Siirry pääsisältöön

Kokemuksia bullet journalista


Tutustuin joku aika sitten bullet journaliin ja innostuin ajatuksesta heti. Aika monesta asiasta innostun kyllä helposti, tämä tuntui kuitenkin osuvan järjestelmällisyyden tarpeeseeni (siis siihen, että oikeasti en ole kovinkaan järjestelmällinen, mutta tiedän sen helpottavan elämää). Bullet journal eli bujo tarkoittaa oikeastaan itse tehtyä kalenterin, päiväkirjan ja erilaisten muistiinpanojen yhdistelmää, jota rakennetaan pikku hiljaa. Täältä löytyy hyviä vinkkejä bujoilun aloittamiseen. Yhdessä kirjassa, samojen kansien välissä on kaikki tärkeät ja olennaiset muistettavat asiat. Osa bujoilijoista tekee kirjastaan todella taiteellisen ja käyttää luovuuttaan sivujen koristeluun. Minä olen aloittanut hyvin käytännöllisesti, ilman suuria koristeluja. Kirjassani on minulle tärkeimmät asiat, kalenteri, pieni päiväkirja, muistikirja, to do-listat, sivuja tärkeille, seurattaville asioille. Olen aina tykännyt kirjoittaa ylös asioita, joita on tapahtunut. Aikaisemmin minulla oli käytössä viiden vuoden päiväkirja, johon kirjasin päivittäin kuulumiseni. Jälkikäteen on ollut mukava lueskella, mitä omaan arkeen on aikaisemmin kuulunut. Tykkään myös suunnitella tulevaa ja tarvitsen sitä varten konkreettisen, paperisen kalenterinäkymän, jotta hahmotan asiat paremmin. Olen yrittänyt opetella myös sähköisen kalenterin käyttöä, mutta sitä en ole oikein oppinut. 


Bujoiluun tutustuttuani päätin kokeilla sitä itsekin. Viime kesänä hankin ensimmäisen, kuvissakin näkyvän bujoni. Ostin tyhjän muistikirjan, jonka sivuilla oli pieniä pisteitä helpottamassa viivojen vetämistä ja suoraan kirjoittamista. Lisäksi minulla on erilaisia tusseja ja teippejä, joita käytän.  Teipeillä voi koristella sivuja ja tehdä pieniä ylimmässä kuvassa näkyviä merkkejä usein käytettävien sivujen löytymiseksi. Kuvissa näkyvät turkoosi ja musta tussi ovat Teippitarhalta (tussit löytyvät täältä). Niillä on nautinto kirjoittaa ja niillä saa ihanaa jälkeä, mutta niiden käyttö vaatisi vielä vähän lisää harjoittelua. Hyviä vinkkejä tussien käyttöön olen löytänyt mm. täältä. (Tusseista olen saanut alennusta bloginäkyvyyttä vastaan.) 


Minun bujossani on alussa sisällysluettelo. Sen jälkeen on puolen vuoden kalenterinäkymä, jonka olen siis itse sinne raapustanut. Sitten yhden kuukauden näkymä, jonka viereen laitan kuukauden tavoitteet tai tehtävät asiat. Kuukausinäkymän jälkeen on viikkoaukeama, joka näkyy alemmissa kuvissa. Aukeaman vasemmalle sivulle kirjoitan päiväkirjamaisesti päivän tapahtumat jälkikäteen. Oikeanpuoleiselle sivulle kirjaan tehtävät asiat to do-listaan. Värikkään teipin oikealle puolelle kirjaan ennalta sovitut menot. 



