l u m i s i i v e t

Tämän pussukan virkkaaminen ei sujunut ihan niin nopeasti kuin olin kuvitellut. Mutkia tuli matkaan ja motivaatiokin oli välillä hukassa. Pussukan tarina alkaa kesäkuussa 2016, jolloin ostin muutaman kerän puuvillalankaa tarkoituksena virkata Molla Millsin kirjan ohjeella laukku. Tein ohjetta hieman kapeamman version. Virkkasin sinä kesänä ehkä korkeintaan 10 cm työtä eteenpäin. Kesä meni ja virkkaus jäi. Jostain syystä virkkaus puuvillalangalla kuuluu enemmän kesään kuin talveen. Kesällä 2017 jatkoin virkkaustyötäni taas loman automatkoilla. Olin työssä jo loppumetreillä, kun auton takapenkillä katselin melkein valmista työtä ja tajusin, että olen tehnyt työn vihreät osiot vääriin kohtiin eikä kuvio ollut ollenkaan kolmiulotteinen, kuten piti. Hetken harmittelin asiaa ja mietin, mitä virkkaukselleni teen. Päätin kuitenkin purkaa kaikki, mitä kesän aikana olin virkannut. Jatkoin hyvin sujunutta virkkausta vielä loppukesänkin ajan. Sain työn valmiiksi ja olin tyytyvä

Tässä postauksessa olevat työt tein melko pikaisesti ilman sen suurempaa suunnittelua. Joskus extempore-askartelut ovat vaan aika kivoja. Homma meni niin, että meillä tehtiin ulkoportaiden laatoitusta eräänä lauantaina. Saneerauslaastia jäi hieman yli ja minä päätin siinä samassa tehdä siitä muutaman askartelun. Saneerauslaastihan ei ole parasta tällaisten ruukkujen tekoon, mutta ajattelin, että tulee, mitä tulee ja kestää, mitä kestää.  Koska laasti kuivuu, päätökset siitä, mitä aioin laastista askarrella, piti tehdä nopeasti. Olin edellisenä päivänä istuttanut pihaamme muutamia kasveja ja muistin laittaneeni muoviruukut talteen. Sieltähän löysinkin kivan mallisen ruukun, joka sopi hyvin tähän. Laitoin laastia ruukkuun ja sisälle laitoin maitopurkin alaosan. Painoksi maitopurkin sisään löytyi muutama kivi.  Toisen astian tein maitopurkkiin, jonne laitoin muutaman sentin laastia. Painoin sisään tyhjän lasipurkin ja painoksi taas muutaman kiven.  Molemmat

Joku aika sitten jokaisessa käsityölehdessä ja -blogissakin vilahteli virkattuja säilytyskoreja ja -purkkeja. Minä en ole oikein koskaan aikaisemmin innostunut niitä virkkaamaan. Nyt minulla oli tarve saada pitkulainen, kapea säilytyskori, jossa olisi myös kahva sen käyttöä helpottamaan. Virkkasin Hooked Ribbon- ontelokuteesta  oman pään ohjeella paksulla (muistaakseni 8mm) koukulla ensin sopivan kokoisen pohjan kiinteillä silmukoilla. Kun pohja tuntui riittävän kokoiselta, aloin virkkaamaan reunoja. Virkkasin spiraalia pohjan ympäri, kunnes korkeus oli hyvä. Kulmiin tein aina pari kiinteää silmukkaa edellisen kerroksen silmukkaan. Lopuksi päättelin langat ompelemalla ontelokuteen päät ohuella ompelulangalla kiinni koriin. Kahvaksi leikkasin nahkapaloista suikaleen, johon tein kaksi reikää nahkarei'ittimellä. Ompelin kahvan kiinni koriin puuvillalangalla. Vinkkiä nahkahihnan ompeluun sain Maaritse-blogista . Korista tuli toimiva ja käyttöön oikein sopiva.  I

Sain kesän alussa anopiltani vanhoja, mutta ihan hyväkuntoisia pyyhkeitä. Olin juuri lukenut Eilen tein - blogista ohjeet turbaanipyyhkeen ompeluun . Sellaista oikeasti tarvitsin. Saunan jälkeen paksut hiukseni ovat pitkään märät ja normipyyhe on turhan iso ja painava. Eikä kylpypyyhe oikein edes pysy päässä. Vanhoista pyyhkeistä uskalsin lähteä kokeilemaan, olisiko turbaani minulle sopiva ja käytössä toimiva.  Leikkasin pyyhkeestä Eilen tein-blogin ohjeen mittojen mukaiset kappaleet ja ompelin saumurilla sauman. En malttanut vaihtaa edes mustia lankoja valkoisiin. Toiseen päähän ompelin kuminauhan pätkän ja toiseen päähän mustien saumurilankojen kaveriksi mustan napin. Turbaani onnistui kerralla. Ja se on osoittautunut käytössä ihan loistavaksi. Ompelin itselleni vielä toisenkin ja käytän niitä aina suihkun jälkeen. Turbaani on päässä kevyt ja se pysyy hyvin paikoillaan. Se myös imee vettä hiuksista. Märät hiukset eivät kastele vaatteita eikä minua ainakaan palele niin hel