Olen kirjoittanut kässähamsterihaasteesta aika monessa postauksessa ja syy on se, että itselle ja myös muille heitetty haaste on saanut minut oikeasti toimimaan kaappien tyhjentämisen ja keskeneräisyyksien eteen. Eli postauksia haasteen lopputuloksista on luvassa myös jatkossa. Minulla kertyy jostain syystä ompelukoneen viereen kasa korjattavia vaatteita (joka onneksi hiihtolomalla hieman pieneni äitini ansioista) ja lattialla pötköttelee kaksi muovikassillista vaatteita, joiden kankaita ajattelen käyttäväni uudelleen. Nämä kasat ja pussien sisällöt ovat sellaisia käsitöitä, joista en niin kovasti nauti. Huomaan, että mieluummin ostan uutta ihastuttavaa huivilankaa, metsästän kivaa mallia ja aloitan neulomisen, kuin tartun korjausompeluun. Monesti korjausompeluasiat vaatisivat vain pienen osan huivin neulomiseen tarvittavasta ajasta. Mutta tässä ei olekaan kyse ajasta, vaan siitä, että itselle hankalia tai hieman epämiellyttäviä töitä lykkää mielellään. Tai niin ainakin minä tee...
Käsityöblogi, päiväkirjamerkintöjä käsityöharrastajan arjesta