Siirry pääsisältöön

Korusetti betonista

Olen postannut betonitöistä jo melko monta kertaa. Jos olet kyllästynyt betoniaiheeseen, jätä tämä postaus lukematta. Betonijuttuja tulee varmasti jatkossakin, mutta ei onneksi ihan viikottain.

Vietimme viime syksynä kivan illan ystävieni seurassa  ja kokeilimme yhdessä betonitöiden tekemistä. Tässä postaus illan tuotoksesta omassa blogissani ja tässä ystäväni Riinan blogissa. Itse tein illan aikana vain muutaman työn ja päätin tällä kertaa kokeilla jo pitkään mielessä pyörinyttä betonikorujen tekoa.

Olin ottanut kotoa mukaani smoothie-pillin, sellaisen hieman normaalia paksumman. Leikkasin sen kolmeen osaan. Laitoin pillin pätkät yhteen teipattuina pystyyn limsapullonkorkkiin. Olin varannut mukaani myös hopeoitua kuparilankaa. Täytin varovasti pillit betonimassalla. Ja tämähän oli ihan tavallista betonia, ei mitään hienompirakeista. Tökkäsin kuparilangat jokaiseen pilliin massan keskelle. Jätin lankaa noin 2 cm näkyviin. Lankaa oli massan sisällä melkein koko pillin pätkän verran.


Tämä oli vain kokeilu ja sen vuoksi koruaihiot melkein unohtuivat terassillemme kuivumaan useamman kuukauden ajaksi. Lopulta uskaltauduin kurkistamaan, onnistuiko suunnitelmani. Revin varovasti muovin pötkylän ympäriltä.


Betoni oli hyvin kuivunut ja vaikutti yllättävän kovalta. Pätkäisin hieman kuparilankaa ja kiersin sen lenkille, johon pujotin korvakorukoukun tai palloketjun (löytyy ainakin täältä). Pötkylä tuntui hieman liian pitkältä ja raskaalta. Katkaisin käsin pötkylän alaosasta pienen pätkän pois. Näin alaosasta tuli hieman epätasainen ja jokaisesta pötkylästä yksilöllinen. Lakkasin pötkylät kahteen kertaan askartelulakalla.

koru betonista

betoninen koru

Koruista tuli kivat. Ne eivät ole liian raskaat, ovat rouheat ja samalla hillityt. Suosittelen kokeilemaan erilaisia juttuja betonista. Lopputulos saattaa yllättää positiivisesti.

Kommentit

  1. Enpäs ole ajatellut, että betonia voisi käyttää koruihinkin. Kivan näköiset tuli!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin se oli joku yhtäkkinen idea, jota päätin kokeilla. Lopputuloksesta en tehdessä ollut yhtään varma. Kiitos, itsekin tykkään!

      Poista
  2. Toi kaulakoru esimerkiks vois olla hauska lahja opettajalle, jos sen maalaisi/lakkaisi valkoseksi tai millä tahansa muulla värillä. Muistuttaa meinaan liitua! Nää on ihanan rouheat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Hyvä idea! Liitua nää muistuttaakin.

      Poista
  3. Mielenkiintoisia kokeiluja ja tosi kiva lopputulos! Itse en olekaan tehnyt mitään betonitöitä, olen aina vähän huono kokeileen kovia matskuja, kankaat ja langat on enemmän kai sitten se oma juttu :). Noilla koruilla saa kyllä kivasti ilmettä vaatteisiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minäkään en vielä vuosi sitten ollut tehnyt yhtään betonityötä ja nyt niitä on jo vaikka kuinka monta. Suosittelen kyllä kokeilemaan.

      Poista
  4. Kauniit korut! Ei minullekaan olisi tullut mieleen, että betonista voisi tehdä koruja. Mukava lukea täältä betonitöistä. Olen kokeillut betonitöitä vain kerran, mutta keräilen tässä ideoita, jospa joskus innostuisin enemmän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Laura! Ideoita betonitöihin taitaa olla Pinterestissä ja netissä muutenkin vaikka kuinka. Tsemppiä kokeiluihin, jos vielä innostut.

      Poista
  5. Mielenkiintoinen ja jännä katsella mitä tosta möykystä tuli.
    Siitähän tuli kauniit korut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, itselläkin oli hieman epäileväinen olo lopputuloksen onnistumisesta. Sen vuoksi möykky jäikin pidemmäksi aikaa kuivumaan. Lopputulos kuitenkin yllätti positiivisesti minutkin :-)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h