Olen tässä bujoilussa vasta aloittelija, mutta olen tykännyt sen arkea selkeyttävästä vaikutuksesta. Muistan asiat paremmin, kun olen kirjoittanut ne käsin to do-listaani. Muistini myös kuormittuu vähemmän, kun yritän aina kirjoitan heti muistettavan asian bujoon, eikä sitä tarvitse yrittää pitää mielessään. Olen myös huomannut tekeväni enemmän asioita, joita olen laittanut bujoon kuukauden tavoitteiksi. Esimerkiksi jotkut tietyt käsityöt meinaavat jäädä roikkumaan viimeistelyn osalta. Kun olen kirjannut bujoon tavoitteeksi tehdä työt loppuun, on ollut jotenkin tyydyttävää laittaa ruksi tavoitteen kohdalle työn valmistuttua.


Minä en ole vielä oppinut tekemään listoja veden juonnistani tai mielialoistani bujoon, mitä useat bujoilijat tekevät. Jotenkin koen työlääksi sellaisten asioiden kirjaamisen. Toisaalta olen koonnut bujoon listaa lukemistani kirjoista. Kirjoja onkin tullut luettua viime aikoina melko paljon. Onkohan syy lisääntyneeseen lukemiseen kenties listan kirjoittamisessa, en osaa sanoa. Listasta on helppo myös suositella kirjoja luettavaksi ystäville.

Kesällä kokeilin myös kirjata joka päivä kuukauden ajan yhden asian, mistä olen kiitollinen. Se oli ihan ok, mutta en kokennut sen erityisesti lisäävän hyvinvointiani. Pyrin muutenkin ajattelemaan asioista positiivsesti ja löytämään myönteisiä puolia, joten kirjaaminen tuntui vain lisävaivalta.


Bujoon tarvitaan tietysti myös kirjanmerkki, jonka avulla tämän hetkinen sivu löytyy helposti. Olin nähnyt joillakin messuilla vanhoista palkintolusikoista tehtyjä upeita kirjanmerkkejä. Niitä löytyy täältä. Päätin kokeilla samaa itsekin, tosin hieman yksinkertaisempana versiona. Naputtelin kirpputorilta ostamastani lusikasta lusikan pesän vasaralla alasimen päällä litteäksi. Sen jälkeen laitoin lusikan toisen pään ruuvipenkkiin kiinni ja väänsin lusikan varren kuvassa näkyvään asentoon pitämällä pihdeillä lusikan päästä kiinni. Varsi taipui yllättävän helposti haluttuun asentoon. Lusikkakirjanmerkki olikin sitten jo valmis. Se on ollut käytössä oikein hyvä.



Kun totesin bujon selkeyttävän elämääni, päätin tehdä töihin oman bujon. Nyt minulla on kaksi kirjaa melkein aina mukana ja niihin kirjaan tärkeät ja muistettavat asiat.

Tämän päivän kohdalla bujossa on merkintöjä ainoastaan illaksi, mutta nyt ajattelin ottaa neuleen esiin ja sitten ehkä lähteä vähän ulos liikkumaan. Leppoisaa sunnuntaita myös sinulle!

Kommentit

  1. Kokeilin itsekin bujoa, mutta jotenkin en vaan syttynyt. Olen hirmu kranttu kalenterin suhteen. Rakastan kyllä kaikenlaisia muistikirjoja ja käsinkirjoittamista. Ehkä joskus vielä yritän bujoakin. Tällä hetkellä mulla on opiskelujuttuja varten muistikirja, 5 vuoden päiväkirja sekä viron kielen uusien sanojen oppimismuistikirja. Plus yksi tyhjä kaunis, jota en raaski edes aloittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Musta tuntuu, että bujoiluun alkuun pääseminen viekin aikaa. Itse innostuin aluksi kovasti, sitten käyttö hetkeksi vähän hiipui. Jonkun ajan päästä päätin kuitenkin jatkaa bujoilun hyvien ominaisuuksien vuoksi. Toisaalta bujoilussa vie aikaa myös itselle sopivien asioiden löytyminen. Täytyy tehdä monta viikkoaukeamaa, ennen kuin luontevin ja omia tarpeita palveleva muoto löytyy. Ehkä sinäkin jossain vaiheessa löydät itsellesi sopivimman tavan pitää kalenteria/bujoa :-) Ja paljonhan sinulla onkin jo muistikirjoja eri asioihin. Tuttu tilanne tuo ihana muistikirja, jota ei raaski käyttää. Itselle käynyt usein samoin.

