Siirry pääsisältöön

Betoniaskartelua osa 3

Tein jo keväällä ystäväni kanssa betonitöitä. Tässä linkit aikaisempiin postauksiin (osa 1 ja osa 2). Tein silloin myös kukkaruukun, joka vasta nyt tuli kuvattua, vaikka on ilostuttanut minua koko kesän.


Kokeilin kukkaruukun tekemistä niin, että valoin betonin vanhaan pakastusrasiaan. Sisään laitoin ison, tyhjän shamppoopullon. Näin sain neliskulmaisen kukkaruukun, jossa on pyöreä kolo kukille. Ruukku onnistui hyvin. Tein näitä itseasiassa kaksi, mutta toisen sisään laittamani shamppoopullo ei irronnutkaan, joten se ruukku joutui pois heitettäväksi.


En ole todellakaan mikään puutarhuri ja nämäkin kuvissa näkyvät kesäkukat istutin vasta heinäkuussa. Ne ovat kyllä viihtyneet ihmeen hyvin ja kukoistavat yllättäen edelleenkin, syyskuun lopussa. Istutin betoniruukkuun mehikasvin. Ostaessani sitä, kasvi oli niin iso, että jaoin sen kahtia. Toisen osan istutin maahan ja toisen tähän ruukkuun. Kannattaisikohan tämäkin istuttaa maahan talven tullen. Osaisiko joku neuvoa?


Olen saanut vanhan, käytöstä poistetun, pantittoman kaapelikelan itselleni. Maalasin sen valkoiseksi muutama kesä sitten. Se on ollut pihassamme laattojen päällä, sisäänkäynnin edustalla kesät talvet. Pöydälle on kiva laittaa kesällä kukkia ja talvella lyhtyjä. Nyt maali on jo hieman lohkeillut. Ensi kesänä joudun kyllä maalaamaan sen uudestaan, ennen kuin se lahoaa paikalleen. Kuvissa näkyvä punainen emalikattila on mummoni perintöä. Se on mielestäni niin kauniin värinen, että se oli ihan pakko laittaa samaan paikkaan pelargonioiden kanssa.


Mukavaa loppuviikkoa!

Kommentit

  1. Mulla on toi mehikasvi kans ruukussa. Istutan sen aina maahan ja se leviää siellä taas. Kesällä otan uuden ja se kasvaa taas ruukussa isoksi. Näin täytän tarhaa. Kannattaa laittaa tarhaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä! Taidan minäkin istuttaa mehikasvini kukkapenkkiin ennen talven tuloa. Hetken se saa vielä ilostuttaa tuossa ruukussa.

      Poista
  2. Kivan mäköinen asetelma. Mistähän tuollaisen kelan saisi? Näytti niin kivalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nää kelat on ilmeisesti usein sellaisia, että sähköfirma maksaa niistä pantin, jonka saa kun kelan palauttaa. Tämä oli pantiton ja sain sen eräästä sähköfirmasta, kun kela oli menossa kaatopaikalle. Keloja saattaa tuurilla löytyä paikallisista sähköfirmoista.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin oikein neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tullut tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkave

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Avainkaulanauhoja työpäivään

Töissä on hyvä, että avaimet ovat aina käden ulottuvilla. Kätevintä on roikottaa niitä kaulassa, jolloin ne eivät unohdu mihinkään pöydän nurkalle. Kaikissa vaatteissakaan ei ole aina taskuja, johon avaimet kätevästi saisi. Tällaisin ajatuksin aloin tekemämään itselleni avaikaulanauhoja, koska kyllästyin ei niin kovin kauniisiin mainoskaulanauhoihin. Huomasin myös, että todella pienellä väkertämisellä saa työpäivää piristävän asusteen valmiiksi. Nämä avainkaulanauhat kuuluvat pika-askarteluihin, ainakin helmiversioiden osalta. Eli tällaisen ehtii vielä pyöräyttää vaikka ystävälle lahjaksi huomisen ystävänpäivän kunniaksi. Varsinkin, jos kotona sattuu olemaan oikeanlaisia tarvikkeita. Valkoinen helmiavainnauha on tehty puuvillaisesta mustasta nyöristä ja valkoisista puuhelmistä. Taitoin pitkän nyörin kaksinkerroin ja laitoin keskelle avainrenkaan. Perään vuorotellen solmu ja helmi, niin monta kertaa kuin helmiä haluaa laittaa. Nyörin päät voi solmia niskan taakse yhteen