l u m i s i i v e t

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Minulla on onni asua lähellä Suomen käsityön museota. Kävin viime viikonloppuna katsomassa uusimman näyttelyn ja inspiroiduin siellä, kuten aina. Ilma oli ihanan aurinkoinen, vaikka tuuli erittäin kylmästi. Museossa oli valoisaa ja tunnelma jotenkin iloinen. Kaupungissa oli tapahtumia pitkin päivää Jyväskylän syntymäpäivän kunniaksi ja sen vuoksi museoonkin pääsi ilmaiseksi sisään. Sisääntulokerroksessa oli Pinnalla-näyttely , johon oli koottu 16 lupaavan, nuoren taiteilijan töitä. Kaikki osallistujat olivat alle 30-vuotiaita. Ensimmäisenä silmiin osui kauniin herkät korut, joiden valmistusmateriaali ei ensisilmäyksellä selvinnyt. Korut olivat Wiebke Pandikovin suunnittelemat ja valmistamat. Korut oli valmistettu ohuista hedelmäpusseista ja löytyneestä puusta. Työvälineinä oli käytetty silitysrautaa ja juotoskolvia. Todella kaunista. Jotekin se, että materiaali on kierrätettyä ja tuote on onnistunut, tekee tuotteesta vieläkin kauniimman. Roskasta on tehty jotain arvokasta.

Kohdalleni sattui hieman lommoinen, poistoon menevä kakkuvuoka. Meillä harvemmin kakkuja leivotaan ja kaapista löytyy jo yksi ihan käyttökelpoinen vuoka. Sen vuoksi suunnittelin tekeväni tähän jotain ihan muuta. Palmusunnuntain kunniaksi kakkuvuoasta tuli jouluisen puolukanoksakranssin korvaaja. Ostin eilisellä kauppareissulla muutamia tipuja (joita löytyi kyllä kaapistakin, kun tänään pääsiäiskoristeita sieltä kaivelin). Kaapista löytyi lisäksi pari sopivaa munaakin. Tyttäreni sommitteli kakkuvuoan koloon pesän tipuille kuivista heinistä. Hän liimasi kuumaliimalla heinät, tiput ja munat paikalleen. Reunoja kiertämään solmimme ompelutarvikkelaatikosta löytyneen nauhan. Sekin liimattiin muutamalla kuumaliimatipalla kiinni vuokaan. Ja niin pääsiäisen koristekranssi on valmis. Koristeet voi myöhemmin irrottaa ja käyttää vuokaa johonkin muuhun. Miksei kakun tekokin vielä onnistuisi, mutta ei ainakaan tänä pääsiäisenä ;-) Hyvää palmusunnuntaita ja aurinkoista hilja

Jokunen vuosi sitten törmäsin Hanna Välitalon innostavaan kirjaan Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua. Kirja inspiroi tuunaamaan oman vaatekaapin käyttämättä jääneitä vaatteita. Olin paljon käyttänyt beigen väristä puuvillaneulepooloa, joka oli laadukas, mutta jäänyt vähälle käytölle. Arjessa tulee useammin käytettyä neuletakkia kuin -paitaa. Kirjassa oli idea neulepaidan muokkaamiseen neuletakiksi. Leikkasin neulepaidan etukappaleen keskeltä kahtia ja huolittelin reunat ompelukoneella. Ostin vihreää puuvillalankaa, josta virkkasin pylväillä kapeat kaitaleet kiinnitettäväksi etukappaleiden reunoihin. Nappeja valitessani löysin itseommeltavien nappien valmiita pohjia. Päätin kokeilla niitä. Minulla oli erivärisiä puuvillalankoja, joilla ompelin napit nappipaketin ohjeiden mukaan. Tässä vaiheessa oli enää kiinniompelu jäljellä. Jostain syystä beige väri ei ollenkaan innostanut (se ehkä oli yksi syy käytön vähäisyyteen) ja vihreät kaistaleet tuntuivat tekevän beigestä

Olen tällä viikolla siivoillut kaappeja ja törmännyt moneen nostalgiseen esineeseen. Muistoja ja tunnelmia on tulvahtanut mieleen. On ollut kiva muistella menneitä. Toisaalta on ollut hyvä antaa joitakin asioita pois. Jotkut esineet ovat päässeet uudelleen esille unohduksen jälkeen. Nostalgiasta tuli mieleen esitellä oma käsityöpussini, usein mukanani kulkeva pussi, jossa viimeisin keskeneräinen käsityö. Minun käsityöpussini on peräisin 80-luvulta. Olen tehnyt sen koulussa, muistaakseni kolmannella tai neljännellä luokalla. Kangas on laadukkaan tuntuista, ehkä puuvillaa ja pellavaa. Meillä oli melko tiukka käsityönopettaja ja hän vaati ehdottoman siistiä työn jälkeä. Se kyllä näkyy saumoissa, jotka on tehty viimeisen päälle. Pussukan päälle on kirjailtu ketjupistoilla omat nimikirjaimet. Pistot ovat todella pieniä ja huolellisesti tehtyjä. Nauhakujaan on pujotettu nyöri, josta pussukan voi myös laittaa roikkumaan. Jos nyt tekisin samanlaisen työn, luulenpa, ettei lopputulos olis