l u m i s i i v e t

Halloween ei ole jostain syystä koskaan minua kovasti inspiroinut. Tänä vuonna kuitenkin innostuin vähän, kun tuli tarve kehittää jotain pientä asustetta Halloween-henkisesti perjantain työpäivään. Jotain pientähän sitten suunnittelinkin tekeväni. Selasin Pinterestiä hakusanoilla halloween ja jewerly. Ajatuksena oli tehdä korvakorut niin, että toisessa korvassa on hämähäkin verkko ja toisessa roikkuu itse hämähäkki. Oikeasti en pidä hämähäkeistä, mutta kerran vuodessa voin laittaa sellaisen korvaani roikkumaan. Käytin korvakoruissa hopeoitua metallilankaa kahdessa eri paksuudessa ja mustia lasihelmiä. Tosin hämähäkin pää piti tehdä puuhelmestä, koska se oli ainut jemmoistani löytynyt sopivan kokoinen musta helmi. Tarvikkeet on ostettu vuosien varrella monista eri paikoista (vastaavia korutarvikkeita löytyy mm. Sinellistä ja Villihelmestä ). Apulainenkin saapui paikalle. Kissamme ovat aina siellä, missä jotain tapahtuu (tänään vain toinen pääsi kuviin). Änkevät its

Viime kesänä huomasin, että minulta puuttui pikkulaukku. Laukku, johon mahtuu lompakko, puhelin, huulipuna ja ehkä se passikin. Laukku, jota ei tarvitse kantaa kädessä ja joka sopii kaikkien vaatteiden kanssa. Laukku, joka on siisti, mutta rennon huomaamaton. Kai sitä voisi nimittää myös olkalaukuksi, mutta minulle se on aina ollut yksinkertaisesti pikkulaukku. Aikaa oli muistaakseni viikko, mutta tarve oli niin suuri, että ei auttanut kuin ryhtyä virkkaushommiin. Langaksi valikoitui musta puuvillalanka, taisi olla Novitan Kartano. Aloitin virkkaamalla sopivan kokoiset etu- ja takakappaleet. Virkkasin noin 40 silmukkaa ja kiinteillä silmukoilla koukuttelin menemään siihen asti, kun korkeutta tuntui olevan tarpeeksi. Seuraavaksi virkkasin noin 10 silmukkaa leveän kaistaleen, jolla sain laukkuun tilaa. Kaisteletta virkkasin, kunnes se ylettyi laukun kolmelle sivulle. Sen jälkeen virkkasin kiinteillä silmukoilla kappaleet toisiinsa kiinni. Virkkaussaumat jätin näkyviin laukun oike

Olipas mielenkiintoinen pitsiperjantai eilen Suomen Käsityön museolla Jyväskylässä. Vietin iltapäiväni ihaillen taitavia tekijöitä ja pitsisiä tuotoksia. Ulkona satoi vettä ja sisällä museossa käytiin mielenkiintoisia keskusteluja käsitöistä ja nypläämisestä. Kaikkea en harrastajien tai ammattilaisten keskustelusta edes ymmärtänyt. Mutta opin keskusteluja kuunnellessani ainakin, mikä on manteli ja mikä nypylä. Mielenkiintoinen uusi maailma! Muistelin omaa nypläyshistoriaani, joka on kyllä todella lyhyt. Lukio-ikäisenä(kin) olin innostunut kaikenlaisista käsitöistä ja valitsinkin yläkoulussa ja myös lukiossa valinnaisena kaiken valittavissa olevan käsityön. Meidän lukio oli taidepainotteinen ja sen vuoksi myös tekstiilityö oli listalla. Opettajani innosti kokeilemaan uusia juttuja ja ehdotti minulle kansallispuvun valmistamista. Yllättäen innostuin kovasti. Päätimme aloittaa työn kansallispuvun esiliinan pitsien nypläämisestä. Opettaja opetti kotonaan kesälomalla minulle pitsinn

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin oikein neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tullut tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkave

Loma ei tunnu lomalle, jos ei ole kivaa lomaneuletta. Viime kesänä loman alussa etsiskelin sopivaa neulemallia, jota olisi helppo neuloa reissussa. Helppouden lisäksi se ei saisi myöskään olla villainen ja siis liian kuuma kesälomaneulojalle. Olen neulonut huiveja melko paljon, mutta kaikki mallit ovat olleet hyvin yksinkertaisia, joko suoraa pötköä tai helppoa bactus -mallia. Nyt päätin haastaa itseni ja neuloa  Nurmilintu-huivin . Huivia on näkynyt monessa blogissa (mm. täällä ja täällä ) ja se näytti erittäin kauniilta ja sopivan tasoiselta minunlaiselle neulojalle. Langaksi valitsin värin perusteella BC Garnin Silkbloom extra fino-langan  Titityystä .  Tätä huivia on neulottu bussissa, 30 asteen helteessä hotellin uima-altaalla, lentokoneessa, puistossa, terassilla ja ihan kotona. Pitsineuleosuus piti neuloa keskittyen, muuten neulominen oli helppoa. Sain huivin valmiiksi viimeisenä lomapäivänä. En ole aikaisemmin neuletöitäni liiemmin kastellut ja pingottanut m

Nyt oman pyörän tunnistaa helposti pyöräparkista. Virkkasin polkupyörälleni raitapaidan puuvilla- ja tekokuitujämälangoista. Tähän työhön sai kulumaan monet itselle väärän värisetkin langat. Tein suorakaiteen muotoisen pötkön, jonka ompelin polkupyörän tangon ympärille. Ylä- ja alaosastaan pötkylä kiinnittyi polkupyörän runkoon mustalla puuvillalangalla, ihan solmimalla. Polkupyörän raitapaita on kyllä herättänyt positiivista huomiota. Jospa nyt tarkenisi pyöräillä työmatkat pikkupakkasellakin ;-)