l u m i s i i v e t

Reissuilta oli kotiin kulkeutunut pullo, josta ei saanut panttia. Pullo oli väriltään juuri sopivan vihreä. Heti tuli ajatus vihreistä joulukuusikorvakoruista, jotka sopisivat joulun ajan juhliin. (Linna-shampoopullo odottaa vielä kierrätysideaa.) Yritin liottaa pullosta etikettejä irti, mutta en saanut liimapintaa lähtemään. Pullon sivussa oli kuitenkin tarpeeksi käyttökelpoista materiaalia korvakoruihin. Leikkasin terävällä puukolla pullon sivut irti. Pullon muovi olikin onneksi helposti leikattavaa. Leikkasin sivusuikaleista kolmion muotoisia paloja saksilla ilman mitään mittaamisia. Palat ovat hiukan erikokoisia ja -muotoisia.  Leikattujen palojen reunat olivat teräviä. Sen vuoksi lämmitin niitä kynttilän liekin lähellä.  Muovi hieman suli ja samalla terävä reuna pyöristyi. Yllä olevassa kuvassa näkyy, kuinka palat ovat hieman lämmityksestä johtuen käpristyneet. Samalla idealla voisi erilaisia muovinpaloja lämmittää ja tehdä ihan kunnolla käpristyneitä mu

Minä olen lapsena usein nukahtanut ompelukoneen surinaan. Se oli tuttu ja turvallinen ääni. Äitini ompeli melkein kaikki vaatteemme ja hänellä oli siihen usein aikaa vasta iltaisin. Aamulla sitten saimme sovittaa melkein valmiita vaatteita. Itsestäni ne eivät useinkaan näyttäneet hyvältä sovitusvaiheessa. Äiti sanoikin, että keskeneräistä työtä ei saa arvostella. Ihan hyvä ohje, koska valmiina vaatteet sitten olivatkin sopivia. Äitini oli ja on edelleen taitava ompelija, joka jaksaa purkaa virheet ja tehdä erittäin huolellista ja tarkkaa työtä. Kuvan ompelukone on mummoni vanha, mutta edelleen toimiva poljettava Singeri. Äiti hankki itselleen saumurin varmaankin 90-luvun alussa. Se tuntui silloin ihmeelliseltä laitteelta. Äidin vanhaan 60-luvun Berninaan verrattuna kone ompeli uskomattoman hyviä saumoja trikoovaatteisiin. Ensimmäisiä ompeluja saumurilla kokeilin minäkin. Taisin ommella jonkun gollege-paidan (melko reilun sellaisen). Innostuinkin ompelemisesta, koska saumuri

Huivit on kyllä mun lempparineulomishommia. Niissä ei ole niin väliä, tekeekö ohjeeseen nähden liian tiukkaa tai liian löysää. Eikä sillä, onko oma lanka juuri samanvahvuista kuin ohjeen lanka. Eikä niihin aina tarvita edes ohjetta. Huiveja ei koskaan ole myöskään liikaa ja silti usein tuntuu, että oikeanvärinen huivi olisi hukassa (tai vielä neulomatta). Huivit lämmittävät tällaista vilukissaa, kuin minä, helposti ja samalla tuovat väriä pukeutumiseen. Olin pari viikkoa sitten pakollisen syysflunssan lamaannuttamana sohvanpohjalla muutaman päivän. Olo oli niin kurja, etten jaksanut edes neuloa. Silloin tuli luettua blogeja ja etsittyä ideoita omiin käsitöihin. Löysinkin itselleni juuri sopivan  huiviohjeen  Ilosofiaa-blogista. Edit: Ilosofiaa-blogia ei enää ole, joten ylläoleva linkki ei toimi. Ohje löytyy kuitenkin tästä postauksesta. Halusin omaan huiviini sinapinkeltaista ja harmaata, värejä, joita olen jo pitkään pyöritellyt huiviajatukset päässäni, mutta sopivaa ohje

Sain mieheltäni lahjaksi kaivertimen. Hän oli ostanut sen kauppareissulta Lidlistä. Ilostuin lahjasta kovasti ja heti päässä alkoi raksuttaa ideoita. Mitään kovin ihmeellistä ideaa en tähän koneentestaamistarpeeseen keksinyt, mutta pitihän sitä nyt jotain kokeilla. Olin virkannut kestovanulaput käyttööni ja niitä pyöri kylpppärin tasolla sekä puhtaina että likaisina. Niille piti keksiä järkevä säilytyssysteemi. Siistejä, juuri sopivan kokoisia omenahillopurkkeja oli kerääntynyt lasiroskikseemme. Päätin ottaa kaksi hillopurkkia uuteen käyttöön. Kaivertimen pää on käteen sopiva. Siitä saa kunnon, tukevan otteen, vähän kuin kynästä. Päätin kirjoittaa purkkeihin tekstit "puhtaat" ja "pyykkiin". Pakkauksessa mukana tulleita kirjainmalleja en kuitenkaan osannut käyttää. Niillä homma ei vain onnistunut. Rajasin alueen maalarinteipillä ja kirjoitin tekstit vapaalla kädellä. Käytössäni oli varmuuden vuoksi suojalasitkin. Mitään siruja lasista ei kuitenkaan

