l u m i s i i v e t

Tämä vuosi on kohta takana ja uusi edessä. Muutama tunti enää vuotta 2015. Vuodenvaihteessa tulee tehtyä aina pientä inventaariota oman elämän suhteen. Tässä vaiheessa voi vähän arvioida mennyttä ja kenties tarkistaa elämänsä suuntia uudestaan. Kuvassa äidin vanha piirakkavuoka peilinä.  Minä olen tänä vuonna ollut tyytyväinen siihen, että uskalsin aloittaa blogin kirjoittamisen. Pitkään siitä haaveilin ja pitkään asiaa myös harkitsin. Muutaman läheisen tsemppaus ja oman innostuksen suuruus viimein saivat aikaan käytännön tekoja ja blogi tuli polkaistua käyntiin. Harjoittelen vasta monia asioita, mutta kiva, että teitä lukijoita (siitäkin huolimatta) on. Muuten tämä olisi vähän pöhköä hommaa. Vanha siivilä tuikkukuppina. Kuvissa näkyy muutamia kierrätysaiheisia asioita kotoamme. Kierrätys on minulle tärkeä asia ja pidän siitä, että esineitä käytetään jossakin muussa kuin alkuperäisessä tarkoituksessaan. Nautin keksiessäni uusia käyttötarkoituksia muiden mielestä roskil

Minulle tärkeiden ihmisten pitää näkyä myös liikenteessä, ettei heille satu mitään. Sen vuoksi askartelin läheisilleni joulukortin kaveriksi pienen heijastimen. Olin opetellut tuohitähden tekemistä jo aikaisemmin ja minulla oli ohje tulostettuna. Silti etsin lisäohjeitä netistä, kun tuntui, ettei homma oikein lähde sujumaan. Täällä  on hyvä ja selkeä ohje. Itse hieman vielä yksinkertaistin mallia. Olin ostanut heijastinnauhaa jo vuosi sitten käsityömessuilta. Toinen nauha oli leveämpää ja leikkasinkin sen keskeltä puoliksi. Harmikseni en löytänyt messuilta molemmilta puolilta heijastavaa nauhaa. Taittelu oli aika mukavaa, kun vauhtiin pääsi. Jäykempi nauha osoittautui tehdessä paremmaksi, koska siihen pystyi tekemään pitävämmät taitokset. Kun tähdet olivat valmiit, liimasin nauhojen päät Eri Keeperillä. Tein revolveripihdeillä reiän, johon pujotin mustaa puuvillalankaa. Vielä muutama helmi koristeeksi, solmulla kiinni ja musta hakaneula kiinnitystä varten. Paketoi

Vihdoin syksyn kiireet ja touhut saa jättää taakseen ja nauttia joulusta. Sain virkattua valkoisen puuvillalangan loppuun (ajoissa) ja lumihiutaleita valmistui tarpeeksi kuusenkoristeiksi ( aiempi postaus aiheesta ). Muutama matkasi kirjekuoressa ilahduttamaan läheisiäkin.  Ensin kastelin hiutaleet ja pingotin ne patjan päälle nuppineuloilla. Tärkkäsin lumihiutaleet kaupasta ostetulla tärkillä ja silitin ne. Sitten pujotin neulalla langan kaikkien hiutaleiden läpi ja solmin ripustuslenkit. Kuusesta tuli kaunis. Lumihiutaleita, hopeisia ja punaisia palloja ja tietysti kynttilät. Koristelimme sen muutama päivä sitten.   Nyt keskityn joulun viettoon ja toivotan kaikille blogini lukijoille oikein lämmintä ja hyvää joulua! Nauttikaa läheisistänne ja rauhallisesta tunnelmasta!

Joulukyntteliköistä palaa joka vuosi muutama lamppu. Palaneita pikkulamppuja oli kertynyt minulle useampia. Tänä jouluna päätin kokeilla, onnistuuko korvakorujen tekeminen niistä. Idean olen nähnyt joskus messuilla.  Lampun kannassa oli kupera pää. Siihen oli tarkoitus porata reikä. Minulla on pieni Dremel-porakone, johon laitoin 2mm:n poranterän. Ja porasin sillä reiät lampun kantoihin. Reikään liimasin kaksikomponenttiliimalla hopeoidun kuparilangan pätkän. Lanka on vain noin 5 mm lampun sisällä. Katkaisin lankaa hieman kuvassa näkyvästä pituudesta ja kiersin siihen pyöröpihdeillä lenkin. Alemmassa kuvassa keskellä näkyvän lampun päästä muoviosa murtui poratessa kokonaan ja poistin sen sivuleikkureilla. Siihen kokeilin liimata taivutetun metallilangan, jonka pujotin kannan sisään. Tästä saatan tehdä vielä kaulakorun. Sitten vain korvakorukoukut lenkkeihin ja lamput korviin.

