tiistai 19. tammikuuta 2016

Pitkästä aikaa onnistunut villapaita

Olen neulonut elämäni aikana ehkä alle kymmenen villapaitaa. Villapaidan neulominen on minulle jotenkin haasteellinen, koska sen pitäisi olla päällä sopivan kokoinen. Nämä kokojutut taitavat olla minulle niitä hankalia asioita neulomisessa. Muutaman kerran on nimittäin käynyt niinkin, että paita on jäänyt kokonaan käyttämättä väärän koon vuoksi. Opeteltavaa siis riittää.

Joululomalla päätin aloittaa kauan muhineen ajatuksen turkoosista neuleesta. Malli oli Suuri Käsityö-lehdessä 1/2013 ja silloin jo päätin neuloa kyseisen neuleen. Ostin langat (Novitan Rose) tarjouksesta, nekin jo kauan sitten. Nyt oli oikea hetki aloittaa, oli langat, ohje ja innostus. Ja vielä lomaakin (aloitin siis paidan neulomisen joululomalla).

Lomalukemiset ja -käsityöt sattui olemaan samaa sävyä 

Tein oikein mallitilkun ja totesin käsialani olevan melko löysää (taas kerran). Siinä sitten sumplasin puikkojen kokojen ja silmukkamäärien kanssa ja päädyin ihan omiin ohjeisiin. Käsityölehden ohjeesta katsoin oikeastaan vain kappaleiden muodot.

Aloitin luomalla 50 silmukkaa takakappaleeseen 7,0 mm:n pyöröpuikoilla ja neuloin sileää neuletta paidan pituuden verran, noin 60 cm. Etukappaleen tein täsmälleen samalla tavalla. Kappaleet ovat siis suorakaiteen muotoisia. Pohdin aluksi tekeväni suljettuna neuleena paidan kainaloihin asti, mutta jotenkin ajattelin suorakaidepalojen olevan parempi vaihtoehto siinä vaiheessa, kun palat pingotetaan oikeaan muotoonsa.


Hihoja aloittaessa päätin kokeilla molempien hihojen neulomista yhtä aikaa. Koska tein ohjetta vähän omasta päästä ja levensin missä milloinkin, oli helpompi tehdä molempia hihoja samanaikaisesti. Ei tarvinnut neuloessa tehdä muistiinpanoja silmukoiden levennyskohdista. Hihoja varten loin 22 silmukkaa ja neuloin sileää neuletta noin 50 cm. Tein molemmissa reunoissa silmukan lisäyksen satunnaisen tasaisesti yhteensä 4 kertaa. Neuloin pyöröpuikoilla aina ensin toista hihaa oikean ja nurjan puolen ja sitten neuloin samat kerrokset toiseen hihaan.


Pingotin kostutetut kappaleet muotoonsa ja ompelin saumat. Neuloin lisäksi vielä pötkylän kaulaan. Siitä tuli hieman löysähkö. Lankaa jäi kyllä reilusti yli, joten voin vaikka neuloa vielä toisenkin hieman kapeamman tuubin kauluriksi.


Paita on pitkästä aikaa onnistunut vaatekappale ja sellainen, joka meni heti käyttöön. Paita on myös lämmin, mikä on aika tärkeä näillä pakkasilla ja kaiken lisäksi ihanan värinen (kuvissa muuten paidan väri poikkeaa hieman oikeasta väristä, postauksen alkukuvien väri on lähempänä todellisuutta). Tykkään <3


Kiitos minun ja paidan kuvaamisesta Versoja Vaahteramäellä-blogin Riinalle ja myös kuvausseurana olleille muille ihanille naisille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!