l u m i s i i v e t

Työhuonettani siivotessa löysin joku aika sitten pussillisen vanhoja vyösolkia. Olin saanut ne ehkä vanhojen nappien mukana anopiltani. Valkoinen, tai nyt ehkä jo kellertynyt soljen kiva muoto sai ideoimaan siitä jotain uutta. Maalasin mustalla, kiiltävällä spray-maalilla soljen ainakin kolmeen kertaa. Luulin sen sujuvan jotenkin helpommin, mutta aina joku roska lensi maaliin tai kokeilin sormella liian aikaisin maalin kuivumista. Mutta sain soljen loppujen lopuksi maalattua. Kaivelin kaapista erivärisiä kirjontalankoja, joista leikkasin pienet pätkät. Pätkät kieputin soljen keskiosan ympärille ja liimasin ne kiinni Eri Keeperillä. Laitoin soljen roikkumaan puuvillanyöriin  ja tein päihin säädettävät solmut. Kun olin aloittanut tämän korun maalailun, luin lehdestä, että isot statement-korut eivät ole enää tänä kesänä muodissa. Voi olla, että olen niin kuin en tietäisikään asiasta ja käytän korua joka tapauksessa :-)

Olen laulanut elämäni aikana monessa kuorossa. Lapsena se ei ollut aina niin ihanaa, mutta aikuisena sitä on välillä ihan kaivannutkin. Lauloin muutaman vuoden ajan paikallisessa kuorossa. Vuosien aikana nuotteja ehti kertyä melkoinen määrä. Halusin kaikkien nuottien olevan yhdessä paikassa, jotta ne on helpompi löytää. Kotoa löytyi vanha, jostain koulutuksesta kurssimateriaalin kanssa saatu paksu kansio. Sinne kaikki nuotit mahtuisivat, mutta kansio pitäisi jotenkin koristella tai päällystää. Olin ollut muutama vuosi aikaisemmin Suomen Käsityön museolla kuvansiirtopajassa ystävieni kanssa. Halusin kokeilla kuvansiirtoa kotonakin ja katsoa onnistuuko se ilman ammattilaisen ohjausta. Suunnittelin tekeväni kansiolle kankaiset päällykset/kannet, joihin ompelisin kuvansiirotekniikalla siirretyn kuvan. Ihan täydellisen kuvan löysin mummoni valokuva-albumista. Kuvassa on mummoni 40-luvulla omassa kuorossaan kitaran kanssa. Ensin tulostin kuvan ihan perus laser-tulosteena. Siirsin

Nämä ovat käsityöharrastajan korvakorut. Koruissa on juuri niitä asioita, joista pidän, lankakerä, puikot ja ompelukone. Saksetkin kuuluvat tietysti mukaan. Siksi, koska niitä tarvitsee usein ja koska ne olivat pieninä korunosina aika söpöt.  Olen kerinyt turkoosia virkkauslankaa pienelle kerälle ja liimannut langanpään Eri Keeperillä kiinni kerään. Kerän läpi työnsin pätkän hopeoitua kuparilankaa , jonka päihin tein pienet silmukat. Ylempään silmukkaa pujotin valmiin korvakorukoukun , joka on sterling-hopeaa. Alempaan silmukkaan pujotin pienemmän kuparilanganpätkän, jonka alempaan lenkkiin laitoin ompelukoneen tai sakset. Korunosat olen ostanut kauan sitten varastoon ja nyt, kun käytin niitä, en enää muistanutkaan ostopaikkaa. Lankakerän läpi pujotin vielä puikoiksi valmiit tasapäiset korupiikit , joihin laitoin pienet liimatipat ennen pujottamista. Käytössä ne hieman liikkuvat, mutta eivät ole kuitenkaan irronneet. Näistä on tullut ehdottomasti yhdet lempikorvakorui

Virkkasin itselleni muutama kesä sitten mustan olkalaukun,  jonne mahtui sopivasti lompakko, kännykkä, avaimet ja huulipuna, tarvittaessa hieman muutakin. Nyt musta laukku tuntui jotenkin synkältä ja kaipasin suunnittelemaani uuteen laukkuun jotain väriä. Mustassa laukussa on vahasta laukusta kierrätetty irrotettava olkahihna ja ajattelin käyttää samaa hihnaa myös tässä laukussa. Virkkasin harmaasta, melko paksusta puuvillalangasta laukulle pohjan. Lanka on Novitan, mutta en muista enää langan nimeä. Sitä oli jäänyt edellisestä projektista jonkun verran. Lanka loppui kesken ja piti keksiä, millä laukkua jatkaa. Lankakorista ei löytynyt sopivaa jämäkerää ja niinpä päätin siirtyä kangaslaatikon pariin. Sieltä löytyi mustaa puuvillakangasta, jota olen ostanut Eurokankaasta laukkua varten. Silloin suunnittelemani laukku jäi kyllä ompelematta. Leikkasin jatkoksi harmaaseen virkattuun laukunpohjaan mustasta kankaasta suorakaiteen muotoiset palat ja vuoriksi löytyi sopiva pala, jok