l u m i s i i v e t

Kerroin jo aikaisemmin opiskeluistani Jyväskylän Taitokeskuksen Kiertotaloutta käsillä- koulutuksessa. Siellä kokeilimme yhdellä kerralla (jokunen aika sitten, kun vielä pystyimme kurssille kokoontumaan) askartelua vanhojen, käytöstä poistettujen kirjojen kansista.  Opettajallamme oli mukana tekemänsä koristelinnunpönttö. Hän nimitti sitä Kirjasiepon pöntöksi. Halusin kokeilla samantapaisen tekemistä myös itselleni. Minulla oli kolme poistokirjaa, joissa kaikissa oli ihan siistit kannet. Vihreät kannet päätin jättää katoksi. Sinisen kirjan etukansi on pöntön etuosa, takakansi on puolitettu ja käytetty pöntön sivuseininä. Kolmannen kirjan etukansi on pöntön takaseinänä. Se ei näy mihinkään, joten siihen voi valita myös kannen, jonka väri ei muuten miellytä.  Leikkasin mattoveitsellä palat oikean kokoisiksi metalliviivottimen avulla. Etuseinämään porasin aukon porakoneen reikäporalla. Hioin reunoja hieman hiekkapaperilla. Teippasin palat pöntön sisäpuolelta ilmastointi

Olin pitkään kaivannut keittiön seinälle ilmoitustaulua. Muutamasta liikkeestäkin sellaista etsin, mutta hinta tuntui olevan vähän turhan korkea. Kierrätyskeskuksessa haahuillessani oivalsin vanhan ritiläkorin olevan oivallinen ilmoitustaulu. Ostin yhden korin matkaani muistaakseni kolmella eurolla.  Kokeilin sahata korin reunoja irti käsisahalla, jossa oli metalliterä. Se onnistui alkuun ihan hyvin, mutta työn edetessä en saanut sahaa mahtumaan korin leikatun reunan ja pohjan väliin, joten piti keksiä joku muu ratkaisu. Mieheni sai tehtäväkseen leikata korin reunat rälläkällä.  Sen jälkeen hioin leikkauskohdat hiekkapaperilla ja maalasin ritilän mustalla spray-maalilla pariin kertaan.  Keittiön seinässä oli edellisen taulun jäljiltä ruuvi, johon ripustin valmiin ritiläilmoitustaulun. Laitoin siihen muutaman kortin klipsulla kiinni. Koska ilmoitustaulu on melkein kiinni seinässä, kiinnitysklipsujen takaosa on taitettuna alaspäin. Ilmoitustaululla

Jyväskylässä, Suomen Käsityön museossa, oli maaliskuun alkuun asti Sirkka Könösen näyttely. Olen nähnyt Könösen näyttelyn edellisen kerran vuonna 1990 tai 1991 Tammisaaressa. Jo silloin pidin hänen värien käytöstään. Tietysti Könösen suunnittelemia neuleita näkyi muutenkin paljon 90-luvulla käsityölehdissä ja käsityöharrastajien päällä. Nyt värikkäät ja luontoaiheiset neuleet ja muut työt oli näytteillä Jyväskylässä. Ehdin käydä näyttelyssä ennen koronasulkua ja kuvat löysin nyt koneeltani. Nämä Sirkka Könösen upeat väriyhdistelmät ja luontoaiheet piristävät varmasti. Könönen sai yhteen neulepaitaan mahtumaan lukuisia värejä ja monia ihania yksityiskohtia luonnosta. Vaikka värejä oli yhdessä työssä paljon, ne olivat uskomattoman harmoonisesti toisiinsa yhdisteltyjä. En tiedä, kuinka vaikea näitä neulepaitoja olisi ollut neuloa.  Näyttelyssä oli myös muutamia Könösen muita teoksia, kuten yllä näkyvä täytekakku kierrätysmateriaaleista.  Käsityön museon yläk

