l u m i s i i v e t

Tämä tarina on tosi ja paikoin ehkä hieman surullinenkin. Mutta siinä on onneksi onnellinen loppu. Kuten ehkä tiedättekin, en ole kovin varma neulomisjutuissa, jos kyseessä on isommat työt kuten neuletakit tai villapaidat. Olin jäämässä lomalle joulukuussa 2014. Olin päättänyt neuloa itselleni neuletakin lomaneuleena. Ostin Dropsin alpakkalankaa ja löysin Dropsin sivuilta myös kivan mallin. Aloitin neuleen jo ennen lomaani ja neuloin sitä innolla. Sovitin neuletakkia ensimmäisen kerran vasta siinä vaiheessa, kun toinen hihakin oli jo lähes valmis. Tajusin, että löysän käsialani vuoksi neuletakista oli tullut minulle ihan liian iso. Lannistuin ja jätin neulomuksen odottelemaan. Ystävän kannustuksesta jatkoin sen kuitenkin jonkin ajan kuluttua loppuun. Meillä on ihana ystävien neulekerho, Kertut, josta voin kertoa teille myöhemmin enemmänkin. Esittelin tapaamisessamme valmiin, minulle liian ison neuletakin. Muutama ystäväni sovitti sitä ja ihana Anu halusi sen itselleen. Olin

Heijastimia on askarreltu näin pimeän kauden aikana monissa blogeissa. Valon määrä on kuitenkin jo ihanasti lisääntymässä, mutta vielä hetken heijastimet ovat tarpeen. Heijastimien tekeminen onkin aika mukavaa, koska niitä voi tehdä niin monella eri tavalla, ne valmistuvat nopeasti ja niitä voi tehdä vaikka pieniksi lahjoiksi. Itsekin askartelin viime jouluna joulupaketteihin heijastimia tuohitähden ohjeella. Ompelin alkutalvesta itselleni uuden villakangastakin . Takin rinnuksiin kaipasin jotain pientä ja hillittyä koristetta. Virkkasin oman pään ohjeella mustasta virkkauslangasta pienen kukan. Malli on sama kuin 1-vuotisarvonnan korvakoruissa . Kukan alle taitoin heijastinnauhaa kaksinkerroin ja ompelin pienillä pistoilla rintakoruneulan kiinni heijastimeen. Leikkasin vielä lopuksi nauhan pään viistoksi. Heijastin näyttää vähän kunniamerkiltä, mutta ei kai se haittaa. Takin hihaan täytyy vielä laittaa lisäksi joku kaunis roikkuva heijastin. Tämä heijastin kun ei kovin palj

Tammikuun alussa teimme viikonloppureissun Helsinkiin mieheni kanssa. Tapasimme ystäviämme ja suunnitelmana oli, että miehet viettävät lauantai-iltapäivän lätkämatsissa ja naiset kiertävät kulttuurikohteita. Mielestäni loistava suunnitelma!  HAMissa  oli  Kusaman  näyttely vielä jonkin aikaa ja sen halusin ehdottomasti nähdä. Toinen kiinnostava kohde oli  Designmuseo , jossa oli tekstiilitaiteilija  Kirsti Rantasen  näyttely. Designmuseo oli jäänyt minulta valitettavasti aikaisemmin kokonaan käymättä. Monella Helsingin reissulla on tullut käytyä  Ateneumissa  tai  Kiasmassa  ja pienempi museo on jotenkin vaan unohtunut. Pidin Designmuseon sisääntulokerroksen monista yksityiskohdista, kuten  Fiskarsin saksista  myyntitiskin takana olevassa seinässä. Keskikerroksen perusnäyttely oli tammikuun alussa harmillisesti kiinni. Tosin aika meni nopeasti ja kulttuurikierros oli sopivan pituinen ja sisältöinen ilman perusnäyttelyäkin. Kirsti Rantasen työt oli sijoitettu museon yläke

Ostin viime talvena Eurokankaan tekoturkispalalaatikosta alle metrin palan vaalean ruskeaa tekoturkista. Samalla ostin myös vuorikangasta. Ajatuksena oli ommella vuoritettu liivi pakkaspäivien iloksi. Talvi loppui ennen kuin sain edes aloitettua liiviä. Nyt oli hyvä aika toteuttaa suunnitelma. Kaavan löysin Suuren Käsityö-lehden numerosta 1/2011. Muokkasin sitä niin, että jätin vetoketjun pois ja suoristin sivusaumoista kaavan lähes suoraksi. Tekoturkista leikatessa karvoja oli joka paikassa. Yritin irrottaa leikatuista reunoista irtokarvat, mutta niitä tuntui silti riittävän. En tiedä, olisiko sitä voinut mitenkään estää. Työhuoneeni näytti siltä, kuin siellä olisi kynitty joku karvainen eläin. Ompelin liivin melkein lehden ohjeiden mukaan. Ohjeessa ei mainittu ollenkaan sivusaumojen ompelua. Ompelin ne aluksi, mutta jouduin purkamaan, koska muuten liiviä ei olisi saanut käännettyä ollenkaan oikein päin. Ompelujärjestykseni tässä ihan itsellenikin muistiin: ensin olkasa

Lomapäivän kunniaksi päätin lähteä tänään pyörähtämään Neuloosissa . Neuloosi on ihana lankakauppa Jyväskylässä, josta postasinkin viime vuonna . Silloin putiikki oli juuri avattu Väinönkadulle. Matkaan tuli muista tekijöistä johtuvia harmillisia mutkia ja uutta Neuloosia jouduttiin jonkun aikaa odottelemaan. Nyt uusi, vieläkin suloisempi puoti on ollut auki jo muutaman kuukauden ajan Kilpisenkadun yläpäässä. Neuloosiin on aina kiva mennä vaikka vain pikaisesti käymään. Sieltä saa varsinkin laadukkaita sukkalankoja (joita olen itse käyttänyt myös huivilankoina ) ja tarvittaessa neuvoja. Puotia pitää ystäväni Anne, taitava ja innostava neuloja. Neuloosissa on ihana tunnelma, kuten kuvista ehkä voi vähän aistia. Siellä voi ihastella pehmeitä lankoja, katsella voimauttavia värejä ja suunnitella tulevia käsitöitä. Tänään mukaani lähti kuitenkin vain arkisen väristä, harmaata sukkalankaa. Tyttäreni tilasi ohuet, talvikenkään mahtuvat villasukat lyhyillä varsilla.