Siirry pääsisältöön

Keskeneräisten keskiviikko

Craft Candidate- blogissa on haastettu jo useamman kerran bloggaamaan keskeneräisistä käsitöistä. Niitähän meillä käsitöitä tekevillä riittää, ainakin minulla. Innostun helposti ja työt saattavat ehkä joskus jäädä kesken. Teen kyllä yleensä kaikki työt valmiiksi, mutta siinä saattaa mennä aikaa. Blogi on ollut minun tapauksessani eteenpäin potkiva asia, on nimittäin kiva saada valmis työ kuvatuksi ja jaetuksi blogiin. 

Tällä hetkellä minulla on useita käsitöitä kesken ja siksi niistä bloggaaminen on oikeastaan aika helppoa. Aloitin talviflunssassani torkkupeiton jämälangoista, kun huomasin jämälankoja olevan melko reilusti. Kokeilin sileää sik-sak-neuletta ja totesin sen peittoon sopivaksi. Neulon ehkä kolme noin 50 cm leveää kaitaletta, jotka ompelen lopuksi toisiinsa kiinni. Peitto on nyt vasta alkuvaiheessa. Tällä työllä ei olekaan mikään kiire, valmistuu kun valmistuu.

neulottu torkkupeitto

diy

neulominen jämälangoista

Minulla on monesti joku reissuihin tai odotteluneuleeksi sopiva neuletyö kesken. Sellainen sopivan kokoinen kuljetettavaksi ja helppo otettavaksi esille missä vaan. Tällä hetkellä se on perusharmaat, ohuet villasukat itselle. Niille oli tarvetta. Päätin sukkia aloitellessani opetella myös uuden tekniikan. Haastoin itse itseni kokeilemaan luuppausta tai magic loop-tekniikkaa, miksi sitä nyt sitten kutsutaankaan. Eli pitkillä pyöröpuikoilla neulotaan kaksi sukkaa kerralla. Eikä tässä vielä kaikki, päätin myös samaan syssyyn opetella neulomaan sukat varpaista varteen. Neulominen on kyllä onnistunut, olen jo selättänyt kantapäät, mutta kyllä neuloessa joutuu miettimään paljon enemmän kuin vanhoissa tutuissa, varresta aloitettavissa sukissa.

sukat magic loop-tekniikalla

Käsityö, jota teen iltaisin sohvalla, on ristipistotyö, jonka mieheni tilasi minulta. Tarkoitus on tehdä ristipistoilla nostalginen tietokonepelin logo. Tehtävä on melkoinen haaste, sillä minulla ei ollut aloittaessani mitään valmista ohjetta tähän. Löysin netistä ilmaisen kuvaohjelman, jonka avulla voi ruuduttaa valmiin kuvan ristipistoruuduiksi. Jos kiinnostaa, tästä pääset kokeilemaan oman kuvan ruuduttamista. Tätä työtä olen purkanut todella monta kertaa, mutta se on kyllä kannattanut. Aloitin ristipistotyön hiihtolomalla ja nyt ollaan kohta puolivälissä. Taitaa kyllä olla syksy, ennen kuin valmis ristopistotaulu komeilee mieheni työhuoneen seinällä.

ristipisto logo

ristipistot omasta kuvasta

Näiden lisäksi minua odottelee useampi ompelutyö. Pari kirpputorilöytöä pitäisi muokata sopiviksi. Tiedän, että on typerää ostaa vaate, joka ei ole ihan sopiva, mutta näissä oli niin kivaa kangasta ja muutostyö on vain ihan pieni. Siltikin vaatteet ovat joutuneet odottamaan korjaamistaan jo ainakin kuukauden ajan.

Yksi ompelutyö on ollut vaiheessa viime syksystä asti. Innostuin ihanasta, sinapinkeltaisesta villakankaasta, jota ostin Eurokankaasta. Piirsin kaavat omasta vanhasta jakusta. Ompelutyö jämähti siinä vaiheessa, kun huomasin, että rintamuotolaskokset ovat liian alhaalla. Jakku näyttää jotenkin surkealta. Ehkä korjaan virheeni ja teen sen loppuun. Ainakin viimeistään ensi syksyksi.


Tässä kuussa innostuin, vähän omaksi yllätykseksenikin, Instagramin puolella osallistumaan @nonnu.neulojan aloittamaan #neulekuvahaasteesseen, jossa joka päivä julkaistaan yksi kuva neulomiseen liittyen.  Joka päivälle on oma aihe. Tänään esimerkiksi aiheena on sävy sävyyn. Kuvia on ollut hauska suunnitella ja kuvailla. Myös muiden osallistujien kuvien katselu on ollut ilo ja samalla on saanut tutustua uusiin neulojiin Instagramissa. Minun tilini löytyy nimellä @lumisiivet.

Kivaa keskiviikkoa kaikille keskeneräisten käsitöiden parissa!