Minä kaipaan kesäisin kirjontatöitä. En tiedä, mistä se johtuu, mutta olen vuosien aikana huomannut tällaisen ilmiön. Viime kesänä miettiessäni, millaista kirjontatyötä alkaisin tekemään, muistin vuosien takaisen ajatuksen. Olin ensin lainannut kirjastosta Nina Granlund Sætherin Tyynykirjaa ja myöhemmin ostanut saman kirjan itselleni. Kirjassa oli paljon kivoja ideoita ja yksi oli ristipistotyyny tekstillä Nothing to do.  Tämän tyynyn päätin kirjoa itselleni. Tyynyssä on hyvät värit ja tykkään sen kuvioista ja ajatuksesta. Kaapistani löytyi ristipistoja varten aida-kangasta ja sopivia kirjontalankojakin. Myös tyynyn takaosassa ole lakanakangas ja vanha tyyny ovat omasta takaa. En siis ostanut tähän työhön mitään uusia materiaaleja. Pistelin ristipistoja viime kesän automatkoilla, mökkireissuilla, laiturilla ja terassilla. Jatkoin vielä syksyn pimeinä iltoina ja vähän talvellakin. Hiihtolomalla päätin tehdä ristipistot loppuun ja ommella valmiin työn tyynyksi. Ompelin ty

Kiertotaloutta käsityötvistillä- koulutuksessa, jossa opiskelen Jyväskylän Taitokeskuksessa, opiskelimme viime viikolla munamosaiikin tekemistä. Ohjeistuksen sain opettajaltamme, museonlehtori Raija Manniselta. Munamosaiikin teko on juuri sopivaa askartelupuuhaa pääsiäisen tienoille. Keräsin perheemme käyttämien kananmunien kuoret talteen ja liotin niitä vedessä. Tämä siksi, että sain helposti irrotettua munankuoren sisäpinnalla olevan kalvon. Näin ollen kuori liimaantuu paremmin kiinni.  Minulla oli tallessa vanha teepurkki, jonka maalasin ensin akryylimaalilla mustaksi. Tummasta pohjasta valkoiset munankuoret erottuvat paremmin. Kun maali oli kuivaa, levitin sormella Eri Keeperiä pienelle alueelle. Painoin siihen palan kuorta. Kuoren päälle voi laittaa myös palan leivinpaperia ja sen päältä painella niin, että kuori menee pieniksi palasiksi. Sen jälkeen kuoren paloja pystyi vielä liikuttelemaan esimerkiksi hammastikulla ja samalla tehdä sopivasti tilaa palojen väliin. Näin

Kuten useimmat teistä tietävätkin, meillä asustelee kaksi kollikissaa. Kissaherramme ovat hyvin koulutettuja ja ne noudattavatkin perheemme sääntöjä melko hyvin meidän ollessa kotona. Normiarjessa, meidän työpäivien aikana kotona saattaa kuitenkin käydä niin, että joku makaa keskellä ruokapöytää, kävelee tiskipöydällä tai teroittaa kynsiään kiipeilypuun sijaan huonekaluihin.  Meillä on kaksi vaaleaa nojatuolia, jotka ovat myös kissojen ahkerassa käytössä. Niissä on kiva nukkua ja niitä on kiva myös kynsiä. Kynsimistä vastaan piti ommella nuojatuoleille suojat. Minulla oli kaapissa mustaa, liukaspintaista kangasta. Olin saanut sitä ison määrän äidiltäni. En jaksanut verhoilla tuoleja kokonaan, vaan halusin helposti irrotettavan suojan, joka on nopea ommella. Leikkasin ja ompelin ensin pitkän suikaleen selkänojan ympärille. Laitoin sauman selkänojan taakse. Sen jälkeen leikkasin ja ompelin istuinosan suojaksi suoran kaitaleen. Kiinnitin kaitaleen kuvissa näkyvällä tavalla