      Poista
  2. Itse olen kalenterihulluna kokeillut monenlaista eri kalenteria ja välissä bujoillutkin, mutta mulla bujoilu kaatui ehkä sitten sellaiseen perfektionistisuuteen. Aloin ottaa bujostakin stressiä, vaikka sen pitäisi enemmänkin olla sellainen hyvää mieltä ja elämänhallintaa tukeva asia. Ja toisekseen kaipasin sitä, että on valmiit kalenteriaukeamat, joihin pystyy tekemään muistiinpanoja jo etukäteen, enkä juuri tuon täydellisyyden tavoittelun takia halunnut tehdä esim. useamman kuukauden viikkoaukeamia etukäteenkään. Siirryin sitten Sinikara Stationaryn kalenteriin, joka on tosi nätti ja niin yksinkertainen, että sitä voi koristella millä vaan tyylillä (monet valmiit kalenterit ovat jo valmiiksi jonkin tyylisiä) ja siinä on vieläpä pistesivuja mukana jos haluaa vähän bujoillakin :) Olen kyllä pohtinut, että pitäisikö bujo ottaa uudestaan käyttöön enemmänkin sellaisessa askartelu- ja listojentekemismerkityksessä, eikä niinkään kalenterina, niin ei tulisi sellaista stressiä siitä. Kuten kirjoitit, niin asioiden ruksiminen to do -listalta on nimittäin ihan hurjan kivaa :D

    Ja ihana tuo lusikkakirjanmerkki! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Anna! Hienoa, että osasit luovuttaa, jos bujoilusta tuli stressiä. Stressin ottaminen harrastusjutuista ei taida oikein olla koskaan hyvä juttu. Ja hyvä, että osasit toimia omien toiveiden mukaisesti. Minäkään en kyllä noudata bujoilua ihan sääntöjen mukaan, vaan teen kuukausinäkymät jo hyvissä ajoin, koska haluan suunnitella elämää reilusti eteen päin. Listojen kirjoittaminen ja ruksailu on kyllä kivaa ja palkitsevaa. Voihan bujon tehdä myös ilman kalenteria. Tuo Sinikara Stationary kuulostaa kyllä varteenotettavalta vaihtoehdolta, kiva, että olet löytänyt sinulle sopivan :-)

      Poista
  3. Minäkin luulen, että bujoilua pitää oikeasti tehdä jonkin aikaa, että se avautuu ja alkaa toimimaan omalla kohdalla. Minulla ei ollut kärsivällisyyttä siihen, ja siihenpä se sitten jäi. Lisäksi huomasin Annan tavoin stressaantuvani sivujen ulkoasusta ja kaipasin valmiita kalenteriaukemia, joita en ehtinyt ikinä tekemään. Siksi hankin valmiin Ajaston plannerin, ja sitä kykenen sotkemaan hyvällä omallatunnolla. :) Ajatuksena bujoilu on kuitenkin kovin viehättävä ja ihailen heitä, jotka sitä pitävät, että kokemuksestani huolimatta semmoinen wannabebujoilija taidan olla. :D

    Tuo lusikka on aivan ihana ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Maarit! Olet oikeassa, aikaa bujoilu vaatii. Minä en kyllä ole käyttänyt kovasti aikaa sen tuhertamiseen, mutta aikaa siihen, että löytyy hyvät käytännöt. Kiva, että olet löytänyt Ajastosta sulle hyvän vaihtoehdon. Katsotaan, miten mun bujoilut kehittyy ja etenee. Varmaan muutaman vuoden päästä näkee, mihin on päädytty. Lusikkakirjanmerkki on mustakin ihana, kiitos <3

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pääsiäiskoristeita shampoopullosta

Pääsiäinen innostaa askartelemaan. Viime vuonna askartelin ristipistokoristeltuja pääsiäismunia ja hakapunottuja munakuppeja. Tänä vuonna innostuin askartelemaan pieniä koristeita pajun- tai koivunoksiin. Tälläkin kertaa käytin askarteluissani pääosin kierrätettyjä materiaaleja.
Leikkasin keväisen vihreästä, tyhjästä shampoopullosta pohjan ja yläosan irti. Pullon sivuista leikkasin lehden muotoisia paloja piirtämäni kaavan avulla. Tein lehtiin reiät ripustusta varten nahkareiittimellä. Reikiin pujotin ompelulankaa.





