Siirry pääsisältöön

Joulukuun kässähamsterihaaste- pikkujoulumekko


Jokavuotiset työpaikan ja muiden yhteisöjen pikkujoulut vaativat päälle jotain kivaa, juhlavaakin, mutta silti mukavaa ja helppoa. Minulla on juhlapukeutumisessa sama periaate kuin muutenkin, mielellään etsin kaapista sopivaa, ompelen uutta, tuunaan vanhaa tai hankin kirpputorilta. Tänä vuonna sain yhdistettyä pikkujouluasun ihan helposti kässähamsterihaasteeseen. 


Kesällä kaivelin kangaslaatikkoani etsien kivoja, kaappiin unohtuneita kankaita. Löysin petroolin väristä ohutta trikoota, jonka olin ostanut varmaan ainakin kymmenen vuotta sitten Eurokankaan palalaarista. Se kun oli minulle sopivan väristä, edullista ja palasta ajattelin saavani ommeltua ainakin paidan. Nyt vaihdoin alkuperäistä suunnitelmaa ja päätin kokeilla, riittäisikö se sittenkin mekkoon.

Käytin kaavana Lotta Jansdotterin Lempivaatteita kirjan mekkokaavaa. Halusin yhdistää perusmekkoon vesiputouskauluksen. Valmista kaavaa en jaksanut etsiä ja päätin kokeilla kaavan tekemistä ihan itse. Idean ja ohjeet löysin Tehtaamo-blogista. Piirsin kaavan ohjeen mukaan ja leikkasin mekon. Jätin hihat mallista kokonaan pois, koska löysähkö yläosa riittää peittämään hyvin myös olkapäät.


Aloitin huolittelemalla kappaleiden reunat hihoista, päänaukosta ja olkapäiltä. Käänsin pienen käänteen niskasta. Ompelin sen suoralla ompeleella ja samalla sain kiinnitettyä framillon-nauhan sauman sisään. Etukappaleen päänaukosta käänsin noin kolmen senttimetrin taitteen nurjalla ja ompelin olkasaumat. Päänaukon saumanvarat kiinnittyivät samalla. Näin vesiputousosaan ei jää minkäänlaista ommelta näkyviin.


Hihoista käänsin noin yhden senttimetrin käänteet nurjalle ja ompelin ne suoralla ompeleella kiinni. Sen jälkeen saumuroin sivusaumat. Lopuksi ompelin helman. Mekko valmistui yhden iltapäivän aikana. Ilostuin sovittaessani, koska mekko oli heti sopiva. Malli on tietysti melko armollinen, koska mekko on malliltaan lähes pötkylä, joka kurotaan vyöllä sopivaksi. Rakastan muuten kuvassa näkyvää tekonahkaista vyötäni, jonka olen ostanut jo vuosia sitten. Se alkaa olemaan hajoamispisteessä ja olenkin suunnitellut ompelevani uuden samankaltaisen. En ole kyllä varma, onnistunko ompelemaan sellaisen.


Tämä onkin nyt viimeinen kuukausittain julkaistu kässähamsterihaastepostaus. Tulossa on vielä jossain vaiheessa kooste koko vuodesta ja sitten varmaan pohdintaa tulevasta. Ihanaa, kun moni teistä on lähtenyt haasteeseen mukaan ja saanut kaappejaan tyhjemmiksi. Kommentoikaa toki, jos teillä on jotain ajatuksia aiheesta ja sen mahdollisesta jatkosta. Teresan joulukuun postaus Craft Candidate-blogissa löytyy tästä. Alla olevaan linkkilistaan voi lisätä omia postauksiaan ja jakaa kuvia somessa #kässähamsterihaaste2019. Facebook-ryhmämme on edelleen olemassa ja siellä onkin jaettu runsaasti onnistuneita käsitöitä haasteen hengessä. Ja muuten, vaikka linkissä lukee Ohh no!, se toimii silti. Eli älä säikähdä varoitusta. Siitä pääset myös lukemaan muiden postauksia aiheesta.

Ihanaa joulun odotusta ja alkanutta joulukuuta sinulle!





You are invited to the Inlinkz link party!
Click here to enter


Kommentit

  1. Upea vesiputousmekko! Väri on sinulle varmasti sopiva. Itsekin olen muutamia vesiputousmekon kaavoja katsellut mutta miettinyt, onko liian vaativa ommeltava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, väri on kyllä just mun :-) Tämä ei ainakaan ollut hankala ommella. Kaulus on itse asiassa helpompi tehdä kuin normipääntie kaitaleineen. Kannattaa kokeilla. Tuolla Tehtaamo-blogissa, johon on linkki tekstissä, on hyvät ohjeet kaavan tekoon.

      Poista
  2. Tyylikäs mekko ja hyvin olet löytänyt siihen sopivat asusteet. Joskus näin käsityölehdessä vähän samantapaisen vyön, joka oli ommeltu tilkuista, se oli kovetettu huovalla. Eli sopivasti kässähamsterihaasteeseen tilkkujen käyttöä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Johanna, kommentistasi! Ja kiva, kun toit mieleen käsityölehden tilkkuvyön. Minäkin muistin sen heti viestisi luettuani. Täytyypä etsiä ohje ja kokeilla.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h