Siirry pääsisältöön

Lempivaatteita- kirja, vastaus perusvaatepulmaani

Kirjavinkki                                                                    Blogiyhteistyö: WSOY


Joku aika sitten kaipailin itselleni peruskaavoja. Sellaisia perusvaatteiden ompeluun sopivia, suhteellisen yksinkertaisia malleja, joita voisi muokata tai olla muokkaamatta. Niillä voisi hurautella itsellensä vaatteita kankaita vaihtelemalla ja saada vaihtelua omaan vaatekaappiin. Toiveeni on nyt kuultu. Sain nimittäin Lotta Jansdotterin Lempivaatteita- kirjan kustantajalta arvioitavaksi. 

ompeluohjeita


Kirja on ihanan värikäs ja erittäin kaunis kokonaisuus. Esteetikkona minua viehättää kirjan kuvat, värit, sommittelu ja luova yhdistely. Kirjasta löytyy inspiroivia valokuvia ja tarinaa vaatteiden takaa. Kirjaa on kiva myös lueskella ja haaveilla ja suunnitella omaa peruspuvustoaan. 

Lotta Jansdotter on ahvenanmaalainen suunnittelija, joka nykyään asuu New Yorkissa. Hän viettää edelleen kesiään Ruotsissa ja Ahvenanmaan saaristossa. Lotta Jansdotter on minulle aikaisemmin tuttu Printtejä! -kirjastaan. Sain kirjan vuosia sitten anopiltani ja ihastuin sen skandinaavisiin printteihin, joiden painamista eri materiaaleille kirjassa opastetaan. Lempivaatteita- kirjassa on Lotan suunnittelemia perusvaatteita pienillä variaatioilla. Kaikki vaatteet on kuvattu jonkun oikean ihmisen päällä ja usein kuvassa olevasta henkilöstä on myös kerrottu jotain. Kuvista löytyy Lotan itsensä lisäksi hänen ystäviään tai sukulaisiaan ja tarinat heistä tuovat vaatteetkin jotenkin lähemmäksi. Kuvat ovat valoisia ja niitä on melko paljon. Ne on kuvattu luonnossa tai aidoissa ympäristöissä. Tunnelma on jotenkin lämminhenkinen ja onnellinen. Kirjassa kerrotaan Lotan omasta elämästäkin pieninä otoksina ja niiden perusteella hänen elämänsä tuntuu kirjan antaman kuvan mukaan houkuttelevan boheemilta ja inspiroivalta. 



Kirjan puvusto on jaettu vuodenaikojen mukaan neljään eri jaksoon. Kirjasta löytyy perusohje hameeseen, takkiin/jakkuun, housuihin/shortseihin, toppiin/hihattomaan mekkoon, paitaan/tunikaan/kaftaaniin ja lisäksi neljään erilaiseen laukkuun. Mallit on kaavoitettu viiteen kokoon XS-XL. Kirjassa on ideoita vaatteiden ompelemiseen eri kangaslaaduista ja sieltä löytyy myös kirjan vaatteiden yhdistelyvinkkejä.


Ompeluohjeet ovat mielestäni selkeitä ja yksinkertaisia. Vaatteissa ei ole paljon vaikeita yksityiskohtia, joten ompelukin on melko nopeaa.  Sanallisten ompeluohjeiden lisäksi joihinkin kohtiin on kuvallinen lisäohje. Ja näistä syistä johtuen mallit sopivat hyvin ompelun vasta-alkajillekin. Yksi loistava juttu löytyy myös kirjan lopusta. Siellä on kaava-arkkkiopas, jossa on tummennettu tietyn vaatteen kappaleet. Tämä helpottaa kaava-arkin kaavojen piirtämistä. Joskus kaavaa piirtäessä on nimittäin vaikea hahmottaa, mihin suuntaa piirrettävän kappaleen viivat oikein menevätkään. 

ompelu diy

Tämän kirjan ohjeilla olen jo vähän ommellutkin, joten ohjeet on testattu myös käytännössä. Valmiista vaatteista lupaan postata lisää myöhemmin. Uskon tämän kirjan antavan minulle juurikin kaipaamiani peruskaavoja perusvaatteisiin. Suosittelen kirjaa kyllä lämpimästi.

Aurinkoista kevätsunnuntaita!

Kommentit

  1. Kiitos vinkistä! Mielenkiinnolla jään odottamaan postauksia valmiista vaatteista, sillä tämä kirja vaikuttaa siltä, että voisi olla munkin "juttu". :)

    Ihanaa sunnuntaita sinnekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maarit! Tunika/mekko on jo valmiina ja vaikuttaa hyvältä. Postaan valmiit vaatteet, kunhan saan kuvattua ne.

      Poista
  2. Olen myös kirjaa selannut ja on vaikuttanut kiinnostavalta. Jään minäkin odottelemaan valmiiden töiden postauksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Tunika on ommeltuna ja housut ovat suunnitelmissai. Kevät on melko kiireistä aikaa, joten voi olla, että jätän ompeluhommat ihan suosiolla kesään.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h