Toisesta, vaalean turkoosin sävyisestä pullosta leikkasin pieniä pyörylöitä, joiden reunoihin tein myös nahkareiittimellä reikiä. Näihin reikiin virkkasin kukan terälehdet ohuella virkkauslangalla seuraavan ohjeen mukaan:

      1. Virkkaa kiinteä silmukka reikään ja reikien väliin 3-5 ketjusilmukkaa.
      2. Virkkaa 5 pylvästä  reikien puolivälissä olevaan silmukkaan (toinen tai kolmas ketjusilmukka)            ja reiän kohdalla piilosilmukka.
      3. Päättele langat ja …

Helppo kolmiohuivi ohjeineen

Sain lainata Suomi100-itsenäisyysjuhliin työkaverini kansallispukua. Neuloin hänelle kiitokseksi puvun lainasta huivin. Lankana käytin Novitan Elegia-lankaa. Mallina helppo, useasti itselleni ja lahjaksikin neuloma kolmiohuivi ainaoikeinneuleena.


Vastaavia kolmiohuiveja löytyy erilaisina ohjeina netistä enemmänkin. Minä olen ohjeen bongannut joskus vuosia sitten jostain lehdestä. Se oli muistaakseni aikoinaan Siwasta saatu mainoslehti. 

Huivi aloitetaan luomalla 4 simukkaa. Neulotaan ainaoikeinneuletta. Joka neljännen kerroksen lopussa lisätään yksi silmukka, kunnes ollaan sopivasti työn puolessa välissä. Eli itse ajattelen, että joka toinen kerta, kun tulen huivin levenevälle sivulle, lisään silmukan. (Ohje silmukan lisäämiseen) Sen jälkeen joka neljäs kerros kavennetaan yksi silmukka, kunnes jäljellä on enää 4 silmukkaa. (Ohje silmukan kaventamiseen) Nämä silmukat päätellään ja työ on päättelyä ja pingoitusta vaille valmis. 


Mukavaa alkanutta viikkoa!

Vapun kunniaksi korvakoruja kierrätetyistä korkeista

Kevään koittaessa innostun käyttämään roikkuvia korvakoruja paljon enemmän kuin talvella. Pipojen ja sähköisten hiusten kanssa roikkuvat asiat pään ympärillä ovat vaan jotenkin liikaa. Lähestyvän vapun, kevään iloisen juhlan kunniaksi päätin askarrella muutamia uusia korvakoruja kotoa löytyneistä materiaaleista.


Ensimmäiset esittelemäni korvakorut olen tehnyt kuohuviinipullon korkeista. Korkista olen sahannut (onnistuu myös veitsellä leikaten) noin 0,5 cm paksun siivun toisesta päästä. Käytin sellaisia korkkeja, joissa oli suunnilleen samanlainen teksti. Tämän jälkeen lakkasin korkkisiivut ja porasin Dremelilläni pienet reiät. Korvakorukoukkuja varten väänsin hopeoidusta kuparilangasta kuvien mukaiset kolmiot, jotka painoin  kiinni porattuihin reikiin ja niihin pujotin korvakorukoukut. Korutarvikkeet olen ostanut Villihelmestä.




Kivoja ideoita viini- tai kuohuviinipullon korkkien käytöstä löytyy myös Emilian aitta- blogista.
Myös kruunukorkeista voi tehdä koruja. Niiden käytössä on us…