Kommentit

  1. Ihania töitä sinulla tekeillä! Jotenkin tuo peitto jäi oikein verkkokalvoja kutkuttelemaan. :) Ristipistotyö on tietenkin myös todella pitkäjännitteinen työ mutta hyvältä näyttää varmasti lopputulos. Tykkään myös kovasti tuosta sinapinkeltaisesta jakustasi. Minullakin jämähti mekon ompelu myös siitä syystä, että huomasin, että rintamuotolaskokset olivat omituisen alhaalla. Ei millään jaksaisi korjailla kaavoja vaan haluaisi heti valmista ja täydellistä. :D Ihailen muuten myös sinnikkyyttäsi opetella tuo magic loop. Minä olen toistaiseksi tyytynyt normisukkapuikkoihin ja vanhaan tapaan.
    PS. Käypä linkittämässä postauksesi vielä oman postaukseni lopussa olevaan linkupiin niin muut löytävät sieltä vielä tänne. Kiva, kun osallistuit! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva, kun muillakin on samantapaisia jämähtämisiä 😆 Mäkin haluisin valmista heti ja kerralla hyvää tai sitä täydellistä. Opeteltavaa siis riittää. Magic loop ei ole niin hankalaa mitä kuvittelin. Rohkeasti vaan kokeilemaan, säkin ihan varmasti selviäisit siitä. Kiva, kun heitit haasteen, käyn lisäämässä linkin sun blogiin.

      Poista
  2. Peitolla ei sosiaan oo kiirettä, onhan kesä tulossa.
    Mäkin yritän ottaa jonkun pienen kässän mukaan mm matkoille.
    Mutta jos tekee sukkaa, on otettava aina toinenkin täyskerä,se taas vie tilaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peitolla ei tosiaan ole mikään kiire. Teen sitä kaikessa rauhassa ja käytän siihen jämälankoja, joita tulee kyllä jatkossakin. Reissuneule pitäisi kyllä olla sellainen, mikä ei vie kovin paljon tilaa. Niin kuin sanoit, sukkakerä on usein vähän turhan paljon tilaa vievä. Pienet virkkaustyöt voisi sopia hyvin matkalle mukaan, jos niitä tykkää tehdä.

      Poista
  3. Näyttää elämänmakuiselta! Elämässä yleensäkin on monta juttua kesken, mutta se tekee elämästä mielenkiintoista.
    Jos aina pitäisi tehdä yksi homma loppuun, se voisi alkaa maistua puulta.
    Upeita ja niin erilaisia käsitöitä sulla on tälläkin hetkellä tekeillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Riina, viisaista sanoistasi! Näin sen pitäisikin olla, elämä on mielenkiintoista eikä käsityötkään aina etene tai valmistu suunnitelmien mukaan. Minä ainakin opettelen armollisuutta itseä kohtaan :-)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Helppo kolmiohuivi ohjeineen

Sain lainata Suomi100-itsenäisyysjuhliin työkaverini kansallispukua. Neuloin hänelle kiitokseksi puvun lainasta huivin. Lankana käytin Novitan Elegia-lankaa. Mallina helppo, useasti itselleni ja lahjaksikin neuloma kolmiohuivi ainaoikeinneuleena.


Vastaavia kolmiohuiveja löytyy erilaisina ohjeina netistä enemmänkin. Minä olen ohjeen bongannut joskus vuosia sitten jostain lehdestä. Se oli muistaakseni aikoinaan Siwasta saatu mainoslehti. 

Huivi aloitetaan luomalla 4 simukkaa. Neulotaan ainaoikeinneuletta. Joka neljännen kerroksen lopussa lisätään yksi silmukka, kunnes ollaan sopivasti työn puolessa välissä. Eli itse ajattelen, että joka toinen kerta, kun tulen huivin levenevälle sivulle, lisään silmukan. (Ohje silmukan lisäämiseen) Sen jälkeen joka neljäs kerros kavennetaan yksi silmukka, kunnes jäljellä on enää 4 silmukkaa. (Ohje silmukan kaventamiseen) Nämä silmukat päätellään ja työ on päättelyä ja pingoitusta vaille valmis. 


Mukavaa alkanutta viikkoa!

Idea ylioppilaan rahalahjaan

Kevään ylioppilaat ja ammattiin valmistuvat suunnittelevat juhliaan. Juhliin osallistuvat sukulaiset ja muut läheiset miettivät, mikä olisi hyvä lahja nuorelle. Usein raha on omaa elämäänsä aloittevalle mieluisin vaihtoehto. Rahasta ei jää varsinaista muistoa, mutta nuori voi hankkia asioita, joita oikeasti tarvitsee.

Minä askartelin yhteiskortin rahalahjasta lähipiirimme ylioppilaalle. Lahja on siis usean henkilön yhteinen. Tässä kortissa oli käytettävissä 250 € ja rakensin siitä kortin, jonka summa näyttää mahdollisimman suurelta. Jos yhden 50 €:n setelin vaihtaisi vaikka kymppeihin, saisi vielä enemmän nollia luvun perään. Vastaavanlaisen kortin olen nähnyt joskus aikaisemmin, mutta nyt aloittaessani askartelua, en löytänyt ohjetta mistään. Eli idea ei ole minun omani.

Käärin jokaisen setelin rullalle niin, että nolla jää sopivasti keskelle ja laitoin klemmarilla pötkön kiinni sekä ylä- että alareunastaan. Osassa seteleistä piti taittaa ensin muutaman sentin pätkä setelin toisesta…

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää. 
Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva. 

Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla.

Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen.

Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilmava. Lankaa ei mennyt ko…