmerkki. Nokea ei irtoa yhtään, mutta joissakin kohdissa öljy saattaa tehdä rasvaisen jäljen. Öljyä pitää olla laatassa todella vähän. Määrän sääteleminen on hieman hankalaa. Aluksi itsekin laitoin sitä liikaa ja sen vuoksi rasvatahra näkyy kirjanmerkin takapuolella.

      Poista
  3. Hei, kysyn vielä, että tiedätkö tekniikan nimeä englanniksi. Tosi hyvä vinkki tuo, että käyttää rasvaa vain niukasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti, Johanna, en tiedä.

      Kyllä, öljyä tekisi mieli laittaa reilusti, kun jotenkin väriäkin tulisi silloin enemmän, mutta rasva sotkee painettavat paperit ym. Ootko jo kokeillu tätä?

      Poista
    2. Luulen, että tulevana keskiviikkona pääsen kokeilemaan. Yritän kovasti miettiä, josko tällä tekniikalla saisi joulukortteja, minkälaisen kuvion voisi tehdä ja millä kasvinlehdellä, että se olisi jouluinen. Siksi haluaisin googlella etsiä lisää ideoita, mitä ihmiset ovat tehneet nokipainannalla.

      Poista
    3. Itse painoin yksinkertaisen lehden vanhan virsikirjan joululaulun päälle juuri ajatuksena joulukortti. Toivottavasti sun kokeilut onnistuu!

      Poista
    4. Toi virsikirja oiskin ollut hyvä, mutta sitä ei nyt tähän hätään saanut. Tänään tehtiin ja yllättävän paljon nokea tarvitaan. Yleensä tuntuu että pieni määrä nokea sotkee paljon, mutta nyt piti koko ajan savustaa lisää.

      Poista
    5. Joo, hidasta hommaahan toi on, mut musta tuntu, et nopeutu tehdessä koko ajan. Kun teki samalla lehdellä painamisen useampaan kertaan, siihen ei yllättäen tarvinnutkaan niin paljon nokea.

      Poista
  4. Onpa upean näköisiä kuvioita! Tämän voisi ottaa itsekin kokeiluun, uskaltaisinkohan kokeilla esikoisen kanssa, vai meneekö liian sotkemiseksi? No kokeilemalla lienee selviää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, nämä onnistui aika hyvin, vaikka olikin itselleni ensimmäinen kerta. Olen itsekin tehnyt tämän kokeilun jälkeen nokipainantaa lasten kanssa, joten kannattaa kokeilla. Kun aikuinen hoitaa kynttilän kanssa toimimisen, lapset pystyvät kyllä maalaamaan noella ja painamaan. Yllättävän vähän siinä tuli sotkua. Tsemppiä kokeiluun.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin oikein neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tullut tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkave

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Avainkaulanauhoja työpäivään

Töissä on hyvä, että avaimet ovat aina käden ulottuvilla. Kätevintä on roikottaa niitä kaulassa, jolloin ne eivät unohdu mihinkään pöydän nurkalle. Kaikissa vaatteissakaan ei ole aina taskuja, johon avaimet kätevästi saisi. Tällaisin ajatuksin aloin tekemämään itselleni avaikaulanauhoja, koska kyllästyin ei niin kovin kauniisiin mainoskaulanauhoihin. Huomasin myös, että todella pienellä väkertämisellä saa työpäivää piristävän asusteen valmiiksi. Nämä avainkaulanauhat kuuluvat pika-askarteluihin, ainakin helmiversioiden osalta. Eli tällaisen ehtii vielä pyöräyttää vaikka ystävälle lahjaksi huomisen ystävänpäivän kunniaksi. Varsinkin, jos kotona sattuu olemaan oikeanlaisia tarvikkeita. Valkoinen helmiavainnauha on tehty puuvillaisesta mustasta nyöristä ja valkoisista puuhelmistä. Taitoin pitkän nyörin kaksinkerroin ja laitoin keskelle avainrenkaan. Perään vuorotellen solmu ja helmi, niin monta kertaa kuin helmiä haluaa laittaa. Nyörin päät voi solmia niskan taakse yhteen