Syksyisenä viikonloppuna olin lähdössä bussireissulle. Matkalle piti keksiä pikaisesti jotain neulomista. Mikään keskeneräinen neulomus ei ollut tarpeeksi kätevä bussiin. Reissuneuleen kun pitää mahtua pieneen tilaan ja mielellään sisältää vain yksi tai korkeintaan kaksi lankakerää. Päätin aloittaa ranteenlämmittimet, niille kun olisi useinkin tarvetta työpaikalla ilmastointikoneen huristessa vieressä. Löysin ranteenlämmittimien ohjeen Sanna Vatasen Hyvän olon neuleet-kirjasta. Lankana minulla oli kauan sitten  Pitsi ja palmikko -kaupasta ostettu Sandnes Garnin Lanett babyull. Olin ostanut langan ilman tietoa sen käyttötarkoituksesta, pidin sen väristä ja laadusta. Kyseisen bussireissun aikana ehdin neuloa ensimmäisen ranteenlämmittimen melkein loppuun asti. Siinä vaiheessa iski epäilys, lanka ei ehkä riitäkään molempiin ranteisiin. Aloin kerän sisältä neulomaan toista kappaletta. Yllä oleva kuva on otettu tässä vaiheessa. Syksyinen aurinko paistoi ja minä kiirehdin pihaan ku

Näitä onkin neulottu koko syksy. Vihdoin sain sukat valmiiksi. Olen kyllä hautonut sukkia aina välillä pitkiäkin aikoja lankakorin pohjalla odottelemassa inspiraatiota. Välillä vaan täytyi tehdä jotain muuta. Itsenäisyyspäivänä linnanjuhlia katsellessa päättelin kaikki kymmenet langanpätkät ja nyt sukat vihdoin pääsevät käyttöön. Homma alkoi syyskuussa, kun löysin lankajemmoistani useampaa väriä Seitsemän veljestä-lankaa. Osa väreistä oli sellaisia, etten yksinään niistä tekisi itselleni mitään. Niitä oli jäänyt eri projekteista vuosien varrelta. Olin myös haaveillut jo kauan tekeväni itselleni raidalliset, pitkävartiset villasukat lämmittämään kotioloissa jalkojani. Niinpä päätin yrittää päästä jämälangoista eroon ja saada samalla itselleni raitasukat. Aloitin sukat eräänä perjantai-iltana vanhan Koto-living-lehden ohjeen mukaan. Oli jotenkin sellainen sopiva neulomisolo, istuskelin työhuoneessani ja kuuntelin klassista radiokanavaa (ilmeisesti olen tulossa vanhaksi). Oli

Kirjoitin joku aika sitten saumurikokeiluistani . Alkuinnostuksissani ostin kankaat kahteen mekkoon Eurokankaasta . Suunnittelin ompelevani pikkujouluihin kunnon pikkujoulumekon, sellaista kun minulla ei ole koskaan ollut. Aikaa tuntui tietysti siinä vaiheessa olevan reilusti. Viikkoa ennen pikkujouluja minulla oli viikonloppuna aikaa, joten silloin tyhjensin keittiön pöydän (miten se aina täyttykin ;-) ja leikkasin kankaat. Kaavana käytin perusraglahihaisen trikoomekon/paidan kaavoja, jotka olen joskus jäljentänyt jostain käsityölehdestä. Vastaavia malleja on näkynyt useissa käsityölehdissä. Leikkamisessa kankaan riittävyys suhteessa helman pituuteen oli mietittävä tarkaan. Sain kuitenkin sijoiteltua kaavat niin, että hihankin sain leikattua oikeassa joustosuunnassa. Kangas oli siis joustavaa, paljettipintaista, oikein bling-bling-kangasta. Mekon ompeli kasaan melko nopeasti saumurilla surautellen. Sovitusvaiheessa tuntui, ettei tästä mitään hienoa mekkoa tulekaan. Selässä kun ol