Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2016.

Villatakki villisti

Olen nuorempana käsitöitä tehdessäni ollut erittäin tarkka ohjeiden noudattaja. Jotenkin kuvittelin töiden onnistuvan hyvin, jos vain noudatan annettuja ohjeita. Kuitenkaan en koskaan tehnyt esim. mallitilkkua tai suhteuttanut omaa löysää käsialaani ohjeen silmukoihin. Muutama vuosi (ehkäpä noin 5 vuotta) sitten aloitin Suuri Käsityö-lehden ohjeen mukaisen helpon neuleen tekemisen. Tarkoitus oli tehdä suuri neliö, joka taitetaan ja tehdään hihat taitetun neliön reunoihin. Aina oikein neuletta suoraa pötköä, mikä tässä voisi muka mennä vikaan. Sain neliön valmiiksi ja ompelin saumoja vähän kiinni. Huomasin, että pala oli aivan liian suuri minulle. Noudatin kyllä ohjeessa annettua silmukkamäärää, mutta neuloin niin löysää, että homma meni vähän pieleen. Päätin purkaa työni. Jonkun aikaa lanka odotteli kerällä, kunnes luin inspiroivaa oma koppa-blogia , jossa ei tarkkoja silmukkamääriä noudateta ja annetaan luovuuden viedä. Blogia lukiessa ajattelin, että ehkäpä voisin uskal

Uusi, ihana lankapuoti Neuloosi

Olen lukenut jo muutama vuosi sitten Kate Jacobsin kirjat Pieni Lankakauppa ja myös kirjan jatko-osat. Kirjat kertovat tarinaa new yorkilaisesta lankapuodin omistajasta ja hänen elämästään ja puodistaan. Kirjat ovat ihanan tunnelmallisia ja niissä neulominen kulkee punaisena lankana kirjojen läpi. Kirjassa on upeita, erilaisia naisia, joiden tiet kohtaavat ja yhdistyvät. Ihmissuhteita, neulomista, neulekerhoa ja erilaisia kohtaloita. Kirjat ovat helppoa luettavaa ja minä nautin niistä kovasti. Nyt on Jyväskylässä avattu lankakauppa, joka on kuin New Yorkin puoti (ainakin minun mielestäni). Ystäväni, Anne, on perustanut täydellisen lankakaupan, jonne voi mennä ostoksille, mutta myös istuskelemaan ja neulomaan. Lankakauppa on nimeltään  Neuloosi , ja se sijaitsee Väinönkadulla.  EDIT: 5.9.2016 alkaen puoti sijaitsee Kilpisenkatu 9:ssä entisen hattukaupan tiloissa. Tässä linkki postaukseeni uudesta kaupasta. Kauppa on niin suloinen ja inspiroiva. Sieltä saa ihania lankoja

Hyvää Ystävänpäivää!

Ystävänpäivän kunniaksi askartelin punaiset sydänkorvakorut. Näitä olisi helppo tehdä ystäville lahjaksikin, mutta minä heräsin tänä vuonna asiaan hieman liian myöhään. Korvakorut on leikattu punaisesta pilates-pallosta, johon kissamme olivat onnistuneet kyntensä iskemään. Yritin korjata palloa teipillä, mutta ei se asiaa auttanut. Säästin pallon kuoret askartelua varten. Materiaali on jotain solumuovin tapaista, helposti leikattavaa, pehmeää, mutta silti muodossa pysyvää. Leikkasin kaksi sydäntä, joihin tein revolveripihdeillä reiät. Niihin kiinnitin kolme hopealangasta tehtyä rengasta. Ja viimeiseen renkaaseen valmiit korvakorukoukut.  Näiden korvakorujen myötä, kiitollisena omista ihanista ystävistäni, toivotan kaikille leppoisaa sunnuntaita ja hyvää ystävänpäivää!

Rentouttavia ristipistoja

Olen tehnyt ristipistoja jossain vaiheessa elämääni enemmänkin. Nuorempana rakastin niiden pikkutarkkaa nyhertämistä. Ehkä ne vain sopivat silloiseen mielentilaani. Edelleenkin pidän siitä, miltä ristipistot näyttävät. Pidän myös siitä miten tyhjä kangas täyttyy värikkäistä rukseista muodostaen uusia kuvioita. Tammikuun alennusmyyntireissulta löysin itselleni Ideaparkin Tigeristä ristipistoiltavan kännykän suojakuoren. Ja vielä omaan puhelimeeni oikein kokoisen. Omani kun ei koskaan ole viimeisintä mallia. Hintaa kuorella oli huimat 3 euroa. Onnellisena löydöstäni aloin miettiä sopivaa kirjontakuviota kuoreen. Pakkauksessa oli mukana langat ja muutama malli. Päädyin pakkauksen omaan malliin, joka täytti kuoren melkein kokonaan. Käytin osaksi omia kirjontalankoja mukana tulleiden lisäksi. Tein pistot kirjontalangan kahdella säikeellä eli jaoin langan aina kolmeen osaan. Viikonloppuna nautinkin ristipistojen tekemisestä. Silikoniseen kuoreen pistot oli helppo tehd

Vähän pipoa, lapasta ja sukkaa

Kovien pakkasten aikaan tuli yhtäkkiä muka kauhea tarve lämpimille perusneuleille, ihan kuin niitä ei olisi alkutalvesta tarvittu. Lapsella oli käytössään vain yksinkertaiset lapaset ja niiden sisään piti alkaa neulomaan toisia. Tein lapaset ihan perusohjeella ilman peukalokiilaa. Lanka oli jotain omista lankavarastoista, melko paksua, osittain villaa, mutta mukana myös tekokuitua. Oma, joka päivä käytössä oleva pipo on ihan hyvä, mutta siitä käy hieman viima läpi. Tarve oli siis paksummalle pipolle. Uusimmassa Suuri Käsityö-lehdessä (01/2016) oli Onnellin ja Annelin pipon ohje ja se tuntui kivalta mallilta. Tein pipon myös omista jemmoistani löytyneestä villalangasta, jonka olen ostanut vuosia sitten Titityystä. Jouduin miettimään silmukkamääriä taas kerran, kun ohjeen lanka oli eri merkkistä. Palmikkoa oli hauska neuloa ja melkein harmitti, kun pipon kavennukset lähestyivät. Tupsun pyörittelin kierrätyspahvin ympärille ja laitoin keikkumaan pipon nokkaan. Neuloin