l u m i s i i v e t

Vuodenvaihteen tienoilla tuli siivottua kotia. Kodissamme oleva lapsemme entinen pieni huone toimii tällä hetkellä minun askartelu/ompelu/työhuoneenani. Tykkään työhuoneestani kovasti ja nautin siitä, että käsityöt voi jättää kesken ja laittaa oven perässään kiinni. Usein työhuone kyllä näyttääkin siltä, että hommat ovat jääneet vähän vaiheeseen. Joululomalla oli siis syytä selättää myös työhuoneen kaaos. Siististä huoneesta saattoi ottaa kuviakin ja sen vuoksi esittelen työhuoneeni nyt myös teille. Työhuoneessani on pitkä työtaso, jossa on äitini vanha saumuri ja säilytettävää tavaraa. Työtaso on kasattu itse maalatusta liimalevystä ja metallisista jaloista. Tykkään asetella hyvää mieltä tuovia esineitä myös näkyville. Työhuoneessani on paljon vanhoja tavaroita, jotka ovat minulle tärkeitä ja joilla on joku tarina.  Työhuoneessani on kaksi korkeaa kaappia tavaroiden säilytystä varten. Kaapin oveen olen kerännyt kivoja ja inspiroivia kuvia tai postikortteja. Jo...

Joku aika sitten jokaisessa käsityölehdessä ja -blogissakin vilahteli virkattuja säilytyskoreja ja -purkkeja. Minä en ole oikein koskaan aikaisemmin innostunut niitä virkkaamaan. Nyt minulla oli tarve saada pitkulainen, kapea säilytyskori, jossa olisi myös kahva sen käyttöä helpottamaan. Virkkasin Hooked Ribbon- ontelokuteesta  oman pään ohjeella paksulla (muistaakseni 8mm) koukulla ensin sopivan kokoisen pohjan kiinteillä silmukoilla. Kun pohja tuntui riittävän kokoiselta, aloin virkkaamaan reunoja. Virkkasin spiraalia pohjan ympäri, kunnes korkeus oli hyvä. Kulmiin tein aina pari kiinteää silmukkaa edellisen kerroksen silmukkaan. Lopuksi päättelin langat ompelemalla ontelokuteen päät ohuella ompelulangalla kiinni koriin. Kahvaksi leikkasin nahkapaloista suikaleen, johon tein kaksi reikää nahkarei'ittimellä. Ompelin kahvan kiinni koriin puuvillalangalla. Vinkkiä nahkahihnan ompeluun sain Maaritse-blogista . Korista tuli toimiva ja käyttöön oikein sopiva.  ...

Tämän postauksen valmistelu on aloitettu jo huhtikuussa. Mikään työvaihe ei todellakaan ole kestänyt kovin kauan, mutta joskus asioiden suunnittelu vie aikaa ja toisinaan pienetkään työvaiheet eivät edisty. Mutta nyt voin esitellä teille uuden, kierrätetyn säilytysrasiani.  Tarina alkaa siitä, kun olin keväällä Blogisisarten  (joukko ihania, eri aiheista bloggaavia naisia) tapaamisessa Helsingissä. Kävimme Ateneumissa ihastelemassa taidetta ja Lushissa tutustumassa käsin tehtyihin, osittain tuoreista raaka-aineista valmistettuihin kosmetiikkatuotteisiin. Tuoksu jo liikkeeseen saapuessa oli huumaava. Lushissa meille esiteltiin tuotteita.   Täältä löydät lisää informaatiota, jos tuotteet kiinnostavat. Saimme vielä lähtiessämme kotiin muutamia tuotteita tutustuttavaksi, mm. hauskan kylpypallon . Ihastuin esittelyssä paladeodoranttiin  ja ostinkin sellaisen mukaani. Kotona uudenlaisen tuotteen käytöstä aiheutui pikkuruinen pulma. Missä säilytän deodoranttia...

Irtopuuterista, jota käytän päivittäin, jää loppuessaan aika kiva rasia. Sopivan kokoinen vaikka neulojen kuljettamiseen reissuissa tai muuhun pieneen säilytykseen. Rasian kansi vaati vain pientä tuunausta.  Maalasin puuterirasian kannen mustalla spray-maalilla. Sen jälkeen porasin pienellä Dremel-porakoneellani reiät kanteen. Tein ristipistosuunnitelman kannen sisäpinnalle lyijykynällä. Lopuksi kirjoin turkoosilla virkkauslangalla kanteen K-kirjaimen. Tätä samaa lankaa olen käyttänyt aika monessa käsityössäni, esim. tässä , tässä ja tässä . Rasiassa on kierrettävä kansi, joten neulat, pienet korut tai vaikka särkylääkkeet pysyvät purkissa kassissa pyöriessäänkin. Kätevää ja kaunista! Hyvää alkanutta vuotta kaikille blogini lukijoille!

Olen ostanut ensimmäisen, kauan haaveilemani Aalto-vaasin kesätyörahoillani kesätyöpaikastani opiskeluaikana. Aalto-vaasi oli kirkas ja pienempi (120mm) versio. Siihen laitoin usein kukkia ja tyhjänä se oli koristeena kirjahyllyssä. Eräänä jouluna laitoin Aalto-vaasiin merisuolaa ja siihen pystyyn punaisia pitkiä antiikkikynttilöitä. Pidin asetelmasta paljon ja iloitsin sen kauneudesta. Joulun jälkeen meni jonkun aikaa, ennen kuin aloin poistamaan asetelmaani. Merisuola oli jämähtänyt vaasin pohjalle oikein kunnolla. Jälkiviisaana voin todeta, että olisi pitänyt vain laittaa vaasiin vettä. Minä koputtelin varovasti ruokailuveitsellä suolaa irti. Vaikka en tehnyt sitä voimakkaasti, satuin rikkomaan ohuen lasin. Pohjaan tuli siis halkaisijaltaan noin kahden senttimetrin suuruinen aukko. Vaasia ei voinut enää käyttää maljakkona, mutta koristeena se on toiminut senkin jälkeen. Enhän raaskinut millään heittää pois itselleni arvokasta ja kaunista esinettä. Keväällä luin Oli aika-blogis...

Aurinkolaseja ei ihan hirveästi, ainakaan vielä, ole tänä kesänä tarvittu. Kuitenkin niiden on hyvä olla käden ulottuvilla ulos lähtiessä. Käytän päivittäin myös silmälaseja, joita minulla on kahdet. Laseja tarvitsen lähinnä autoa ajaessa tai ulkona liikkuessani. Kotona tarvitsen niitä harvemmin. Eteisessämme pyörii siis useammat lasit eri tarkoituksiin ja niille piti miettiä jäkevää säilytystä. Sellaista, mikä näyttäisi hyvältä ja missä lasit pysyisivät siisteinä ilman naarmuja. Siivoillessani löysin muutamia ikivanhoja pärekoreja. Toinen taisi olla ihan lapsuudestani asti säilynyt. Ne olivat olleet milloin missäkin tarkoituksessa, mutta viime vuodet ne olivat odotelleen mahdollista kirpputorille päätymistä. Päätin käyttää koreja perheemme lasien säilytykseen eteisen siistimmän ilmeen vuoksi. Maalasin spray-maalilla korit mustiksi. Spray-maalin käyttö on kätevää ja maalia saa suihkuteltua ohuen kerroksen. Maali kuivuu todella nopeasti. Suhuttelin kaksi kerrosta maalia korien pint...