l u m i s i i v e t

Reilu vuosi sitten innostuin ompelemaan saumurillani . Ompelin työpaikan pikkujouluihin discopallomekon . Samassa inspiraatiomyrskyssä ostin myös Eurokankaasta  turkoosin trikookankaan, josta aloitin samalla kaavalla (Ottobre 5/2013) hieman hillitympää mekkoa. Leikkasin mekon ja ompelin saumurilla saumat. Tähän vaiheeseen mekko sitten jäikin, tuli jotenkin kaikkea muuta. Joululomalla päätin ommella melkein valmiin mekon valmiiksi. Mekko kaipasi selkään muutamaa muotolaskosta. Ompelin ne ompelukoneella. Pääntiehen kokeilin kaitaleen ompelua. En ole trikoovaatteita juurikaan ommellut, joten tämä oli minulle ihan uutta. Ensimmäinen versio pääntiestä meni purkuun, mutta toinen onnistui hyvin. Kiristin hieman kaitaletta ommellessani ja silloin pääntiestä tuli oikean kokoinen. Kädentiet huolittelin ja käänsin. Helmaan tein noin 3 cm:n päärmeen, jonka ompelin ompelukoneen suoralla ompeleella. Kuvissa näkyy myös itse tekemäni betonikorut Tykkään mekon raglanhihaisesta malli

Nuorempana ompelin itselleni paljonkin vaatteita. Äitini ja tätini olivat ja ovat edelleen taitavia ompelijoita ja auttoivat tarvittaessa. Tein kaikenlaisia vaatteita, myös takkeja. Huvittavaa ompelussani oli, että halusin vaatteet nopeasti valmiiksi ja käyttöön. Sen vuoksi napinlävet ja muut hidasteet jäivät usein äitini tehtäväksi. Myöhemmin olen kyllä oppinut tekemään niitä myös itse ja myös nauttimaan huolella tehdystä vaatteesta. Vauhti ei ole enää pääasia. Kävin alkusyksystä kaupoissa etsimässä itselleni villakangastakkia. Halusin takin, joka on siisti, sopii housujen ja hameen kanssa ja että sen alle mahtuu tarvittaessa neuletakki. Sovittelin erimallisia takkeja ja totesin yksinkertaisen olevan paras. Eräässä liikkeessä sovittamani suora vuoriton ja kaulukseton takki oli paras, mutta hinta suhteessa laatuun ei miellyttänyt. Lisäksi tarjolla oli vain musta väri ja olisin halunnut harmaan. Päätin siis ommella takin itselleni. Suuren Käsityölehden 1/2014-numerossa oli yks

Töissä on hyvä, että avaimet ovat aina käden ulottuvilla. Kätevintä on roikottaa niitä kaulassa, jolloin ne eivät unohdu mihinkään pöydän nurkalle. Kaikissa vaatteissakaan ei ole aina taskuja, johon avaimet kätevästi saisi. Tällaisin ajatuksin aloin tekemämään itselleni avaikaulanauhoja, koska kyllästyin ei niin kovin kauniisiin mainoskaulanauhoihin. Huomasin myös, että todella pienellä väkertämisellä saa työpäivää piristävän asusteen valmiiksi. Nämä avainkaulanauhat kuuluvat pika-askarteluihin, ainakin helmiversioiden osalta. Eli tällaisen ehtii vielä pyöräyttää vaikka ystävälle lahjaksi huomisen ystävänpäivän kunniaksi. Varsinkin, jos kotona sattuu olemaan oikeanlaisia tarvikkeita. Valkoinen helmiavainnauha on tehty puuvillaisesta mustasta nyöristä ja valkoisista puuhelmistä. Taitoin pitkän nyörin kaksinkerroin ja laitoin keskelle avainrenkaan. Perään vuorotellen solmu ja helmi, niin monta kertaa kuin helmiä haluaa laittaa. Nyörin päät voi solmia niskan taakse yhteen

Ilman minkäänlaista ennakkosuunnittelua viime aikoina on tullut käytyä useammassa taidenäyttelyssä. Tämän blogin elinaikana olen oppinut itsestäni ainakin sen, että taidan oikeastaan tykätä taiteesta ja myös taidenäyttelyissä käymisestä. Melkein kuukauden sisään kaksi näyttelyistä on ollut tekstiilitaidenäyttelyä. En tiedä, bongailenko herkemmin käsitöihin liittyvät kulttuuriuutiset, vai onko niitä sattunut vain samaan ajankohtaan minun ympärilleni. Tekstiilitaide on jotenkin aikaisemmin jäänyt pimentoon. En muista ennen tätä vuotta käyneeni koskaan ihan pelkässä tekstiilitaidenäyttelyssä. Lehtijuttuja olen saattanut lukea aiheesta, jos kohdalle on osunut. Arvostan suuresti käsitöitä ja niiden tekijöitä. Tekstiilitaide on minun mielestäni ennen kaikkea taitavaa ja luovaa kädentaitoa, jossa kauneus tai joku muu ominaisuus on käyttöarvoa olennaisempaa. Tekstiilitaide voi ulottua käyttöesineisiinkin, mutta useimmiten teokset on tehty ihailtavaksi. Tekstiilitaiteessa puhuttelee myö

Olen postannut betonitöistä jo melko monta kertaa. Jos olet kyllästynyt betoniaiheeseen, jätä tämä postaus lukematta. Betonijuttuja tulee varmasti jatkossakin, mutta ei onneksi ihan viikottain. Vietimme viime syksynä kivan illan ystävieni seurassa  ja kokeilimme yhdessä betonitöiden tekemistä. Tässä postaus illan tuotoksesta omassa blogissani ja tässä ystäväni Riinan blogissa . Itse tein illan aikana vain muutaman työn ja päätin tällä kertaa kokeilla jo pitkään mielessä pyörinyttä betonikorujen tekoa. Olin ottanut kotoa mukaani smoothie-pillin, sellaisen hieman normaalia paksumman. Leikkasin sen kolmeen osaan. Laitoin pillin pätkät yhteen teipattuina pystyyn limsapullonkorkkiin. Olin varannut mukaani myös hopeoitua kuparilankaa. Täytin varovasti pillit betonimassalla. Ja tämähän oli ihan tavallista betonia, ei mitään hienompirakeista. Tökkäsin kuparilangat jokaiseen pilliin massan keskelle. Jätin lankaa noin 2 cm näkyviin. Lankaa oli massan sisällä melkein koko pillin pätkän