l u m i s i i v e t

Äitini on koulutukseltaan ompelija. Tosin sillä alalla hän ei ole ollut töissä kuin ennen minun syntymääni eli aika kauan sitten. Lapsuudessa äiti ompeli kaikki minun ja siskoni vaatteet kesämekoista karvalakkeihin. Äitini teki aina huolellista työtä ja ompeli siistiä jälkeä. Muistan ommeltavien vaatteiden sovitukset hyvin, kun pelkäsin, että äiti pistää minua nuppineulalla, vaikka koskaan ei niin käynytkään. Nykyään äitini on eläkkeellä ja hänellä on aivan loistava harrastus. Hän ompelee viime talvena hankkimallaan teollisuusompelukoneella kierrätetyistä kahvipusseista laukkuja ja muita säilyttimiä/pussukoita lähinnä hyväntekeväisyysmyyjäisiin. Sama huolellisuus ja siisti ompelujälki näkyy myös näissä valmiissa tuotteissa. Vietin muutaman päivän kesälomalla vanhempieni luona. Kokeilin itsekin teollisuuskonetta ja totesin sen olevan melko tehokas ja nopea. Kone ompelee kaksineulatikkiä. Äidillläni on kahvipusseja vaikka kuinka paljon varattuna kassiprojekteihin ja suunnit...

Olen ostanut ensimmäisen, kauan haaveilemani Aalto-vaasin kesätyörahoillani kesätyöpaikastani opiskeluaikana. Aalto-vaasi oli kirkas ja pienempi (120mm) versio. Siihen laitoin usein kukkia ja tyhjänä se oli koristeena kirjahyllyssä. Eräänä jouluna laitoin Aalto-vaasiin merisuolaa ja siihen pystyyn punaisia pitkiä antiikkikynttilöitä. Pidin asetelmasta paljon ja iloitsin sen kauneudesta. Joulun jälkeen meni jonkun aikaa, ennen kuin aloin poistamaan asetelmaani. Merisuola oli jämähtänyt vaasin pohjalle oikein kunnolla. Jälkiviisaana voin todeta, että olisi pitänyt vain laittaa vaasiin vettä. Minä koputtelin varovasti ruokailuveitsellä suolaa irti. Vaikka en tehnyt sitä voimakkaasti, satuin rikkomaan ohuen lasin. Pohjaan tuli siis halkaisijaltaan noin kahden senttimetrin suuruinen aukko. Vaasia ei voinut enää käyttää maljakkona, mutta koristeena se on toiminut senkin jälkeen. Enhän raaskinut millään heittää pois itselleni arvokasta ja kaunista esinettä. Keväällä luin Oli aika-blogis...