Tänä vuonna Tampereen kädentaitomessut jäivät harmillisesti väliin. Olen katsellut viikonlopun aikana bloggareiden ja tuttavien kauniita ja inspiroivia kuvia messuilta ja kaivannut kovasti mukaan. Messuilta saa aina niin hirveän paljon ideoita ja innostusta, uusia tarvikkeita ja materiaaleja ja hyvän mielen. Kädentaitomessut ovat käsitöiden tekijälle jotenkin kokonaisvaltainen kokemus, ainakin minulle. Mutta ei se haittaa. Uusia messuja tulee ja huomasin juuri, että viime vuoden messujen ideoitakin on vielä useita toteuttamatta. Ostin viime vuonna juuri Tampereen messuilta Caitlin Sainion ihanan kirjan 100 virkattua lumihiutaletta. Innostuin heti kotiin tultuani virkkaamaan useita lumihiutaleita, mutta kuten tavallista, jostain tuli taas uusia innostavampia ideoita ja lumihiutaleiden virkkaaminen jäi hetkeksi unohduksiin. Tällä viikolla kaivoin hiutaleet uudestaan esiin ja päätin virkata joka ilta vähintään yhden uuden hiutaleen. Hiutaleita onkin mukava virkata. Jokainen on

Joku aika sitten törmäsin netissä  kestovanulappuihin. Eipäs ollut itselle todellakaan tullut edes mieleen ommella tai virkata omia vanulappuja. Vanulappuja kun saa helposti kaupasta ja ne ovat hyvin toimivia. Kestovanulaput ovat kuitenkin varsin loistava keksintö. Niillä voi pyyhkiä silmämeikit pois ja käytön jälkeen pestä pesukoneessa. Tämä on huomattavasti ekologisempaa kuin valmistaa uusia vanulappuja. Ensimmäiset kestovanulappukokeiluni virkkasin bambulangasta tekemällä pyöreitä lappuja pylväillä. Niistä tuli ihan käyttökelpoisia, mutta imukyky ei ollut paras mahdollinen. Löysin paremman mallin Kotivinkin sivuilta . Malli oli kaunis ja vanulaput ainakin näyttivät pehmeiltä. Näitä oli hauska virkata. Pampuloiden tekeminen oli välillä hieman haastavaa, mutta laput valmistuivat suhteellisen nopeasti. Lankana näissäkin bambulanka . Valitsin bambulangan sen mahdollisten antibakteeristen ominaisuuksien vuoksi. Muokkasin Kotivinkin ohjetta hieman. Alkurenkaaseen tei

Syksyllä parasta on hämärät illat, kynttilän valo, lämmin tee ja neulominen. Tai joskus virkkaaminen. Jotenkin lankatyöt vaan kuuluu syksyyn ja alkutalveen. Näiden kuvien myötä toivotan hyvää ja tunnelmallista viikonloppua neulomusten parissa tai ilman!

Viikonloppuun sisältyi loistavaa seuraa, saunomista järven rannalla, huippuruokaa ja askartelua. Luksusta siis. Olimme saaneet kutsun mökkeilemään ja mökin omistajan kanssa jaamme askarteluinnostuksen. Tällä kertaa päätimme tutustua yhdessä himmeleiden tekoon. Edellisen kerran, kun tapasimme, kokeilimme fimomassakorujen tekoa (niistä voin tehdä postauksen joskus myöhemmin). Ajattelimme, että yhdessä himmelien teko ei olisi ehkä niin hankalaa, kun opetteluun saisi toisesta tukea.  Suunnitelimme tekevämme himmeleitä perinteisistä oljista ja lisäksi mustista pilleistä. Tarvikkeet hankimme Sinellistä . Olkien ja pillien lisäksi tarvitsimme kalalankatyyppistä lankaa, mahdollisimman pitkän neulan, helmiä ja sakset. Aloitimme pillestä ja hyvä niin. Pilli oli paljon armollisempi aloittelijalle. Pilli pätkittiin kahteentoista samanpituiseen pätkään, jotka yhdistettiin toisiinsa Sinellin ohjeiden mukaan. Homma oli oikeastaan melko koukuttavaa. Kun idean oppi, ei tarvinnut kovasti