Siirry pääsisältöön

Aalto-vaasin uusi elämä

Olen ostanut ensimmäisen, kauan haaveilemani Aalto-vaasin kesätyörahoillani kesätyöpaikastani opiskeluaikana. Aalto-vaasi oli kirkas ja pienempi (120mm) versio. Siihen laitoin usein kukkia ja tyhjänä se oli koristeena kirjahyllyssä. Eräänä jouluna laitoin Aalto-vaasiin merisuolaa ja siihen pystyyn punaisia pitkiä antiikkikynttilöitä. Pidin asetelmasta paljon ja iloitsin sen kauneudesta. Joulun jälkeen meni jonkun aikaa, ennen kuin aloin poistamaan asetelmaani. Merisuola oli jämähtänyt vaasin pohjalle oikein kunnolla. Jälkiviisaana voin todeta, että olisi pitänyt vain laittaa vaasiin vettä. Minä koputtelin varovasti ruokailuveitsellä suolaa irti. Vaikka en tehnyt sitä voimakkaasti, satuin rikkomaan ohuen lasin. Pohjaan tuli siis halkaisijaltaan noin kahden senttimetrin suuruinen aukko. Vaasia ei voinut enää käyttää maljakkona, mutta koristeena se on toiminut senkin jälkeen. Enhän raaskinut millään heittää pois itselleni arvokasta ja kaunista esinettä.

Keväällä luin Oli aika-blogista juttua Aalto-vaasien käytöstä pikkutavaroiden säilytyksessä. Siitä sain idean ottaa oma, vaikkakin pohjasta rikki mennyt Aalto-vaasi uuteen käyttöön. Meidän kylpyhuoneessa aikaisemmin ollut oranssi säilytyskori siirtyi toiseen paikkaan ja Aalto-vaasi pääsi säilyttämään minun päivittäin käyttämiäni kosmetiikkatuotteita. Meillä ei ole kylpyhuoneessa peilikaappia, vaan tavarat ovat laatikoissa. On kätevää, että pöydällä on helposti otettavissa usein käytettäviä asioita.

aalto-maljakko


Koska minun vaasini on kirkasta lasia, tuotteet näkyivät kokonaisuudessaan läpi. Ja vaasi jotenkin hukkui tavaroiden alle. Päätin tuunata hieman omaa vaasiani. Toivottavasti Alvar ei pahastu pienestä muokkauksesta. Leikkasin hopeanvärisestä kontaktimuovista suikaleita ja liimailin niitä vaasin keskelle. Inspiraationa vähän Sibelius-monumentti. Vaasista tuli hyvä säilytin, jossa minun arkeeni tulee mukaan laadukasta suomalaista muotoilua omalla tuunauksella.

aalto-maljakko

kontaktimuovi

tuunattu aalto-maljakko

Tuunatun Aalto-vaasin seurana kylpyhuoneessa on lahjaksi saamani pokaali. En ole koskaan harrastanut kilpaurheilua, enkä siis saanut ihan oikeaa pokaalia. Tässä leikkipokaalissa säilytän usein käyttämiäni roikkuvia korvakoruja. Pokaalin keskellä on sormukset, muutama iso riipus ja rannekoru.

aaltovaasi

aalto-maljakko säilyttimenä

Tämä on muuten blogini historian sadas postaus. Aalto-vaasi muistuttaa sata vuotiaasta kotimaastamme ja sen vuoksi sopii tähän postaukseen oikein hyvin. Aloittaessani blogia koko bloggaaminen tuntui jännittävältä, hieman epäilytti omat taidot kirjoittajana ja mietitytti ideoiden riittävyys. Nyt olen kirjoitellut käsitöistäni melkein kahden vuoden ajan, eikä ainakaan vielä ideat ole loppuneet. Bloggaamisesta on tullut tärkeä harrastus ja käsitöiden tekeminen on jotenkin näkyvämpää. Käsityöt tulee helpommin tehtyä myös valmiiksi ennen seuraavaa projektia, koska on kiva saada työt myös blogiin. Tämä on minulle, helposti asioista innostuvalle, ollut hyvä juttu.

Kiitos teille alusta asti mukana olleet ja matkan varrella mukaan tulleet lukijat! On hienoa, että luette kirjoituksiani ja kommentoitte juttujani. Olette minulle tärkeitä!


Kommentit

  1. Ihan hauskasti heijastaa valoja ja värejä tuunattuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tekee. Ilman kontaktimuovisuikaleita oli jotenkin liian läpinäkyvä. Näin on hyvä :-)

      Poista
  2. Tuli ihan heti mieleen Sibelius- monumentti, vaikka en ensi silmäilyllä tekstiä lukenut. Hyvin onnistunut tuunaus!

    VastaaPoista
  3. Onnea sadannelle postaukselle!
    Hienosti tämä postaus antaa kunniaa 100-vuotiaalle Suomelle. En usko, että Alvarkaan pahastuisi. Hän varmasti ihailisi luovuuttasi.
    Ja minullekin tuli vaasista heti Sibelius-monumentti mieleen. Olet toteutanut tuon tuunauksen todella kekseliäästi ja upeasti.
    Ja kiitos blogistasi, olen saanut jo monta ideaa ja inspiraatiota sen avulla! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Riina! Kiva, että mun ideat on innostanut myös sua :-)

      Poista
  4. Ideasi on tosi näppärä ja kaunis. Hyvä säilytyspaikka tavaroille.
    En minäkään olis malttanut heittää Aaltoa pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joskus on hyvä, että ei raaski heittää vanhoja juttuja pois. Saa materiaalia omiin ideoihin ja tavaroille uusia käyttötarkoituksia. Samalla säästää luontoakin :-)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Helppo pipo ohjeineen

Huomasin viikko sitten somesta, että asunnottomille oli meneillään pipojen, lapasten ja sukkien keräys. Minulla oli juuri siinä vaiheessa kesken neuletyö, johon olin vähän kyllästynyt. Kaipasin siis vaihtelua. Pengoin lankalaatikkoni läpi ja löysin neljä pientä kerää jämälankoja, jotka olivat suunnilleen samanpaksuisia (vastasivat paksuudeltaan ehkä Novitan Isoveli-lankaa) ja sopivat väreiltään jotenkin yhteen. Päätin osallistua hyväntekeväisyysprojektiin neulomalla pipon.  Malttamattomana en jaksanut tehdä mallitilkkua ja loin summittaisesti silmukoita. Muutaman kerroksen jälkeen totesin pipon olevan lasten kokoa ja purin työn. Toisen kerrankaan jälkeen silmukoita ei ollut tarpeeksi. Kolmannella kerralla onnistui. Tästä opin taas kerran sen, että nopeammin olisin saanut valmista, jos olisin malttanut mieleni ja tehnyt edes pienen mallitilkun.  Loin onnistuneeseen pipoon 90 silmukkaa 3,5:n puikoille. Olen saanut jonkun käsityölehden kylkiäisenä Prymin ergonomiset puiko

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta