Siirry pääsisältöön

Sotkuinen ompelupöytä

Sotkuinen on tämän viikon Pieni Lintu- blogin makrotex-haaste. Minulla on tällä hetkellä melko sotkuinen, tai ainakin täynnä oleva ompelupöytä. Minä satuin tänä keväänä innostumaan harvinaisen paljon puutarha-asioista. Kylvin samettiruusujen ja krassien siemeniäkin. Siemenet lähtivät omaksi yllätyksekseni ihan hyvin kasvamaan. Kissojemme vuoksi pienet kasvien alut piti laittaa työhuoneeseeni oven taakse turvaan. Vaikka iloitsen pienistä vihreistä kasvivauvoista, saavat ne ompelupöytäni melko sotkuiseksi. Näyttää kohta siltä, että köynnöskrassit valtaavat saumurini. Käsityöharrastus ja orastava puutarhainnostus on nyt tällä hetkellä hieman hankala yhdistelmä. 






Odotan lämmintä päivää ja aurinkoa. Ehkä silloin kasvit pääsevät jo ulkoruukkuihin. Ihanaa kevättä muillekin puutarhasta innostuneille ja käsitöihin hurahtaneille!

Kommentit

  1. Onpa sinun krassisi jo pitkiä. Eipä tuo nyt pahalta sotkulta näytä :)
    Minä heivasin tänään kaikki muut kasvit (paitsi tomaatit) ulos.
    Mukavaa illan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylvin krassin siemenet huhtikuun lopussa ja ne ovat kyllä jo kasvaneet aika pitkiksi. Täytyy varmaan lähipäivinä viedä ne ulos, niin saan tilaa myös ompelulle. Ihan kaikkia sotkuja en edes kuvannut ;-) Kiitos, Kirsti Kaija, samoin sulle!

      Poista
  2. Mahtavia innostuksen aiheita!
    Sotkuisuus kertoo elävästä ja täyteläisestä elämästä, siisti pöytä elämättömästä elämästä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mäkin aattelen :-) Tai ainakin selitän sillä omia sotkujani. Joo, innostuminen on kivaa.

      Poista
  3. Hyvää sotkua tämä! Kiva tulkinta teemasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hyvää sotkua, jota tulee pakosti, kun harrastaa :-)

      Poista
  4. Kohta jo helpottaa kukkasotku, kun pääsevät ulos. :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, odotan jo kovasti lämpimämpiä ilmoja :-)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin oikein neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tullut tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkave

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Avainkaulanauhoja työpäivään

Töissä on hyvä, että avaimet ovat aina käden ulottuvilla. Kätevintä on roikottaa niitä kaulassa, jolloin ne eivät unohdu mihinkään pöydän nurkalle. Kaikissa vaatteissakaan ei ole aina taskuja, johon avaimet kätevästi saisi. Tällaisin ajatuksin aloin tekemämään itselleni avaikaulanauhoja, koska kyllästyin ei niin kovin kauniisiin mainoskaulanauhoihin. Huomasin myös, että todella pienellä väkertämisellä saa työpäivää piristävän asusteen valmiiksi. Nämä avainkaulanauhat kuuluvat pika-askarteluihin, ainakin helmiversioiden osalta. Eli tällaisen ehtii vielä pyöräyttää vaikka ystävälle lahjaksi huomisen ystävänpäivän kunniaksi. Varsinkin, jos kotona sattuu olemaan oikeanlaisia tarvikkeita. Valkoinen helmiavainnauha on tehty puuvillaisesta mustasta nyöristä ja valkoisista puuhelmistä. Taitoin pitkän nyörin kaksinkerroin ja laitoin keskelle avainrenkaan. Perään vuorotellen solmu ja helmi, niin monta kertaa kuin helmiä haluaa laittaa. Nyörin päät voi solmia niskan taakse yhteen