Siirry pääsisältöön

Lomavalokuvat esille

Lomareissulla tulee otettua melko paljon valokuvia. Usein kuvauksen kohteena ovat perheenjäsenet, kauniit yksityiskohdat ja ihan perusnähtävyydet. Muutama kesä sitten teimme autoreissun Keski-Eurooppaan. Olin jossakin nähnyt valokuvattuja numeroita. Päätin kuvata reissun aikana kohteissa näkyviä numeroita ainakin yhdestä kymmeneen. Tämä olikin hauska homma. Kaikissa paikoissa ei tulisi edes välttämättä valokuvattua, mutta jos siellä näkyi kivannäköisiä numeroita, paikkakin jäi mieleen.


Otin kuvia mm. rakennusten, kerrosten, bussien, metrokartan numeroista ja mm. Lontoossa liikennevaloissa sekunteja ilmoittavan vilkkuvan numeron. Kuvista tulee itselle mieleen paikka, mistä se on otettu. Tästä jäi mukava muisto reissusta.


Kuvat piti tietenkin saada jotenkin esille. Leikkasin vanhoista, jo hieman kuluneista muovitaskuista n. 10 cm:n levyisiä kaistaleita. Ompelin aina kaksi kaistaletta päällekkäin. Yläreunaan jätin tilaa ripustusta varten noin 3 cm. Ompelin mustalla ompelulangalla ihan perus sik-sakkia niin, että valokuvan mahtuu pujottamaan kaistaleiden väliin. Yhden kaistaleen loputtua jatkoin uudella. Ompelukohdassa muovisuikaleen lisääminen onnistui helposti.




Valokuvien ylä- ja alareunaan ostin pari klipsua, jotka kiinnitin ylimääräiseen muoviin. Yläreunan klipsusta valokuvapötkylän saa helposti kiinnitettyä seinään ja alareunan klipsu toimii painona. Samalla idealla voisi valokuvanäyttelyn järjestää jostain muustakin aiheesta. Kuvien vaihtaminen on nimittäin erittäin helppoa. Uudet, kauniit kuvat vaan vaihtuvaan kotinäyttelyyn.


Oikein rentouttavaa ja aurinkoista syysviikonloppua! 



Kommentit

  1. Tää on niin kiva idea! <3
    Taidan yrittää toteutaa tämän.

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Juuri näin. Usein kivatkin kuvat jäävät vain koneen muistiin. Pitäisi yrittää useammin laittaa niitä omaksi ja muiden iloksi näkyville.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin oikein neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tullut tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkave

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Avainkaulanauhoja työpäivään

Töissä on hyvä, että avaimet ovat aina käden ulottuvilla. Kätevintä on roikottaa niitä kaulassa, jolloin ne eivät unohdu mihinkään pöydän nurkalle. Kaikissa vaatteissakaan ei ole aina taskuja, johon avaimet kätevästi saisi. Tällaisin ajatuksin aloin tekemämään itselleni avaikaulanauhoja, koska kyllästyin ei niin kovin kauniisiin mainoskaulanauhoihin. Huomasin myös, että todella pienellä väkertämisellä saa työpäivää piristävän asusteen valmiiksi. Nämä avainkaulanauhat kuuluvat pika-askarteluihin, ainakin helmiversioiden osalta. Eli tällaisen ehtii vielä pyöräyttää vaikka ystävälle lahjaksi huomisen ystävänpäivän kunniaksi. Varsinkin, jos kotona sattuu olemaan oikeanlaisia tarvikkeita. Valkoinen helmiavainnauha on tehty puuvillaisesta mustasta nyöristä ja valkoisista puuhelmistä. Taitoin pitkän nyörin kaksinkerroin ja laitoin keskelle avainrenkaan. Perään vuorotellen solmu ja helmi, niin monta kertaa kuin helmiä haluaa laittaa. Nyörin päät voi solmia niskan taakse yhteen