Siirry pääsisältöön

Villakangastakki

Nuorempana ompelin itselleni paljonkin vaatteita. Äitini ja tätini olivat ja ovat edelleen taitavia ompelijoita ja auttoivat tarvittaessa. Tein kaikenlaisia vaatteita, myös takkeja. Huvittavaa ompelussani oli, että halusin vaatteet nopeasti valmiiksi ja käyttöön. Sen vuoksi napinlävet ja muut hidasteet jäivät usein äitini tehtäväksi. Myöhemmin olen kyllä oppinut tekemään niitä myös itse ja myös nauttimaan huolella tehdystä vaatteesta. Vauhti ei ole enää pääasia.

Kävin alkusyksystä kaupoissa etsimässä itselleni villakangastakkia. Halusin takin, joka on siisti, sopii housujen ja hameen kanssa ja että sen alle mahtuu tarvittaessa neuletakki. Sovittelin erimallisia takkeja ja totesin yksinkertaisen olevan paras. Eräässä liikkeessä sovittamani suora vuoriton ja kaulukseton takki oli paras, mutta hinta suhteessa laatuun ei miellyttänyt. Lisäksi tarjolla oli vain musta väri ja olisin halunnut harmaan. Päätin siis ommella takin itselleni.

Suuren Käsityölehden 1/2014-numerossa oli yksinkertainen, selkeä villakangastakki. Kankaat ostin Euronkankaasta. Muokkasin kaavaa niin, että jätin kaulukset kokonaan pois, koska pidän aina isoa huivia kaulassani. Myös taskut muutin paikkataskuiksi ja kavensin kaavaa myös hieman.



Ompelussa kävi niin kuin usein aikaisemminkin. Vaate ei tuntunut istuvan ja sen vuoksi luovutin joksikin aikaa. Sitten kun aikaa on kulunut muutama päivä, palaan ompeluksen äärelle uudestaan. Muokkauksen ja sovituksien jälkeen työ lähtee taas sujumaan ja olen lopulta lopputulokseen tyytyväinen.



Tämän takin ompelussa opin ainakin seuraavia asioita:
- Tukikangas kannattaa kiinnittää ohjeen mukaisiin paikkoihin ennen kuin on ommellut koko vaatteen kasaan. Myöhemmin se on huomattavasti hankalampaa.
- Vuorikangas kannattaa lyhentää oikeaan pituuteensa vasta, kun on tehnyt päällikankaan oikean mittaiseksi.
- Taskuihin kannattaa laittaa tukikangas.
- Ompelua ei kannata jättää viimeiseen iltaan (kun seuraavana päivänä olisi vaatteelle tärkeää käyttöä), vaikka ommeltavaa ei olisi paljonkaan. Aloita seuraavan kerran ajoissa.




Takista tuli oikein hyvä. Olen käyttänyt sitä jo moneen kertaan ja todennut sen toimivan odotusteni mukaisesti. Hintaa tuli tarvikkeiden osalta hieman vähemmän kuin huonolaatuisella villakangastakilla oli nuorisovaateliikkeessä. Joten kyllä kannatti ommella.



Kommentit

  1. Sun nuoruutesi kuulostaa vähän kuin mun, tosin minä jouduin ne hidasteetkin tekemään itse, äitini kun ei ollut käsityöihmisiä ;). Takkeja on sitten mukava tehdä, (melkein yhtä mukava kuin mekkoja), tykkään kun niissä on niin monipuolisia työvaiheita tukemisineen ja yksityiskohtineen! Kaunis takki tästä tulikin! Harmaa on ajaton väri ja mallikin tässä on kivan tyylikäs. Takilla on sulle varmasti jatkossakin tosi paljon käyttöä. Minulla on muuten takin vuoritustutoriaali blogissani, linkki löytyy ohjesivun takaa, jos joskus kiinnostaa :). Huivikin on vallan ihana, lila ja harmaa passaavat hyvin yhteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että on muitakin samanlaisia ;-) Kiitos ihanista kommenteista, itsekin pidän takista paljon. Vuoritusohjeet kiinnostaa, täytyypä käydä lukemassa. Kiva, kun jaat osaamistasi. Huivi on perus-bactus, helppo tehdä ja hyvä käytössä. Sitä on käytetty paljon.

      Poista
  2. Hyvän näköinen takki, mä en osaa ommella mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ompeleminen ei ole vaikeaa, mutta vaatii sekin vähän harjoittelua. Rohkeasti vaan kokeilemaan :-)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin oikein neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tullut tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkave

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Avainkaulanauhoja työpäivään

Töissä on hyvä, että avaimet ovat aina käden ulottuvilla. Kätevintä on roikottaa niitä kaulassa, jolloin ne eivät unohdu mihinkään pöydän nurkalle. Kaikissa vaatteissakaan ei ole aina taskuja, johon avaimet kätevästi saisi. Tällaisin ajatuksin aloin tekemämään itselleni avaikaulanauhoja, koska kyllästyin ei niin kovin kauniisiin mainoskaulanauhoihin. Huomasin myös, että todella pienellä väkertämisellä saa työpäivää piristävän asusteen valmiiksi. Nämä avainkaulanauhat kuuluvat pika-askarteluihin, ainakin helmiversioiden osalta. Eli tällaisen ehtii vielä pyöräyttää vaikka ystävälle lahjaksi huomisen ystävänpäivän kunniaksi. Varsinkin, jos kotona sattuu olemaan oikeanlaisia tarvikkeita. Valkoinen helmiavainnauha on tehty puuvillaisesta mustasta nyöristä ja valkoisista puuhelmistä. Taitoin pitkän nyörin kaksinkerroin ja laitoin keskelle avainrenkaan. Perään vuorotellen solmu ja helmi, niin monta kertaa kuin helmiä haluaa laittaa. Nyörin päät voi solmia niskan taakse yhteen